Kertoisitteko!!

Tässäpä vähän tietoa ja linkkejä tutkimista varten:

http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/uskonto/kurssi2/www4.html

Juutalaisuus
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/uskonto/kurssi2/juutalaisuus.html
SYNTY
Kansallisen historian lasketaan alkavan Aabrahamista, n. 2000-1800 eKr.
Juutalaisuus uskontona hahmottuu 10 käskyn liiton sekä Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.
PERUSTAJA
Ei perustajaa (Israelin Jumala), etninen eli kansanuskonto, Mooseksen merkitys kuitenkin tärkeä.
JUMALAKÄSITYS
Ehdoton monoteismi, usko yhteen Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja.
IHMISKÄSITYS
Ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva, kuitenkin maan tomua, vastuussa teoistaan.
PELASTUSKÄSITYS
Jumalan johdatus ja lain noudattaminen, viimeisellä tuomiolla hyvä palkitaan ja pahasta rangaistaan.
PYHÄT KIRJAT
Toora, Profeetat ja Kirjoitukset (=kristittyjen Vanha Testamentti)
Talmud (Tooran eli lain selitystä)
LEVINNEISYYS JA KANNATUS
Israel n. 5 miljoonaa
USA n. 7 miljoonaa
loput hajallaan,
yhteensä n. 18 miljoonaa

JUUTALAISUUS
http://www.monika.st/juutalaisuus.html
Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien yhteinen jäsenmäärä noin 1300 henkeä. Avioliitot ovat pääosin seka-avioliittoja. Seka-avioliitoista syntyneistä lapsista ainoastaan juutalaisen äidin lapset katsotaan juutalaisiksi ja juutalaisen seurakunnan mahdollisiksi jäseniksi. Jos lapsi, jonka vanhemmista ainoastaan isä on juutalainen, halutaan liittää seurakuntaan, on molempien vanhempien suostumus välttämätön. Lisäksi tarvitaan joitakin erikoisjärjestelyjä, mm. kolmen rabbin yhtäaikaista paikalla oloa.

Juutalaiset mielletään Suomessa uskonnolliseksi vähemmistöksi. Karmela Bélinki luonnehtii kirjassa Ovi parempaan elämään juutalaisuutta eräänlaiseksi palapeliksi, joka kokonaisuudessaan on kaunis ja virikkeellinen kuvataulu. Jos siitä poistaa yhdenkin osan, tilalle jää vain ammottava tyhjyys. Jos tarkastelee tätä palasta irrallisena, se ei avaudu. Se on merkityksellinen kokonaisuuden osana, merkityksetön yksinään. Näin on myös J-n käskyjen ja lakien laita. ( Käytetty muoto johtuu 5 Moos. 5:11:n määräyksestä, jonka mukaisesti juutalaiset välttävät turhaan lausumasta korkeimman nimeä). Juutalaisille eläminen rauhassa omien lakiensa, sääntöjensä ja perinteidensä mukaisesti ilman ulkopuolisten käänntyspainostusta on edellytys hyvälle elämälle.

Jotkut lait voivat tuntua merkityksettömiltä irrallisina, kuten esimerkiksi juutalaisuudessa tärkeän ruokajärjestyksen noudattaminen tai sapatin pyhittäminen. Mutta jos ne asettaa koko elämän palapeliin, oivaltaa niiden olevan tärkeitä osia siinä uskonnollisten periaatteiden kokonaisuudessa, joka määrää kaikkia juutalaisen hyvän elämän kohtia ja kohteita, kehdosta hautaan.

