Kastekeskustelua

Sanoit:
>>Hienoa, jos henkilö B on tullut uskoon, mutta HELKKARIN takia hänen pitäisi mennä uusimaan kasteensa? Henkilö A on oikeassa siinä, että B on syyllistynyt kasteenuusimisen syntiin, sillä lapsena hänet oli jo kastettu kuten Jeesus käski: vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Se kaste on riittävä eikä sitä tasan tarkkaan tarvitse uusia.

Kilvoituksessa kirjoitti:

Sanoit:
>>Hienoa, jos henkilö B on tullut uskoon, mutta HELKKARIN takia hänen pitäisi mennä uusimaan kasteensa? Henkilö A on oikeassa siinä, että B on syyllistynyt kasteenuusimisen syntiin, sillä lapsena hänet oli jo kastettu kuten Jeesus käski: vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Se kaste on riittävä eikä sitä tasan tarkkaan tarvitse uusia.

Ero on siinä, että ottaako vai vastaanottaako kasteen. Ottaminen merkitsee asian itselleen riistämistä, vastaanottaminen lahjana saamista. Kasteessa on kyse pelastuksesta eikä mistään muusta, voiko sitä ihminen ottaa itselleen vai vastaanottaa se lahjana Jumalalta? Tätä tarkoitin ottamisen ja vastaanottamisen erottamisella. Näissä sanamuodoissa on oltava varovainen, mitä käyttää. Kasteelle voi mennä, muttei ottaa sitä, sillä silloin ottaa pelastuksen omiin käsiinsä ja pelastaa itsensä oman ratkaisunsa tuloksena. Se on ansion keräämistä ja pelastumista omasta teosta, omasta ratkaisusta. Eikö se sitten ole Jumalan halventamista?

Jeesus itse käskee tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla heitä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettamalla heitä, Matt. 28:18-20. Ei sen yksinkertaisempaa, Jeesuksen käskyyn tukeutuminen.

Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. Kaste ei ole vain merkki kristityksi tulemisesta, vaan uudestisyntyminen ja Kristukseen ruumiiseen liittyminen. Kaste pelastaa, koska se liittää pelastukseen Kristuksessa, Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, esim. 1. Piet. 3:21 tästä selkeästi kirjoitetaan. Kaste ei ole symbolinen uudestisyntymisen pesu, vaan täysin konkreettinen. Jumalan toimintaa ei ihminen voi rajoittaa ja Jumala käyttää ainetta pelastuksen välittämiseen. Kaikki on tehty hyvin yksinkertaiseksi, konkreettiseksi eikä vain symboliseksi. Tulihan hän itsekin aineeseen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Miksi lapsi kastetaan? Jotta hän saisi ottaa vastaan pelastuksen ja hänet liitettäisiin Kristukseen. Jeesus sanoo Joh. 3:5, että joka ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei viittaa tässä mitenkään symbolisesti veteen, vaan konkreettisesti kasteveteen, tekee eläväksi uudestisynnyttämällä. Hengen vuodattaminen liittyy niin läheisesti kasteeseen, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.

Mark. 10:15 Jeesus sanoo, että lapsi ottaa vastaan syntien anteeksiannon. Markuksen sanamuodossa puhutaan isommista lapsista, mutta Luukkaan vastaava kohtaanpuhuu imeväisistä, sylivauvoista. Sylivauva ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Mutta kuten Jeesus sanoo, jokaisen sinne päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä, kastettava uskon lisäksi. Mutta sylivauva ei vielä ole tietoisessa iässä, mutta silti hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, joten miksi estää tätä? Lapsi kastetaan, hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, hänelle Jumalan lahjoittaa pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa ja häneen Jumala vuodattaa Pyhän Hengen.

Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa. Kun kasteessa on kyse pelastuksesta itsestään, niin siksi uudelleenkaste on synti Jumalaa kohtaan. Lapsenkaste on ainutlaatuinen ja toistamaton, se ainoa tarvittava kaste ja riittävä, toista kastetta ei yksinkertaisesti tarvita. Mutta Jumalan armo on suurempi kuin ihmisen synti, jokainen on Jumalan armon ulottuvissa ja samalla viivalla. Meikäläinen syntisenä sinun syntisen kanssa.

Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu. Muutakaan pelastustietä ei ole kuin Kristus Jeesus ja häneen uskominen. Lapsi ei ole tietoisessa iässä, siksi uskominen on hänelle mahdotonta. Sylivauvakaan ei voi pelastua ilman Kristusta, sillä silloin olisi toinenkin tie pelastukseen ja Jumalan valtakuntaan. Missään kohtaa Raamatussa ei lue, että toinen olisi tie, vai oletko sellaista sieltä löytänyt? Nähtävästi et.

Pelastus on synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, tuholta ja kadotukselta sekä Jumalan vihalta. Lapsi tarvitsee Kristusta sen vuoksi, koska hän on syntinen jo syntyessään Ps. 51:5; Job 25:4. Jos näin ei olisi Kristusta ei tarvittaisi. Syntiinlankeemus vaikuttaa ihmisluonnossa perinjuurin, houkutuksena, turmeltuneisuutena, vajaavaisuutena, himoina... Syntiä seuraa synnistä ja synnitön ei syntiä voi tehdä, sillä siitä hän ei mitään tiedä. Lankeemuksen takia ihminen tietää eron hyvän ja pahan välillä ja tämä koskettaa koko ihmiskuntaa ja tekee osalliseksi samasta Aadamine lankeemuksesta. Yhtälailla Kristuksen pelastus koskettaa kokolailla koko ihmiskuntaa.

Klassinen kristillisyys tuo pelastuksen lapselle, koska hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin aikuinenkin. Pelastus on helppo ottaa vastaan, siihen riittää kaste ja lapsi ottaa sen vastaan. Jumala siunaa lasta pelastuksella, mitään ei vaadita, ei tekoja, ei ratkaisuja, ei ansioita, sen saa vain vastaanottaa itselleen.

Kasteessa ei veden määrällä ole väliä, baptismoo-verbi kreikassa tarkoittaa yhtä lailla upottamista, pirskottamista kuin valelua. Vesi, pienikin määrä, on riittävä. Upotus on Ok, mutta valelu riittää yhtälailla. Tästä on jo esimerkkiä varhaisissa kristillisessä kirjallisuudessa. Didakhee eli Apostolien opetus oli jossain vaiheessa ehdokkaana Raamatun kirjakokoelmaan, siinä mainitaan luvussa 7 ohjeita kastetta varten. Jakeessa 3: "Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän vettä kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Teksti kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisussa 163, 'Apostoliset isät'. Siinä on paljon varhaiskristillistä kirjallisuutta omaksi rakentamiseksi, suosittelen luettavaksi.

Siunausta sinulle veljeni/sisareni Herrassa, sama Herra ja Henki meitä joka tapauksessa yhdistää.

Ville-hart kirjoitti:

Ero on siinä, että ottaako vai vastaanottaako kasteen. Ottaminen merkitsee asian itselleen riistämistä, vastaanottaminen lahjana saamista. Kasteessa on kyse pelastuksesta eikä mistään muusta, voiko sitä ihminen ottaa itselleen vai vastaanottaa se lahjana Jumalalta? Tätä tarkoitin ottamisen ja vastaanottamisen erottamisella. Näissä sanamuodoissa on oltava varovainen, mitä käyttää. Kasteelle voi mennä, muttei ottaa sitä, sillä silloin ottaa pelastuksen omiin käsiinsä ja pelastaa itsensä oman ratkaisunsa tuloksena. Se on ansion keräämistä ja pelastumista omasta teosta, omasta ratkaisusta. Eikö se sitten ole Jumalan halventamista?

Jeesus itse käskee tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla heitä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettamalla heitä, Matt. 28:18-20. Ei sen yksinkertaisempaa, Jeesuksen käskyyn tukeutuminen.

Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. Kaste ei ole vain merkki kristityksi tulemisesta, vaan uudestisyntyminen ja Kristukseen ruumiiseen liittyminen. Kaste pelastaa, koska se liittää pelastukseen Kristuksessa, Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, esim. 1. Piet. 3:21 tästä selkeästi kirjoitetaan. Kaste ei ole symbolinen uudestisyntymisen pesu, vaan täysin konkreettinen. Jumalan toimintaa ei ihminen voi rajoittaa ja Jumala käyttää ainetta pelastuksen välittämiseen. Kaikki on tehty hyvin yksinkertaiseksi, konkreettiseksi eikä vain symboliseksi. Tulihan hän itsekin aineeseen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Miksi lapsi kastetaan? Jotta hän saisi ottaa vastaan pelastuksen ja hänet liitettäisiin Kristukseen. Jeesus sanoo Joh. 3:5, että joka ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei viittaa tässä mitenkään symbolisesti veteen, vaan konkreettisesti kasteveteen, tekee eläväksi uudestisynnyttämällä. Hengen vuodattaminen liittyy niin läheisesti kasteeseen, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.

Mark. 10:15 Jeesus sanoo, että lapsi ottaa vastaan syntien anteeksiannon. Markuksen sanamuodossa puhutaan isommista lapsista, mutta Luukkaan vastaava kohtaanpuhuu imeväisistä, sylivauvoista. Sylivauva ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Mutta kuten Jeesus sanoo, jokaisen sinne päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä, kastettava uskon lisäksi. Mutta sylivauva ei vielä ole tietoisessa iässä, mutta silti hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, joten miksi estää tätä? Lapsi kastetaan, hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, hänelle Jumalan lahjoittaa pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa ja häneen Jumala vuodattaa Pyhän Hengen.

Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa. Kun kasteessa on kyse pelastuksesta itsestään, niin siksi uudelleenkaste on synti Jumalaa kohtaan. Lapsenkaste on ainutlaatuinen ja toistamaton, se ainoa tarvittava kaste ja riittävä, toista kastetta ei yksinkertaisesti tarvita. Mutta Jumalan armo on suurempi kuin ihmisen synti, jokainen on Jumalan armon ulottuvissa ja samalla viivalla. Meikäläinen syntisenä sinun syntisen kanssa.

Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu. Muutakaan pelastustietä ei ole kuin Kristus Jeesus ja häneen uskominen. Lapsi ei ole tietoisessa iässä, siksi uskominen on hänelle mahdotonta. Sylivauvakaan ei voi pelastua ilman Kristusta, sillä silloin olisi toinenkin tie pelastukseen ja Jumalan valtakuntaan. Missään kohtaa Raamatussa ei lue, että toinen olisi tie, vai oletko sellaista sieltä löytänyt? Nähtävästi et.

Pelastus on synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, tuholta ja kadotukselta sekä Jumalan vihalta. Lapsi tarvitsee Kristusta sen vuoksi, koska hän on syntinen jo syntyessään Ps. 51:5; Job 25:4. Jos näin ei olisi Kristusta ei tarvittaisi. Syntiinlankeemus vaikuttaa ihmisluonnossa perinjuurin, houkutuksena, turmeltuneisuutena, vajaavaisuutena, himoina... Syntiä seuraa synnistä ja synnitön ei syntiä voi tehdä, sillä siitä hän ei mitään tiedä. Lankeemuksen takia ihminen tietää eron hyvän ja pahan välillä ja tämä koskettaa koko ihmiskuntaa ja tekee osalliseksi samasta Aadamine lankeemuksesta. Yhtälailla Kristuksen pelastus koskettaa kokolailla koko ihmiskuntaa.

Klassinen kristillisyys tuo pelastuksen lapselle, koska hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin aikuinenkin. Pelastus on helppo ottaa vastaan, siihen riittää kaste ja lapsi ottaa sen vastaan. Jumala siunaa lasta pelastuksella, mitään ei vaadita, ei tekoja, ei ratkaisuja, ei ansioita, sen saa vain vastaanottaa itselleen.

Kasteessa ei veden määrällä ole väliä, baptismoo-verbi kreikassa tarkoittaa yhtä lailla upottamista, pirskottamista kuin valelua. Vesi, pienikin määrä, on riittävä. Upotus on Ok, mutta valelu riittää yhtälailla. Tästä on jo esimerkkiä varhaisissa kristillisessä kirjallisuudessa. Didakhee eli Apostolien opetus oli jossain vaiheessa ehdokkaana Raamatun kirjakokoelmaan, siinä mainitaan luvussa 7 ohjeita kastetta varten. Jakeessa 3: "Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän vettä kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Teksti kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisussa 163, 'Apostoliset isät'. Siinä on paljon varhaiskristillistä kirjallisuutta omaksi rakentamiseksi, suosittelen luettavaksi.

Siunausta sinulle veljeni/sisareni Herrassa, sama Herra ja Henki meitä joka tapauksessa yhdistää.

"Siunausta sinulle veljeni/sisareni Herrassa, sama Herra ja Henki meitä joka tapauksessa yhdistää."

-toinen kaste - toinen henki?

Ville-hart kirjoitti:

Ero on siinä, että ottaako vai vastaanottaako kasteen. Ottaminen merkitsee asian itselleen riistämistä, vastaanottaminen lahjana saamista. Kasteessa on kyse pelastuksesta eikä mistään muusta, voiko sitä ihminen ottaa itselleen vai vastaanottaa se lahjana Jumalalta? Tätä tarkoitin ottamisen ja vastaanottamisen erottamisella. Näissä sanamuodoissa on oltava varovainen, mitä käyttää. Kasteelle voi mennä, muttei ottaa sitä, sillä silloin ottaa pelastuksen omiin käsiinsä ja pelastaa itsensä oman ratkaisunsa tuloksena. Se on ansion keräämistä ja pelastumista omasta teosta, omasta ratkaisusta. Eikö se sitten ole Jumalan halventamista?

Jeesus itse käskee tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla heitä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettamalla heitä, Matt. 28:18-20. Ei sen yksinkertaisempaa, Jeesuksen käskyyn tukeutuminen.

Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. Kaste ei ole vain merkki kristityksi tulemisesta, vaan uudestisyntyminen ja Kristukseen ruumiiseen liittyminen. Kaste pelastaa, koska se liittää pelastukseen Kristuksessa, Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, esim. 1. Piet. 3:21 tästä selkeästi kirjoitetaan. Kaste ei ole symbolinen uudestisyntymisen pesu, vaan täysin konkreettinen. Jumalan toimintaa ei ihminen voi rajoittaa ja Jumala käyttää ainetta pelastuksen välittämiseen. Kaikki on tehty hyvin yksinkertaiseksi, konkreettiseksi eikä vain symboliseksi. Tulihan hän itsekin aineeseen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Miksi lapsi kastetaan? Jotta hän saisi ottaa vastaan pelastuksen ja hänet liitettäisiin Kristukseen. Jeesus sanoo Joh. 3:5, että joka ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei viittaa tässä mitenkään symbolisesti veteen, vaan konkreettisesti kasteveteen, tekee eläväksi uudestisynnyttämällä. Hengen vuodattaminen liittyy niin läheisesti kasteeseen, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.

Mark. 10:15 Jeesus sanoo, että lapsi ottaa vastaan syntien anteeksiannon. Markuksen sanamuodossa puhutaan isommista lapsista, mutta Luukkaan vastaava kohtaanpuhuu imeväisistä, sylivauvoista. Sylivauva ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Mutta kuten Jeesus sanoo, jokaisen sinne päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä, kastettava uskon lisäksi. Mutta sylivauva ei vielä ole tietoisessa iässä, mutta silti hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, joten miksi estää tätä? Lapsi kastetaan, hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, hänelle Jumalan lahjoittaa pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa ja häneen Jumala vuodattaa Pyhän Hengen.

Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa. Kun kasteessa on kyse pelastuksesta itsestään, niin siksi uudelleenkaste on synti Jumalaa kohtaan. Lapsenkaste on ainutlaatuinen ja toistamaton, se ainoa tarvittava kaste ja riittävä, toista kastetta ei yksinkertaisesti tarvita. Mutta Jumalan armo on suurempi kuin ihmisen synti, jokainen on Jumalan armon ulottuvissa ja samalla viivalla. Meikäläinen syntisenä sinun syntisen kanssa.

Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu. Muutakaan pelastustietä ei ole kuin Kristus Jeesus ja häneen uskominen. Lapsi ei ole tietoisessa iässä, siksi uskominen on hänelle mahdotonta. Sylivauvakaan ei voi pelastua ilman Kristusta, sillä silloin olisi toinenkin tie pelastukseen ja Jumalan valtakuntaan. Missään kohtaa Raamatussa ei lue, että toinen olisi tie, vai oletko sellaista sieltä löytänyt? Nähtävästi et.

Pelastus on synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, tuholta ja kadotukselta sekä Jumalan vihalta. Lapsi tarvitsee Kristusta sen vuoksi, koska hän on syntinen jo syntyessään Ps. 51:5; Job 25:4. Jos näin ei olisi Kristusta ei tarvittaisi. Syntiinlankeemus vaikuttaa ihmisluonnossa perinjuurin, houkutuksena, turmeltuneisuutena, vajaavaisuutena, himoina... Syntiä seuraa synnistä ja synnitön ei syntiä voi tehdä, sillä siitä hän ei mitään tiedä. Lankeemuksen takia ihminen tietää eron hyvän ja pahan välillä ja tämä koskettaa koko ihmiskuntaa ja tekee osalliseksi samasta Aadamine lankeemuksesta. Yhtälailla Kristuksen pelastus koskettaa kokolailla koko ihmiskuntaa.

Klassinen kristillisyys tuo pelastuksen lapselle, koska hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin aikuinenkin. Pelastus on helppo ottaa vastaan, siihen riittää kaste ja lapsi ottaa sen vastaan. Jumala siunaa lasta pelastuksella, mitään ei vaadita, ei tekoja, ei ratkaisuja, ei ansioita, sen saa vain vastaanottaa itselleen.

Kasteessa ei veden määrällä ole väliä, baptismoo-verbi kreikassa tarkoittaa yhtä lailla upottamista, pirskottamista kuin valelua. Vesi, pienikin määrä, on riittävä. Upotus on Ok, mutta valelu riittää yhtälailla. Tästä on jo esimerkkiä varhaisissa kristillisessä kirjallisuudessa. Didakhee eli Apostolien opetus oli jossain vaiheessa ehdokkaana Raamatun kirjakokoelmaan, siinä mainitaan luvussa 7 ohjeita kastetta varten. Jakeessa 3: "Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän vettä kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Teksti kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisussa 163, 'Apostoliset isät'. Siinä on paljon varhaiskristillistä kirjallisuutta omaksi rakentamiseksi, suosittelen luettavaksi.

