Tony, tuo peloton sankarihahmo Suomen poliittisella tähtitaivaalla ottaa tässä kantaa Turun hovioikeuden työskentelytapoihin:
Hovioikeuksien korostuneesta asemasta huolimatta hovioikeuksien työskentely ja päätöksentekotavat ovat jääneet monille asianosaisille ja heidän asiamiehilleen melko tuntemattomiksi. Osittain tämä johtunee suullisten käsittelyjen vähäisestä määrästä. Postitse tapahtuva oikeuden jako jää postia useimminkin lukevalle ainakin joiltakin osin hämäräksi.
Turun hovioikeuspiirin alueella aloitettiin keväällä 1991 hovioikeuden presidentti Touko Kososen johdolla asianajajien ja hovioikeuden välillä keskustelu yhteisistä ongelmista. (2) Hovioikeuksien ja asianajajien yhteistyö onkin välttämätöntä, jotta asianajajat esim. osaisivat tehdä oikeita johtopäätöksiä hovioikeuden suorittamien prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta. Hovioikeuksien tuomarikunnan ja asianajajien välinen kanssakäyminen osaltaan jo edesauttaa osapuolten keskinäistä ymmärrystä. Käsitykseni mukaan tämä tunnustettiin yksimielisesti Turun hovioikeuden ja hovioikeuspiirin asianajajien yhteistilaisuudessa. Toivon, että tämä kirjoitus edesauttaa keskustelun jatkamista.
Käsittelen seuraavassa erityisesti riita-asioiden hovioikeusprosessiin liittyviä asianosaisen oikeusturvaongelmia. Tarkastelen ensinnäkin hovioikeuksien tuomioitten perustelemisen eräitä kysymyksiä, minkä jälkeen käsittelen lisänäytön esittämismahdollisuuksia erityisesti yksityisluontoisten kirjallisten kertomusten valossa, joista olen tehnyt empiirisen selvityksen. Olen tehnyt hovioikeuksien tuomitsemista oikeudenkäyntikuluista keskiarvolaskelmia ja esitän riita-asioitten käsittelyajoista joitakin huomioita. Käsittelen myös oikeudenkäyntiaineiston julkisuutta ja lopuksi tarkastelen tuomioihin sisältyvää informaatiota jutun käsittelystä hovioikeudessa.
Hovioikeustoimikunnan 1989 välimietinnössä (KM 1990:42) ei käsittelemiini kysymyksiin ole ehdotettu muutoksia juuri riita-asioitten osalta. Toimikunta on antamassa kuluvan vuoden aikana lopullisen mietintönsä. Sen tulevasta sisällöstä ei minulla ole tietoa. Riita-asioitten alioikeusmenettelyä koskevassa uudistuksessa uudistuvat tuomioistuimen ratkaisua koskevat säännökset (oikeudenkäymiskaari 24 luku; 1064/1991), jotka osin koskevat myös hovioikeuden tuomiota. Oikeusministeriön kaavailujen mukaan ne tulevat voimaan 1.12.1993. Uudistuvien säännösten osalta tarkastelen erikseen voimassa olevien ja voimaan tulevien säännösten vaikutuksia hovioikeuksien velvollisuuteen perustella antamansa tuomiot.
Esitän seuraavassa näkemyksiä erityisesti asianajotyössä saamieni kokemusten sekä kollegoitten kanssa käymieni keskustelujen perusteella. Lisäksi olen tätä esitystä varten hankkinut tietoja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa säilytettävistä kaikkien hovioikeuksien ratkaisutaltioista. (3) Olen saanut myös hovioikeuksista suoraan käyttööni joitakin tilastotietoja. Hovioikeuden presidentti Touko Kosonen on puolestaan auliisti vastannut eräisiin lähinnä hovioikeuksien työjärjestystä koskeviin kysymyksiini. Kirjoituksen kaikista johtopäätöksistä vastaan kuitenkin itse.
--------------------------------------------------------------------------------
(1) HO:t antoivat vuonna 1990 5.548 tuomiota riita-asioissa. Samana vuonna KKO:een tehtiin valituslupahakemus 1.465 riita-asiassa ja valituslupia myönnettiin 177 kpl. Oikeushallintotilastoja vuodelta 1990 I s. 2, 3 ja 8. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/91.
(2) Ks. Alankoja, Turun hovioikeuden ja asianajajien yhteistilaisuus 6.3.1991, DL 1991 s. 358-359.
(3) Kaikki HO:t toimittavat Turun yliopistoon antamiensa ratkaisujen taltiot lukuun ottamatta Helsingin hovioikeutta, joka ei toimita yliopistoon rikosasioitten ratkaisutaltioitaan. Tarkasteltujen ajanjaksojen osalta on käyty läpi ko. ajanjakson osalta ainakin kaikki ratkaisukokoelmassa olleet riita-asioissa annetut tuomiot ja osin myös taltiot kaikissa varsinaisasioissa lukuun ottamatta rikosasioita. Riita-asioitten ulkopuolelle jäävät asuntoasiat, ulosottoasiat, hakemusasiat ja sotilasasiat.