Juutalaisuus on yhteisöllinen uskonto. Pyhistä pyhin J-n lahjoista on elämä, sen pyhittäminen on juutalaisen hyvän elämän perusta sekä kaikkien J-n lakien ja käskyjen tausta ja syy. Juutalaisuus pyhittää henkilön, ajan ja paikan. Kaikki J-n lait ja käskyt tarkastelevat näitä kolmea näkökulmaa. Henkilön pyhitys kuvastuu laeissa, joissa käsitellään sosiaalista ja liike-etiikkaa, seksuaalisuhteita, ruokatapoja, pukeutumista ja puhetta, perhesuhteita, henkilökohtaista siisteyttä ja terveydenhoitoa, elämän tärkeyttä. Ajan pyhittäminen korostuu laeissa, jotka liittyvät sapattiin ja muihin pyhiin. Paikan pyhittäminen liittyy lakeihin, joissa käsitellään synagoogaa sekä oppimista ja opintoja.

Juutalainen kulttuuri

Juutalaisuus on elämäntapa. Sapatin vietto on juutalaisen elämäntavan kulmakiviä. Juutalaisessa uskonnollisessa runoudessa sapatista käytetään vertauksia viikon kuningatar ja sapattimorsian. Eräs kauneimmista sapatti-illan rukouksista alkaa juuri morsian-vertauksella ja se on ensimmäisiä lapsen oppimista rukouksista. Ulkopuolisista sapatti on vain joukko kieltoja, aina työnteosta matkustamiseen, mutta se on tosiasiassa hengellisen ylennyksen juhla. Sapatin vietto alkaa arjen poissiivoamisella. Pöytä katetaan kauniisti ja juhlavasti. Sapattiateria on runsas ja eroaa arkisesta ateriasta sekä määrän että laadun suhteen. Tärkeää on myös kehon puhtaus, ja jokainen perheenjäsen peseytyykin huolella ja pukeutuu parhaimpiinsa.

Sapattikynttilöiden sytyttäminen perjantai-iltana auringon laskettua on naisen velvollisuus. Perinteen mukaan on sytytettävä kaksi kynttilää, yksi kuluneelle viikolle ja toinen tulevalle. Toinen erityisesti naisille uskottu uskonnollinen velvoite on leipoa kaksi sapattileipää, jotka siunataan aterian aluksi.

Juutalainen vuosi eroaa länsimaisesta, koska se perustuu enimmäkseen kuun eikä auringon liikkeisiin. Vuosi jakaantuu erilaisiin pyhiin ja juhliin, joilla on sekä historiallista että uskonnollista merkitystä. Juutalaisen vuoden aloittaa syksyllä juutalainen uusi vuosi eli Rosh Hashana, joka on syvästi uskonnollinen kaksipäiväinen pyhä. Kymmenen päivän päästä seuraa suuri sovituspäivä eli Jom Kippur, juutalaisen vuoden suurinpyhä pääsiäisen jälkeen. Jälleen
kuluu kymmenen päivää ja seuraa lehtimajajuhla eli Sukkot, jota vietetään sen muistoksi, että juutalaiset nelikymmenvuotisella erämaavaelluksellaan eivät ehtineet rakentaa itselleen kunnon asumuksia. Tätä muistetaan rakentamalla lehtimaja, jonka katon tulee olla niin hutera, että tähdet näkyvät. Koska se on myös sadonkorjuun juhla on maja koristettu hedelmin ja kasvein.
Syksyn juhlakauden päättää Tooran pyhitysjuhla eli Simchat Tora. Joulukuussa kristillisen kalenterin mukaan vietetään valon eli Temppelin puhdistuksen juhlaa (Hanuka). Sitä vietetään muistoksi makkabealaisten urheasta kamppailusta valloittajia vastaan.

Kevätkauden aloittaa puiden uusi vuosi eli Tu Bishvat, jolloin istutetaan puita. Juutalaisuudessa
puu on elämän vertauskuva ja kabbalistien mukaan puu edusti korkeinta J-n luomista. Keväällä on Purim Esterin kirjan mukaan. Kevään suurin juhla on juutalainen pääsiäinen eli Pesach. Se on juutalaisuuden suurin vapautuksen juhla sen kunniaksi, että juutalaiset pääsivät Egyptin orjuudesta ja lähtivät vaellukselle omaan maahansa Mooseksen johdolla. Pääsiäinen on etupäässä perhejuhla ja kaikki tärkeimmät juhlamenot on keskitetty perheeseen. Kevään kruunaa juutalainen helluntai eli Shavuot, joka on muistojuhla J-n kymmenen käskyn antamisesta Siinain vuorella. Se on ainoa juutalaisista pyhistä, jolloin kehotetaan syömään maitotuotteita, sillä se symbolisoi "maidon ja hunajan maata" eli Israelia.