Siunausta sinulle veljeni/sisareni Herrassa, sama Herra ja Henki meitä joka tapauksessa yhdistää.

VALHEEN HENKI YHDISTÄÄ SINUA TOISIIN SIITÄ KIINNI PITÄVIIN.

Toiseksi: ET ANTANUT PAIKKAA "PYHÄN KOLMINAISUUDEN NIMEEN".

Kolmanneksi: Pietari suositteli: "OTTAKOON KUKIN TEISTÄ KASTEEN --" Se tarkoittaa, kuten hyvin tiedät, sitä, että ihminen ITSE TEKEE PÄÄTÖKSEN SIITÄ KASTEEN OTTAMISESTA. Kun hänet sitten kastetaan, hän on sen vastaanottanut.

Neljänneksi: OTTAAKO VAUVA OMASTA HALUSTA SEN KASTEEN? Siihen tarvitaan Raamatun mukaan oma VAPAA HALU SEN VASTAANOTTAMISEEN.

Viidenneksi: PELASTUS EI TULE VEDEN AVULLA, VAAN USKON KAUTTA JEESUKSEN VEREN LUNASTUSVOIMAAN. - Juuri TÄSSÄ ON RATKAISEVA ERO VAUVA"KASTEEN" JA USKOVIEN KASTEN VÄLILLÄ. Uskova haluaa ITSE sen kasteen siksi, että ON TUNNUSTANUT SYNTINSÄ JA SAANUT NE ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ (ymmärrätkö tuon veren merkitystä lainkaan, ET SITÄ AINAKAAN KERTAAKAAN MAININNUT?).

Kuudenneksi: Sen KLASSISEKI SANOMASI KRISTILLISYYDEN LÄHTEET JA HEDELMÄT OVAT HUONOT. Kun pelastus tapahtuu ILMAN PARANNUKSEN TEKEMISTÄ - OMIEN SANOJESI MUKAAN, ei tarvitse vaellustaan korjata. Ei mitään KILVOITUKSESSA vaeltamista ole tarpeen silloin. Katsopas illalla ja yöllä kaduille ja kapakoihin, porttoloihin, diskoihin, yökerhoihin: LUTERILAISET "PELASTETUT" HILLUVAT ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN MAISTISSA. Äläkä väitä vastaan: olinhan minäkin sellainen ENNEN USKOONTULOANI JA KASTETTANI. Ja samoin LÄHES KAIKKI IKÄISENI KAVERIT. Eroa entiseen on kuin YÖLLÄ JA PÄIVÄLLÄ!!!

Seitsemänneksi: Sanasi >>Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. >Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa.> Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.>Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu.

Ville-hart kirjoitti:

Ero on siinä, että ottaako vai vastaanottaako kasteen. Ottaminen merkitsee asian itselleen riistämistä, vastaanottaminen lahjana saamista. Kasteessa on kyse pelastuksesta eikä mistään muusta, voiko sitä ihminen ottaa itselleen vai vastaanottaa se lahjana Jumalalta? Tätä tarkoitin ottamisen ja vastaanottamisen erottamisella. Näissä sanamuodoissa on oltava varovainen, mitä käyttää. Kasteelle voi mennä, muttei ottaa sitä, sillä silloin ottaa pelastuksen omiin käsiinsä ja pelastaa itsensä oman ratkaisunsa tuloksena. Se on ansion keräämistä ja pelastumista omasta teosta, omasta ratkaisusta. Eikö se sitten ole Jumalan halventamista?

Jeesus itse käskee tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla heitä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettamalla heitä, Matt. 28:18-20. Ei sen yksinkertaisempaa, Jeesuksen käskyyn tukeutuminen.

Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. Kaste ei ole vain merkki kristityksi tulemisesta, vaan uudestisyntyminen ja Kristukseen ruumiiseen liittyminen. Kaste pelastaa, koska se liittää pelastukseen Kristuksessa, Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, esim. 1. Piet. 3:21 tästä selkeästi kirjoitetaan. Kaste ei ole symbolinen uudestisyntymisen pesu, vaan täysin konkreettinen. Jumalan toimintaa ei ihminen voi rajoittaa ja Jumala käyttää ainetta pelastuksen välittämiseen. Kaikki on tehty hyvin yksinkertaiseksi, konkreettiseksi eikä vain symboliseksi. Tulihan hän itsekin aineeseen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Miksi lapsi kastetaan? Jotta hän saisi ottaa vastaan pelastuksen ja hänet liitettäisiin Kristukseen. Jeesus sanoo Joh. 3:5, että joka ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei viittaa tässä mitenkään symbolisesti veteen, vaan konkreettisesti kasteveteen, tekee eläväksi uudestisynnyttämällä. Hengen vuodattaminen liittyy niin läheisesti kasteeseen, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.

Mark. 10:15 Jeesus sanoo, että lapsi ottaa vastaan syntien anteeksiannon. Markuksen sanamuodossa puhutaan isommista lapsista, mutta Luukkaan vastaava kohtaanpuhuu imeväisistä, sylivauvoista. Sylivauva ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Mutta kuten Jeesus sanoo, jokaisen sinne päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä, kastettava uskon lisäksi. Mutta sylivauva ei vielä ole tietoisessa iässä, mutta silti hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, joten miksi estää tätä? Lapsi kastetaan, hän ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, hänelle Jumalan lahjoittaa pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa ja häneen Jumala vuodattaa Pyhän Hengen.

Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa. Kun kasteessa on kyse pelastuksesta itsestään, niin siksi uudelleenkaste on synti Jumalaa kohtaan. Lapsenkaste on ainutlaatuinen ja toistamaton, se ainoa tarvittava kaste ja riittävä, toista kastetta ei yksinkertaisesti tarvita. Mutta Jumalan armo on suurempi kuin ihmisen synti, jokainen on Jumalan armon ulottuvissa ja samalla viivalla. Meikäläinen syntisenä sinun syntisen kanssa.

Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu. Muutakaan pelastustietä ei ole kuin Kristus Jeesus ja häneen uskominen. Lapsi ei ole tietoisessa iässä, siksi uskominen on hänelle mahdotonta. Sylivauvakaan ei voi pelastua ilman Kristusta, sillä silloin olisi toinenkin tie pelastukseen ja Jumalan valtakuntaan. Missään kohtaa Raamatussa ei lue, että toinen olisi tie, vai oletko sellaista sieltä löytänyt? Nähtävästi et.

Pelastus on synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, tuholta ja kadotukselta sekä Jumalan vihalta. Lapsi tarvitsee Kristusta sen vuoksi, koska hän on syntinen jo syntyessään Ps. 51:5; Job 25:4. Jos näin ei olisi Kristusta ei tarvittaisi. Syntiinlankeemus vaikuttaa ihmisluonnossa perinjuurin, houkutuksena, turmeltuneisuutena, vajaavaisuutena, himoina... Syntiä seuraa synnistä ja synnitön ei syntiä voi tehdä, sillä siitä hän ei mitään tiedä. Lankeemuksen takia ihminen tietää eron hyvän ja pahan välillä ja tämä koskettaa koko ihmiskuntaa ja tekee osalliseksi samasta Aadamine lankeemuksesta. Yhtälailla Kristuksen pelastus koskettaa kokolailla koko ihmiskuntaa.

Klassinen kristillisyys tuo pelastuksen lapselle, koska hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin aikuinenkin. Pelastus on helppo ottaa vastaan, siihen riittää kaste ja lapsi ottaa sen vastaan. Jumala siunaa lasta pelastuksella, mitään ei vaadita, ei tekoja, ei ratkaisuja, ei ansioita, sen saa vain vastaanottaa itselleen.

Kasteessa ei veden määrällä ole väliä, baptismoo-verbi kreikassa tarkoittaa yhtä lailla upottamista, pirskottamista kuin valelua. Vesi, pienikin määrä, on riittävä. Upotus on Ok, mutta valelu riittää yhtälailla. Tästä on jo esimerkkiä varhaisissa kristillisessä kirjallisuudessa. Didakhee eli Apostolien opetus oli jossain vaiheessa ehdokkaana Raamatun kirjakokoelmaan, siinä mainitaan luvussa 7 ohjeita kastetta varten. Jakeessa 3: "Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän vettä kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Teksti kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisussa 163, 'Apostoliset isät'. Siinä on paljon varhaiskristillistä kirjallisuutta omaksi rakentamiseksi, suosittelen luettavaksi.

Siunausta sinulle veljeni/sisareni Herrassa, sama Herra ja Henki meitä joka tapauksessa yhdistää.

Ero on siinä, että ottaako vai vastaanottaako kasteen. Ottaminen merkitsee asian itselleen riistämistä, vastaanottaminen lahjana saamista. Kasteessa on kyse pelastuksesta eikä mistään muusta, voiko sitä ihminen ottaa itselleen vai vastaanottaa se lahjana Jumalalta? Tätä tarkoitin ottamisen ja vastaanottamisen erottamisella.
--------

Kerroppa meille kaikille, miksi Raamatun ilmoituksia ei voi uskoa niin kuin ne on kirjoitettu.Miksi ne pitäisi ymmärtää toisin ja erikoisesti miten toinen ihminen on tehnyt siitä opin.

Pohdit, ettei Jumalan aivoitus tänä päivänä ole ottaa itse kastetta ja pelastusta vastaan, vaan tämä tulisi tehdä toisen ihnmisen.Siis antaa kastaa ja antaa pelastaa.

Ymmärrätkö yleensä mitä tämä tarkoittaa ihmisen käyttäytymisessä ja mielessä.Tästähän ensisijaisesti on kysymnys eli miten ihminen todella toimii, jos uskoo tähän kirjoitukseen/Jumalan aivoitukseen.

"TEHKÄÄ parannus ja OTTAKOON KUKIN teistä kasteen"....

"Mutta kaikille, JOTKA OTTIVAT hänet vastaan hän antoi voima tulla Jumalan lapsiksi, NIILLE jotka USKOVAT hänen nimeensä".

"JOKA TAHTOO minun perässäni kulkea hän KIELTÄKÖÖN itsensä ja SEURATKOON minua"....


Ymmärrän Raamatun lehtien opettamana, miten pelastuksen vastaanottaminen ja antamlla kastaa itsensä jne... ilmentää selkeästi ihmisessä Jumalan aivoittaman pelastuksen ja suunnitelman hyväksymistä ja sen vastaan ottamista omaan elämään.Pelastushan on ihmisen henkilökohtainen tapahtuma eli toinen ihminen ei mahdollistu vaikutamaan toisen ihmisen pelastukseen.(Avankelioimaan kylläkin).

Ihan huvittaa miten Raamatun ilmoituksia ihmiset tahallaan vääntävät kieroon.Tässä ei ole kysymys kieliopillisista asioista ja niiden ymmärtämisestä , vaan selkeästä Jumalan aivoituksien vääristämisestä.

Kilvoituksessa kirjoitti:

VALHEEN HENKI YHDISTÄÄ SINUA TOISIIN SIITÄ KIINNI PITÄVIIN.

Toiseksi: ET ANTANUT PAIKKAA "PYHÄN KOLMINAISUUDEN NIMEEN".

Kolmanneksi: Pietari suositteli: "OTTAKOON KUKIN TEISTÄ KASTEEN --" Se tarkoittaa, kuten hyvin tiedät, sitä, että ihminen ITSE TEKEE PÄÄTÖKSEN SIITÄ KASTEEN OTTAMISESTA. Kun hänet sitten kastetaan, hän on sen vastaanottanut.

Neljänneksi: OTTAAKO VAUVA OMASTA HALUSTA SEN KASTEEN? Siihen tarvitaan Raamatun mukaan oma VAPAA HALU SEN VASTAANOTTAMISEEN.

Viidenneksi: PELASTUS EI TULE VEDEN AVULLA, VAAN USKON KAUTTA JEESUKSEN VEREN LUNASTUSVOIMAAN. - Juuri TÄSSÄ ON RATKAISEVA ERO VAUVA"KASTEEN" JA USKOVIEN KASTEN VÄLILLÄ. Uskova haluaa ITSE sen kasteen siksi, että ON TUNNUSTANUT SYNTINSÄ JA SAANUT NE ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ (ymmärrätkö tuon veren merkitystä lainkaan, ET SITÄ AINAKAAN KERTAAKAAN MAININNUT?).

Kuudenneksi: Sen KLASSISEKI SANOMASI KRISTILLISYYDEN LÄHTEET JA HEDELMÄT OVAT HUONOT. Kun pelastus tapahtuu ILMAN PARANNUKSEN TEKEMISTÄ - OMIEN SANOJESI MUKAAN, ei tarvitse vaellustaan korjata. Ei mitään KILVOITUKSESSA vaeltamista ole tarpeen silloin. Katsopas illalla ja yöllä kaduille ja kapakoihin, porttoloihin, diskoihin, yökerhoihin: LUTERILAISET "PELASTETUT" HILLUVAT ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN MAISTISSA. Äläkä väitä vastaan: olinhan minäkin sellainen ENNEN USKOONTULOANI JA KASTETTANI. Ja samoin LÄHES KAIKKI IKÄISENI KAVERIT. Eroa entiseen on kuin YÖLLÄ JA PÄIVÄLLÄ!!!

Seitsemänneksi: Sanasi >>Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. >Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa.> Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.>Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu.

Kun siis toivotan sinulle Jeesuksen siunausta, toivon myös sitä, että ojentaudut RAAMATULLISEEN TOTUUTEEN, SILLÄ JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.
---

Ihmisen asioiden ymmärryskyky on kyllä mielenkiintoinen asia ja erikoisesti kun tämä liitetään Raamatun asioiden ymmärtämiseen.

Jos ihmnen ei anna valtaa Pyhälle Hengelle ohjata asioita ja erikoisesti ymmärryskykyään, niin asiat jää ymmärtämättä oikein.Tämä on ihmeellinen asia.
Sama asia jos ymmärtämätön ihminen alkaisi korjata autoa moottori vian tullessa siihen.Monasti juuri viat laajenevat taitamattoman ihmisen käsissä.Kun ihminen ymmärtää sen toiminnan, niin jopa oireiden perusteella voi ymmärtää vian sijainnin ja korjata se.

Sama asia Raamatun uskon asioissa. Ihmisen tulee TIETOISESTI antaa lupa ohjata asioita /ymmärrystä Pyhälle Hengelle.Siis etsiä totuutta salatuimpaan saakka.Siis Raamatun jakeiden sisältöön reagoida ja ojentautua sen ilmoituksen mukaan.

Esim. Jos Raamatussa on ilmoitettu. "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta", niin tämän alle tulee taipua ja näin tämän jakeen sisältö vaikuttaa ja laajentaa lukijan ymmärrystä/tasoa.

Tai."...joiden joukossa nekin KAIKKI ennen vaelsimme lihamme himoissa,noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin"...jne..

Siis Raamatun ilmoitukset tulee ymmärtää sellaisenaan kirjoitettuna ja havainnoida niiden sanoma itsessään ja tietenkin uskoa se.Näin anmtaen luvan Jumalalle kasvattaa ja ohjata ihmisen ymmärryskykyä Pyhän Hengen avulla elää TOTUUDESSA ja näkee Raamatun ilmoitukset ristiriidattomasti.

Ei tarvitse salailla ja paeta mitään Raamatun kohtaa kuten Luterilaisilla on tilanne/tapana.Vapauteen Kristus vapautti meidät ja tämä vapaus koskee myös tätä aluetta eli saamme vapaasti etsiä Totuutta salatuimpaan saakka.

ML213 kirjoitti:

Kun siis toivotan sinulle Jeesuksen siunausta, toivon myös sitä, että ojentaudut RAAMATULLISEEN TOTUUTEEN, SILLÄ JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.
---

Ihmisen asioiden ymmärryskyky on kyllä mielenkiintoinen asia ja erikoisesti kun tämä liitetään Raamatun asioiden ymmärtämiseen.

Jos ihmnen ei anna valtaa Pyhälle Hengelle ohjata asioita ja erikoisesti ymmärryskykyään, niin asiat jää ymmärtämättä oikein.Tämä on ihmeellinen asia.
Sama asia jos ymmärtämätön ihminen alkaisi korjata autoa moottori vian tullessa siihen.Monasti juuri viat laajenevat taitamattoman ihmisen käsissä.Kun ihminen ymmärtää sen toiminnan, niin jopa oireiden perusteella voi ymmärtää vian sijainnin ja korjata se.

Sama asia Raamatun uskon asioissa. Ihmisen tulee TIETOISESTI antaa lupa ohjata asioita /ymmärrystä Pyhälle Hengelle.Siis etsiä totuutta salatuimpaan saakka.Siis Raamatun jakeiden sisältöön reagoida ja ojentautua sen ilmoituksen mukaan.

Esim. Jos Raamatussa on ilmoitettu. "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta", niin tämän alle tulee taipua ja näin tämän jakeen sisältö vaikuttaa ja laajentaa lukijan ymmärrystä/tasoa.

Tai."...joiden joukossa nekin KAIKKI ennen vaelsimme lihamme himoissa,noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin"...jne..

Siis Raamatun ilmoitukset tulee ymmärtää sellaisenaan kirjoitettuna ja havainnoida niiden sanoma itsessään ja tietenkin uskoa se.Näin anmtaen luvan Jumalalle kasvattaa ja ohjata ihmisen ymmärryskykyä Pyhän Hengen avulla elää TOTUUDESSA ja näkee Raamatun ilmoitukset ristiriidattomasti.

Ei tarvitse salailla ja paeta mitään Raamatun kohtaa kuten Luterilaisilla on tilanne/tapana.Vapauteen Kristus vapautti meidät ja tämä vapaus koskee myös tätä aluetta eli saamme vapaasti etsiä Totuutta salatuimpaan saakka.

Niin, asioiden näkeminen/ymmärtäminen oikeassa valossa on erittäin tärkeää.Tästä tekijästä kertoo Luuk 11:34 eli "Sinun silmäsi(mielikuva, jota ihminen katselee) on ruumiin lamppu"....Siis ihminen mielikuvillaan valaisee sisintään eli sydämentilaa ja asenteitaan.

Taas valon laatu on erittäin tärkeää, koska se vaikuttaa suoraan näkeekö ihminen asiat oikein/ymmärrys.

Esim. katkeroitunut ihminen ei koskaa näe lapsuutaan tai vanhempiaan oikeassa valossa.Siis ei ymmärrä vanhempiensa elänyttä elämää.On siis se "pimeä tyyppi".Sokea.