--------------------------------------------------------------------------------
2. Vaatimusten ja niiden perusteiden kirjaaminen tuomioon
Tuomio voidaan jakaa selostusosaan, perusteluihin ja lopputulokseen. (4) Voimassa olevassa lainsäädännössä on oikeudenkäymiskaaren (OK) 24:3, joka koskee tuomioistuimen ratkaisun perusteluvelvollisuutta ja siten myös hovioikeuksien tuomioitten perusteluvelvollisuutta. Muut tuomion sisältöä koskevat määräykset perustuvat korkeimman oikeuden 17.5.1952 (333/52) antamaan hovioikeuksien työjärjestykseen. Työjärjestyksessä olevien määräysten mukaan hovioikeuden tuomioon laaditaan myös tuomion selostava osa, johon sisältyy vaatimukset ja vaatimusten perusteet. Niiden kirjaaminen hovioikeuden tuomioon on yksi olennainen osa tuomion sisällöstä ja ne ovat keskeisiä osia tuomiossa sen ymmärrettävyyden kannalta erityisesti asianosaisen näkökulmasta. Tuomion selostavan osan uudistamista on ehdotettu jo vuosikymmenten ajan, mutta uudistukset odottavat vielä ainakin hovioikeustoimikunnan lopullista mietintöä. (5)
Hovioikeuksien työjärjestyksen 14a §:n 1 momentissa (114/75) todetaan, että hovioikeuden tuomioon on kirjoitettava lyhyt selostus hovioikeudessa esitetyistä vaatimuksista, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana. Edelleen säännöksen 3 momentissa todetaan, että hovioikeuden tuomiota ei ole laadittava em. tavalla, jos ratkaisun selvyys vaarantuisi tai menettelyä ei muusta syystä katsota tarkoituksenmukaiseksi.
Vertaillessani hovioikeuden tuomioita tammikuulta 1992, totesin, että tuomioita annetaan monessa muodossa. Hovioikeuden tuomion väliotsikointiin vaikuttaa luonnollisesti myös alioikeuden päätöksen kirjoittamistapa. Asianosaistietojen jälkeen tuomiot alkoivat tammikuussa 1992 otsikoilla "Käsittely kihlakunnanoikeudessa", "Oikeudenkäynti hovioikeudessa", "Vaatimukset hovioikeudessa", "Valitukset hovioikeudessa" tms. otsikolla. Mielestäni parhaimmat tuomiot sisälsivät selostuksen alioikeudessa esitetystä kanteesta, siihen annetusta vastauksesta sekä ainakin pääpiirteissään ne perusteet, joihin kantaja oli hovioikeudessa vedonnut. Pelkistetyimmissä tuomioissa hovioikeus oli vain todennut, että kantaja oli hovioikeudessa uudistanut alioikeudessa esittämänsä kanteen, vaikka alioikeuden päätöksestä ei kanteen sisällöstä saanut selvyyttä taltiosta, koska alioikeus oli antanut päätöksensä referoimatta esitettyjä vaatimuksia ja niitten perusteita.
Hovioikeuksien työjärjestyksen määräykset ovat yksi syy sille, miksi hovioikeuksien tuomiot laaditaan tasoltaan vaihtelevalla tavalla ja miksi tuomioissa ei aina edes kaikkia vaatimuksia ole selkeästi kirjattu. Määräyksiä ei liene laadittu ainakaan siten, että asianosaiset itse voisivat saada tuomiosta selvyyden. Tietoni mukaan hovioikeuksien presidentit eivät ole myöskään antaneet ainakaan yhteisiä ohjeita tuomioitten laatimiseksi, vaikka työjärjestyksen 14a §:n 3 momentista saattaisi näin päätellä.(6)
Hovioikeuteen annettujen vastausten osalta tuomioissa oli miltei poikkeuksetta vain todettu, että vastaaja oli antanut vastauksen. Vain harvoissa tapauksissa totesin, että hovioikeus oli referoinut tuomioon vastauksesta uuden oikeustosiseikan tai todistustosiseikan, johon vastaaja oli vasta hovioikeudessa vedonnut. Osittain tämä johtunee siitä, että vastauksen referointiin ei hovioikeuksien työjärjestyksessä puututa lainkaan.
Havainnot hovioikeuksien tuomioista ainakin osittain selittävät sen, miksi asianosaiset joskus kokevat tuomiot puutteellisiksi. Ei ole harvinaista, että asianosaiselle jää epätietoisuus siitä, onko hovioikeus lainkaan huomannut seikkaa, johon hän on vedonnut, jos tuomiossa ei ole otettu siihen mitään kantaa. Sanottu koskee erityisesti vastauksia, joissa myös uusiin oikeustosiseikkoihin vetoaminen on rajoituksetta mahdollista.
Ylimpien tuomioistuinten edustajat ovat joskus moitiskellen ohjailleet erityisesti tutkijoita siitä, että jossakin jutussa ei olisikaan itse asiassa oikeastaan ollut kysymys siitä, miltä ensi näkemältä näyttää. (7) Edellä selvittämäni seikat huomioon ottaen ongelmat ovat todellisia, mutta hyvin usein lienee tuomioistuinten vika, mikäli edes ammattitaitoiset juristit eivät saa selvyyttä siitä, mistä jutussa oikeastaan on ollut kysymys ja mihin asianosaiset ovat vedonneet. (8)
--------------------------------------------------------------------------------
(4) Näin tuomio on jaettu esim. Ehdotuksessa pöytäkirjaa sekä tuomiota ja päätöstä koskeviksi oikeudenkäymiskaaren säännöksiksi s. 40 (OikM lainvalmisteluosaston julkaisu 1980:17, jälj. OikM 1980:17). Tuomion selostavaa osaa on kutsuttu myös kertoelmaksi (resiitti). Ks. tästä esim. Tirkkonen, Suomen siviiliprosessioikeus II (2. up. 1977) s. 246.
