löysin

tännekin. Ehkä nyt ajattelen hieman eri tavalla ehkä en, meemit ovat varsin mielenkiintoinen käsite, sellainen jonka vielä joskus istutamme älykkäisiin robotteihin, geenien tilalle. Mitä tästä kaikesta tuleekaan !

Esipuhe

Koskapa joku on mersustamme johtotähden pöllinyt, niin me sitä nyt näin etsiessämme, tulemme väkisinkin tehneeksi mutkia matkaan, silti voisimme yrittää. Universumihan ei ole suinkaan mustavalkoinen, vaan siitä löytyvät kokonainen leveä ja kirjava spektrin asteikko. Niin muodoin ihmisissäkin riittää monenmoista väri etä mv-tyyppiä. (Eräs tuttavani väitti että hänen mv-televisiossaan on luonnollisempi kuva kuin väritelevisiossa. Ainahan voi väittää mitä vaan, ja on oikeassa, tavallaan, subjektiivisesti, temporary.) Kukapa itsestänikin itse itseään tutkiessaan itsestäänkö objektiivisesti selvän ottaa, vai kännin, riippuu. Ja kun vielä maailman suuressa aivopesukoneessa, minulta hävisi jo se suttuinen lappukin, se missä luki: "elämän käyttöohjeet", niin me ehkä palaamme myöhemmin asiaan.

------------------------------------------------------------


Zeus tuossa nurkkiin paukutteli, komeata katseltavaa yön selkään maalasi, mahtipontista soundiakin soitteli ja sähköruoskalla sivalteli. Luontohan itsessään on vailla järkeä. Se on näennäisessä viisaudessaan tyhmä kuin saapas. Luonnolla ei myöskään ole minkään valtakunnan moraalia. Ihminen on vasta tuonut näihin viidakoihin omat moraalinsa ja lienee muista otuksista poikkeavan järkensäkin. Ihmisen käsitteet ja arvot ovat luonnolle täysin merkityksettömiä, eikä se niitä ymmärrä, saatikka kaipaa. Luonto puuhastelee omiaan ja on siinä maailmansa paras, se ei kuitenkaan moralisoi tai arvota tekosiaan. Tietysti ihminen on myös osa luontoa, että minkäs teet, sen vain jostain syystä kumminkin teet.

Ihminen eroaa muista pallolla elävistä olennoista, että se on sekoitus luontoa, biologiaa ja erikoista kulttuuria. Käytämme kuvaavia kieliämme viestimiseen, rakastamme, sodimme, uskomme jumaliin, uskomme itseemme, uskomme tieteisiin, uskomme joskus ihan mihin vaan, hautaamme kuolleet, syömme jouluna sikaa, häpeämme seksiä, tai olemme häpeämättä. Kuulumme ryhmään, suffailemme internetissä, lennämme lentokoneella, ajelemme autoilla, kaivelemme nenäämme, väittelemme palstoilla, juttelemme koiralle, ja syömme jopa salmiakkia, paljon kummallisemmista käyttäytymismalleista nyt puhumattakaan.

Ihminen matkii lapsesta lähtien muita kaltaisiaan, ja kopioi näin toimiessaan toisiltaan uusia ajatuksia, iskulauseita, taitoja, malleja, keksintöjä, teorioita, lauluja ja tarinoita - meemejä. Meemithän ovat tämän uudehkon teorian selittämänä, (joka itsekin on meemi) kulttuurillisia elementtejä, jotka leviävät ihmisestä toiseen, kuten nyt karkeasti verrattuna, geenit leviävät jälkeläisissämme. Meemit asustelevat päissämme ja kanssakäymisemme prosessissa, sisältyvät myös tähänastisiin luomuksiimme ja joskus liiankin ylös kirjoituksiin. Niitä löytyy maan alta, rakennuksista, museoista, kiveen hakattuna, kirjoista, kovalevyiltä, disketeiltä, dvd-levyiltä ja mihin ikinä niitä kukaan on älynnytkään tallennella, kaikkialle. Avaruuteenkin soittopyyntö lähetetty, ei pelkästään polvillaan, vaan oikein jättiläisteleskoopilla sinne sinkautettu.