Ihmisen lihallisuus vaikuttaa ratkaisevasti tähänkin asiaan.Jos lihallisen ihmisen tulee nöyrtyä ja ihminen ei halua tätä tilaa/tilannetaan itselleen esim. pelkojen takia "Ihmispelko panee paulan".

Ymmärrän saman tilanteen olevan myös tässä kaste asiassa.Lihallinen ihminen katselee väärässä valossa kastetta eli hän ei nöyrry tätä tilannetta kohtaamaan ja tämä tekijä ohjaa hänen mielikuvaansa kasteesa.Hänen on helpompi mieltää ja ymmärtää ja uskoa miten "Jumalan aivoitus" olisikin kasteessa vauvakasteen muoto eli siinä ei lihallisen ihmisen tarvitse nöyrtyä Jumalan aivoituksien alle.

Siis aikuinen laajasti asioita ymmärtävä ihminen (lihallisesti) ymmärtää miten kasteen ottaminen m,uuttaisi hönen ihmissuhteitakin elämässään ja asemaansa ympäristössä/työssä.Tästä näkökulmasta on todella helpompi "kiivailla" vauvakasteen puolesta.Lihallinen ihminmen tykkää siitä ja halveksii taas "ratkaisu ristillisyyttä", jossa ihminen ottaa kasteen nöyrtyneenä ja Hengellä kuolettaen lihallisen ihmisensä.(Näkee asiat uudessa valossa. Luuk 11:34, Pyhässä Hengessä.

ML213 kirjoitti:

Niin, asioiden näkeminen/ymmärtäminen oikeassa valossa on erittäin tärkeää.Tästä tekijästä kertoo Luuk 11:34 eli "Sinun silmäsi(mielikuva, jota ihminen katselee) on ruumiin lamppu"....Siis ihminen mielikuvillaan valaisee sisintään eli sydämentilaa ja asenteitaan.

Taas valon laatu on erittäin tärkeää, koska se vaikuttaa suoraan näkeekö ihminen asiat oikein/ymmärrys.

Esim. katkeroitunut ihminen ei koskaa näe lapsuutaan tai vanhempiaan oikeassa valossa.Siis ei ymmärrä vanhempiensa elänyttä elämää.On siis se "pimeä tyyppi".Sokea.

Ihmisen lihallisuus vaikuttaa ratkaisevasti tähänkin asiaan.Jos lihallisen ihmisen tulee nöyrtyä ja ihminen ei halua tätä tilaa/tilannetaan itselleen esim. pelkojen takia "Ihmispelko panee paulan".

Ymmärrän saman tilanteen olevan myös tässä kaste asiassa.Lihallinen ihminen katselee väärässä valossa kastetta eli hän ei nöyrry tätä tilannetta kohtaamaan ja tämä tekijä ohjaa hänen mielikuvaansa kasteesa.Hänen on helpompi mieltää ja ymmärtää ja uskoa miten "Jumalan aivoitus" olisikin kasteessa vauvakasteen muoto eli siinä ei lihallisen ihmisen tarvitse nöyrtyä Jumalan aivoituksien alle.

Siis aikuinen laajasti asioita ymmärtävä ihminen (lihallisesti) ymmärtää miten kasteen ottaminen m,uuttaisi hönen ihmissuhteitakin elämässään ja asemaansa ympäristössä/työssä.Tästä näkökulmasta on todella helpompi "kiivailla" vauvakasteen puolesta.Lihallinen ihminmen tykkää siitä ja halveksii taas "ratkaisu ristillisyyttä", jossa ihminen ottaa kasteen nöyrtyneenä ja Hengellä kuolettaen lihallisen ihmisensä.(Näkee asiat uudessa valossa. Luuk 11:34, Pyhässä Hengessä.

.Jos lihallisen ihmisen tulee nöyrtyä ja ihminen ei halua tätä tilaa/tilannetaan itselleen esim. pelkojen takia "Ihmispelko panee paulan".
-------
Niin, jos ihminen ei halua nöyrtyä, niin hän ei koskaan näe asioita oikeassa valossa.

Esim. Monasti ihmisen sairastuessaan mieleltään, niin suurimpia esteitä hänen parantumisessaan onkin pelkotilat.Siis pelkotilat estävät häntä näkemästä todellisuutta.
Pelkotilat, joita hän ei tiedosta, koska niiden käsitteleminen tietoisuudeltakin on estynyt/estetty.

Vain tukava "kallio jalkojen alla" mahdollistaa ihmisen kohtaamaan ja näkemään totuuden,- olipa kysymys kasteesta tai muusta ihmisen mieleen liittyvistä asioista. Mielikuvista.

Todella totuus on tekevä ihmisen vapaaksi. Tekijä, jolla on arvaamattomat vaikutukset ihmisen psyykkeeseen ja mielenlaatuun.

ML213 kirjoitti:

Kun siis toivotan sinulle Jeesuksen siunausta, toivon myös sitä, että ojentaudut RAAMATULLISEEN TOTUUTEEN, SILLÄ JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.
---

Ihmisen asioiden ymmärryskyky on kyllä mielenkiintoinen asia ja erikoisesti kun tämä liitetään Raamatun asioiden ymmärtämiseen.

Jos ihmnen ei anna valtaa Pyhälle Hengelle ohjata asioita ja erikoisesti ymmärryskykyään, niin asiat jää ymmärtämättä oikein.Tämä on ihmeellinen asia.
Sama asia jos ymmärtämätön ihminen alkaisi korjata autoa moottori vian tullessa siihen.Monasti juuri viat laajenevat taitamattoman ihmisen käsissä.Kun ihminen ymmärtää sen toiminnan, niin jopa oireiden perusteella voi ymmärtää vian sijainnin ja korjata se.

Sama asia Raamatun uskon asioissa. Ihmisen tulee TIETOISESTI antaa lupa ohjata asioita /ymmärrystä Pyhälle Hengelle.Siis etsiä totuutta salatuimpaan saakka.Siis Raamatun jakeiden sisältöön reagoida ja ojentautua sen ilmoituksen mukaan.

Esim. Jos Raamatussa on ilmoitettu. "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta", niin tämän alle tulee taipua ja näin tämän jakeen sisältö vaikuttaa ja laajentaa lukijan ymmärrystä/tasoa.

Tai."...joiden joukossa nekin KAIKKI ennen vaelsimme lihamme himoissa,noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin"...jne..

Siis Raamatun ilmoitukset tulee ymmärtää sellaisenaan kirjoitettuna ja havainnoida niiden sanoma itsessään ja tietenkin uskoa se.Näin anmtaen luvan Jumalalle kasvattaa ja ohjata ihmisen ymmärryskykyä Pyhän Hengen avulla elää TOTUUDESSA ja näkee Raamatun ilmoitukset ristiriidattomasti.

Ei tarvitse salailla ja paeta mitään Raamatun kohtaa kuten Luterilaisilla on tilanne/tapana.Vapauteen Kristus vapautti meidät ja tämä vapaus koskee myös tätä aluetta eli saamme vapaasti etsiä Totuutta salatuimpaan saakka.

Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI, eikä siihen silloin sovi MINKÄÄNLAINEN VALHE TAI VÄÄRISTELY.

On myös VOIMAN, RAKKAUDEN JA RAITTIUDEN HENKI, eikä siihen taas sovi ASIOIDEN KIERTELY TAI VÄISTELEMINEN. Eik huono omatunto.


Mielestäni tuo VESIKASTE on asiana monia Raamatun asioita verrattaessa YKSI HELPOIMMISTA YMMÄRRETTÄVISTÄ, IHAN VAAN SUORAAN LUETTUNA. Se, ettei sitä joku HALUA ottaa vastaan sellaisenaan, merkitsee AINA SITÄ, ETTÄ "KOMMERVENKKEJÄ" yritetään keksiä, että saatoisiin VAUVAT USKOVIKSI, HEIDÄN KASTAMISENSA 'PERISYNNIN' VUOKSI VÄLTTÄMÄTTÖMÄKSI, että ILMAN KASTETTA EI VAUVAKAAN VOI TULLA TAIVAAN KANSALAISEKSI jne. Sellaisille väitteillehän ei Sana anna mitään tukea.

Mutta kun ne ISIEN PERINNÄISSÄÄNNÖT NIIN SANOVAT. Vaan kun Jeesus sanookin, että "JOKAINEN ISTUTUS, JOKA EI OLE TAIVAALLISEN ISÄNI ISTUTTAMA, ON REVITTÄVÄ JUURINEEN YLÖS", vie se käyttöpohjan tuollaisilta vääriltä opetuksilta. Silloin on se SITOVA HENKIVALTA KYSEESSÄ; SE HENKI ON SIIS VALHEEN HENKI. Pyhä Henki EI OPETA VÄÄRYYTEEN JA "TAIKATEMPPUIHIN". Ja ainoa "sakramentti" (armonväline) on Jeesuksen pyhä ja kallis veri, meidän edestämme maahan vuodatettu. Eikä se ole mikään 'VÄLINE', vaan KIRKAS TOSIASIA.

Olen joutunut silloin tällöin keskusteluun tuosta kasteasiasta luterilaisten kanssa kasvokkain, ja aina on vastapuolella noussut ÄÄNI FALSETTIIN, kun on pitänyt kiivaasti puolustaa sitä lapsi"kastetta" Lutherin opetuksilla. Joskus on saanut olla valmiina lähtemään ÄKKIÄ KARKUUN, kun minua vastapäätä istunut KIRKKOHERRA, kookas ja kiivas mies, suuttui ja kaskasi äkisti pystyyn. Tilanne kuitenkin rauhoittui, sillä toiset 'miestenpiirin' luterilaiset omalla käyttäytymisellään ja sanoillaan rauhoittivat tilannetta. Minä en SIIHEN porukkaan enää mennyt...

>>>Onko tämä keskustelu ikään kuin luterilaisen ja helluntailaisen välinen? Ei kai luterilainen noin idioottimainen ole kuin kirjoittaja antaa ilmentää? Täytyy myöntää, että voi olla, sillä ihmisiä on moneen junaan.>Hienoa, jos henkilö B on tullut uskoon, mutta helkkarin takia hänen pitäisi mennä uusimaan kasteensa? Henkilö A on oikeassa siinä, että B on syyllistynyt kasteenuusimisen syntiin, sillä lapsena hänet oli jo kastettu kuten Jeesus käski:>>Tuossa tulee se ongelma, että Jumalan antama pelastus ei hänelle kelvannut, vaan hänen piti mennä uusimaan se, uusimaan Jumalan hänen kanssaan tekemä liitto.>Voiko kukaan ottaa kasteen itselleen? Siis kirjaimellisesti OTTAA? Itse olen saanut vastaanottaa kasteen, en ole sitä millään tavalla ottanut.>Tuon keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että pelastus ei ole pelkästään armosta ja uskosta yksin Kristuksen tähden, vaan siihen vaaditaan yksi lisä: yksin sinun uskonratkaisustasi.>Tässä tilanteessa pelastukseen vaaditaan ansio, ihmisen teko, eikä pelastus ole armosta.>>Voiko ihminen päättää omasta pelastumisestaan? Näköjään voi

siitä, kuinka lähiomaiset voivat suhtautua tuohon kasteasiaan.

Muutimme sille paikkakunnalle perheinemme. Tapasimme kirkon piirissä toimivia jäseniä. Eräs naapuritalon poika, mv., tuli uskoon kirkkaasti ja keskustelin paljon hänen kanssaan myös kasteesta. Asia oli hänelle TÄRKEÄ. Hänen äitinsä, korkeakirkollista sukua, tuli POIKANSA VUOKSI luokseni ja halusi keskustella kanssani asiasta. Hän sanoi ITKU KURKUSSA, ETTÄ "ÄLÄ PUHU POIKANI KANSSA SIITÄ KASTEESTA; EI SAA PAINOSTAA HÄNTÄ. Kyllä minä sen ymmärrän, että hän tuli uskoon, mutta hänet on jo kastettu lapsena, joten ÄLÄ HÄNELLE SANO, ETTÄ SE EI MUKA RIITTÄISI." Vakuutin hänelle, etten ole mitenkään häntä siihen painostanut, mutta koska hän on kysellyt minulta siitä asiasta, olen vastannut REHELLISESTI, MITÄ RAAMATTU SIITÄ SANOO.
Äiti lähti itku kurkussa, kun tiesi poikansa asiassa kamppailevan.

Meni muutama päivä ja se ystäväni kutsui minut saunomaan järven rantaan heidän saunalleen. Siellä lauteilla keskustelimme siitä asiasta ja vastailin hänelle. Hän sitten siinä uimaan mennessä sanoi, että jos se olisi hänellä tilanne jo täysin selvä, ei mikään estäisi sitä kastetta nyt tapahtumasta. - Minä sanoin, että olisi hyvä muutenkin, jos paikalla olisi joitakin todistajia, niin se voisi tapahtua, mutta nyt se ei ole siis oikea aika. Hän ehtii sitä vielä rauhassa tutkia.

Muutaman kerran hän keskusteli siitä erään kirkon evankelistan kanssa, joka sanoi sen OLEVAN VÄÄRÄ KASTE JA SYNTIÄ, JOS HÄN USKOVIENKASTEELLE MENEE, sillä se on UUSINTAKASTE. Mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että RAAMATTU VOITTI tuon ystäväni mielessä, hän meni Vapaakirkossa kasteelle, vaikka siihen srk:an ei liittynytkään. Ja oli onnellinen ratkaisustaan. Tuli minulle ja vaimollenikin siitä kertomaan iloisena ja varmana. Sanoi saaneensa omantunnon rauhan. JUURI NIIN SIINÄ KÄY, KUN TOTTELEE SANAA!! Hän kertoi siitä myös sille kirkon evankelistalle, joka sanoi, että NYT HETI POLVILLESI JA PYYDÄT JEESUKSELTA ANTEEKSI, KADUT SITÄ TEKOASI! Ystävämme sanoi, että miten sellaista voi anteeksi pyytää, minkä Raamattu on opettanut oikein olevan ja minkä on SELVÄSTI ITSE YMMÄRTÄNYT. Evankelista sanoi siihen vain, että nyt sitten tiemme eroavat, meillä ei ole mitään yhteistä enää.

KYKENETTEKÖ YMMÄRTÄMÄÄN? Tuo uskon veli on PALJON MYÖS TODISTANUT USKOSTAAN ja on aktiivi Helluntaiseurakunnassa (eri paikkakunnalla kuin minä).

Niin, se ÄITI? No hän rauhoittui kun näki, että muutos ei HUONONTANUT MITENKÄÄN HÄNEN POIKAANSA, VAAN HÄNESTÄ TULI ILOINEN JA RAUHALLINEN! AAMEN!!

Tapahtui sitten vähän sen jälkeen hauska episodi. Tuon ystävämme ISÄ SANOI MINUSTA, että minä saarnaan toista Jeesusta. - Minä satuin sitten kirjoittamaan AAMULEHTEEN JOSTAKIN AJANKOHTAAN LIITTYVÄSTÄ EDUSKUNNAN VÄÄRÄSTÄ PÄÄTÖKSESTÄ ja siitä seuraavista ilmiöistä. Tuo kaverimme isä luki sen ja sanoi, että oli TOSI HYVÄ KIRJOITUS, KUKAHAN ON KIRJOITTANUT SEN (olin nimimerkillä sen laittanut). Kaveri sanoi, että se X. sen kirjoitti. Isä meni kuulemma ihan hiljaiseksi...

Myöhemmin olimme vaimoni kanssa siinä samassa kirkon raamattupiirissä, jossa tuo ystävämme äitikin. Olimme siellä täysin sovussa ja ystävyytemme jatkui hänen kuolemaansa saakka pari vuotta sitten. Heillä käydessämme sain siellä myös monet pullakahvit ja tuo ystävämme jatkaa samaa perinnettä: kahvit ja viinerit niiden hengellisten keskustelujen myötä siellä nautitaan.

Tällainen tarina; eikä ole OLLENKAAN KUVITELTU, VAAN TÄYTTÄ TOTTA JOKA SANA.

Kilvoituksessa kirjoitti:

VALHEEN HENKI YHDISTÄÄ SINUA TOISIIN SIITÄ KIINNI PITÄVIIN.

Toiseksi: ET ANTANUT PAIKKAA "PYHÄN KOLMINAISUUDEN NIMEEN".

Kolmanneksi: Pietari suositteli: "OTTAKOON KUKIN TEISTÄ KASTEEN --" Se tarkoittaa, kuten hyvin tiedät, sitä, että ihminen ITSE TEKEE PÄÄTÖKSEN SIITÄ KASTEEN OTTAMISESTA. Kun hänet sitten kastetaan, hän on sen vastaanottanut.

Neljänneksi: OTTAAKO VAUVA OMASTA HALUSTA SEN KASTEEN? Siihen tarvitaan Raamatun mukaan oma VAPAA HALU SEN VASTAANOTTAMISEEN.

Viidenneksi: PELASTUS EI TULE VEDEN AVULLA, VAAN USKON KAUTTA JEESUKSEN VEREN LUNASTUSVOIMAAN. - Juuri TÄSSÄ ON RATKAISEVA ERO VAUVA"KASTEEN" JA USKOVIEN KASTEN VÄLILLÄ. Uskova haluaa ITSE sen kasteen siksi, että ON TUNNUSTANUT SYNTINSÄ JA SAANUT NE ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ (ymmärrätkö tuon veren merkitystä lainkaan, ET SITÄ AINAKAAN KERTAAKAAN MAININNUT?).

Kuudenneksi: Sen KLASSISEKI SANOMASI KRISTILLISYYDEN LÄHTEET JA HEDELMÄT OVAT HUONOT. Kun pelastus tapahtuu ILMAN PARANNUKSEN TEKEMISTÄ - OMIEN SANOJESI MUKAAN, ei tarvitse vaellustaan korjata. Ei mitään KILVOITUKSESSA vaeltamista ole tarpeen silloin. Katsopas illalla ja yöllä kaduille ja kapakoihin, porttoloihin, diskoihin, yökerhoihin: LUTERILAISET "PELASTETUT" HILLUVAT ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN MAISTISSA. Äläkä väitä vastaan: olinhan minäkin sellainen ENNEN USKOONTULOANI JA KASTETTANI. Ja samoin LÄHES KAIKKI IKÄISENI KAVERIT. Eroa entiseen on kuin YÖLLÄ JA PÄIVÄLLÄ!!!