(5) Ks. OikM 1980:17 ja Tuomioita koskevien säännösten uudistamista käsitelleen toimikunnan mietintö (1966:B 27).
(6) Työjärjestyksen 14a §:n 3 momentissa todetaan, että hovioikeuksien presidentit antavat neuvoteltuaan tuomioiden ja päätösten laatimisesta tarkemmat ohjeet.
(7) Ks. esim. Kemppinen, Väittämistaakka ja syytesidonnaisuus, LM 1991 s. 4.
(8) Samansuuntaisesti Virolainen, Väittämistaakasta ja eräistä metodologisista kysymyksistä, LM 1991 s. 378.
--------------------------------------------------------------------------------
Joskus voi olla pettävää vedota joihinkin hovioikeusratkaisuihin tai jopa korkeimman oikeuden ratkaisuihin edellä mainituista syistä. Esimerkiksi kelvannee korkeimman oikeuden tuomio osamaksusopimukseen perustuvaa velkomusta koskevassa jutussa 2.6.1986 nro 1775, joka ei ole vuosikirjaratkaisu. Jutussa auton myynyt autoliike oli siirtänyt osamaksusopimuksen rahoitusyhtiölle, joka sittemmin vaati ostajalta osamaksusopimukseen perustuvien erien suorittamista, kun ostaja oli hänelle tiedoksi annetusta osamaksusopimuksen siirtoilmoituksesta huolimatta palauttanut auton sen vaihdon yhteydessä alkuperäiselle myyjälle, joka oli sittemmin auton edelleen myytyään asetettu konkurssiin. Osamaksueristä jäi osa maksamatta. Rahoitusyhtiö voitti ostajaa vastaan nostamansa velkomuskanteen jokaisessa oikeusasteessa ja ostaja joutui näin hyvittämään osamaksusopimuksen siirronsaajalle maksamattomat osamaksuerät.
Tietoni mukaan rahoitusyhtiöt ovat useasti käyttäneet em. jutun taltiota hyväkseen alioikeuksissa. Jutun erityispiirre, joka ei taltiosta selviä, oli siinä, että auton ostaja olisi ennen rahoitusyhtiön nostamaan velkomusoikeudenkäynnin päättymistä saanut konkurssiin asetetun autoliikkeen edustajaa vastaan rikokseen perustuvan vahingonkorvaustuomion. Taltiosta ei myöskään selviä, mihin kaikkiin seikkoihin kantaja oli jutussa vedonnut. Lyhyen taltion esittämällä voi ulkopuolisille luonnollisesti antaa sen kuvan, että auton ostajan on turha vedota mihinkään seikkaan välttyäkseen osamaksusopimuksen mukaisten loppuerien maksamisesta osamaksusopimuksen siirronsaajalle, mikäli ostaja on palauttanut auton siirron tehneelle myyjälle, olipa jutun muut olosuhteet ja esitetyt seikat millaisia tahansa.
Tuomioistuimet eivät meillä usein kirjaa ratkaisujensa perusteluosaan muut kuin ne OK 24:3:n tarkoittamat pääsyyt, joihin tuomio perustuu. (9) Kuitenkin juuri tämän takia olisi hovioikeuden tuomion selostusosaan kirjattava ne kaikki seikat, joihin hovioikeus on ymmärtänyt asianosaisen vedonneen. Mikäli näin ei tehdä, ei asianosainen todennäköisesti koskaan saa selville sitä, onko hänen kirjelmänsä luettu hovioikeudessa huolellisesti tai onko hänen asiamiehensä tehnyt hovioikeusprosessissa virheitä tai unohtanut joitakin asioita.
Kun tuomioissa ei aina edes luetella kaikkia vaatimuksia, joihin asianosaiset ovat vedonneet, olen valmis epäilemään, huomioiden OK 24 luvun 3 §:n mukaisen vain pääsyiden esiintuomiseen perustuvan tuomioitten perustelutavan, että jotkut hovioikeuksien tuomiot eivät ehkä täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (myöhemmin EIS) 6 artiklan 1 kappaleen vaatimuksia kunnollisesta oikeudenkäynnistä (fair trial). Ainakin perustelujen puutteellisuus voi yhdessä muiden puutteiden kanssa muodostaa tuomiosta ihmisoikeussopimuksen vastaisen. (10) Esimerkkinä mainitsen pelkistetysti referoiden jutun, jossa ostaja oli tehnyt kaupan kohteesta ensin suullisen sopimuksen ja antanut myyjäyhtiön edustajalle suuren osan kauppahinnasta. Sittemmin kaupan kohteesta tehtiin kirjallinen kauppakirja myyjäyhtiön toisen edustajan kanssa, joka ennen kaupan kohteen luovuttamista vaati yhden lisämaksuerän hyväksymistä. Ostaja ei todistettavasti hyväksynyt lisäerän vaatimista, mutta saadakseen kaupan kohteen haltuunsa maksoi viimeksi mainitun myyjän edustajan vaatiman erän. Lisäerän perimiseksi nostamansa velkomusoikeudenkäynnin ostaja voitti alioikeudessa, mutta hävisi hovioikeudessa. Hovioikeus perusti tuomion jälkimmäisen myyjän kanssa tehtyyn sopimukseen. Vaikka ostajan kanne perustui keskeisesti ensimmäisen myyjän yhtiön edustajan kanssa tehtyyn sopimukseen, hovioikeus ei ottanut siihen mitään kantaa. Tänä päivänä ostaja ei varmasti tiedä, miksi hänen tekemäänsä ensimmäistä sopimusta ei hovioikeudessa otettu huomioon.
Lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamiseksi (1064/1991) muutetaan riita-asioiden osalta tuomioistuimen ratkaisua koskevia säännöksiä (uusi OK 24 luku). Eräät niistä koskevat myös hovioikeuden tuomiota. Hovioikeuksien osalta säännökset eivät tuo mitään uutta vaatimusten ja niiden perusteiden kirjaamisen osalta. Muutosten perustana olevassa hallituksen esityksessä oikeudenkäymiskaaren pöytäkirjaa ja tuomiota koskevien säännösten uudistamisesta riita-asioissa ei hovioikeuksien tuomiota koskevia ongelmia käsitellä erikseen lainkaan. Mielestäni on kuitenkin välttämätöntä, että tuleviin hovioikeusmenettelyä koskeviin säännöksiin sisällytetään hovioikeudelle velvollisuus kirjata tuomion selostavaan osaan kaikki asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tarkasti.
--------------------------------------------------------------------------------
(9) Ks. tuomioiden oikeudellisista perusteluista erityisesti Linna, Ne pääsyyt, joihin päätös perustuu. Juhlajulkaisu Juhani Kyläkallio (Turku 1991) s. 129-136. Ks. perusteluvelvollisuudesta muilta osin esim. Virolainen, Alioikeusuudistus I (1991) s. 316-325 sekä siellä mainitut lähteet.
(10) Vrt. Pellonpää, Euroopan ihmisoikeussopimus (1991) sivulla 261 alaviitteessä 393 mainitut ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut (jälj. Pellonpää). Vastaavansuuntaisesti perusteluista Liljenfeldt, Euroopan ihmisoikeussopimus Suomen oikeuslaitoksen näkökulmasta, DL 1991 s. 710 s.
--------------------------------------------------------------------------------
Alkuun
3. Tuomion oikeudelliset perustelut
Hovioikeuden tuomion perustelemista koskevat uudistuksen jälkeen sekä voimassa oleva OK 24:3 että uusi 24:15: (11)
OK 24:3 1 ja 2 lause: Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, johon päätös perustuu. Tuomari älköön sivuuttako mitään asianhaaraa, jonka kantaja haasteen nojalla on asiassa tuonut esiin taikka mitä vastaaja tavalla tai toisella on sitä vastaan väittänyt, vaan antakoon siitä päätöksen, sen laadun mukaan.
Uusi OK 24:15: Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.
Uudesta OK 24:15:sta on todettava, ettei se mielestäni välttämättä tuo hovioikeuksien tuomioihin oikeudellisten perustelujen osalta mitään uutta. Säännös kyllä velvoittaa yksityiskohtaisesti ottamaan kantaa näyttökysymyksiin. Hovioikeus voinee siten esim. perustaa irtaimen kauppaa koskevan tuomion kauppalakiin, mutta jättää kokonaan perustelematta, miksi tilanteeseen ei ollut sovellettava asianosaisen esittämää kuluttajansuojalakia. (12) Erityisesti riita-asioissa hovioikeudessa oikeuskysymysten perusteleminen olisi kuitenkin usein tärkeämpää kuin näytön arviointi. Korkein oikeus ottaa nykyisin käsiteltäväkseen riita-asioita miltei pelkästään oikeuskysymysten selvittämiseksi, mistä syystä asianosaisen tulisi saada jo hovioikeudelta perusteltu vastaus epäselvään oikeudelliseen ongelmaan. (13)
Nähtäväksi jää, millaisia lisäehdotuksia hovioikeustoimikunta tekee hovioikeuksien tuomioiden sisältöön ja miten tuomiot tulevat perustelujen osalta täyttämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimukset. De lege ferenda katson, että käytännössä useimmissa jutuissa ylimmäksi tuomioistuimeksi jäävän hovioikeuden tuomion perusteluvelvollisuuteen olisi sisällytettävä myös velvollisuus ottaa kantaa oikeudellisesti epäselvässä tilanteessa siihen vaihtoehtoiseen oikeusohjeeseen, jonka asianosainen on perustellusti väittänyt soveltuvan juttuun, mutta jota oikeusohjetta hovioikeus ei ole asettanut tuomion perustaksi. Vuoden 1980 uudistusehdotuksessa tuomion perusteluvelvollisuudeksi ehdotettiin oikeudellisen epäselvyyden osalta seuraavaa: "Oikeuskysymyksen tulkinnanvaraisuuden sitä edellyttäessä on selvitettävä, mistä syystä lainkohtaa tai oikeusohjetta on sovellettu". (14)
Hovioikeuksien työtä tulee tulevaisuudessa helpottamaan se, että asianosaiset eivät alioikeuksia koskevan riita-asioitten oikeudenkäyntimenettelyä koskevan uudistuksen (1064/1991) tultua voimaan saisi enää hovioikeudessa pääsääntöisesti vedota uusiin seikkoihin (uusi OK 26:14). Samalla valituskirjelmälle asetettavia vaatimuksia tultanee tiukentamaan, mikä käy ilmi hovioikeustoimikunnan välimietinnöstä. (15) Lisäksi hovioikeuden työtä tulee helpottamaan alioikeudessa hyvin ja perustellen laadittu tuomio, jota koskevat säännökset ovat voimaan tulevassa laissa melko yksityiskohtaisia (uusi OK 25 luku).
p.s. jos jaksoit lukea tänne asti et todennäköisesti ole halmeen kannattaja!