Kasvualustallaan, aivoissamme, kehittyvät uudet meemit ovat kuin lapsiamme, ajatuslapsia, ja niistä johtuvien seurauksien alkuvoima että myös maailmamme fyysisiä muokkaajia, tapauksessamme monien mielestä myös sen tuhoajiakin. Meemit "väijyvät" koko ajan erilaisissa paikoissa, saadakseen uuden isännän ja kun vain sellainen löytyy, meemi taas muuttuu ja leviää. Jos näin ei käy, meemi nukkuu, kunnes joku sen herättää, jos sitten kumminkaan herättää. Meemit kopioituvat, kilpailevat ja yrittävät vallata yksilöiden mieliä, meemien kilpailu muovaa ajatusmaailmaamme ja kulttuuriamme herkeämättä. Olemme meemiemme, kulttuurigeeniemme jatkuvasti muuttuvia hullunkurisia hittituotteita. Meemiteoria nyt liene kuitenkin yhden sortin metaforaa, mutta käsitteenä suhteellisen kätevä, meemille.

Ehkä huimin väite, mitä meemitutkimuksessa on paljastunut, on se, että myös minä, minuuteni, (mie, li - mee, mi) olisi meemi, toisilta opittu malli, esittää ihmistä tai erottua. (Takarivistä huidotaan, äläs kuule jaksa, mutta en minä näitä keksinyt, jaksa sinä sitten tiedemiehille.) Tiedemiehet kun nyt ovat tuollaisia röyhkeitä ja vastuuttomia paskiaisia, että joka paikkaan suurennuslasinsa ja mittarinsa kehtaavatkin tunkea ja pelottomasti sitten vielä kummallisten löydöksiensä merkityksiä fundeereevat. Hattuani kyllä nostan rohkeudesta ja kiitän, pistäkää ihmeessä lisää tuulta purjeisiinne.

Meemin on ilmeisen hyvä olla perillä, minkälaisia meemijälkeläisiä maailmaan synnyttää, vai vanhoja hattutemppujako siinä vain kierrättää. Tulevaisuus kun on lastemme hallussa, toivottavasti hellemmässä ja huomaavaisemmmassa, kuin nyt tuntuisi olevan. Ei nimittäin liene meemimkään etu, jos koko planeetta räjäytetään taivaan tuuliin tuhannen paskak´s. Tosin mistäpä sitä aina tietää, milloin on vahingossa meemilumipalloja liikkeelle potkaissut, vahingossa tai tahallaan. Esmes sotien alkaminen, uuden uskonnon synnyttäminen tai se kun sekoitamme toisilta opitulla käyttäytymisellämme, maapallon ainutlaatuiset toimintamekanismit, niin että se ei välttämättä toivu koskaan. Mikä tuollaistenkin tekojen arvo on, mene ja tiedä, luonto kun ei niitä moralisoi. Vahinkoja meemille sattuu, lienee lajimme typeryydestä johtuen, vai onko ehkä vahingoillakin omat tärkeät mystiset tarkoituksena, meneppä ja tiedäppä. Eli eipä ole välttämättä mustavalkoisia nämäkään, äkkipäätään semmoisilta vaikuttavat spectrin asteet.