Seitsemänneksi: Sanasi >>Edustan vanhempaa teologista ajattelua kuin sinä, klassista kristillisyyttä ja vanhan kirkon perinteistä opetusta kasteesta. >Ei, Raamatussa ei ole sanaakaan lapsenkastamisesta, mutta edelläkirjoittamani näkökulma kasteesta on luterilainen ja sen avulla ymmärtänet sitäkin näkökulmaa.> Kuten Pietari julistaa: Ap.t. 2:38, on käännyttävä ja otettava kaste vastaan Kristuksen nimeen, jotta synnit annettaisiin anteeksi JA saisitte lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteeseen liittyy näin syntien anteeksianto.>Tekstisi perusteella voi helposti tehdä sellaisen päätelmän, joka voi olla vääräkin, että sylivauva ei voi pelastua. Hän joutuu helvettiin, koska ei voi tehdä uskonratkaisua, tulla uskoon ja ottaa Jeesusta omaksi pelastajakseen. Miten pikkulapsi sitten pelastuu? Vaihtoehtoja ei jää mitään, kun säännöksi ja edellytykseksi on annettu uskonratkaisu.

No niin, on hetki jolloin kerkeän vastaamaan.

Jeesus itse käskee kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuon lyhensin toiseen muotoon ja otaksuin lukijan kyllä käsittävän, mitä Pyhällä Kolminaisuudella tarkoitin. Erehdyin ainakin yhden henkilön kohdalla. Tietenkin Matt. 28:18-20, sieltä löytyvät Jeesuksen omat sanat.

Suositan varovaisuutta termien käytössä, että missä mielessä mitäkin sanaa käytetään. 'Ottaminen' voi käsittää helposti itselleen riistämiseksi, mutta se tarkoittaa myös vastaanottamista. Jos kaste "otetaan" siinä mielessä, että kasteen saa (kuin saisi ottaa lahjan vastaan), niin no problem.

En missään nimessä voi kieltää Kristusta enkä sitä tee. Edellisessä viestissä toin esille kastetta ja näköjään jäi selittämättä Kristuksen merkitys. Kristus on koko ajan olennainen. Käsityksemme eroaa kasteen osalta monessakin mielessä. Sinulle kaste käsittääkseni, miten olen ymmärtänyt kirjoituksestasi, on kuuliaisuuden merkki. Minulle se on enemmän, se ei ole pelkkä merkki, vaan pelastuksen vastaanottaminen, liittyminen Kristukseen ja Pyhän Hengen vuodatus. Kasteessa minulle itselleni on tapahtunut pelastus, sillä olen siinä ottanut vastaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, minut on liitetty Kristukseen ja minuun on vuodatettu Pyhä Henki. Kaste on luterilaisuudessa sekä merkki että konkreettinen tapahtuma. Aine kautta tapahtuu se, mistä aine on merkkinä. Vesi puhdistaa synnistä ja turmeluksesta. Mutta miten?

On käsitettävä, mitä 'Sana' tarkoittaa. Luomiskertomuksessa Jumala luo sanallaan. Siinä Sana saa aikaiseksi, Sana itsessään on tapahtuma. Esimerkiksi kokouksen puheenjohtaja aloittaa ja päättää kokouksen sanalla ja siinä yhteydessä sana saa aikaan jotain, jotain tapahtuu. Jumalan Sana on yhtäaikaisesti Jumalan puhuma että teko. Kun Jumala "puhuu" luomisen, se tapahtuu (toivottavasti tuo ymmärretään edes jotenkin, sillä se on helkkarin hankala muuten sanoittaa). Jumala pelastaa Sanallaan ja Sana on Kristus.

Luterilaisuus käsittää Raamatun Jumalan Sanaksi myös tässä mielessä, se saa aikaan sen mistä se puhuu. Eli kun julistetaan pelastusta Kristuksessa, niin julistettu sana vaikuttaa pelastuksen vastaanottajassa. Eli kun minä kuulen julistusta, niin minä pelastun, koska otan sanoman vastaan. Sanoma vaikuttaa ja pelastaa, se saa aikaan pelastuksen. Se on pelastustapahtuma.

Luterilaisuus ei missään muodossa tai millään tavalla irrota kastetta Kristuksesta. Vesi sellaisenaan ei saa aikaan mitään pelastumista, koska se ei pese synnin saastaa. Vesi on vettä ei muuta. Siksi vesi liitetään Jumalan Sanan yhteyteen. Kun Paavali kirjoittaa, että kasteessa haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan ja ylösnoustaan, niin näin myös tapahtuu aivan konkreettisesti. Kasteessa kuollaan Kristuksen kanssa ja noustaan kuolleista (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-15). Jumalan Sana vaikuttaa aineen kautta, ei aine itsessään (kasteessa siis vesi), vaan aineeseen liittynyt Jumalan Sana. Koska Jumalan Sana on Kristus, niin Kristus on se joka vaikuttaa aineen kautta ja toimii. Jumala on se, joka kasteessa toimii, ei ihminen.

1. Piet. 3:18-22 on hyvä esimerkki. Mitä siellä puhutaan? Aika selkeästi puhutaan kasteesta, että se pelastaa. Noan arkki on vertauskuvana siitä, mitä kaste saa aikaan, ei kaste vain pelastuksen vertauskuvana. Jakeessa 21 viitataan lihalla vanhaan elämään, saastaiseen elämään. Ei vesi saa aikaan synnin puhdistumista, vaan Jumalan Sana. Hyvä omatunto on syntien armahdus ja sitä pitää pyytää Jumalalta. Eikö armahdus sitten ole saastaisuuden poistamista? Ei sitä vesi saa aikaan, vaan veteen liittynyt Jumalan Sana. Kristus on vedessä, konkreettisessa aineessa, fyysisesti läsnä.

On huomattava se, mihin kaste liittää. Kaste liittää konkreettisesti Kristukseen. Se on Kristukseen pukeutumista Gal. 3:26-29 ja Kristuksessa kaikki ovat yhtä, yksi. Mikä tämä yksi sitten on, jonka jäseniä kaikki ovat? Tietenkin Kristuksen ruumis, Kristukseen liitetyt ovat Kristuksen ruumiin jäseniä ja muodostavat yhden ruumiin Room. 12:4-5. Kaikkia yhdistää sama usko ja sama Herra sekä yksi sama Pyhä Henki. Kaste liittää pelastuksen yhteisöön, joka on Kristuksen ruumis. Luonnollisesti tämä porukka eli kristityt ovat Kristuksen näkyvä ruumis maan päällä tätä kautta. Tällä näkyvällä ruumiilla on sitten Raamatussa monta nimitystä, kuten seurakunta, kristityt, Jumalan pyhät, uloskutsutut... Nimityksiä on monia ja näistä yksi nimitys muotoutui vähitellen sanaksi kirkko, kantasanana UT:sta kyriakee = Herralle kuuluva.

En väittänyt, että Didakhe kuuluu Raamattuun. Selkeästi mielestäni kirjoitin, että jo varhaiskristillisissä teksteissä eräs kastamisen muoto oli valeleminen. Siinä on kappale kristinuskon historiaa, ei muuta. Raamattuun en ole millään tavalla lisäilemässä yhtään mitään. Ja historiallinen fakta on, että Didakhee oli päästä UT:n kirjakokoelmaan, muttei päässyt. Uusi testamentti ei ole Taivaasta tupsahtanut, vaan sen lopullinen Kaanon virallistettiin kirkolliskokouksessa 300-luvun lopulla. Siellä hyväksyttiin pyhiksi teksteiksi vanhimmat, apostolien tai heidän oppilaidensa kirjoittamiksi katsotut ja oikeaa julistusta sisältävät teokset. Didakhee oli jo sen verran nuorempaa kirjallisuutta, ettei se läväissyt tätä "seulaa". Kuitenkaan sen julistusta ei ole tuomittu harhaoppiseksi.

Lapsenkastaminen... Se on ikuinen kädenvääntö. Ehkä ymmärrät edelläkirjoittamani jälkeen paremmin, että miksi luterilaiset kastavat lapset. Se on pelastuksen saamista, Jumala lahjoittaa lapselle pelastuksen ja liittää hänet Kristukseen sekä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämän takia luterilaisesta näkökulmasta on julmuutta olla viemättä lasta kasteelle, koska siinä pidätetään häneltä pelastus ihmisen toimesta. Ihminen estää Jumalan toimintaa. Lapsenkaste ei ole ihmisen teko, vaan se on kokonaisuudessaan yksinoman Jumalan teko. Lapsi pelastuu täsmälleen samasta syystä ja samalla tavalla kuin tietoisessa iässä oleva: yksin Kristuksen kautta ja saamalla synnit anteeksi. Lapsi on syntinen, koska hän on osallinen Aadamin lankeemuksesta ja hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin tietoisessa iässä oleva. Ei ole muuta pelastustietä Jumalan luokse kuin Kristus. Jos lapsi olisi viaton ja synnitön, niin mihin Kristusta sitten ylipäätään tarvitaan? Ei mihinkään. Ihminen on synnin turmelema jo syntymästä asti, kuten Raamatussa kirjoitetaan, siksi Kristus tuli maailmaan.

Oma käsityksesi lapsen pelastumisesta jättää mielestäni paljon aukkoja, joihin mielelläni haluan vastauksen. Lapsi ei voi tehdä uskonratkaisua ja sitten pelastua. Hän ei voi tehdä parannusta ja kääntyä. Kuinka lapsi sitten pelastuu?

Jumalalla on omat suunnitelmansa lasten varalle, vaikka he kuolisivatkin kuulematta sanaakaan Kristuksesta. Olen sitä mieltä, että Kristuksen pelastus koskee kaikkia ihmisiä, aikuiset ottavat pelastuksen vastaan eri tavalla kuin lapsi, lapsi ottaa pelastuksen vastaan, kuten Luukas ja Markus kirjoittavat. Mutta miten lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi.

Ps. Älä näe katolisuutta suurena mörkönä, se ei ole enää sitä samaa mitä se oli 1500-luvulla. Muutosta on tapahtunut paljon.

Ville-Hart kirjoitti:

No niin, on hetki jolloin kerkeän vastaamaan.

Jeesus itse käskee kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuon lyhensin toiseen muotoon ja otaksuin lukijan kyllä käsittävän, mitä Pyhällä Kolminaisuudella tarkoitin. Erehdyin ainakin yhden henkilön kohdalla. Tietenkin Matt. 28:18-20, sieltä löytyvät Jeesuksen omat sanat.

Suositan varovaisuutta termien käytössä, että missä mielessä mitäkin sanaa käytetään. 'Ottaminen' voi käsittää helposti itselleen riistämiseksi, mutta se tarkoittaa myös vastaanottamista. Jos kaste "otetaan" siinä mielessä, että kasteen saa (kuin saisi ottaa lahjan vastaan), niin no problem.

En missään nimessä voi kieltää Kristusta enkä sitä tee. Edellisessä viestissä toin esille kastetta ja näköjään jäi selittämättä Kristuksen merkitys. Kristus on koko ajan olennainen. Käsityksemme eroaa kasteen osalta monessakin mielessä. Sinulle kaste käsittääkseni, miten olen ymmärtänyt kirjoituksestasi, on kuuliaisuuden merkki. Minulle se on enemmän, se ei ole pelkkä merkki, vaan pelastuksen vastaanottaminen, liittyminen Kristukseen ja Pyhän Hengen vuodatus. Kasteessa minulle itselleni on tapahtunut pelastus, sillä olen siinä ottanut vastaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, minut on liitetty Kristukseen ja minuun on vuodatettu Pyhä Henki. Kaste on luterilaisuudessa sekä merkki että konkreettinen tapahtuma. Aine kautta tapahtuu se, mistä aine on merkkinä. Vesi puhdistaa synnistä ja turmeluksesta. Mutta miten?

On käsitettävä, mitä 'Sana' tarkoittaa. Luomiskertomuksessa Jumala luo sanallaan. Siinä Sana saa aikaiseksi, Sana itsessään on tapahtuma. Esimerkiksi kokouksen puheenjohtaja aloittaa ja päättää kokouksen sanalla ja siinä yhteydessä sana saa aikaan jotain, jotain tapahtuu. Jumalan Sana on yhtäaikaisesti Jumalan puhuma että teko. Kun Jumala "puhuu" luomisen, se tapahtuu (toivottavasti tuo ymmärretään edes jotenkin, sillä se on helkkarin hankala muuten sanoittaa). Jumala pelastaa Sanallaan ja Sana on Kristus.

Luterilaisuus käsittää Raamatun Jumalan Sanaksi myös tässä mielessä, se saa aikaan sen mistä se puhuu. Eli kun julistetaan pelastusta Kristuksessa, niin julistettu sana vaikuttaa pelastuksen vastaanottajassa. Eli kun minä kuulen julistusta, niin minä pelastun, koska otan sanoman vastaan. Sanoma vaikuttaa ja pelastaa, se saa aikaan pelastuksen. Se on pelastustapahtuma.

Luterilaisuus ei missään muodossa tai millään tavalla irrota kastetta Kristuksesta. Vesi sellaisenaan ei saa aikaan mitään pelastumista, koska se ei pese synnin saastaa. Vesi on vettä ei muuta. Siksi vesi liitetään Jumalan Sanan yhteyteen. Kun Paavali kirjoittaa, että kasteessa haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan ja ylösnoustaan, niin näin myös tapahtuu aivan konkreettisesti. Kasteessa kuollaan Kristuksen kanssa ja noustaan kuolleista (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-15). Jumalan Sana vaikuttaa aineen kautta, ei aine itsessään (kasteessa siis vesi), vaan aineeseen liittynyt Jumalan Sana. Koska Jumalan Sana on Kristus, niin Kristus on se joka vaikuttaa aineen kautta ja toimii. Jumala on se, joka kasteessa toimii, ei ihminen.

1. Piet. 3:18-22 on hyvä esimerkki. Mitä siellä puhutaan? Aika selkeästi puhutaan kasteesta, että se pelastaa. Noan arkki on vertauskuvana siitä, mitä kaste saa aikaan, ei kaste vain pelastuksen vertauskuvana. Jakeessa 21 viitataan lihalla vanhaan elämään, saastaiseen elämään. Ei vesi saa aikaan synnin puhdistumista, vaan Jumalan Sana. Hyvä omatunto on syntien armahdus ja sitä pitää pyytää Jumalalta. Eikö armahdus sitten ole saastaisuuden poistamista? Ei sitä vesi saa aikaan, vaan veteen liittynyt Jumalan Sana. Kristus on vedessä, konkreettisessa aineessa, fyysisesti läsnä.

On huomattava se, mihin kaste liittää. Kaste liittää konkreettisesti Kristukseen. Se on Kristukseen pukeutumista Gal. 3:26-29 ja Kristuksessa kaikki ovat yhtä, yksi. Mikä tämä yksi sitten on, jonka jäseniä kaikki ovat? Tietenkin Kristuksen ruumis, Kristukseen liitetyt ovat Kristuksen ruumiin jäseniä ja muodostavat yhden ruumiin Room. 12:4-5. Kaikkia yhdistää sama usko ja sama Herra sekä yksi sama Pyhä Henki. Kaste liittää pelastuksen yhteisöön, joka on Kristuksen ruumis. Luonnollisesti tämä porukka eli kristityt ovat Kristuksen näkyvä ruumis maan päällä tätä kautta. Tällä näkyvällä ruumiilla on sitten Raamatussa monta nimitystä, kuten seurakunta, kristityt, Jumalan pyhät, uloskutsutut... Nimityksiä on monia ja näistä yksi nimitys muotoutui vähitellen sanaksi kirkko, kantasanana UT:sta kyriakee = Herralle kuuluva.

En väittänyt, että Didakhe kuuluu Raamattuun. Selkeästi mielestäni kirjoitin, että jo varhaiskristillisissä teksteissä eräs kastamisen muoto oli valeleminen. Siinä on kappale kristinuskon historiaa, ei muuta. Raamattuun en ole millään tavalla lisäilemässä yhtään mitään. Ja historiallinen fakta on, että Didakhee oli päästä UT:n kirjakokoelmaan, muttei päässyt. Uusi testamentti ei ole Taivaasta tupsahtanut, vaan sen lopullinen Kaanon virallistettiin kirkolliskokouksessa 300-luvun lopulla. Siellä hyväksyttiin pyhiksi teksteiksi vanhimmat, apostolien tai heidän oppilaidensa kirjoittamiksi katsotut ja oikeaa julistusta sisältävät teokset. Didakhee oli jo sen verran nuorempaa kirjallisuutta, ettei se läväissyt tätä "seulaa". Kuitenkaan sen julistusta ei ole tuomittu harhaoppiseksi.

Lapsenkastaminen... Se on ikuinen kädenvääntö. Ehkä ymmärrät edelläkirjoittamani jälkeen paremmin, että miksi luterilaiset kastavat lapset. Se on pelastuksen saamista, Jumala lahjoittaa lapselle pelastuksen ja liittää hänet Kristukseen sekä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämän takia luterilaisesta näkökulmasta on julmuutta olla viemättä lasta kasteelle, koska siinä pidätetään häneltä pelastus ihmisen toimesta. Ihminen estää Jumalan toimintaa. Lapsenkaste ei ole ihmisen teko, vaan se on kokonaisuudessaan yksinoman Jumalan teko. Lapsi pelastuu täsmälleen samasta syystä ja samalla tavalla kuin tietoisessa iässä oleva: yksin Kristuksen kautta ja saamalla synnit anteeksi. Lapsi on syntinen, koska hän on osallinen Aadamin lankeemuksesta ja hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin tietoisessa iässä oleva. Ei ole muuta pelastustietä Jumalan luokse kuin Kristus. Jos lapsi olisi viaton ja synnitön, niin mihin Kristusta sitten ylipäätään tarvitaan? Ei mihinkään. Ihminen on synnin turmelema jo syntymästä asti, kuten Raamatussa kirjoitetaan, siksi Kristus tuli maailmaan.

Oma käsityksesi lapsen pelastumisesta jättää mielestäni paljon aukkoja, joihin mielelläni haluan vastauksen. Lapsi ei voi tehdä uskonratkaisua ja sitten pelastua. Hän ei voi tehdä parannusta ja kääntyä. Kuinka lapsi sitten pelastuu?