Kesällä on koko juutalaisen vuoden surullisin pyhä Tisha B´av eli Tishakuun yhdeksäs päivä, joka on Temppelin hävityksen muistopäivä. Se on paastopäivä, jolloin juutalaiset istuvat synagoogan lattialla ja rukoilevat koko päivän.

Kosher on käsite, jota käytetään kuvaamaan juutalaisia ruokalakeja. Kosher merkitsee suomeksi sopiva. Sen ruokatottumuksiinliittyvä merkitys on uskonnollinen ja se edellyttää juutalaisten ruokalakien noudattamista. Ruokalait on annettu ei vain ruumiin vaan myös sielun hyvinvoinnin vuoksi. Juutalaisen ruokatalouden tärkein periaate on kielto maidon ja lihan sekoittamisesta. Kielto on niin ankara, että kosher-talous edellyttää mm. eri astiastoja liharuoalle, koska samalla aterialla ei voi tarjota lihaa ja maitotuotteita.

Perhe on juutalaisuuden uskonnollisen elämän keskus. Vankka ja voimakas juutalainen koti takaa juutalaisuuden arvojen ja instituutioiden jatkumisen. Juutalainen perhe käsitteenä on suomalaista ydinperhettä paljon laajempi. Se käsittää kaikki sukupolvet ja molemmat sukupuolet. Vanhempien ja lasten kunnioittaminen on eräs tärkeimmistä käskyistä. Juutalaiset huolehtivat vanhuksistaan. He yrittävät viimeiseen asti pitää vanhuksensa lähellään, eivätkä usean aikuis- ja lapsisukupolven muodostamat perheet ole lainkaan harvinaisia tänä päivänäkään. Vanhempien kunnioitus ulottuu kuoleman jälkeenkin, sillä jokainen juutalainen on velvoitettu muistamaan rukouksin ja lahjoituksin vanhempiensa kuoleman vuosipäivää ja elämään tavalla, joka on kunniaksi vanhempien muistolle. Siteet vanhempiin ovat syvät ja voimakkaat ja vanhempien heitteille jättäminen on yhteisössä niin halveksittavaa, että se johtaa sosiaalisiin vaikeuksiin.

Lapsen syntymä on juutalaisuudelle arvokas ja riemullinen tapahtuma. Toora määrää, että poikalapset on ympärileikattava kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Se on samalla nimenantamistilaisuus. Tyttöjä ei missään nimessä ympärileikata.

Lasten konfirmaatiotilaisuus eli Bar Mistva pojille ja Bat Mitsva tytöille on toinen hyvin iloinen perhejuhla. Juutalaiset häät koostuvat vihkiäisistä ja niiden jälkeen pidettävistä häistä. Vihkiäisten lopuksi sulhanen rikkoo jalallaan lasin muistuttamaan Temppelin hävityksestä. Vihkiäiset suoritetaan baldakiinin eli kattomaisen rakenteen alla (hupa), mikä symbolisoi liittoa.

Kuolema on juutalaisuudessa osa elämänkaarta ja siksi kuollutta on kohdeltava yhtä kunnioittavasti kuin elävää. Samalla on huolehdittava surevien hyvinvoinnista ja suruun osallistuu koko juutalainen yhteisö.

Juutalaisille eläminen rauhassa omien lakiensa, sääntöjensä ja perinteidensä mukaisesti ilman ulkopuolisten käännytyspainostusta on edellytys hyvälle elämälle.

