Mun kaikki tarinat päättyy aina miesten mustasukkaisuuteen. Ei suoranaisia syytöksiä, vaan ilkeilyä ja kiukuttelua muissa asioissa.
Tätä ilmiötä en ole ikinä ymmärtänyt. En flirttaile vieraiden miesten kanssa (kukaan ei sellaisesta syytä), en tyrkytä en huomioi muuta kuin ystävänä ja silti näin.
Miehet ovat mustasukkaisia kaikesta, jopa äidilleni tai ystävilleni, jos juoruan puhelimessa. Opiskelut, työt yms. mistään ei saa koskaan puhua. Kukaan ei saa osoittaa mielenkiintoa tai huomiota minua kohtaan, alkaa kiukuttelu.
Kiukuttelun aihe on joku muu, milloin mitäkin.
Vaikka tekisin mitä ja sanoisin mitä niin ei auta.
Seksistä ei saa kieltäytyä muuten tulee raivokohtauksia. Onko se mustasukkaisuutta vai mitä.
Vasta pikkuhiljaa aloin ymmärtämään näitä asioita. Kun ei koskaan suoraa syyttelyä vaan peiteltyä ilkeilyä, huomiotta jättämistä yms. niin aloin oivaltamaan asioita.
Mistäköhän löytäisin miehen joka ei tapa tunteitani mustasukkaisuudellaan.
Niin, suhteeni päättyvät yleensä hyvin lyhyeen, ilman seksiä, kun mies alkaa kiukuttelemaan.
Miehet ovat ihmeissään "meillähän menee niin hyvin". Minusta painostaminen, vahtiminen ja kyttääminen on ahdistavaa mustasukkaisuutta. Juoksen karkuun.
Miehet pitävät minusta ystävänä, kaverina eli en ole täysin viallinen yksilö. Mutta, kun mukaan tulee miehen tunteet, muuttuu kaikki tuollaiseksi. En ymmärrä.
Tätä ilmiötä en ole ikinä ymmärtänyt. En flirttaile vieraiden miesten kanssa (kukaan ei sellaisesta syytä), en tyrkytä en huomioi muuta kuin ystävänä ja silti näin.
Miehet ovat mustasukkaisia kaikesta, jopa äidilleni tai ystävilleni, jos juoruan puhelimessa. Opiskelut, työt yms. mistään ei saa koskaan puhua. Kukaan ei saa osoittaa mielenkiintoa tai huomiota minua kohtaan, alkaa kiukuttelu.
Kiukuttelun aihe on joku muu, milloin mitäkin.
Vaikka tekisin mitä ja sanoisin mitä niin ei auta.
Seksistä ei saa kieltäytyä muuten tulee raivokohtauksia. Onko se mustasukkaisuutta vai mitä.
Vasta pikkuhiljaa aloin ymmärtämään näitä asioita. Kun ei koskaan suoraa syyttelyä vaan peiteltyä ilkeilyä, huomiotta jättämistä yms. niin aloin oivaltamaan asioita.
Mistäköhän löytäisin miehen joka ei tapa tunteitani mustasukkaisuudellaan.
Niin, suhteeni päättyvät yleensä hyvin lyhyeen, ilman seksiä, kun mies alkaa kiukuttelemaan.
Miehet ovat ihmeissään "meillähän menee niin hyvin". Minusta painostaminen, vahtiminen ja kyttääminen on ahdistavaa mustasukkaisuutta. Juoksen karkuun.
Miehet pitävät minusta ystävänä, kaverina eli en ole täysin viallinen yksilö. Mutta, kun mukaan tulee miehen tunteet, muuttuu kaikki tuollaiseksi. En ymmärrä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toinen oli mustasukkainen harrastuksista, kavereista ja sukulaisista. Otin eron, kun en jaksanut kyttäämistä ja naljailua. Kun menin esim. uimahalliin tai yksin kaupungille pyörimään, toinen soittaa tunnin päästä viedeopuhelun, että missä ollaan. Aina oli mykkäkoulua tiedossa, kun tapasin kavereita tai sukulaisiani. Kaikki huomio olisi pitänyt hänelle antaa.
Mielestäni flirttailusta ei kannata ottaa mitään itseensä, koska miehet tekevät sitä ihan samalla tavalla työpaikoilla, kassajonoissa ym. ja sehän on vain positiivista toisten huomioon ottamista. Itse en flirttaillut suhteen aikana, koska elin niin täysilla suhteessa.
Siihen asti kun ollaan kavereita tai ihastuneita kaikki on hyvin, mutta kun tulee seksi kuvioihin, muuttuu ääni kellossa. Mies on kuin joku saalistaja, että tässä on nyt tämä nainen. Miehen reviirikäyttäytyminenkin on huvittavaa. Kun ensimmäistä kertaa on harrastettu seksiä, niin mies tuo oikein naisen näytille tai ajaa auton näyttävästi pääoven eteen, että katsokaa nyt.
Tuo miesten huomionkipeys on aivan uskomatonta. Siis kun en saanut tenttikirjoja lukea, sekin oli jotenkin häiritsevää.
Ainaista nälvimistä aiheesta, vähättelyä että olen tyhmä kun joudun lukemaan tenttiin yms. Onkohan tuonkin tarkoitus saada nainen luopumaan opinnoista ja jäämään yksinkertaiseksi jolloin tyytyisi vähään?
Kauheinta oli se kun pärjäsin opinnoissa, alani oli yksinkertainen ja helppo verrattuna mieheen.
Mikä kumma siinä on, että kaikki miesten tekeminen on aina vaativampaa.
Työni on aina ollut jotain puuhastelua, jonka voin aina keskeyttää miehen vuoksi. Itse en tietenkään saa häiritä miestä tärkeissä neuvotteluissa.
Mistä ne tuon itsensä ylentämisen oikein oppivat, kysyn ma.
No minun tarinani päättyvät ennen seksiä koska tunnistan noita vähättelyn/alistamisen/kontrolloimisen merkkejä ja häivyn.
En ymmärrä miksi minun kanssa pitää seurustella jollen kuitenkaan kelpaa (kun aina pitää arvostella)
Hankkisivat sellaisia naisia, jotka kelpaavat heille niin ei olisi tommosta
jos mies vähättelee työtäsi. Meillä ei onneksi niin ollut. Hän kyllä arvosti tekemisiäni, mutta kun en olisi saanut olla kenenkään muun kanssa tekemisissä - se oli se huono juttu. Kyllähän se niin on, että niinkuin sanoit - naisten kotityöt ja työn tekeminen ulkopuolella on vain pikku puuhastelua ja mies muka tekee ne tärkeämmät työt. Tuo em. mainittu juttu on nähty niin monessa suhteessa. Mies laukkaa kaikenlaisissa kissaristiäisissä, jotka ovat muka tärkeitä.
Onneksi sentään eletään Suomessa. Niin kauan kun on omat tulot, niin ei ole mitään hätää.
Hyvää itsenäisyyspäivää. Täytyy lähteä moikkaamaan äitiä::)