Jumalalla on omat suunnitelmansa lasten varalle, vaikka he kuolisivatkin kuulematta sanaakaan Kristuksesta. Olen sitä mieltä, että Kristuksen pelastus koskee kaikkia ihmisiä, aikuiset ottavat pelastuksen vastaan eri tavalla kuin lapsi, lapsi ottaa pelastuksen vastaan, kuten Luukas ja Markus kirjoittavat. Mutta miten lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi.

Ps. Älä näe katolisuutta suurena mörkönä, se ei ole enää sitä samaa mitä se oli 1500-luvulla. Muutosta on tapahtunut paljon.

Olet jo monet kerrat kuullut / lukenut siitä kolminaisuuskasteesta sen Matt. loppuun väärennetyn paikan. Jopa Luther käänsi sen tätä -38 kirkkoraamattua oikeammin, vaikka siinäkin se 3-naisuus sanotaan. MUUALLA RAAMATUSSA NIIN EI KÄSKETÄ KASTAMAAN, ainoastaan tuossa väärennetyssä paikassa. Mutta koska se on 'KUOLEMAAN KASTAMISTA', ON SINULLE SIIS ISÄ JA PYHÄ HENKI KUOLLEITA MYÖS. Minulle kuoli VAIN YKSIN JEESUS, SYNTIENI VUOKSI! Lunasti minut, KADOTETUN JA TUOMITUN IHMISEN, ANTOI LAHJAVANHURSKAUDEN. Minut julisti PYHÄN JUMALAN, ISÄN, EDESSÄ SYYTTÖMÄKSI. Siitä pidän kiinni.

Jos yrität jotakin perustella, perustele Raamatun sanalla: minä EN MUUTA KELPUUTA USKON OHJEEKSI. Siis jos kerran olet sitä mieltä, että MINÄ VALEHTELEN RAAMATUN ANTAVAN YMMÄRTÄÄ OLEVAN OIKEIN KASTAA VAIN USKOVIA JA SIIS JEESUKSEN TUNNUSTAVIA, osoita se Sanalla.

Minä olen jo monet monet kerrat osoittanut toisten tavoin, että SINÄ OLET VALEHTELIJA, JOS VÄITÄT LAPSIKASTEEN OLEVAN RAAMATUSSA OHJEISTETTU / VELVOITETTU.

Ellet siis löydä perusteita Raamatustasi vauvanpäänvalelukasteelle RISTINMERKKIEN KERA, OLET VALEHTELIJA!!!!!

Kuka se silloin onkaan sinun ISÄSI? Kuka se Raamatun mukaan on VALHEEN ISÄ?
Sanoit:
>>Oma käsityksesi lapsen pelastumisesta jättää mielestäni paljon aukkoja, joihin mielelläni haluan vastauksen. Lapsi ei voi tehdä uskonratkaisua ja sitten pelastua. Hän ei voi tehdä parannusta ja kääntyä. Kuinka lapsi sitten pelastuu?

Kilvoituksessa kirjoitti:

Olet jo monet kerrat kuullut / lukenut siitä kolminaisuuskasteesta sen Matt. loppuun väärennetyn paikan. Jopa Luther käänsi sen tätä -38 kirkkoraamattua oikeammin, vaikka siinäkin se 3-naisuus sanotaan. MUUALLA RAAMATUSSA NIIN EI KÄSKETÄ KASTAMAAN, ainoastaan tuossa väärennetyssä paikassa. Mutta koska se on 'KUOLEMAAN KASTAMISTA', ON SINULLE SIIS ISÄ JA PYHÄ HENKI KUOLLEITA MYÖS. Minulle kuoli VAIN YKSIN JEESUS, SYNTIENI VUOKSI! Lunasti minut, KADOTETUN JA TUOMITUN IHMISEN, ANTOI LAHJAVANHURSKAUDEN. Minut julisti PYHÄN JUMALAN, ISÄN, EDESSÄ SYYTTÖMÄKSI. Siitä pidän kiinni.

Jos yrität jotakin perustella, perustele Raamatun sanalla: minä EN MUUTA KELPUUTA USKON OHJEEKSI. Siis jos kerran olet sitä mieltä, että MINÄ VALEHTELEN RAAMATUN ANTAVAN YMMÄRTÄÄ OLEVAN OIKEIN KASTAA VAIN USKOVIA JA SIIS JEESUKSEN TUNNUSTAVIA, osoita se Sanalla.

Minä olen jo monet monet kerrat osoittanut toisten tavoin, että SINÄ OLET VALEHTELIJA, JOS VÄITÄT LAPSIKASTEEN OLEVAN RAAMATUSSA OHJEISTETTU / VELVOITETTU.

Ellet siis löydä perusteita Raamatustasi vauvanpäänvalelukasteelle RISTINMERKKIEN KERA, OLET VALEHTELIJA!!!!!

Kuka se silloin onkaan sinun ISÄSI? Kuka se Raamatun mukaan on VALHEEN ISÄ?
Sanoit:
>>Oma käsityksesi lapsen pelastumisesta jättää mielestäni paljon aukkoja, joihin mielelläni haluan vastauksen. Lapsi ei voi tehdä uskonratkaisua ja sitten pelastua. Hän ei voi tehdä parannusta ja kääntyä. Kuinka lapsi sitten pelastuu?

Vai niin, keskustelumme on sitten päättynyt. Tästä on aivan turha jatkaa enää mihinkään suuntaan.

Minusta ei ole epäilemään Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana niin kuin sinulla. Tarkistin Matt. 28:18-20 alkukielisestä eli kreikankielisestä tekstistä ja siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mitään vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole eikä tekstin apparaatissa ollut mitään muita tekstiversioita olemassa. Kyseessä ei ole väärennös, vaan tekstin alkuperäinen muoto. Jeesuksen käsky on kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sellaisenaan tosiaan selkeä.

Et sitten edes vastannut kysymykseeni tai selittänyt vauvojen pelastumista millään tavalla. Jääköön asia sitten selvittämättä, kerta et vaivaudu asiaa selittämäänkään.

Raamatun viesti on kasteen osalta hyvin selkeä: kasteessa kuollaan yhdessä Kristuksen kanssa ja ylösnoustaan kuolleista hänen kanssaan. Vesi pelastaa, kuten Raamatussa lukee, kasteessa puetaan Kristus päälle, kuten Raamatussa lukee, kastetaan pelastuksen lupausten vastaanottamiseen, kuten Raamatussa lukee. Ei mitään epäselvyyttä, näin tapahtuu konkreettisesti, koska Raamatussa näin lukee.

Todella kummallinen oletus, että olisin järjenjuoksultani vauvan tasolla. Mitä kirjoitin edellä, osoittaa mielestäni Raamatun ja kasteen syvää ymmärtämistä ja tosiaan selkeästi. Raamatun sanaa en vääristele taikka muuttele, vaan luen selvästi mitä siellä sanotaan. Et selvästikään yritä edes ymmärtää mitään muita kantoja kuin omasi.

Kaipa sitten, oman mielipiteen perusteella voi vetäistä vuosituhantisen kristillisen perinteen vessasta alas, koska se ei miellytä omaa näkemystä.

Suorasta tekstistä huolimatta toivotan Jumalan sinulle ja perheellesi siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan!

Ville-Hart kirjoitti:

Vai niin, keskustelumme on sitten päättynyt. Tästä on aivan turha jatkaa enää mihinkään suuntaan.

Minusta ei ole epäilemään Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana niin kuin sinulla. Tarkistin Matt. 28:18-20 alkukielisestä eli kreikankielisestä tekstistä ja siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mitään vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole eikä tekstin apparaatissa ollut mitään muita tekstiversioita olemassa. Kyseessä ei ole väärennös, vaan tekstin alkuperäinen muoto. Jeesuksen käsky on kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sellaisenaan tosiaan selkeä.

Et sitten edes vastannut kysymykseeni tai selittänyt vauvojen pelastumista millään tavalla. Jääköön asia sitten selvittämättä, kerta et vaivaudu asiaa selittämäänkään.

Raamatun viesti on kasteen osalta hyvin selkeä: kasteessa kuollaan yhdessä Kristuksen kanssa ja ylösnoustaan kuolleista hänen kanssaan. Vesi pelastaa, kuten Raamatussa lukee, kasteessa puetaan Kristus päälle, kuten Raamatussa lukee, kastetaan pelastuksen lupausten vastaanottamiseen, kuten Raamatussa lukee. Ei mitään epäselvyyttä, näin tapahtuu konkreettisesti, koska Raamatussa näin lukee.

Todella kummallinen oletus, että olisin järjenjuoksultani vauvan tasolla. Mitä kirjoitin edellä, osoittaa mielestäni Raamatun ja kasteen syvää ymmärtämistä ja tosiaan selkeästi. Raamatun sanaa en vääristele taikka muuttele, vaan luen selvästi mitä siellä sanotaan. Et selvästikään yritä edes ymmärtää mitään muita kantoja kuin omasi.

Kaipa sitten, oman mielipiteen perusteella voi vetäistä vuosituhantisen kristillisen perinteen vessasta alas, koska se ei miellytä omaa näkemystä.

Suorasta tekstistä huolimatta toivotan Jumalan sinulle ja perheellesi siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan!

Hups, kirjoitusvirheitä... Sattuu tekevälle.

Siis: Suorasta teksistäni huolimatta toivotan sinulle ja perheellesi vilpittömästi Jumalan siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan.

Ville-Hart kirjoitti:

Hups, kirjoitusvirheitä... Sattuu tekevälle.

Siis: Suorasta teksistäni huolimatta toivotan sinulle ja perheellesi vilpittömästi Jumalan siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan.

vauvanpääkastelun tueksi, joten olet ja pysyt valehtelijana.

Sat sapienti.

Ville-Hart kirjoitti:

Vai niin, keskustelumme on sitten päättynyt. Tästä on aivan turha jatkaa enää mihinkään suuntaan.

Minusta ei ole epäilemään Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana niin kuin sinulla. Tarkistin Matt. 28:18-20 alkukielisestä eli kreikankielisestä tekstistä ja siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mitään vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole eikä tekstin apparaatissa ollut mitään muita tekstiversioita olemassa. Kyseessä ei ole väärennös, vaan tekstin alkuperäinen muoto. Jeesuksen käsky on kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sellaisenaan tosiaan selkeä.

Et sitten edes vastannut kysymykseeni tai selittänyt vauvojen pelastumista millään tavalla. Jääköön asia sitten selvittämättä, kerta et vaivaudu asiaa selittämäänkään.

Raamatun viesti on kasteen osalta hyvin selkeä: kasteessa kuollaan yhdessä Kristuksen kanssa ja ylösnoustaan kuolleista hänen kanssaan. Vesi pelastaa, kuten Raamatussa lukee, kasteessa puetaan Kristus päälle, kuten Raamatussa lukee, kastetaan pelastuksen lupausten vastaanottamiseen, kuten Raamatussa lukee. Ei mitään epäselvyyttä, näin tapahtuu konkreettisesti, koska Raamatussa näin lukee.

Todella kummallinen oletus, että olisin järjenjuoksultani vauvan tasolla. Mitä kirjoitin edellä, osoittaa mielestäni Raamatun ja kasteen syvää ymmärtämistä ja tosiaan selkeästi. Raamatun sanaa en vääristele taikka muuttele, vaan luen selvästi mitä siellä sanotaan. Et selvästikään yritä edes ymmärtää mitään muita kantoja kuin omasi.

Kaipa sitten, oman mielipiteen perusteella voi vetäistä vuosituhantisen kristillisen perinteen vessasta alas, koska se ei miellytä omaa näkemystä.

Suorasta tekstistä huolimatta toivotan Jumalan sinulle ja perheellesi siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan!

Epäilen Ville-Hart sinun asiallisuuttasi, sillä oliko Pietari huono kuuloinen (hänhän oli Vapahtajaa saattamassa) vai mistä johtui kun hän kehotti ihmisiä (Apt.2:38) uskomaan ensin evankeliumiin ja sitten ottamaan kaste, Ei kolmeen arvoasemaan, vaan Vapahtajan nimeen?!

Matt.28:19 on katolisenkirkon (v.325) kokouksen tekemä väärennös!

Ville-Hart kirjoitti:

No niin, on hetki jolloin kerkeän vastaamaan.

Jeesus itse käskee kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuon lyhensin toiseen muotoon ja otaksuin lukijan kyllä käsittävän, mitä Pyhällä Kolminaisuudella tarkoitin. Erehdyin ainakin yhden henkilön kohdalla. Tietenkin Matt. 28:18-20, sieltä löytyvät Jeesuksen omat sanat.

Suositan varovaisuutta termien käytössä, että missä mielessä mitäkin sanaa käytetään. 'Ottaminen' voi käsittää helposti itselleen riistämiseksi, mutta se tarkoittaa myös vastaanottamista. Jos kaste "otetaan" siinä mielessä, että kasteen saa (kuin saisi ottaa lahjan vastaan), niin no problem.

En missään nimessä voi kieltää Kristusta enkä sitä tee. Edellisessä viestissä toin esille kastetta ja näköjään jäi selittämättä Kristuksen merkitys. Kristus on koko ajan olennainen. Käsityksemme eroaa kasteen osalta monessakin mielessä. Sinulle kaste käsittääkseni, miten olen ymmärtänyt kirjoituksestasi, on kuuliaisuuden merkki. Minulle se on enemmän, se ei ole pelkkä merkki, vaan pelastuksen vastaanottaminen, liittyminen Kristukseen ja Pyhän Hengen vuodatus. Kasteessa minulle itselleni on tapahtunut pelastus, sillä olen siinä ottanut vastaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, minut on liitetty Kristukseen ja minuun on vuodatettu Pyhä Henki. Kaste on luterilaisuudessa sekä merkki että konkreettinen tapahtuma. Aine kautta tapahtuu se, mistä aine on merkkinä. Vesi puhdistaa synnistä ja turmeluksesta. Mutta miten?

On käsitettävä, mitä 'Sana' tarkoittaa. Luomiskertomuksessa Jumala luo sanallaan. Siinä Sana saa aikaiseksi, Sana itsessään on tapahtuma. Esimerkiksi kokouksen puheenjohtaja aloittaa ja päättää kokouksen sanalla ja siinä yhteydessä sana saa aikaan jotain, jotain tapahtuu. Jumalan Sana on yhtäaikaisesti Jumalan puhuma että teko. Kun Jumala "puhuu" luomisen, se tapahtuu (toivottavasti tuo ymmärretään edes jotenkin, sillä se on helkkarin hankala muuten sanoittaa). Jumala pelastaa Sanallaan ja Sana on Kristus.

Luterilaisuus käsittää Raamatun Jumalan Sanaksi myös tässä mielessä, se saa aikaan sen mistä se puhuu. Eli kun julistetaan pelastusta Kristuksessa, niin julistettu sana vaikuttaa pelastuksen vastaanottajassa. Eli kun minä kuulen julistusta, niin minä pelastun, koska otan sanoman vastaan. Sanoma vaikuttaa ja pelastaa, se saa aikaan pelastuksen. Se on pelastustapahtuma.

Luterilaisuus ei missään muodossa tai millään tavalla irrota kastetta Kristuksesta. Vesi sellaisenaan ei saa aikaan mitään pelastumista, koska se ei pese synnin saastaa. Vesi on vettä ei muuta. Siksi vesi liitetään Jumalan Sanan yhteyteen. Kun Paavali kirjoittaa, että kasteessa haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan ja ylösnoustaan, niin näin myös tapahtuu aivan konkreettisesti. Kasteessa kuollaan Kristuksen kanssa ja noustaan kuolleista (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-15). Jumalan Sana vaikuttaa aineen kautta, ei aine itsessään (kasteessa siis vesi), vaan aineeseen liittynyt Jumalan Sana. Koska Jumalan Sana on Kristus, niin Kristus on se joka vaikuttaa aineen kautta ja toimii. Jumala on se, joka kasteessa toimii, ei ihminen.

1. Piet. 3:18-22 on hyvä esimerkki. Mitä siellä puhutaan? Aika selkeästi puhutaan kasteesta, että se pelastaa. Noan arkki on vertauskuvana siitä, mitä kaste saa aikaan, ei kaste vain pelastuksen vertauskuvana. Jakeessa 21 viitataan lihalla vanhaan elämään, saastaiseen elämään. Ei vesi saa aikaan synnin puhdistumista, vaan Jumalan Sana. Hyvä omatunto on syntien armahdus ja sitä pitää pyytää Jumalalta. Eikö armahdus sitten ole saastaisuuden poistamista? Ei sitä vesi saa aikaan, vaan veteen liittynyt Jumalan Sana. Kristus on vedessä, konkreettisessa aineessa, fyysisesti läsnä.

On huomattava se, mihin kaste liittää. Kaste liittää konkreettisesti Kristukseen. Se on Kristukseen pukeutumista Gal. 3:26-29 ja Kristuksessa kaikki ovat yhtä, yksi. Mikä tämä yksi sitten on, jonka jäseniä kaikki ovat? Tietenkin Kristuksen ruumis, Kristukseen liitetyt ovat Kristuksen ruumiin jäseniä ja muodostavat yhden ruumiin Room. 12:4-5. Kaikkia yhdistää sama usko ja sama Herra sekä yksi sama Pyhä Henki. Kaste liittää pelastuksen yhteisöön, joka on Kristuksen ruumis. Luonnollisesti tämä porukka eli kristityt ovat Kristuksen näkyvä ruumis maan päällä tätä kautta. Tällä näkyvällä ruumiilla on sitten Raamatussa monta nimitystä, kuten seurakunta, kristityt, Jumalan pyhät, uloskutsutut... Nimityksiä on monia ja näistä yksi nimitys muotoutui vähitellen sanaksi kirkko, kantasanana UT:sta kyriakee = Herralle kuuluva.

En väittänyt, että Didakhe kuuluu Raamattuun. Selkeästi mielestäni kirjoitin, että jo varhaiskristillisissä teksteissä eräs kastamisen muoto oli valeleminen. Siinä on kappale kristinuskon historiaa, ei muuta. Raamattuun en ole millään tavalla lisäilemässä yhtään mitään. Ja historiallinen fakta on, että Didakhee oli päästä UT:n kirjakokoelmaan, muttei päässyt. Uusi testamentti ei ole Taivaasta tupsahtanut, vaan sen lopullinen Kaanon virallistettiin kirkolliskokouksessa 300-luvun lopulla. Siellä hyväksyttiin pyhiksi teksteiksi vanhimmat, apostolien tai heidän oppilaidensa kirjoittamiksi katsotut ja oikeaa julistusta sisältävät teokset. Didakhee oli jo sen verran nuorempaa kirjallisuutta, ettei se läväissyt tätä "seulaa". Kuitenkaan sen julistusta ei ole tuomittu harhaoppiseksi.