Meemiteoria selittää suhteellisen osuvasti käytöstämme, jonka olemme matkimalla toisiltamme soveltaen oppineet. Mutta teoriat ovat vain teorioita, kunnes ne käytännössä karrelle poltetaan ja sitten vasta katsotaan, jäikö mitään jäljelle. (Tutkijat tutkikoot teorioitansa, minä istun mieluummin vaikkapa terassilla ja tiirailen vaikka isorintaisia naisia.) Äskettäin tutkijat löysivät ihmisen päästä nsk."jumalaklöntin", sellaisen osan aivoista, joka käsittelee tämänsorttista "yliminää" ja abstraktisia ajatuskuvioita, yhdessä miljardien muiden meemien suloisessa, psykoloogisessa sekametelisopassa. Samoin on jonkinlainen minämeemin asuinpaikka kuulema paikannettu, oikean puoleiseen etuotsalohkoon. Ja on mm. havaittu, että nykyään yleinen masennus johtuu tietynlaisesta "palovammasta", aivojen tietyssä "klöntissä". Kauan on tunnettu jo alkoholisminkin paikka kallon sisällä, kuten myös monen muun kummallisuuden "klöntti". Ovatko nämä kaikki lajillemme välttämättömiä "klönttejä", vai ovatko ne vain kerran sokean kellosepän lyötyä rumpuaan, syntyneitä. Vaiko vain siis itse itseään ruokkivia turhia tai vähemmän turhia systeemeitä, niistä ei kaikista sitä voida arvioida, alkoholismista varmaan kylläkin.

En nyt tietenkään suoraa päätä tämmöisistä tutkimuksista vedä johtopäätöksiä minäkään, että käyttäytymisemme kaikille muodoille löytyisivät päistämme kaikki mahdolliset anatomiset vastineet ja että käytöksemme olisi ihan suoraviivaisesti niihin sidottua, mutta kaukana semmoinenkaan ajatus ei aina ole. Onpahan hallintaa, minkä, vai eikö ole. "Klöntit" ovat näin ajatellen ikään kuin teatterin lavan sivuovia, joista meemit putkahtelevat todellisuuteemme jutskiaan näyttelemään. Ilmeisen tärkeitä ja vielä tärkeämpiä hommiaan puuhastelemaan ja myös siten aineelliseenkin todellisuuteen jälkiään hakkaamaan, siihen käytännön sanelemien reunaehtojen väliin.

Inhottavaahan tämä tämmöinen on, kun ei kohta mikään ole pyhää, ihmisen olemus kun saattaakin paljastua, pelkäksi materiaksi, pölyksi ja pieruksi. Pyhyys on tässä hieman suhteellista. Siinä kyllä sitten murenee länkkäreidenkin maailmankuvia vielä,kin hallitsevan ankaran miespatriarkaattin möhköfanttimaailma. Minun puolesta saa kyllä sellainen murentua pienimpiin osasiinsa ja viekööt tuuli pölyt, kauas, kauas pois. Luultavasti ne miehenkin käsitykset hiljalleen muuttuvat, pikkuhiljalleen ainakin. Mies kun kumminkin on olemukseltaan rakentaja, uudistaja ja keksijä, varsinainen pelle peloton, naiselleenko vain näyttääkseen. Ja kaikki mitä teet, vaikuttaa itseesikin, muuttaen aina jotain myös kaikissa muissa, ennemmin tai myöhemmin.

Olinpa lähi-idässä käymässä ja siellä pienessä muslimikylässä tapahtui juttu. Eräs tuntemani parikymppinen tyttö käväisi päivänä kauniina, ruokakaupassa yksin, se oli hänelle ensimmäinen kerta niin. No eipä ollut juttu, no oli sittenkin. Paikalliset ukkokerhot kauhean pahoillaan ja loukkantuneen oloisina miettivät teekuppinsa ääressä, että mihin tämä maailma oikein onkaan menossa, kun tuollaistakin nyt jo tapahtuu. Ämmät juoksentelevat yksin kylillä, ei perkele. Se kun oli se yhteiskunta niin miespatriarkaattien maailma, kuin vain olla voi, että sitä ei oikein tämmöinen yksinkertainen länkkäri käsitäkkään. Mutta muutos oli tullut paratiisiin ja kauhia särö jo kerran selitettyyn maailmaansa, oli tullut oikea lusifer sinne häiläämään. (Nuo tietysti muuthan ovatkin vääräuskoisia uskomuksissaan ja omituisissa tavoissaan, että kyllä se meidän ylimeemi ne tuhoaa vielä kerran tulella ja vaikka millä napalmilla, kaasulla josko taudilla, käyttäen siihen mahdollisesti apulaisenaan Teksasin teloittajaa, W.G.Bushia. Hyi huii, näinhän se juna joskus päissämme tuhatta ajelee, ilman minkäänlaisia jarruja.)