Hovioikeuksien korostuneesta asemasta huolimatta hovioikeuksien työskentely ja päätöksentekotavat ovat jääneet monille asianosaisille ja heidän asiamiehilleen melko tuntemattomiksi. Osittain tämä johtunee suullisten käsittelyjen vähäisestä määrästä. Postitse tapahtuva oikeuden jako jää postia useimminkin lukevalle ainakin joiltakin osin hämäräksi.
Turun hovioikeuspiirin alueella aloitettiin keväällä 1991 hovioikeuden presidentti Touko Kososen johdolla asianajajien ja hovioikeuden välillä keskustelu yhteisistä ongelmista. (2) Hovioikeuksien ja asianajajien yhteistyö onkin välttämätöntä, jotta asianajajat esim. osaisivat tehdä oikeita johtopäätöksiä hovioikeuden suorittamien prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta. Hovioikeuksien tuomarikunnan ja asianajajien välinen kanssakäyminen osaltaan jo edesauttaa osapuolten keskinäistä ymmärrystä. Käsitykseni mukaan tämä tunnustettiin yksimielisesti Turun hovioikeuden ja hovioikeuspiirin asianajajien yhteistilaisuudessa. Toivon, että tämä kirjoitus edesauttaa keskustelun jatkamista.
Käsittelen seuraavassa erityisesti riita-asioiden hovioikeusprosessiin liittyviä asianosaisen oikeusturvaongelmia. Tarkastelen ensinnäkin hovioikeuksien tuomioitten perustelemisen eräitä kysymyksiä, minkä jälkeen käsittelen lisänäytön esittämismahdollisuuksia erityisesti yksityisluontoisten kirjallisten kertomusten valossa, joista olen tehnyt empiirisen selvityksen. Olen tehnyt hovioikeuksien tuomitsemista oikeudenkäyntikuluista keskiarvolaskelmia ja esitän riita-asioitten käsittelyajoista joitakin huomioita. Käsittelen myös oikeudenkäyntiaineiston julkisuutta ja lopuksi tarkastelen tuomioihin sisältyvää informaatiota jutun käsittelystä hovioikeudessa.
Hovioikeustoimikunnan 1989 välimietinnössä (KM 1990:42) ei käsittelemiini kysymyksiin ole ehdotettu muutoksia juuri riita-asioitten osalta. Toimikunta on antamassa kuluvan vuoden aikana lopullisen mietintönsä. Sen tulevasta sisällöstä ei minulla ole tietoa. Riita-asioitten alioikeusmenettelyä koskevassa uudistuksessa uudistuvat tuomioistuimen ratkaisua koskevat säännökset (oikeudenkäymiskaari 24 luku; 1064/1991), jotka osin koskevat myös hovioikeuden tuomiota. Oikeusministeriön kaavailujen mukaan ne tulevat voimaan 1.12.1993. Uudistuvien säännösten osalta tarkastelen erikseen voimassa olevien ja voimaan tulevien säännösten vaikutuksia hovioikeuksien velvollisuuteen perustella antamansa tuomiot.
Esitän seuraavassa näkemyksiä erityisesti asianajotyössä saamieni kokemusten sekä kollegoitten kanssa käymieni keskustelujen perusteella. Lisäksi olen tätä esitystä varten hankkinut tietoja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa säilytettävistä kaikkien hovioikeuksien ratkaisutaltioista. (3) Olen saanut myös hovioikeuksista suoraan käyttööni joitakin tilastotietoja. Hovioikeuden presidentti Touko Kosonen on puolestaan auliisti vastannut eräisiin lähinnä hovioikeuksien työjärjestystä koskeviin kysymyksiini. Kirjoituksen kaikista johtopäätöksistä vastaan kuitenkin itse.
--------------------------------------------------------------------------------
(1) HO:t antoivat vuonna 1990 5.548 tuomiota riita-asioissa. Samana vuonna KKO:een tehtiin valituslupahakemus 1.465 riita-asiassa ja valituslupia myönnettiin 177 kpl. Oikeushallintotilastoja vuodelta 1990 I s. 2, 3 ja 8. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/91.
(2) Ks. Alankoja, Turun hovioikeuden ja asianajajien yhteistilaisuus 6.3.1991, DL 1991 s. 358-359.
(3) Kaikki HO:t toimittavat Turun yliopistoon antamiensa ratkaisujen taltiot lukuun ottamatta Helsingin hovioikeutta, joka ei toimita yliopistoon rikosasioitten ratkaisutaltioitaan. Tarkasteltujen ajanjaksojen osalta on käyty läpi ko. ajanjakson osalta ainakin kaikki ratkaisukokoelmassa olleet riita-asioissa annetut tuomiot ja osin myös taltiot kaikissa varsinaisasioissa lukuun ottamatta rikosasioita. Riita-asioitten ulkopuolelle jäävät asuntoasiat, ulosottoasiat, hakemusasiat ja sotilasasiat.