Lapsenkastaminen... Se on ikuinen kädenvääntö. Ehkä ymmärrät edelläkirjoittamani jälkeen paremmin, että miksi luterilaiset kastavat lapset. Se on pelastuksen saamista, Jumala lahjoittaa lapselle pelastuksen ja liittää hänet Kristukseen sekä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämän takia luterilaisesta näkökulmasta on julmuutta olla viemättä lasta kasteelle, koska siinä pidätetään häneltä pelastus ihmisen toimesta. Ihminen estää Jumalan toimintaa. Lapsenkaste ei ole ihmisen teko, vaan se on kokonaisuudessaan yksinoman Jumalan teko. Lapsi pelastuu täsmälleen samasta syystä ja samalla tavalla kuin tietoisessa iässä oleva: yksin Kristuksen kautta ja saamalla synnit anteeksi. Lapsi on syntinen, koska hän on osallinen Aadamin lankeemuksesta ja hän tarvitsee Kristusta yhtä lailla kuin tietoisessa iässä oleva. Ei ole muuta pelastustietä Jumalan luokse kuin Kristus. Jos lapsi olisi viaton ja synnitön, niin mihin Kristusta sitten ylipäätään tarvitaan? Ei mihinkään. Ihminen on synnin turmelema jo syntymästä asti, kuten Raamatussa kirjoitetaan, siksi Kristus tuli maailmaan.

Oma käsityksesi lapsen pelastumisesta jättää mielestäni paljon aukkoja, joihin mielelläni haluan vastauksen. Lapsi ei voi tehdä uskonratkaisua ja sitten pelastua. Hän ei voi tehdä parannusta ja kääntyä. Kuinka lapsi sitten pelastuu?

Jumalalla on omat suunnitelmansa lasten varalle, vaikka he kuolisivatkin kuulematta sanaakaan Kristuksesta. Olen sitä mieltä, että Kristuksen pelastus koskee kaikkia ihmisiä, aikuiset ottavat pelastuksen vastaan eri tavalla kuin lapsi, lapsi ottaa pelastuksen vastaan, kuten Luukas ja Markus kirjoittavat. Mutta miten lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi.

Ps. Älä näe katolisuutta suurena mörkönä, se ei ole enää sitä samaa mitä se oli 1500-luvulla. Muutosta on tapahtunut paljon.

Lapsi pelastuu täsmälleen samasta syystä ja samalla tavalla kuin tietoisessa iässä oleva:
------

Mutta, voiko ihminen tulla Jumalan lapseksi jos ei ymmärrä tai usko tai ole kuullut edes sanomaa pelastuksesta.

Ymmärtänet, tai ainakin toivon, niten Apostolit julistivat pelastus sanomaa kansalle ymmärrettävällä tasolla aina Jeesuksen syntien sovitusta myöten , sekä kastettta ja kuulijoille jäi osaksi "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

Ymmärrätkö, miten täysin erilainen tilanne on Apostolien julistamisen yhteydessä kuin vauvan kastamisessa.

Voiko Jumala muuttaa aivoituksiaan näin rajusti,- eli päinvastaiseksi alkuperäisestä.Vauvakasthan perustuu,- kuten viestissäsikin tuot esiin, niin toisen ihmisen käyttätymiseen ja uskoon, ei kastettavan.

*

"Tämän takia luterilaisesta näkökulmasta on julmuutta olla viemättä lasta kasteelle, koska siinä pidätetään häneltä pelastus ihmisen toimesta. Ihminen estää Jumalan toimintaa."
---------
Ymmärrätkö ja uskotko todella, että vanhemmat mahdollistuisivat estämään lapsensa pelastumisen.Eikä tämä uskosi asiata ilmennä juuri ihmistekoa eli vanhemmat uskosi mukaan mahdollistuvat valitsemaan pelastuuko lapsensa vai ei.Näin ei todella asia ole.

Itsekkin ja tunnen monia vauvakastettuja, miten uskoontulooni/uudestisyntymiseeni todellisesti ei vaikuttaneet vanhemapni millään lailla.Ainoastaan Jumala vaikutti Pyhän Henkensä avulla.


Niin, kerroppa omin sanoin miten YMMÄRRÄT tämän Raamatun kohdan.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla JUmalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä".

Toiseksi kysäisen: MIssä vaiheessa vauvakastetuilla Suomalaisilla katoaa tämä Jumalan lapseus, joka tulisi vauvakasteessa.Ymmärtänet hedelmien perusteella , miten suurin osa Suomalaisista ei usko edes Jeesukseen kasteen lupauksista huolimatta.

Ville-Hart kirjoitti:

Vai niin, keskustelumme on sitten päättynyt. Tästä on aivan turha jatkaa enää mihinkään suuntaan.

Minusta ei ole epäilemään Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana niin kuin sinulla. Tarkistin Matt. 28:18-20 alkukielisestä eli kreikankielisestä tekstistä ja siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mitään vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole eikä tekstin apparaatissa ollut mitään muita tekstiversioita olemassa. Kyseessä ei ole väärennös, vaan tekstin alkuperäinen muoto. Jeesuksen käsky on kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sellaisenaan tosiaan selkeä.

Et sitten edes vastannut kysymykseeni tai selittänyt vauvojen pelastumista millään tavalla. Jääköön asia sitten selvittämättä, kerta et vaivaudu asiaa selittämäänkään.

Raamatun viesti on kasteen osalta hyvin selkeä: kasteessa kuollaan yhdessä Kristuksen kanssa ja ylösnoustaan kuolleista hänen kanssaan. Vesi pelastaa, kuten Raamatussa lukee, kasteessa puetaan Kristus päälle, kuten Raamatussa lukee, kastetaan pelastuksen lupausten vastaanottamiseen, kuten Raamatussa lukee. Ei mitään epäselvyyttä, näin tapahtuu konkreettisesti, koska Raamatussa näin lukee.

Todella kummallinen oletus, että olisin järjenjuoksultani vauvan tasolla. Mitä kirjoitin edellä, osoittaa mielestäni Raamatun ja kasteen syvää ymmärtämistä ja tosiaan selkeästi. Raamatun sanaa en vääristele taikka muuttele, vaan luen selvästi mitä siellä sanotaan. Et selvästikään yritä edes ymmärtää mitään muita kantoja kuin omasi.

Kaipa sitten, oman mielipiteen perusteella voi vetäistä vuosituhantisen kristillisen perinteen vessasta alas, koska se ei miellytä omaa näkemystä.

Suorasta tekstistä huolimatta toivotan Jumalan sinulle ja perheellesi siunausta ja iloa Kristuksen syntymäjuhlaan!

siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
------

Mutta, miksi Apostolit kastoivat vain Jeesuksen nimeen.Kastoivatko Apostolit väärin.Muuten tämä "kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" on ilmoitettu vain yhdessä kohdassa, mutta Jeesukseen kastaminen yli 5- kohtaa. (nopeasti muistellen).

Ainakin tuo Matt 28 luvun ilmoitus on muutoinkin käännetty väärin, josta oli pohdintaa jo aiemmin toisaalla.

ML213 kirjoitti:

siellä yksinkertaisesti luki kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
------

Mutta, miksi Apostolit kastoivat vain Jeesuksen nimeen.Kastoivatko Apostolit väärin.Muuten tämä "kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" on ilmoitettu vain yhdessä kohdassa, mutta Jeesukseen kastaminen yli 5- kohtaa. (nopeasti muistellen).

Ainakin tuo Matt 28 luvun ilmoitus on muutoinkin käännetty väärin, josta oli pohdintaa jo aiemmin toisaalla.

Miten hyvin Raamatun synnyn historiaa tunnetaan? UT:n kirjat ovat syntyneet eri aikoina ja viestivät niiden seurakuntien, joissa kirja on ollut käytössä, tapoja ja käyttämiä sanamuotoja. Minä uskon, että Raamatun tekstit antavat oikean sanoman Jumalan Pojasta ja uskon Pyhän Hengen vaikuttaneen UT:n kirjoittajissa. Siksi kastaminen Jeesuksen nimeen on totta, mutta kasteen täydempi muoto on kastaminen kolminaisuuden nimeen. Se on täysin Jumalan ilmoittama ja sanoma käsky.

Apostolit eivät varmasti kastaneet väärin, mutta oikein kastaa kolminaisuuden nimeen. Se, mitä Kristuksen ylösnousemuksessa ja kuolemassa oikein tapahtui, ei sitä heti ymmärretty. Ei heti myöskään ymmärretty Kristuksen persoonaakaan. Aikaa meni asian oppimisessa myös apostoleilla, kun he tunnistivat profetiat Kristuksesta VT:sta. Jeesuksen vai kolminaisuuden nimeen kastamisessa on kyse tällaisesta kehityksestä. Samalla kehittyi ymmärrys myös kasteen merkityksestä. Paavali kirjoittaa kasteesta paljon, Johannes on tallentanut vieläkin syvemmät opetukset, sen mitä Jeesus itse sanoi kasteesta.

(UT on ihmisten kirjoittama, ei se ole sellaisenaan Taivaasta pudonnut tai Jumalan sanelema. UT:sta on luettavissa erilaisia käsityksiä Kristuksen persoonasta, joista jokainen on aivan yhtä totta. UT kokonaisuudessaan on julistusta Kristuksesta ja kun Pyhä Henki avasi apostoleille ja muille kirjoittajille Kristuksen salaisuutta, he julistivat lisää ja tulkitsivat Jeesuksen opetusta. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima, ei kirjaimelta ja pilkulta, vaan sisällöltään, siitä mistä se kertoo ja mitä se saa aikaan. Se on täysin Jumalan sanaa ja samalla ihmisten kirjoittamaa.)

Kasteessa on keskeistä liittyminen Kristukseen, tuleminen osalliseksi pelastuksesta, Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä siitä, että Kristus tulee asumaan uskovaan. Pelastusta ei pidä tarkastella pelkästään Jeesuksen tekemänä työnä, vaan kokonaisvaltaisesti Jumalan tekemänä, koko Jumalan Kolminaisuus toimii siinä. Isä lähettää Poikansa, Poika toteuttaa Isän tahdon ja Pyhä Henki avaa ihmisten sydämet ja silmät näkemään Pojan uskollisuuden Isää kohtaan. Kasteessa on liittyminen koko Pyhän Kolminaisuuden työhön. Siksi pelkästään Jeesuksen nimeen kastaminen jättää asian vähän vajaaksi, koska Kolminaisuuden nimi tuo asiaan laajemman perspektiivin.

Kolminaisuuden nimeen kastaminen on myös Jeesuksen nimeen kastamista, siellä mainitaan selvästi Poika (Jumalan Poika, Jeesus Kristus). Kastetaanko siis vain Jeesuksen nimeen vai Jumalan nimeen? Jumalan nimi on, kuten Jeesus ilmoittaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Pelastumisessa on kyse koko Kolminaisuuden työstä ihmisessä: Isä luo ihmisen uudeksi Kristuksessa, Kristus lahjoittaa oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa ihmiselle (jonka nojalla Isä antaa synnit anteeksi) ja Pyhä Henki on koko ajan valmistellut ihmistä ottamaan vastaan pelastuksen sekä pyhittää ihmisen, tekee Jumalan lapseksi ja liittää Kristukseen.

Matt. 28:n loppua ei ole käännetty väärin, asian voi kuka tahansa tarkistaa kreikankielisestä tekstistä. Jeesuksen käsky on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään se, mitä Jeesus on apostoleilleen opettanut. Mitään vaihtoehtoisia versioita ei vanhoissa käsikirjoituksissa ole. Se, että jotkut väittävät tuon kohdan olevan paavin tai katolisuuden väärennös, on pelkkää luuloa, sillä mikään ei tue kyseistä väitettä. Salaliittoa ei ole ollut olemassa ja minusta on naurettavaa ryhtyä sellaista ajattelemaankaan. Kastaminen kolminaisuuden nimeen on varhaiskristillinen tapa ja siitä edellä olen kirjoittanutkin esimerkin, Didakhe esim. antaa ohjeen kastaa Kolminaisuuden nimeen.

Tuota "salaliitto" -ajatusta vielä kommentoidakseni... Jotenkin katolisuuden voimakas vastustus on outoa. Mitä ihmeen syytä on vierastaa katolisuutta noin lujasti, että paavista melkein tulee jokin pääperkele? Onkohan monikaan suuresti pysähtynyt ajattelemaan asiaa vai ottaako annetut väitteet vastaan enempää ajattelematta? Ovatko väitteet edes tosia? Oman kristillisen perinteensä määritteleminen pelkästään sen kautta miten ollaan erilaisia kuin jotkut toiset (itsensä määrittäminen vain suhteessa johonkin toiseen), se menee minusta yli. En kiellä, etteikö oma luterilainen perinteeni näin ole tehnyt, mutta ajat ovat muuttuneet, katolisuus ei ole enää sitä mitä se oli 1500-luvulla.

ML213 kirjoitti:

Lapsi pelastuu täsmälleen samasta syystä ja samalla tavalla kuin tietoisessa iässä oleva:
------

Mutta, voiko ihminen tulla Jumalan lapseksi jos ei ymmärrä tai usko tai ole kuullut edes sanomaa pelastuksesta.

Ymmärtänet, tai ainakin toivon, niten Apostolit julistivat pelastus sanomaa kansalle ymmärrettävällä tasolla aina Jeesuksen syntien sovitusta myöten , sekä kastettta ja kuulijoille jäi osaksi "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

Ymmärrätkö, miten täysin erilainen tilanne on Apostolien julistamisen yhteydessä kuin vauvan kastamisessa.

Voiko Jumala muuttaa aivoituksiaan näin rajusti,- eli päinvastaiseksi alkuperäisestä.Vauvakasthan perustuu,- kuten viestissäsikin tuot esiin, niin toisen ihmisen käyttätymiseen ja uskoon, ei kastettavan.

*

"Tämän takia luterilaisesta näkökulmasta on julmuutta olla viemättä lasta kasteelle, koska siinä pidätetään häneltä pelastus ihmisen toimesta. Ihminen estää Jumalan toimintaa."
---------
Ymmärrätkö ja uskotko todella, että vanhemmat mahdollistuisivat estämään lapsensa pelastumisen.Eikä tämä uskosi asiata ilmennä juuri ihmistekoa eli vanhemmat uskosi mukaan mahdollistuvat valitsemaan pelastuuko lapsensa vai ei.Näin ei todella asia ole.

Itsekkin ja tunnen monia vauvakastettuja, miten uskoontulooni/uudestisyntymiseeni todellisesti ei vaikuttaneet vanhemapni millään lailla.Ainoastaan Jumala vaikutti Pyhän Henkensä avulla.


Niin, kerroppa omin sanoin miten YMMÄRRÄT tämän Raamatun kohdan.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla JUmalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä".

Toiseksi kysäisen: MIssä vaiheessa vauvakastetuilla Suomalaisilla katoaa tämä Jumalan lapseus, joka tulisi vauvakasteessa.Ymmärtänet hedelmien perusteella , miten suurin osa Suomalaisista ei usko edes Jeesukseen kasteen lupauksista huolimatta.

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Anna nyt sellainen paikka, kun sitä monet ovat pyytämällä pyytäneet. Te luterilaiset"uskovaiset" ette ole antaneet! Onko minunkin siis tekstisi tulkittava siten, että PUHUT VAIN PUUTA HEINÄÄ, ETTÄ SAISIT KIERRETYKSI KOKO KIUSALLISEN ONGELMASI? Siihen tuollainen SELVÄSTI VIITTAA, kun et kerran sitä ainuttakaan paikkaa po. asiasta ole vuosien varrella löytänyt.

ONKO SINULLA OLLENKAAN OMAATUNTOA?

Ville-Hart kirjoitti:

Miten hyvin Raamatun synnyn historiaa tunnetaan? UT:n kirjat ovat syntyneet eri aikoina ja viestivät niiden seurakuntien, joissa kirja on ollut käytössä, tapoja ja käyttämiä sanamuotoja. Minä uskon, että Raamatun tekstit antavat oikean sanoman Jumalan Pojasta ja uskon Pyhän Hengen vaikuttaneen UT:n kirjoittajissa. Siksi kastaminen Jeesuksen nimeen on totta, mutta kasteen täydempi muoto on kastaminen kolminaisuuden nimeen. Se on täysin Jumalan ilmoittama ja sanoma käsky.

Apostolit eivät varmasti kastaneet väärin, mutta oikein kastaa kolminaisuuden nimeen. Se, mitä Kristuksen ylösnousemuksessa ja kuolemassa oikein tapahtui, ei sitä heti ymmärretty. Ei heti myöskään ymmärretty Kristuksen persoonaakaan. Aikaa meni asian oppimisessa myös apostoleilla, kun he tunnistivat profetiat Kristuksesta VT:sta. Jeesuksen vai kolminaisuuden nimeen kastamisessa on kyse tällaisesta kehityksestä. Samalla kehittyi ymmärrys myös kasteen merkityksestä. Paavali kirjoittaa kasteesta paljon, Johannes on tallentanut vieläkin syvemmät opetukset, sen mitä Jeesus itse sanoi kasteesta.

(UT on ihmisten kirjoittama, ei se ole sellaisenaan Taivaasta pudonnut tai Jumalan sanelema. UT:sta on luettavissa erilaisia käsityksiä Kristuksen persoonasta, joista jokainen on aivan yhtä totta. UT kokonaisuudessaan on julistusta Kristuksesta ja kun Pyhä Henki avasi apostoleille ja muille kirjoittajille Kristuksen salaisuutta, he julistivat lisää ja tulkitsivat Jeesuksen opetusta. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima, ei kirjaimelta ja pilkulta, vaan sisällöltään, siitä mistä se kertoo ja mitä se saa aikaan. Se on täysin Jumalan sanaa ja samalla ihmisten kirjoittamaa.)