Asiaan, joku on joskus sanonut että, miehen kypsyys; se merkitsee, että on jälleen saavuttanut sen vakavuuden, jossa eli lapsena leikkiessään. Aika imartelevaa kehua arvoisat herrat tämmöinen, koittakaa kestää vielä hetki, maailma ikävä kyllä muuttuu ja sitten ehkä vielä sinäkin, helpommalla pääset kun annat sen vain tapahtua. Ei miehen arvokkuus siitä mihinkään kärsi, kun lakkaa olemasta käsijarruna umpiluupäänä ja ryhtysit vaikka yhteistyössä muiden kanssa fiksumpiin toimiin, planeettamme pelastamiseksi että meemien.

Ihmisen pääkoppaa tutkitaan ihan vakavissaan ja se on sitten jokaisen äitin pikku filosoofin asia, mitä ajattelee edellä mainituista muumi ja klönttilöydöksistä. Vai ajatteleeko mitään, jaksa tai ei osaa. Haluttaisiko ennemminkin vain antaa virtojen viedä, huterallakin ehkä, porukalla kyhätyllä, mutta niin mukavalla huuhaalautalla seilata. Siinä yhdessä muun apinalaumansa kanssa kohti putousta ja rotkoakin sitten ajelehtia, johonka syöksyminen saattaa olla lajinsa viimeinen. Siinä tapauksessa demokratian kehitysvääristymä jatkaa tutun tuntuista oloaan ja herrat ja narrit kusettavat kansalaisia vielä pitkään, parku ja valitus kuppiloissa, palstoilla että toreilla, se jatkuu sitten vaan, ainakin välirauhan aikaan. Tieto kuulema lisää tuskaa, mutta ei tiedon janoaankaan voi mitenkään sammuttaa, mitäs sammutusvaahtoa semmoiseen sitten pitäisi pruutata ja jotkut kun vielä nauttivat tuskastakin. Suotakoon se nyt kuitenkin, semmoinen tiedonkin jano, siihen kun parasta korjaussarjaa on vain lisätieto.

Ei taatusti ole väärin etsiä uutta tietoa, jos aivotkin ovat kerran luojamme töitä, niin tuskinpa ne on olemassa vain sydäntä lyömään ja peppua heiluttamaan. Hienoja instrumenttejaan saa ja pitää käyttää ja aivojen tapauksessa se on aivan velvollisuus. Keskiajan tiede faktatietona semmoista mm. väitti, että aivot tuottavat ainoastaan räkää, nessuihin pyyhittiin polttamalla vääräuskoiset. Jos kerrot jollekin kökköpoliitikolle, mullahille tai no, pohjoiskorean johtajalle, tiedon hankkimisen tärkeyden, puhut seinille. Sellainen tapaus kun on vallan kahvoihin päässyt, aivopesemällä lauman, omien etujensa nimissä meemitegnologiaa käyttänyt, tai muuta kamalaa tekemään mennyt.

Nyt kun tämä aivoräkä tuntuu irtoavan, niin antaa valua vielä, tuokaa niitä nessuja vasta myöhemmin. Kyllä aivojaan luvan kanssa saisivat käyttää, myöskin erilaisiin ja monenlaisiin uskomusjärjestelmiinkin kahlehditut henkilöt. Jos ette niin tee, katson sen pahimman sortin pilkaksi (luojan, tai mikä se oli), että ihmisen perus olemuksen halventamiseksi. Ja voimmekin porukalla lähteä pikimmiten takaisin preerialle, vetämään nelitahtia seeprojen perässä, verinen, tyhmänpuoleinen irvistys suupielissä. Tietenkään liene huonoa tuo tuommoinenkaan, jos haluat leijonalta asiaa tiedustella.