Lähde: Belinki Karmela (1995) : -Juutalainen hyvä elämä on- elävää Raamattua. Pitkänen Pirkko & Telaranta Mikko (toim.): Ovi parempaan maailmaan. Hyvän elämän avaimet eri kulttuureissa. Painatuskeskus. Helsinki.



Kristinusko
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/uskonto/kurssi2/kristinusko.html
SYNTY Perustaja:
Jeesus Nasaretilainen, toiminta n. 30 jKr.
Mestarin ristinkuolema ja opetuslasten ylösnousemuskokemukset uuden uskon taustalla
Apostoli Paavalin (k. n. 60 jKr.) toiminta ja teologia -> Uuden Testamentin kirjeistä huomattava osa Paavalin tuotantoa
JUMALAKÄSITYS
Monoteismi eli yksijumalaisuus.
Jumala kuitenkin ilmenee maailmassa 3:ssa persoonassa:
Isänä eli Luojana, Poikana eli Pelastajana ja Pyhänä Henkenä eli pyhittäjänä Jumalalle annettuja ominaisuuksia:
Salattu, Rakkaus, Isä.
Hänet tunnetaan kristuksessa, jossa hän tuli näkyväksi ja ymmärrettäväksi.
IHMISKÄSITYS
Ihminen on luotu olento, kutsuttu rakastamaan Jumalaa, langennut, lunastus Kristuksessa
PELASTUSKÄSITYS
Maailmassa on taistelu hyvän ja pahan välillä. Ihminen on kykenemätön täydelliseen hyvään. Pelastus on Kristuksen sovitustyössä
-> armouskonto jossa Jumala pelastaa, ei oma eettinen toiminta
PYHÄ KIRJA
Raamattu
Keskeisiä Uuden Testamentin kirjat Jeesuksesta Kristuksesta
LEVINNEISYYS JA TÄRKEIMMÄT KIRKKOKUNNAT
"Kaikki yhteisöt jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen vapahtajakseen, Jumalan pojaksi"
Suurin uskonto maailmassa, lähes 2 miljardia kannattajaa
Tärkeimmät kannatusalueet:
Eurooppa, Pohjois- ja Etelä Amerikka, Afrikka ja Australia
Roomalaiskatolinen kirkko n. 1 miljardi kannattajaa
Ortodoksinen kirkko n. 170 miljoonaa kannattajaa
Protestanttiset kirkkokunnat



Kirkkohistoria aikakausittain
http://verkkopolku.net/view.php?asiakas=kirkkohistoria&pageid=21
Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta
Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi
Katolinen kirkko Euroopan valtiaana
Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku
Uskonsodista uudelle ajalle
Kristinusko nykyajalla
Afrikan kirkot nykyään
Aasian kirkot nykyään
Kirkot Yhdysvalloissa
Saksan Kansallissosialismi ja kirkko
Ortodoksinen kirkko 1900-luvun Venäjällä
Ranskan katolinen kirkko 1900-luvulla
Vatikaanin toinen konsiili
Vatikaani II:n jälkeen: Amerikka
Vatikaani II: jälkeen : Eurooppa
Kirkkohistoria teemoittain
Linkkejä kirkkohistoriaan
Tietoja sivustosta

Kristinusko nykyajalla

1900-luvun alkaessa kristinusko oli levinnyt kaikille mantereille.
Kristillisten kirkkojen ja kristinuskon asema muuttui monessa maassa 1900-luvulla.
Muutoksiin vaikuttivat sotien jälkeen muuttunut yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne, kirkkojen sisäinen muuttuminen sekä yhteiskuntien muuttuminen maallistuneemmiksi.
Yhteiskuntien maallistuminen tarkoittaa sitä, että kirkoilla on pienempi vaikutus koko yhteiskuntaan ja ihmisten elämänratkaisuihin kuin aikaisemmin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 Venäjällä tulivat valtaan kommunistit.
Hieman myöhemmin perustettiin Neuvostoliiton ateistinen valtio.
Ortodoksisen kirkon asema oli vaikea Neuvostoliiton valtakaudella. Samantyyppinen tilanne 1900 -luvulla on ollut Kiinassa ja entisessä Itä-Euroopassa.
Itäisessä Euroopassa kirkkojen asema vapautui 1990-luvulla kommunististen yhteiskuntien muuttuessa.