Kasteessa on keskeistä liittyminen Kristukseen, tuleminen osalliseksi pelastuksesta, Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä siitä, että Kristus tulee asumaan uskovaan. Pelastusta ei pidä tarkastella pelkästään Jeesuksen tekemänä työnä, vaan kokonaisvaltaisesti Jumalan tekemänä, koko Jumalan Kolminaisuus toimii siinä. Isä lähettää Poikansa, Poika toteuttaa Isän tahdon ja Pyhä Henki avaa ihmisten sydämet ja silmät näkemään Pojan uskollisuuden Isää kohtaan. Kasteessa on liittyminen koko Pyhän Kolminaisuuden työhön. Siksi pelkästään Jeesuksen nimeen kastaminen jättää asian vähän vajaaksi, koska Kolminaisuuden nimi tuo asiaan laajemman perspektiivin.

Kolminaisuuden nimeen kastaminen on myös Jeesuksen nimeen kastamista, siellä mainitaan selvästi Poika (Jumalan Poika, Jeesus Kristus). Kastetaanko siis vain Jeesuksen nimeen vai Jumalan nimeen? Jumalan nimi on, kuten Jeesus ilmoittaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Pelastumisessa on kyse koko Kolminaisuuden työstä ihmisessä: Isä luo ihmisen uudeksi Kristuksessa, Kristus lahjoittaa oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa ihmiselle (jonka nojalla Isä antaa synnit anteeksi) ja Pyhä Henki on koko ajan valmistellut ihmistä ottamaan vastaan pelastuksen sekä pyhittää ihmisen, tekee Jumalan lapseksi ja liittää Kristukseen.

Matt. 28:n loppua ei ole käännetty väärin, asian voi kuka tahansa tarkistaa kreikankielisestä tekstistä. Jeesuksen käsky on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään se, mitä Jeesus on apostoleilleen opettanut. Mitään vaihtoehtoisia versioita ei vanhoissa käsikirjoituksissa ole. Se, että jotkut väittävät tuon kohdan olevan paavin tai katolisuuden väärennös, on pelkkää luuloa, sillä mikään ei tue kyseistä väitettä. Salaliittoa ei ole ollut olemassa ja minusta on naurettavaa ryhtyä sellaista ajattelemaankaan. Kastaminen kolminaisuuden nimeen on varhaiskristillinen tapa ja siitä edellä olen kirjoittanutkin esimerkin, Didakhe esim. antaa ohjeen kastaa Kolminaisuuden nimeen.

Tuota "salaliitto" -ajatusta vielä kommentoidakseni... Jotenkin katolisuuden voimakas vastustus on outoa. Mitä ihmeen syytä on vierastaa katolisuutta noin lujasti, että paavista melkein tulee jokin pääperkele? Onkohan monikaan suuresti pysähtynyt ajattelemaan asiaa vai ottaako annetut väitteet vastaan enempää ajattelematta? Ovatko väitteet edes tosia? Oman kristillisen perinteensä määritteleminen pelkästään sen kautta miten ollaan erilaisia kuin jotkut toiset (itsensä määrittäminen vain suhteessa johonkin toiseen), se menee minusta yli. En kiellä, etteikö oma luterilainen perinteeni näin ole tehnyt, mutta ajat ovat muuttuneet, katolisuus ei ole enää sitä mitä se oli 1500-luvulla.

Kristologiset kiistat syntyivät 300-luvulla ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Areiolaisuus ).
Silloista kristillistä kirkkoa jakoivat syvästi kiistat "Kolminaisuudesta" ja erityisesti Jeesuksen luonteesta kolminaisuuden osana.
*

Ville-Hart kirjoitti (13.12.2008 klo 08.13):
”Keneen nimeen kastaminen? Miten hyvin Raamatun synnyn historiaa tunnetaan? UT:n kirjat ovat syntyneet eri aikoina ja viestivät niiden seurakuntien, joissa kirja on ollut käytössä, tapoja ja käyttämiä sanamuotoja. Minä uskon, että Raamatun tekstit antavat oikean sanoman Jumalan Pojasta ja uskon Pyhän Hengen vaikuttaneen UT:n kirjoittajissa. Siksi kastaminen Jeesuksen nimeen on totta, mutta kasteen täydempi muoto on kastaminen kolminaisuuden nimeen. Se on täysin Jumalan ilmoittama ja sanoma käsky.”

eepu:
Äläpä höpise omiasi, sillä 300-luvulla kutsuttu katolisenkirkon piispainkokous teki tuon lisäyksen/muutoksen Raamatunsanaan ja sen seurauksena tuli tuo kolminaisuusoppi, ja nuo lisäsanat Matt. 28:19 jakeeseen! Sillä sellaista kolminaisuuteen kastamiskäskyä ei ennen ollut Raamatussa, ennen kuin vasta vuoden 325 jälkeen se sinne laitettiin, tästä asiasta kertoo myös vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia", sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi, sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen. Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valtakunnan itäosista."

Tuon kolminaisuudenopin sekoittamana meni katolinen kirkko Nikean (v.325) piispainkokouksen päätöksestä muuttamaan myös Matteuksen Evankeliumiin (Matt.28:19) kastamissanoihin tuon ihmisviisauskäsityksensä ja näin poisti Vapahtajan Nimen!

"Kun Nikean kirkolliskokous vuonna 325 ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Kolminaisuus ) poisti VAPAHTAJAN NIMEN (so. JAH SHUA MESSIAS) Uuden Testamentin "lähetyskäskystä" (Matt.28:19) ja laittoi sen tilalle kolme arvo-asemaa (Isä, Poika, Pyhä Henki), --- tekivät he silloin maailmankaikkeuden suurimman rikoksen!"
TOISEKSI; kun Raamatussa mainitaan Pyhällä Hengellä kastamisesta, niin ei koskaan sanota, että teidät kastetaan Pyhän Hengen nimeen, --- vaan teidät kastetaan Pyhällä Hengellä uskonkautta, ja tämän Pyhän Hengen lahjan Jumala antaa YLHÄÄLTÄ. ( ks.Apt.1:5; 11:16,17; Matt 3:11; Mark 1:8.)
Eräässä vanhassa brasilialaisessa Raamatussa on selitys: "Kirjoitusten mukaan alkuseurakunnassa kastettiin vain --Vapahtajan (JAH SHUAN MESSIAAN) Nimeen,
mutta me, roomalaiskatolinen kirkko, muutimme tämän Nikean kirkolliskokouksessa v. 325. Siitä päivästä alkaen olemme käyttäneet kastekaavaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ".

Mutta Objektiivisesti luettuna RAAMATTU tuntee vain tämän YHDEN Oikean Kasteen; JOHANNEKSEN USKONMUKAISEN UPOTUSKASTEEN (Yhteen Nimeen) VAPAHTAJAN NIMEEN!!! Katso; Apt.2:38; 4:12; 8:35,36,37,38! Muu on väärennöstä!!
-- RAAMATUN ILMOITTAMA USKON MUKAINEN UPOTUSKASTA tulee suorittaa siis VAPAHTAJAMME ja HERRAMME (yhteen) NIMEEN, [ joka on JAHSHUA MESSIAS (ei siis kolmeen arvoasemaan)], sillä KRISTUS KUOLI PUOLESTAMME, ei Isä Jumala eikä Pyhä Henki!!

*
Kenen NIMEEN:
Matteuksen evankeliumi:
12:21 Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa."
18:5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
21:9 Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
23:39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"

Markuksen evankeliumi:
9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."
9:39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
11:9 Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!

Luukkaan evankeliumi:
9:48 ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."
13:35 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.' Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"

Johanneksen evankeliumi:
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
2:23 Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
12:13 ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"

Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
3:16 Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.
4:7 Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"
4:17 Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
4:18 Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
5:28 ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren."
5:40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

1.Korinttolaiskirje:
1:10 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1:13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
1:15 niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.

Filippiläiskirje:
2:10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

1.Johanneksen kirje:
3:23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
5:13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
*
Gal.3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
*
Matt.23:9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
1.Tim.2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Joh.14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
*
Johanneksen evankeliumi:
14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
15:21 Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
16:23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
16:24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
16:26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
16:27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

vanha-tuttu kirjoitti:

Anna nyt sellainen paikka, kun sitä monet ovat pyytämällä pyytäneet. Te luterilaiset"uskovaiset" ette ole antaneet! Onko minunkin siis tekstisi tulkittava siten, että PUHUT VAIN PUUTA HEINÄÄ, ETTÄ SAISIT KIERRETYKSI KOKO KIUSALLISEN ONGELMASI? Siihen tuollainen SELVÄSTI VIITTAA, kun et kerran sitä ainuttakaan paikkaa po. asiasta ole vuosien varrella löytänyt.

ONKO SINULLA OLLENKAAN OMAATUNTOA?

Otaksuin, että lukijoilla olisi luku- ja päättelytaitoa. Olen tainnut joidenkin kohdalla sitten erehtyä. Olen selittänyt jo pariin otteeseen, että millä luterilaiset perustelevat lapsenkastamista. Kohdat olen laittanut ja esittänyt syvät hengelliset perusteet.

Miksi hyvä nimimerkki 'vanha-tuttu' kyselet tyhmiä, kun tiedät itsekin vastauksen kysymykseesi? Pitääkö se sinulle tavata kirjain kirjaimelta? Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, jossa puhutaan lapsen kastamisesta. Oletko nyt tyytyväinen? Lapsenkastetta perustellaan aivan muilla syillä, kuten olen kirjoittanut, pelastuksellisilla ja Kristukseen liittymisenä.

Koska pyysit täysin itsestäänselvää vastausta, niin pyydän sinulta samanlaista vastausta: Kerro itse minulle, missä kohtaa Raamatussa lapsenkaste kielletään?

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.
-----

Oikaisen muutamia harhoja mielikuvistasi.Ensinnäkin kuvittelet väärin, miten ns vapaat suunnat vaatisivat uskonretkaisua.Mitä täällä päin tunnen ja tiedän tätä toimintaa, nin se kyllä kestää koetuksen.

Siis ihmisille julistetaan pelastus sanomaa Raamatun opettamalla tavalla eli antavat selkeästi ymmärtää, miten ihmnisen on itse pohdittava ja ymmärrettävä tilansa ja otettava itse vastaan pelastus.

Siis he eivät vaadi tms, vaan toimivat oikein.Kun joku kuulijoista on pohtinut/kuullut pelastussanomaa niin hän ITSE ottaa yhteyttä ja on tehnyt päätöksen seurata Jeesusta eli "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

Muuten suosittelen erittäin lämpimästi sinullekkin menemään esim. Helluntai/Vapaa seurakuntien kokouksiin ja tutkimaan heidän opetustaan esim. vuoden ajan ja tutkimaan sitä Raamatun valossa. Näin toimien sinäkään et eläisi luulojen varassa vaan tiedon.Nyt syyttelet heitä asioista, jotka eivät pidä edes paikkaansa.

Itse olen tutustunut jokaiseen puolueeseen/yhteisöön kokoontumista ja sanan juliostamiosta myöten aina Jehovan todistajia myöten.Esim. Suurin osa Suomalaisista pitävät Jehovan todistajia vääräuskoisina tms. ja miten he eivät opeta uudestisyntymistä oikein.Kerran heidän kokouksessa pyysin lupaa tuoda esille miten ihminen saa Pyhän Hengen.Aiheena silloin oli mistä tunnmistaa maailman hengen ja Pyhän Hengen ihmisessä.

Kerroin,- kuten sinulle on kerrottu monta kertaa, miten Jumala kutsuessa ihmistä pelastukseen ja miten ihminen ottaa tietoisesti vastaan pelastuksen hän saa voiman tulla Jumalan lapseksi, joka tarkoittaa Pyhän Hengen saamista sydämeensä.(Odottelin miten puhumiseni keskeytetään tai ei hyväksytä opetustani,koska kaikki luulevat ettei he ole uudestisyntyneet.Yllätykseni oli suuri kun vanhimmistoon kuuluva mies kiitti puheestani).


Sinullekkin teen kysymyksen. Mikä sinua estää uskomasta tähä'n opetukseen ajatellen ihmisen pelasatumista.

"Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille; "Miehet, valjet MITÄ MEIDÄN PITÄÄ TEKEMÄN?

Niin, Pietari sanoi heille; "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä LUPAUS on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu"

JA MONILLA MUILLAKIN SANOILLA HÄN VAKAASTI TODISTI JA HÄN KEHOITTI HEITÄ SANOEN ; "ANTAKAA PELASTAA ITSENNE TÄSTÄ NURJASTA SUKUPOLVESTA.

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan,....NE KASTETTIIN ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.


Niin, kerro miksi et voi hyväksyä tuota tapaa, jolloin maailmassa olava ihminen siirtyy Jumalan lapseksi;

"Mutta, kaikki, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi".


Ymmmärrä miten palastukseen liittyy AINA usko ja siitä seuraa kasteen ottaminen.Ymmärrä miten vauvaan on mahdoton yhdistää uskoa ja kastetta.

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.
-----

Oletko todella tosissasi ja väität, ettei Jumala mahdollista pelastamaan /ole pelastuneet pieniä lapsia, kokska he eivät mahdollistu ymmärtämään ja siten ottamaan pelastusta vastaan siten kuin aikuiset ihmset.

Ymmärrätkö todella mitä tämä Raamatun kohta tarkoittaa.
*
Niin, Pietari sanoi heille; "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä LUPAUS on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu"

*

Etko todella usko ettei Jumala kutus pieniä lapsia pelastukseen vaikka lupaa tässä ilmoituksessa.

Ymmärrätkö, miten me kaikki olemme olleet pieniä vauvoja ja siitä huolimatta Jumala on pitänyt lupauksensa vielä tänäkin päivänä.

Olet aikamoinen "velikulta" kun aivoittelet itsesi viisaammaksi kuin Jumala on aivoitellut ajatellen ihmisen pelastusta kollektiivisesti ajatellen.

eepu* kirjoitti:

Kristologiset kiistat syntyivät 300-luvulla ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Areiolaisuus ).
Silloista kristillistä kirkkoa jakoivat syvästi kiistat "Kolminaisuudesta" ja erityisesti Jeesuksen luonteesta kolminaisuuden osana.
*

Ville-Hart kirjoitti (13.12.2008 klo 08.13):
”Keneen nimeen kastaminen? Miten hyvin Raamatun synnyn historiaa tunnetaan? UT:n kirjat ovat syntyneet eri aikoina ja viestivät niiden seurakuntien, joissa kirja on ollut käytössä, tapoja ja käyttämiä sanamuotoja. Minä uskon, että Raamatun tekstit antavat oikean sanoman Jumalan Pojasta ja uskon Pyhän Hengen vaikuttaneen UT:n kirjoittajissa. Siksi kastaminen Jeesuksen nimeen on totta, mutta kasteen täydempi muoto on kastaminen kolminaisuuden nimeen. Se on täysin Jumalan ilmoittama ja sanoma käsky.”

eepu:
Äläpä höpise omiasi, sillä 300-luvulla kutsuttu katolisenkirkon piispainkokous teki tuon lisäyksen/muutoksen Raamatunsanaan ja sen seurauksena tuli tuo kolminaisuusoppi, ja nuo lisäsanat Matt. 28:19 jakeeseen! Sillä sellaista kolminaisuuteen kastamiskäskyä ei ennen ollut Raamatussa, ennen kuin vasta vuoden 325 jälkeen se sinne laitettiin, tästä asiasta kertoo myös vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia", sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi, sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen. Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valtakunnan itäosista."

Tuon kolminaisuudenopin sekoittamana meni katolinen kirkko Nikean (v.325) piispainkokouksen päätöksestä muuttamaan myös Matteuksen Evankeliumiin (Matt.28:19) kastamissanoihin tuon ihmisviisauskäsityksensä ja näin poisti Vapahtajan Nimen!

"Kun Nikean kirkolliskokous vuonna 325 ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Kolminaisuus ) poisti VAPAHTAJAN NIMEN (so. JAH SHUA MESSIAS) Uuden Testamentin "lähetyskäskystä" (Matt.28:19) ja laittoi sen tilalle kolme arvo-asemaa (Isä, Poika, Pyhä Henki), --- tekivät he silloin maailmankaikkeuden suurimman rikoksen!"
TOISEKSI; kun Raamatussa mainitaan Pyhällä Hengellä kastamisesta, niin ei koskaan sanota, että teidät kastetaan Pyhän Hengen nimeen, --- vaan teidät kastetaan Pyhällä Hengellä uskonkautta, ja tämän Pyhän Hengen lahjan Jumala antaa YLHÄÄLTÄ. ( ks.Apt.1:5; 11:16,17; Matt 3:11; Mark 1:8.)
Eräässä vanhassa brasilialaisessa Raamatussa on selitys: "Kirjoitusten mukaan alkuseurakunnassa kastettiin vain --Vapahtajan (JAH SHUAN MESSIAAN) Nimeen,
mutta me, roomalaiskatolinen kirkko, muutimme tämän Nikean kirkolliskokouksessa v. 325. Siitä päivästä alkaen olemme käyttäneet kastekaavaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ".

Mutta Objektiivisesti luettuna RAAMATTU tuntee vain tämän YHDEN Oikean Kasteen; JOHANNEKSEN USKONMUKAISEN UPOTUSKASTEEN (Yhteen Nimeen) VAPAHTAJAN NIMEEN!!! Katso; Apt.2:38; 4:12; 8:35,36,37,38! Muu on väärennöstä!!
-- RAAMATUN ILMOITTAMA USKON MUKAINEN UPOTUSKASTA tulee suorittaa siis VAPAHTAJAMME ja HERRAMME (yhteen) NIMEEN, [ joka on JAHSHUA MESSIAS (ei siis kolmeen arvoasemaan)], sillä KRISTUS KUOLI PUOLESTAMME, ei Isä Jumala eikä Pyhä Henki!!

*
Kenen NIMEEN:
Matteuksen evankeliumi:
12:21 Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa."
18:5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
21:9 Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
23:39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"

Markuksen evankeliumi:
9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."
9:39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
11:9 Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!

Luukkaan evankeliumi:
9:48 ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."
13:35 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.' Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"

Johanneksen evankeliumi:
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
2:23 Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
12:13 ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"

Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
3:16 Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.
4:7 Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"
4:17 Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
4:18 Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
5:28 ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren."
5:40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

1.Korinttolaiskirje:
1:10 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1:13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
1:15 niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.

Filippiläiskirje:
2:10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

1.Johanneksen kirje:
3:23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
5:13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
*
Gal.3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
*
Matt.23:9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
1.Tim.2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Joh.14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
*
Johanneksen evankeliumi:
14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
15:21 Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
16:23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
16:24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
16:26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
16:27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

Totta puhut tuossa esityksessäsi. Historiallisia faktoja.

