..ääneen en voi vielä naureskella, kun sattuu
niin vaan kamalasti tuohon kylkeen, mutta
muuten. Ja koska vahingonilo on paras ilo,
niin itsenäisyyspäivän kunniaksi ote livestä.
Eilen aamulla lähdin kumppareissa ulkoiluttamaan
koiraani. Ulkoraput olivat peilijäässä, joten
liukastuin ekalla askelmalla ja laskettelin
selällään rappuset alas. Eikä käynyt kuten
elokuvissa, vaan jäin makaamaan tuskissani
rappusille koiran pyöriessä huolissaan ympärillä.
Onni onnettomuudessa oli, että poika oli vielä
kotosalla. Joten ei kun mahalleen siitä vaan
ja käsillä hilaamaan itseäni ylös. Käsi sentään
yletti ovikelloon ja koira pääsi lenkilleen.
Sillä aikaa konttausasennon kautta hivuttauduin
seisomaan. Ja ei kun kokeilemaan paikallisen
arvauskeskuksen ihanaa hoitoa. No sentään sain
makailla sängyssä sen pari tuntia, jotka odottelin
lääkäriä. Hiukan lohdutti tieto siitä, että luita
ei ollut poikki.
Ihmetyttää vaan ne naapurin remppamiehet, jotka
tyynen rauhallisesti lähtivät autoineen pois
minun makaillessa rappusilla. Luuliko ne, että
mulla on tapana lähteä silleen vauhdikkaasti
lenkille. Edes kännykkää ei ollut taskussa,
jotta en olisi voinut soittaa apua :(
Jos nyt eilisestä keksii ilopilkkuja, niin ne
on jäykkäkouristusrokotteen uusiminen ja saikkia
keskiviikkoaamuun asti : )
niin vaan kamalasti tuohon kylkeen, mutta
muuten. Ja koska vahingonilo on paras ilo,
niin itsenäisyyspäivän kunniaksi ote livestä.
Eilen aamulla lähdin kumppareissa ulkoiluttamaan
koiraani. Ulkoraput olivat peilijäässä, joten
liukastuin ekalla askelmalla ja laskettelin
selällään rappuset alas. Eikä käynyt kuten
elokuvissa, vaan jäin makaamaan tuskissani
rappusille koiran pyöriessä huolissaan ympärillä.
Onni onnettomuudessa oli, että poika oli vielä
kotosalla. Joten ei kun mahalleen siitä vaan
ja käsillä hilaamaan itseäni ylös. Käsi sentään
yletti ovikelloon ja koira pääsi lenkilleen.
Sillä aikaa konttausasennon kautta hivuttauduin
seisomaan. Ja ei kun kokeilemaan paikallisen
arvauskeskuksen ihanaa hoitoa. No sentään sain
makailla sängyssä sen pari tuntia, jotka odottelin
lääkäriä. Hiukan lohdutti tieto siitä, että luita
ei ollut poikki.
Ihmetyttää vaan ne naapurin remppamiehet, jotka
tyynen rauhallisesti lähtivät autoineen pois
minun makaillessa rappusilla. Luuliko ne, että
mulla on tapana lähteä silleen vauhdikkaasti
lenkille. Edes kännykkää ei ollut taskussa,
jotta en olisi voinut soittaa apua :(
Jos nyt eilisestä keksii ilopilkkuja, niin ne
on jäykkäkouristusrokotteen uusiminen ja saikkia
keskiviikkoaamuun asti : )
Vastaukset 9
Vanhimmat
hemaisevan seksikäs pörröpää olisiko tilanne ollut toisin?
se vasta kipeä onkin,tiedän sen kokemuksesta.
..voiko se enää tästä kipeytyä. Nyt jo välillä tulee huuto, kun liian äkäisesti liikkuu.
Eräs tuttu rouva kaatui taannoin Helsingin keskustassa vilkasliikenteisessä puistossa. Kotoa joutui silti soittamaan apua paikalle. Ohikulkijat eivät välittäneet nilkan avomurtumasta tuon taivaallista.
Meinasin just alkaa marmattaa kun mulla on nuha mutta enpäs enää kehtaakkaan. Pahempi pulma sulla on.
..jos minulla olisi nuha, marmattaisin siitä, kun pakkasessa pitää ulkoiluttaa pojan koiraa. Nyt on aivan pakko koiran kanssa odottaa, että tuo tuolta herää viemään sen aamupisulle : )
Onneksi on niin suuri univaje, että suurimman osan ajasta voi huoletta kölliä peiton alla : )
hyvä sentään ettei ranka katkennu. Jos jotain positiivista haluaa välttämättä tästä kaivella.
Mutta muuten; on sitä täälläkin näköjään kaikenlaisia molopäitä... turhia jätkiä, joutomiehiä... pienimunaisia jotka tekevät hallaa koko mies-sukupuolelle.
..ähkymään, niin eilen olisi naurattanut oikeesti monessa kohtaa. Se, kun hoituri sanoi, että hyvä kun tuli tuo jäykkäkouristusrokote uusittua. Sitten siinä lopussa, kun lääkäri kysyi, että pystynkö kävelemään kotiin (olin jo valehdellut, ettei satu yhtään). Vastasin naurua pidättäen, että olin kävellen tullutkin ja kävellyt pitkät matkat vessaan ja röntgeniin.
Kyllä sentään on kiva iltasella katsella ihan luvan kanssa sohvalla maaten Silipan, Mörrin ja Duden törttöilyt Linnan juhlissa : )
vilkutan sitte sieltä juhlista sulle,(sillai et vilma ei nää,ko se on mustis).ota hauva kainaloon ja lepäile,kipeenäkin voi nauttia olostaan ja ihan luvan kans,laitat muut passaamaan sua ja oot ku kuningatar.:-D
..viimeaikaisen työstressin ja pitkäaikaisen valvomisen johdosta lienee hyvä olla pysähdyksissä hetken paikoillaan. Vaikka puitteet voisivat olla hiukan paremmat.
Sain kaivettua koiralle hätävararuuan pakastimen alahyllyltä ilman kiljumisia, joten hiukan edistymistä on jo tapahtunut eiliseen verrattuna. Tai sitten kipukynnys vaan on alentunut.
Koira ei halua olla kainalossa, kun se on vahtikoira. Haluaa aina olla aistit valppaana pihakulkijoiden varalta. Se kuulee jopa jäniksenkin sisälle asti : )
Linnan juhlat seuraan tarkkaan alusta loppuun : )