Norsu synnytti hiiren. Näin voisi kyynikko sanoa juuri päättyneestä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) jokavuotisesta ulkoministerikokouksesta. Kuuden miljoonan euron ja yli tuhannen ihmisen kokous ei saanut syntymään edes kahden liuskan poliittista julkilausumaa.
Sinänsä tämä ei ole niin tavatonta, olihan tämä jo kuudes Etyjin ministerikokous peräjälkeen, kun yhteisestä tahdon ilmauksesta ei tullut mitään. Mutta jo se nostatti toiveita, että kiertävä konferenssi taas saapui synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin. Jospa "Helsingin henki" saataisiin vielä ulos pullosta.
Asetelma Helsingin kokouksessa oli hieman pelkistäen tämä: Venäjä vastaan muut 55 jäsenmaata. Tuntuu oudolta, että Venäjä, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi kansainvälisessä päätöksenteossa, kaivaa maata juuri sen organisaation alta, johon se kuuluu ja joka ehkä voisi palvella sitä itseään.
Oliko presidentti Dimitri Medvedevin raakana kehään heitetty aloite uudesta turvajärjestelmästä vain keino viedä huomio Georgian alueloukkauksesta?
Kuin se varas, joka huusi ympäriinsä "ottakaa varas kiinni!", Venäjä moitti Etyjin Georgian missiota, kun se ei muka ajoissa tehnyt tarpeeksi sodan estämiseksi.
Mutta miten Suomi puheenjohtajana selviytyi omasta vuodestaan? Lähdettiinkö liikkeelle liian kunnianhimottomin tavoittein? Vuosi sitten Suomi ilmoitti olevansa tyytyväin, jos voi luovuttaa Etyj seuraavalle puheenjohtajalle toimintakunnossa. Eli sitouduttiin vain pyörittämään byrokratiaa.
Luulenpa että jos Alexander Stubb olisi ollut ministeri jo ennen puheenjohtajuuden alkua, tavoitteet olisivat olleet hieman korkeammalla. Nyt kaikkensa yrittänyt puheenjohtaja oli selvästi pettynyt laihoihin tuloksiin.
Joka tapauksessa tämä kokous oli historiallinen - Alexander Stubbille.
Sinänsä tämä ei ole niin tavatonta, olihan tämä jo kuudes Etyjin ministerikokous peräjälkeen, kun yhteisestä tahdon ilmauksesta ei tullut mitään. Mutta jo se nostatti toiveita, että kiertävä konferenssi taas saapui synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin. Jospa "Helsingin henki" saataisiin vielä ulos pullosta.
Asetelma Helsingin kokouksessa oli hieman pelkistäen tämä: Venäjä vastaan muut 55 jäsenmaata. Tuntuu oudolta, että Venäjä, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi kansainvälisessä päätöksenteossa, kaivaa maata juuri sen organisaation alta, johon se kuuluu ja joka ehkä voisi palvella sitä itseään.
Oliko presidentti Dimitri Medvedevin raakana kehään heitetty aloite uudesta turvajärjestelmästä vain keino viedä huomio Georgian alueloukkauksesta?
Kuin se varas, joka huusi ympäriinsä "ottakaa varas kiinni!", Venäjä moitti Etyjin Georgian missiota, kun se ei muka ajoissa tehnyt tarpeeksi sodan estämiseksi.
Mutta miten Suomi puheenjohtajana selviytyi omasta vuodestaan? Lähdettiinkö liikkeelle liian kunnianhimottomin tavoittein? Vuosi sitten Suomi ilmoitti olevansa tyytyväin, jos voi luovuttaa Etyj seuraavalle puheenjohtajalle toimintakunnossa. Eli sitouduttiin vain pyörittämään byrokratiaa.
Luulenpa että jos Alexander Stubb olisi ollut ministeri jo ennen puheenjohtajuuden alkua, tavoitteet olisivat olleet hieman korkeammalla. Nyt kaikkensa yrittänyt puheenjohtaja oli selvästi pettynyt laihoihin tuloksiin.
Joka tapauksessa tämä kokous oli historiallinen - Alexander Stubbille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jälleen maailmanhistorian järisyttävä käännekohta! Pääosassa Aleksanteri Suurisuu.
vrt. 080808 :-DDD