--------------------------------------------------------------------------------
2. Vaatimusten ja niiden perusteiden kirjaaminen tuomioon
Tuomio voidaan jakaa selostusosaan, perusteluihin ja lopputulokseen. (4) Voimassa olevassa lainsäädännössä on oikeudenkäymiskaaren (OK) 24:3, joka koskee tuomioistuimen ratkaisun perusteluvelvollisuutta ja siten myös hovioikeuksien tuomioitten perusteluvelvollisuutta. Muut tuomion sisältöä koskevat määräykset perustuvat korkeimman oikeuden 17.5.1952 (333/52) antamaan hovioikeuksien työjärjestykseen. Työjärjestyksessä olevien määräysten mukaan hovioikeuden tuomioon laaditaan myös tuomion selostava osa, johon sisältyy vaatimukset ja vaatimusten perusteet. Niiden kirjaaminen hovioikeuden tuomioon on yksi olennainen osa tuomion sisällöstä ja ne ovat keskeisiä osia tuomiossa sen ymmärrettävyyden kannalta erityisesti asianosaisen näkökulmasta. Tuomion selostavan osan uudistamista on ehdotettu jo vuosikymmenten ajan, mutta uudistukset odottavat vielä ainakin hovioikeustoimikunnan lopullista mietintöä. (5)
Hovioikeuksien työjärjestyksen 14a §:n 1 momentissa (114/75) todetaan, että hovioikeuden tuomioon on kirjoitettava lyhyt selostus hovioikeudessa esitetyistä vaatimuksista, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana. Edelleen säännöksen 3 momentissa todetaan, että hovioikeuden tuomiota ei ole laadittava em. tavalla, jos ratkaisun selvyys vaarantuisi tai menettelyä ei muusta syystä katsota tarkoituksenmukaiseksi.
Vertaillessani hovioikeuden tuomioita tammikuulta 1992, totesin, että tuomioita annetaan monessa muodossa. Hovioikeuden tuomion väliotsikointiin vaikuttaa luonnollisesti myös alioikeuden päätöksen kirjoittamistapa. Asianosaistietojen jälkeen tuomiot alkoivat tammikuussa 1992 otsikoilla "Käsittely kihlakunnanoikeudessa", "Oikeudenkäynti hovioikeudessa", "Vaatimukset hovioikeudessa", "Valitukset hovioikeudessa" tms. otsikolla. Mielestäni parhaimmat tuomiot sisälsivät selostuksen alioikeudessa esitetystä kanteesta, siihen annetusta vastauksesta sekä ainakin pääpiirteissään ne perusteet, joihin kantaja oli hovioikeudessa vedonnut. Pelkistetyimmissä tuomioissa hovioikeus oli vain todennut, että kantaja oli hovioikeudessa uudistanut alioikeudessa esittämänsä kanteen, vaikka alioikeuden päätöksestä ei kanteen sisällöstä saanut selvyyttä taltiosta, koska alioikeus oli antanut päätöksensä referoimatta esitettyjä vaatimuksia ja niitten perusteita.
Hovioikeuksien työjärjestyksen määräykset ovat yksi syy sille, miksi hovioikeuksien tuomiot laaditaan tasoltaan vaihtelevalla tavalla ja miksi tuomioissa ei aina edes kaikkia vaatimuksia ole selkeästi kirjattu. Määräyksiä ei liene laadittu ainakaan siten, että asianosaiset itse voisivat saada tuomiosta selvyyden. Tietoni mukaan hovioikeuksien presidentit eivät ole myöskään antaneet ainakaan yhteisiä ohjeita tuomioitten laatimiseksi, vaikka työjärjestyksen 14a §:n 3 momentista saattaisi näin päätellä.(6)
Hovioikeuteen annettujen vastausten osalta tuomioissa oli miltei poikkeuksetta vain todettu, että vastaaja oli antanut vastauksen. Vain harvoissa tapauksissa totesin, että hovioikeus oli referoinut tuomioon vastauksesta uuden oikeustosiseikan tai todistustosiseikan, johon vastaaja oli vasta hovioikeudessa vedonnut. Osittain tämä johtunee siitä, että vastauksen referointiin ei hovioikeuksien työjärjestyksessä puututa lainkaan.
Havainnot hovioikeuksien tuomioista ainakin osittain selittävät sen, miksi asianosaiset joskus kokevat tuomiot puutteellisiksi. Ei ole harvinaista, että asianosaiselle jää epätietoisuus siitä, onko hovioikeus lainkaan huomannut seikkaa, johon hän on vedonnut, jos tuomiossa ei ole otettu siihen mitään kantaa. Sanottu koskee erityisesti vastauksia, joissa myös uusiin oikeustosiseikkoihin vetoaminen on rajoituksetta mahdollista.
Ylimpien tuomioistuinten edustajat ovat joskus moitiskellen ohjailleet erityisesti tutkijoita siitä, että jossakin jutussa ei olisikaan itse asiassa oikeastaan ollut kysymys siitä, miltä ensi näkemältä näyttää. (7) Edellä selvittämäni seikat huomioon ottaen ongelmat ovat todellisia, mutta hyvin usein lienee tuomioistuinten vika, mikäli edes ammattitaitoiset juristit eivät saa selvyyttä siitä, mistä jutussa oikeastaan on ollut kysymys ja mihin asianosaiset ovat vedonneet. (8)
--------------------------------------------------------------------------------
(4) Näin tuomio on jaettu esim. Ehdotuksessa pöytäkirjaa sekä tuomiota ja päätöstä koskeviksi oikeudenkäymiskaaren säännöksiksi s. 40 (OikM lainvalmisteluosaston julkaisu 1980:17, jälj. OikM 1980:17). Tuomion selostavaa osaa on kutsuttu myös kertoelmaksi (resiitti). Ks. tästä esim. Tirkkonen, Suomen siviiliprosessioikeus II (2. up. 1977) s. 246.
(5) Ks. OikM 1980:17 ja Tuomioita koskevien säännösten uudistamista käsitelleen toimikunnan mietintö (1966:B 27).
(6) Työjärjestyksen 14a §:n 3 momentissa todetaan, että hovioikeuksien presidentit antavat neuvoteltuaan tuomioiden ja päätösten laatimisesta tarkemmat ohjeet.