TÄSSÄ ASIASSA NOSTAN SINULLE HATTUA!

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat.
-----

Niin, voi kertoa sinulle ja Jumalan kasvojen edessä, miten vauvakasteesta huolimatta en koksaan ole uskonut Jumalaan/Raamattuun,--- huom. ennekuin Jumala kutsui minua pelastukseen.

Siis en ole luopunut, koska vauvakasteessa en ole saanut uskoa tms.

*

"Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat".
----


Ymmärrä, miten he mahdollistuvat pelastumaan kun Jumala kutsuu heitä ENSIKERRAN PELASTUKSEEN.Eihän he ole edes olleet uskossa ja tehneet parannusta.Toiseksi , miten ihmeessä jumalattomat vanhemmat mahdolliostuyvat opettamaan lapsensa Kristuksen mieleen.Ymmärrätkö, miten yrität/uskot ihmisteoilla /suorituksilla kasvattaa lihallinen ihminen hengelliseksi.

Voi kun ymmärtäisit ja uskoisit, miten vain Pyhä Henki voi ohjata ihmistä ja opettaa häntä.

" Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä (on jo lahettänyt) minun nimessäni; hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut".

Ymmärrätkö, ettei tuohon tehtävään kykene kukaan ihminen.Pyhän Hengen opetus ilmentyy ihmisen ymmärryskyvyssä ja yleensä ajattelutavassa.Siis uudessa luomuksessa uudestisyntymisen jälkeen.

Pohdit, miten vauvat tulisi opetaa uskovien ihmisten tavoille.No, aikamoinen tehtävä, koska liha ja veri sotii AINA Pyhän Hengen opetusta vastaan.Vain Pyhässä Hengessä oleva ihminen ottaa vastaan RAAMATUN mukaista opetusta.Tämän ilmiön voi havainnoida jä täältä netistäkin.

Ville-Hart kirjoitti:

Otaksuin, että lukijoilla olisi luku- ja päättelytaitoa. Olen tainnut joidenkin kohdalla sitten erehtyä. Olen selittänyt jo pariin otteeseen, että millä luterilaiset perustelevat lapsenkastamista. Kohdat olen laittanut ja esittänyt syvät hengelliset perusteet.

Miksi hyvä nimimerkki 'vanha-tuttu' kyselet tyhmiä, kun tiedät itsekin vastauksen kysymykseesi? Pitääkö se sinulle tavata kirjain kirjaimelta? Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, jossa puhutaan lapsen kastamisesta. Oletko nyt tyytyväinen? Lapsenkastetta perustellaan aivan muilla syillä, kuten olen kirjoittanut, pelastuksellisilla ja Kristukseen liittymisenä.

Koska pyysit täysin itsestäänselvää vastausta, niin pyydän sinulta samanlaista vastausta: Kerro itse minulle, missä kohtaa Raamatussa lapsenkaste kielletään?

>>>Miksi hyvä nimimerkki 'vanha-tuttu' kyselet tyhmiä, kun tiedät itsekin vastauksen kysymykseesi? Pitääkö se sinulle tavata kirjain kirjaimelta? Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, jossa puhutaan lapsen kastamisesta. Oletko nyt tyytyväinen? Lapsenkastetta perustellaan aivan muilla syillä, kuten olen kirjoittanut, pelastuksellisilla ja Kristukseen liittymisenä.>Koska pyysit täysin itsestäänselvää vastausta, niin pyydän sinulta samanlaista vastausta: Kerro itse minulle, missä kohtaa Raamatussa lapsenkaste kielletään?

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.
-----

Tuohon on helppo vastata.Kukaan ihminen ei jää vauva asteeelle kehityksessään.Kaikki vauvat kasvavat siihen ikään ymmärrykseltään, että tulevat ymmärtämäänm pelastuksen.Toinen asia on ottavatko he vastaan pelastusta.

Itsekkin ihmettelen "huulipyöreänä" Luteriaiset hätää, ettei vauvat voi pelastua,koska eivät ymmärrä kuulutua sanaa, josta usko tulisi.

Niin, mihin on kiire tässä valamiissa muoalimassa,- ettei voi odottaa vauvojen kasvamista aikuiseksi.Olen isänä tullut huomaamaan, miten vähän aikaa ihminen on elämästään lapsen tasoinen ymmärrykseltään.

Jos Jumala on ilmoittanut, miten pelastumisen lupaus on kohdennettu kaikkia sukupolvia kohtaan eli lapsillekkin, niin ei kai tässä tarvitse pelätä Jumalan Dementoituneen.
Siis kaikella on oma aikansa.

Ville-Hart kirjoitti:

Nostit todella hyviä kysymyksiä esille, yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ihan täysin et ole ymmärtänyt ongelmaa, josta olen kirjoittanut. En ole näköjään kirjoittanut asiaa täysin selkeästi. Ongelma on keskeisesti: Näen ongelmana sen, että (monissa) vapaissa kristillisissä suunnissa ihmiseltä vaaditaan tietoista uskonratkaisua, jotta hän pelastuisi (eli hän ottaa pelastuksen tietoisesti vastaan). Jos uskonratkaisu on pelastumisen ehtona, pikkulapset putoavat tämän takia pelastuksen ulkopuolelle, koska he eivät voi tehdä tietoista uskonratkaisua ja siksi pelastua.

Tästä on minulle noussut siten kysymys, että miten lapsi, joka ei ole tietoisessa iässä, voi pelastua. Mutta, ongelma nousee ratkaisuvaatimuksesta itsestään, mitään muutakaan pelastustietä ei ole kuin usko Kristukseen. Lapsi ei tähän kykene, joten voiko hän pelastua laisinkaan?

Jos joku voisi asiallisesti tähän kirjoittaa vastauksen: Kuinka lapsi, joka ei tietoisesti voi uskoa, pelastuu? Olen saanut esim. nimimerkkiltä 'Kilvoituksessa' vain haukkuja, en vastausta. Haluan oikeasti oppia tässä.

Olen kehitellyt kysymystä eteenpäin. Ainoa pelastustie on usko Kristukseen, pelastus yksin Kristuksesta. Onko esim. vauvalle olemassa jokin toinen pelastustie, koska hän ei kykene vielä uskomaan Kristukseen? Pelastuuko lapsi ohi Kristuksen?

Raamatun mukaan muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja Kristuksen kautta pelastuu jokainen, niin vauva kuin vanhus. On vain yksi tie pelastukseen ja mitään muuta ei tarvitse rakentaa. Vauvasta vanhukseen jokaisen ihmisen on mentävä samaa tietä Taivaasen, eli Kristuksen kautta. Jokainen ihminen tarvitsee Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja syntien anteeksiantoa. Kristuksessa pelastuminen minusta merkitsee (näin UT opettaa) sitä, että Kristuksessa synnit annetaan anteeksi. Syynä tietenkin se, että ihminen on syntinen. Jos ihminen ei olisi syntinen, ei Kristusta tarvittaisi.

Onko vauva viaton? Jos hän on viaton, ei Kristus ole hänen Pelastajansa ja hän pelastuu muuta tietä kuin Kristuksen kautta. Tämä menee jo Raamatun opetuksen ohitse, sillä silloin Taivaaseen pääsee muuta tietä kuin Kristuksen kautta. On olemassa toinen tie Taivaaseen...

Onko vauva viaton? Edellä oleva johtaa vain yhteen vaihtoehtoon: vauva ei ole viaton, vaan syntinen ja hän tarvitsee Kristusta Vapahtajakseen. On osattava erottaa tekosynnit ja ihmislajin yleinen turmelus toisistaan. Vauva ei ole tehnyt mitään tekosyntiä, ei tietoisesti tai tiedottomasti, siinä hän on täysin viaton. Mutta vauva jakaa samanlaisen ihmisluonnon kuin kuka tahansa ihminen. Aadamin lankeemus aikojen alkupuolella merkitsi ihmisluonnon totaalista turmeltumista. Tästähän Psalmissa 51:7 kirjoitetaan, että ihminen on siinnyt synnissä ja ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen on osallinen ihmisluonnon yhteisestä turmeltumisesta ja syntisyydestä. Ihminen syntyy synninturmelemana, vaikka sitä on vaikea uskoa pienestä vauvasta. Turmelus on jossain ihmisessä niin syvällä, että vaikka lasta miten hyvin kasvattaisi, hän kykenee pahaan ja syntiin, turmelus ilmenee tällä tavalla. Turmelus herää lapsen varttuessa, se ilmenee houkutuksena pahaan, houkutuksena elämän pelisääntöjen rikkomiseen esim. "karkkivarkaus" kotona, valehteluna... Ihmisen kasvaessa se saa hienostuneempia muotoja ja kasvaa suuremmaksi. Murrosiässä peliin astuvat seksuaaliset himot ja aikuisena nämä himot voivat johtaa pahoihin syntisiin menoihin. Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään. Tästä jokainen ihminen tarvitsee vapautusta ja pelastusta, pelastusta tästä synnin vallasta. Eikö jokainen ihminen iästä riippumatta tarvitse siten Kristusta?

Julistus Kristuksesta on tarkoitettu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. On taitoa opettaa ja julistaa ymmärrettävällä kielellä sekä aikuisille että varsinkin pikkulapsille. Lapsen kasvaessa häneenkin voi muodostua usko, kuten iloinen esimerkki on nimimerkki 'Kilvoituksessa' oma kokemus 6-7 vuoden iässä (tuossa edellä hän kirjoitti tästä). Ymmärrän apostolien julistuksen, he julistivat pelastua kansalle kaikilla tasoilla. Kyse on siitä, että julistuksen kuulijat pystyivät tietoisesti ottamaan sanoman vastaan, pohtimaan sitä ja se vaikutti heissä uskonsyntymisen. Tilanne on erilainen vauvankastamisen ja aikuisen kohdalla. Aikuisten kohdalla tulee kysymykseen juuri tämä reitti, ensin julistus, sitten kaste.

Mutta olen kirjoittanut edellä, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa. Kaste on Jumalan teko yksistään, ei ihmisen, ja siinä liitytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, liitytään kokonaisvaltaisesti Kristukseen. Kasteessa aineen ja sanan kautta Jumala lahjoittaa syntien anteeksiannon ja armahduksen, siis pelastuksen. Kasteessa tapahtuu pelastuksen liitto Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumala toimii liiton tekijänä, ihminen saa vastaanottaa sen. Kastettavalta kysytään uskoa, uskooko pikkulapsi? Raamatusta voi tehdä myönteisen päätelmän.

Luukas kirjoittaa, että Jeesuksen siunattavaksi tuotiin imeväisikäisiä ja Jeesus sanoo, että lapset ottavat vastaan Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunnan vastaanottaminen kysyy uskoa, siten lapsi uskoo luonnostaan (koska lapsi kykenee ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Mutta millä tavalla lapsi sitten uskoo, se jää Jumalan salaisuudeksi. On luotettava tässä asiassa Raamatu sanaan ja Jumalan pelastavaan tahtoon. Lapsi uskoo ja tämän takia hänet voidaan kastaa. Kuten Jeesus sanoo, että Taivaaseen päästäkseen on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä Joh. 3:5. Sylilapsi on kaikkein otollisin ottamaan pelastuksen vastaan ja syntymään uudesti Jeesuksen antaman opetuksen mukaan.

Pelastuminen ei ole ihmisen kädessä, vaan yksistään Jumalan kädessä. Ihmisen omalla käyttäytymisellä on kyllä asiassa hieman merkitystä. Ymmärtänet taustaa vasten, mikä merkitys kasteella on luterilaisuudessa ja muissa vanhoissa kirkoissa? Ihminen voi käyttäytymisellään estellä Jumalan toimintaa, mutta Luojan kiitos ei torjua Jumalan toimintaa. Ihminen toiminta voi olla hidaste, ei koskaan pysyvä seinä. Mutta se, että vanhempi tuo lapsen kastettavaksi, ei perustu yksittäisen ihmisen uskoon, vaan Jumalan vaikutukseen ihmisessä. Kerta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin kasteessa pelastus lahjoitetaan lapselle.

Kastettavalla on oltava kummit, niin lapsella kuin aikuisella. Kaste on tunnustautumista apostolien julistamaan uskoon, siihen uskoon jonka yhteisö jakaa. Yhteisön tehtävä on turvata uskon säilyminen muuttumattomana ja turvata jäsentensä kasvu tässä samassa uskossa. Kaste tukeutuu pelastavaan uskoon Kristuksessa ja siten edelleen Jumalaan. Aikuinen kasteessa tunnustaa itse uskonsa, lapsen kohdalla sen tekevät vanhemmat ja kummit. Vanhempien ja kummien tehtävä on kasvattaa lapsi tähän samaan uskoon, opettaa Jeesuksesta ja Jumalasta. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia ja kummeja tässä kasvatustehtävässä. Mutta, valitettavasti, homma ei toimi kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kasvatustehtävästä luistetaan, vaikka siihen on sitouduttu. Siksi edellä kuvaamasi ihmisten temmellykset, mikään ei kanna hedelmää, jos ei edes siementä viitsitä kylvää. Tämän takia ihmisten pelastuminen ei ole ihmisten käsissä, vaan yksistään Jumalan käsissä, ihminen voi tosin toimia hidasteena Jumalan toiminnalle.

Kaste ei pelasta ilman uskoa, tämän on perusluterilainen opetus. Kaste on Jumalan tekemä liitto, ei ihmisen. Liitossa on kaksi osapuolta, ihminen ja Jumala. Jumala ei liittoan peru, mutta ihminen voi siitä sanoutua irti. Se on epäuskoa ja uskosta luopumista. Mutta jos ihminen tulee uskoon, Jumalan puolelta liitto on edelleen voimassa eikä sitä tarvitse ryhtyä uusimaan. Kun luterilainen puhuu "kasteen armosta", sillä viitataan juuri tähän pelastuksen liittoon. Koska kasteessa liitytään Kristukseen, niin sen nojalla ihminen saa armon Jumalalta, syntien anteeksiannon. Kaste on pysyvä merkki ja Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen suoritus.

Jumalan lapseuden voi menettää, jos ihminen siitä itse luopuu ja kieltää Jumalan. Hedelmät ovat surkeita ja asia on minulle surullinen, mutta eivätkö nämäkin lapsena kastetut ole pelastumisen arvoisia. Heillä on mahdollisuus palata Jumalan armoon, ottaa se uudelleen ja uudelleen vastaan, vaikka lankeaisivat. Heikko on ihminen, siksi turva on yksistään Jumalassa.

Ymmärrän täysin, mitä viimeiseksi kirjoitit, ja se on ongelma. En tiedä, missä vaiheessa näiltä lapsena kastetuilta katoaa Jumalan lapseus. Se voi johtua siitä, ettei hänelle ole annettu kristillistä kasvatusta tai hän itse luopuu uskostaan. Jos vanhemmat ja kummit tekevät parhaansa, asia ei yksinkertaisesti ole heidän vastuullaan. Ihmisellä varttuessaan on velvollisuus myös itse oppia ja ottaa asioista selvää. Myös ihminen voi itsessään torjua Jumalan toiminnan hänessä lankeamalla syntiin ja pysymällä siinä, kieltäytymällä Jumalan sanan vastaanottamisesta ja välttelemällä uskovien yhteisöä. Asiat ovat usein monien tekijöiden summa. Olen siksi iloinen, että monet ihmiset voivat kohdata Jeesuksen vapaiden suuntien kautta, mutta toivon, että herätystä tapahtuisi oman kirkkonikin piirissä. Ongelma vain on myös siinä, että se on niin helkkarin iso...

Olet itse kokenut sen, että pelastus on Pyhä Henki vaikutti sinuun ja koit uudestisyntymisen. Hienoa! Olet esimerkki Jumalan toiminnasta, ei sitä ihminen voi estää. Mutta, hidastiko joku Jumalan toimintaa kohdallasi? Sitä en tiedä ja tässä vaiheessa on turha ryhtyä ketään siitä syyttämään. Mutta Jumala käyttää ihmisiä välineinä siinä, että ihminen pelastuu. Ihminen on Jumalan "väline", työkalu tai työtoveri tässä maailmassa.

Tällä tekstillä tarkoitan sitä, että synti nousee ihmisestä itsestään, hänen sisältään. Ihminen on synnin vallassa syntyessään.
-----

Ihmetelen miten vähän toisaalta tunnet pienen lapsen mielikuvia ja käyttäytymistä.Ymmärrätkö, miten pieni lapsi ei edes osaa tehdä syntiä, niin miten hän voisi olla jo syntyessään synnin vallassa.Lupaan sinullekkin "tonnin euroja", jos tuot minulle nähtäväksi katkeroituneen pienen lapsen.Tai lapsen , joka mahdololistuu pitkäkestoiseen vihaan.
Lapsen mieli on aivan toisesta maasta kuin aikuisen ihmisen mieli.Mutta tämä viattomuus katoaa kun se lihallisen ihmisen turmeltuneisuus alkaa ohjata pienen lapsen kehitystä ja tällä samalle lapselle kuuluu ilmoitus hänen aikuistuessaan "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

Ymmärrätkö mitä tämä ilmoitus taskoittaa ja pitää sisällään.

"Veljet, älkää olko lapsi ymmärrykseltänne, VAAN PAHUUDESSA OLKAA LAPSIA; mutta ymmärrykseltänne olkaa täysi-ikäisiä". 1 Kor 14:20


Jos lapset sinun mielestäsi olisi syntisiä jo syntyessään, niin miksi Jumala kehoittaa meitä olemaan lapsen kaltaisia myös pahuudessa/syntisyydessä.

Tai miksi Jeesus otti esikuvaksi meille lapsen.Ajattele. Jos Jeesus eläisi keskuudessamme eli eläisimme sitä aikaa niin Jeesus toimisi aivan samalla tavalla kuin silloin.

Esim. Ollessamme kokoontuneet Kuopion torilla kuuntelemaan mitä Jeesus opettaa, niin hän kutsuisi luokseen pienen lapsen syliinsä ja opettaisi mitä on Raamatussa opettanut."Senkaltaisten on Jumalan valtakunta".Niin, sanoiko Jeesus emä valeen kun meidän tulisi ollla lapsen kaltaisia.Tai , eikö Jeesus ymmärtänyt asioita siten kuin sinä eli ei huomioinut/ymmäränyt "perisyntiä".

Oliko Jeesu shuonompi opettaja kuin Luther tai katolinen kirkko.