Lähempänä 60 v. olen noin 20 vuotta syönyt erilaisia mielialalääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen.
Nyt lääkkeitä on vähenetty. Menee Sepram 20 mg x 1 ja Alprox 0,25 mg x 2 tarvittaessa.
Tuntuu, että kaikki tunteet, niin viha kuin ilokin olisivat kadonneet elämästä. Haaveita ja tavoitteita ei enää ole, jäljellä on vain pätkä elämää, enkä tiedä mitä sillä teen.
Mikään ei kiinnosta, ei innosta, kaiken pakollisen teen (työkyvyttömyyseläkkeellä), ihmissuhteet häipyneet.
Voiko mielialalääkkeet viedä koko tunne-elämän mennessään? Auttaisiko, jos jättäisin lääkityksen pikku hiljaa kokonaan pois?
Lääkitystäni ei haluta enää lisätä eikä muuttaa.
Minne ilo katoaa?
Nyt lääkkeitä on vähenetty. Menee Sepram 20 mg x 1 ja Alprox 0,25 mg x 2 tarvittaessa.
Tuntuu, että kaikki tunteet, niin viha kuin ilokin olisivat kadonneet elämästä. Haaveita ja tavoitteita ei enää ole, jäljellä on vain pätkä elämää, enkä tiedä mitä sillä teen.
Mikään ei kiinnosta, ei innosta, kaiken pakollisen teen (työkyvyttömyyseläkkeellä), ihmissuhteet häipyneet.
Voiko mielialalääkkeet viedä koko tunne-elämän mennessään? Auttaisiko, jos jättäisin lääkityksen pikku hiljaa kokonaan pois?
Lääkitystäni ei haluta enää lisätä eikä muuttaa.
Minne ilo katoaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Rahikaisella.
Jos ei oo isoja iloja niin ei oo surujakaan.
Ainoa tunne on ahdistus,milloin se sitten tuleekin.
Paras asia elämässä on nukkuminen,nukkuminen ja sitten vielä nukkuminen.
Jos vain voisi nukkua aina...
aiheuttavat tätä tunteiden katoamista, siksihän niitä käytetään, ikävä vain, että joiltakin ne voivat viedä tunteet loipullisesti. Tämä kai johtuu siitä, että ne vaurioittavat aivosoluja tunne-elämän säätelykeskuksissa.
sinä totta.Mielialalääkkeetkö vaurioittavat aivosoluja niinkin paljon,että tunteet häviävät.En kyllä usko.