(7) Ks. esim. Kemppinen, Väittämistaakka ja syytesidonnaisuus, LM 1991 s. 4.
(8) Samansuuntaisesti Virolainen, Väittämistaakasta ja eräistä metodologisista kysymyksistä, LM 1991 s. 378.
--------------------------------------------------------------------------------
Joskus voi olla pettävää vedota joihinkin hovioikeusratkaisuihin tai jopa korkeimman oikeuden ratkaisuihin edellä mainituista syistä. Esimerkiksi kelvannee korkeimman oikeuden tuomio osamaksusopimukseen perustuvaa velkomusta koskevassa jutussa 2.6.1986 nro 1775, joka ei ole vuosikirjaratkaisu. Jutussa auton myynyt autoliike oli siirtänyt osamaksusopimuksen rahoitusyhtiölle, joka sittemmin vaati ostajalta osamaksusopimukseen perustuvien erien suorittamista, kun ostaja oli hänelle tiedoksi annetusta osamaksusopimuksen siirtoilmoituksesta huolimatta palauttanut auton sen vaihdon yhteydessä alkuperäiselle myyjälle, joka oli sittemmin auton edelleen myytyään asetettu konkurssiin. Osamaksueristä jäi osa maksamatta. Rahoitusyhtiö voitti ostajaa vastaan nostamansa velkomuskanteen jokaisessa oikeusasteessa ja ostaja joutui näin hyvittämään osamaksusopimuksen siirronsaajalle maksamattomat osamaksuerät.
Tietoni mukaan rahoitusyhtiöt ovat useasti käyttäneet em. jutun taltiota hyväkseen alioikeuksissa. Jutun erityispiirre, joka ei taltiosta selviä, oli siinä, että auton ostaja olisi ennen rahoitusyhtiön nostamaan velkomusoikeudenkäynnin päättymistä saanut konkurssiin asetetun autoliikkeen edustajaa vastaan rikokseen perustuvan vahingonkorvaustuomion. Taltiosta ei myöskään selviä, mihin kaikkiin seikkoihin kantaja oli jutussa vedonnut. Lyhyen taltion esittämällä voi ulkopuolisille luonnollisesti antaa sen kuvan, että auton ostajan on turha vedota mihinkään seikkaan välttyäkseen osamaksusopimuksen mukaisten loppuerien maksamisesta osamaksusopimuksen siirronsaajalle, mikäli ostaja on palauttanut auton siirron tehneelle myyjälle, olipa jutun muut olosuhteet ja esitetyt seikat millaisia tahansa.
Tuomioistuimet eivät meillä usein kirjaa ratkaisujensa perusteluosaan muut kuin ne OK 24:3:n tarkoittamat pääsyyt, joihin tuomio perustuu. (9) Kuitenkin juuri tämän takia olisi hovioikeuden tuomion selostusosaan kirjattava ne kaikki seikat, joihin hovioikeus on ymmärtänyt asianosaisen vedonneen. Mikäli näin ei tehdä, ei asianosainen todennäköisesti koskaan saa selville sitä, onko hänen kirjelmänsä luettu hovioikeudessa huolellisesti tai onko hänen asiamiehensä tehnyt hovioikeusprosessissa virheitä tai unohtanut joitakin asioita.
Kun tuomioissa ei aina edes luetella kaikkia vaatimuksia, joihin asianosaiset ovat vedonneet, olen valmis epäilemään, huomioiden OK 24 luvun 3 §:n mukaisen vain pääsyiden esiintuomiseen perustuvan tuomioitten perustelutavan, että jotkut hovioikeuksien tuomiot eivät ehkä täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (myöhemmin EIS) 6 artiklan 1 kappaleen vaatimuksia kunnollisesta oikeudenkäynnistä (fair trial). Ainakin perustelujen puutteellisuus voi yhdessä muiden puutteiden kanssa muodostaa tuomiosta ihmisoikeussopimuksen vastaisen. (10) Esimerkkinä mainitsen pelkistetysti referoiden jutun, jossa ostaja oli tehnyt kaupan kohteesta ensin suullisen sopimuksen ja antanut myyjäyhtiön edustajalle suuren osan kauppahinnasta. Sittemmin kaupan kohteesta tehtiin kirjallinen kauppakirja myyjäyhtiön toisen edustajan kanssa, joka ennen kaupan kohteen luovuttamista vaati yhden lisämaksuerän hyväksymistä. Ostaja ei todistettavasti hyväksynyt lisäerän vaatimista, mutta saadakseen kaupan kohteen haltuunsa maksoi viimeksi mainitun myyjän edustajan vaatiman erän. Lisäerän perimiseksi nostamansa velkomusoikeudenkäynnin ostaja voitti alioikeudessa, mutta hävisi hovioikeudessa. Hovioikeus perusti tuomion jälkimmäisen myyjän kanssa tehtyyn sopimukseen. Vaikka ostajan kanne perustui keskeisesti ensimmäisen myyjän yhtiön edustajan kanssa tehtyyn sopimukseen, hovioikeus ei ottanut siihen mitään kantaa. Tänä päivänä ostaja ei varmasti tiedä, miksi hänen tekemäänsä ensimmäistä sopimusta ei hovioikeudessa otettu huomioon.
Lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamiseksi (1064/1991) muutetaan riita-asioiden osalta tuomioistuimen ratkaisua koskevia säännöksiä (uusi OK 24 luku). Eräät niistä koskevat myös hovioikeuden tuomiota. Hovioikeuksien osalta säännökset eivät tuo mitään uutta vaatimusten ja niiden perusteiden kirjaamisen osalta. Muutosten perustana olevassa hallituksen esityksessä oikeudenkäymiskaaren pöytäkirjaa ja tuomiota koskevien säännösten uudistamisesta riita-asioissa ei hovioikeuksien tuomiota koskevia ongelmia käsitellä erikseen lainkaan. Mielestäni on kuitenkin välttämätöntä, että tuleviin hovioikeusmenettelyä koskeviin säännöksiin sisällytetään hovioikeudelle velvollisuus kirjata tuomion selostavaan osaan kaikki asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tarkasti.
--------------------------------------------------------------------------------
(9) Ks. tuomioiden oikeudellisista perusteluista erityisesti Linna, Ne pääsyyt, joihin päätös perustuu. Juhlajulkaisu Juhani Kyläkallio (Turku 1991) s. 129-136. Ks. perusteluvelvollisuudesta muilta osin esim. Virolainen, Alioikeusuudistus I (1991) s. 316-325 sekä siellä mainitut lähteet.
(10) Vrt. Pellonpää, Euroopan ihmisoikeussopimus (1991) sivulla 261 alaviitteessä 393 mainitut ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut (jälj. Pellonpää). Vastaavansuuntaisesti perusteluista Liljenfeldt, Euroopan ihmisoikeussopimus Suomen oikeuslaitoksen näkökulmasta, DL 1991 s. 710 s.
--------------------------------------------------------------------------------
Alkuun
3. Tuomion oikeudelliset perustelut
Hovioikeuden tuomion perustelemista koskevat uudistuksen jälkeen sekä voimassa oleva OK 24:3 että uusi 24:15: (11)
OK 24:3 1 ja 2 lause: Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, johon päätös perustuu. Tuomari älköön sivuuttako mitään asianhaaraa, jonka kantaja haasteen nojalla on asiassa tuonut esiin taikka mitä vastaaja tavalla tai toisella on sitä vastaan väittänyt, vaan antakoon siitä päätöksen, sen laadun mukaan.
Uusi OK 24:15: Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.
Uudesta OK 24:15:sta on todettava, ettei se mielestäni välttämättä tuo hovioikeuksien tuomioihin oikeudellisten perustelujen osalta mitään uutta. Säännös kyllä velvoittaa yksityiskohtaisesti ottamaan kantaa näyttökysymyksiin. Hovioikeus voinee siten esim. perustaa irtaimen kauppaa koskevan tuomion kauppalakiin, mutta jättää kokonaan perustelematta, miksi tilanteeseen ei ollut sovellettava asianosaisen esittämää kuluttajansuojalakia. (12) Erityisesti riita-asioissa hovioikeudessa oikeuskysymysten perusteleminen olisi kuitenkin usein tärkeämpää kuin näytön arviointi. Korkein oikeus ottaa nykyisin käsiteltäväkseen riita-asioita miltei pelkästään oikeuskysymysten selvittämiseksi, mistä syystä asianosaisen tulisi saada jo hovioikeudelta perusteltu vastaus epäselvään oikeudelliseen ongelmaan. (13)
Nähtäväksi jää, millaisia lisäehdotuksia hovioikeustoimikunta tekee hovioikeuksien tuomioiden sisältöön ja miten tuomiot tulevat perustelujen osalta täyttämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimukset. De lege ferenda katson, että käytännössä useimmissa jutuissa ylimmäksi tuomioistuimeksi jäävän hovioikeuden tuomion perusteluvelvollisuuteen olisi sisällytettävä myös velvollisuus ottaa kantaa oikeudellisesti epäselvässä tilanteessa siihen vaihtoehtoiseen oikeusohjeeseen, jonka asianosainen on perustellusti väittänyt soveltuvan juttuun, mutta jota oikeusohjetta hovioikeus ei ole asettanut tuomion perustaksi. Vuoden 1980 uudistusehdotuksessa tuomion perusteluvelvollisuudeksi ehdotettiin oikeudellisen epäselvyyden osalta seuraavaa: "Oikeuskysymyksen tulkinnanvaraisuuden sitä edellyttäessä on selvitettävä, mistä syystä lainkohtaa tai oikeusohjetta on sovellettu". (14)
Hovioikeuksien työtä tulee tulevaisuudessa helpottamaan se, että asianosaiset eivät alioikeuksia koskevan riita-asioitten oikeudenkäyntimenettelyä koskevan uudistuksen (1064/1991) tultua voimaan saisi enää hovioikeudessa pääsääntöisesti vedota uusiin seikkoihin (uusi OK 26:14). Samalla valituskirjelmälle asetettavia vaatimuksia tultanee tiukentamaan, mikä käy ilmi hovioikeustoimikunnan välimietinnöstä. (15) Lisäksi hovioikeuden työtä tulee helpottamaan alioikeudessa hyvin ja perustellen laadittu tuomio, jota koskevat säännökset ovat voimaan tulevassa laissa melko yksityiskohtaisia (uusi OK 25 luku).
p.s. jos jaksoit lukea tänne asti et todennäköisesti ole halmeen kannattaja!
Vastaukset 1
Vanhimmat
en löytänyt mikä olisi Halmeen tekstiä ja mikä Sinun, Terttu? Taisi olla jonkun muunkin.
Joten, ystävällisesti: Voisitko referoida juttua meille Halmeeseen uskomattomillekin?
Kirjoituksesi alussa, ennen viivaa ollut teksti ei varmasti ole po kansanedustajan itsenä tekemää!