Katolisen kirkon johtajan paavin asema oli 1900-luvun alussa heikko.
Vatikaanin toinen konsiili (1962 -1965) uudisti voimakkaasti katolista kirkkoa.
Konsiilin päätöksiä olivat muun muassa kirkonkirouksen peruminen ortodoksiselle kirkkolle kohtaan, maallikoiden vaikutusvallan lisääminen sekä siirtyminen jumalanpalveluksissa kansankielen käyttöön.
Kirkolliskokouksessa pohdittiin myös Latinalaisen Amerikan katolisten kirkkojen asemaa ja kirkon sosiaalisia kysymyksiä.
Nykyinen paavi Johannes Paavali II on ollut näkyvä vaikuttaja maailmalla 1980-luvulta lähtien.
Häntä on sekä kiitetty että arvosteltu kannanotoistaan.
Erityisesti paavin jyrkkä abortinvastaisuus on jakanut mielipiteitä.

Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa on toiminut lähetystyön synnyttämiä kirkkoja jo 1500-luvulta.
Näitä uusia kristillisiä alueita on kuitenkin johdettu Euroopasta.
Piispat ja myös pitkään papit olivat eurooppalaisia tai saaneet koulutuksen Euroopassa.
Vasta 1900-luvulla nämä niin sanotut nuoret kirkkot ovat itsenäistyneet Eurooppa-johtoisuudesta.
Kirkoissa on käynnistynyt niiden omista lähtökohdista nousevia uskonnollisia ja teologisia pohdintoja.
Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan kirkkojen parissa kehitetty vapautuksen teologia liittyy Etelä-Amerikan valtioiden omaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Vapautuksen teologia on hyvin yhteiskunnallisesti suuntautunut.
Se haluaa saavuttaa yhteiskunnan eri luokkien tasa-arvon ja toteuttaa oikeudenmukaisesti toimivan yhteiskunnan.

Kristikunnan hajaantuminen pienempiin kirkkokuntiin on jatkunut.
1900-luvun aikana helluntailiike ja baptismi ovat nousseet kannattajamääriltään suurten perinteisten kirkkokuntien joukkoon.
Nämä uudet kirkkokunnat ovat hyvin aktiivisia tekemään lähetystyötä, ja niiden kannatus on kasvanut varsinkin Euroopan ulkopuolisilla mantereilla perinteisiä kirkkokuntia nopeammin.

Saksassa 1930-luvulla Hitler koetti valjastaa kirkon omien päämääriensä tueksi.
Tämä johti luterilaisen kirkon jakautumiseen Hitleriä tukeviin ja vastustaviin.
Yhdysvalloissa baptistipappi Martin Luther King (1929 - 1968) ajoi yhteiskunnassa syrjittyjen kansanosien asiaa.
Hänet salamurhattiin tekemänsä ihmisoikeustyön vuoksi.
Katolinen kirkko vaikutti työväenliikkeen kanssa yhteiskunnallisten olojen kohentamiseksi Puolassa 1980-luvulla.

2000-luvulla kristillisten kirkkojen haasteena on ekumenia.
Ekumenia tarkoittaa pyrkimystä kirkkokuntia yhdistävien seikkojen löytämiseen.
Lähetystyö on entistä enemmän sosiaalista auttamista ja kouluttamista.
Kristinusko on yhä kannattajamäärältään maailman suurin uskonto, ja se toimii kaikilla mantereilla.
Kristinuskon ja kristillisten kirkkojen haasteena on säilyttää kirkon perussanoma muuttuvassa maailmassa erilaisten kulttuurien keskellä.

Eiköhän se noista selviä=)