Nyt kuuluukin jo taas takarivistä, että hei, ei kaikki ole tiedon asia, eikä ymmärrärettävissä, onhan meillä niin paljon kaikkea salattua tietoa ja on myös olemassa tunteet. Hyvä takarivi, salatuista en tiedä, eikä tiedä muutkaan, miten voisikaan, kun sellaiset ovat niin salaista että xfilesit ovat kovin heppoista kamaa. Salaisuuksien verhojahan tässä kovasti syrjään yritetään koko ajan siirrellä, eestaas vain tuntuvat joskus menevän. Tunteet ovat lienee hyvä olla toiminnassa ja terässä, muutoin ei ehkä pysty löytämään empatiakykyään toisten kanssa kommunikoidessaan ja ajatuksenjuoksusta tulee kylmempää, kuin vain on absoluuttinen nollapee. Välillä tietty sokea kana tässä taivallellessaan erehtyy ja nappaa vahingossa suuhunsa kiviä, sitten kun avaa suunsa, kivet lentävätkin toisten silmille.

Puhutaan myös tunneälystä, se ei tarkoita että, tunne älysi, vaan jotain muuta. Aivojen vanhat sisäosat ovat tiettävästi keskeisiä emootioiden synnyn kannalta, kun taas myöhempää kehitysvaihetta edustava aivokuori, "cortex klönttipohja", liittyy ns. "korkeampiin" älyllisiin toimintoihin. Tunteethan toimivat tyyliin, pääni sen jotenkin tietää, vaikka minä ihan silleen tiedostavasti en nyt kaikkea hiffaa. Ja sitten jo valitettavan usein hemmoa viedäänkin, milloin mistäkin humpuukista hihhuloimaan. Tunneihmiset ovat tunnetusti usein vaikeuksissa, ehkä kuitenkin kokevat eloa wiwahteikkaammin, kuin tunteista köyhempi tappaus, ole hyvä vain, nauti lahjastasi. Ihmisen kallosta on paikallistettu myös mantelitumake, se on siis "tunteiden vartiomies", joka pystyy hetkessä kaappaamaan itselleen hirmuvallan, hyvin tai pahoin seurauksin. Juuri rakastunuthan tämän parhaiten tietää, tai jos on tunnepurkauksen vallassa tehnyt, tai vaikka sanonut jotakin älytöntä.

Joku on funtsinut että, "jos et pienenä aikuisen silmän välttäessä heti hotki kaikkia karkkeja kaapista, menestyt elämässäsi". Tämä toiminee "tiedonkin karkkien" kanssa. Niitä tuskin kannattaa itselleen ammentaa vain yhdestä kaapista ja nakata sitten kerralla kitusiin. Pitää tutkia, pähkäillä ja puntaroida kaikenlaista ja vuorotellen ja ottaa jakojäännöksestä se hyvä, minkä siitä älyää irti ottaa. Toisinsanoen, maustaa meemikaakkua paremmaksi, syötävämmäksi, että paremmin meemimuumille sulavaksi.

On tämä kaikki elo vain niin ihmettä ja kummaa ja sen nyt tajuaa jo tunneälylläänkin, että maailmankaikkeus on oudompi paikka, kuin me maan matoset pystymme ikinä edes puoliksi tajuamaan. Ihminen on tiedonvaltameren tutkimisessa, kovasti vielä kiinni vielä laiturissaan. Ja siinä laiturilla me vielä hypimme ja huudamme. Eli ihan turha semmoisestakaan on ryhtyä rintoihinsa paukuttamaan, että kyllä tiede meidät sitten pelastaa, sitähän se valitettavasti ei näytä tekevän. Ongelmiemme ydin kun tiedon puute ja historiasta tuleva meemiroju, joka sinne päihimme on ilmeisen tiukkaan mätetty, menneiden aikojen kompostori ja käsijarru, oikea paskaläjä. Tietty, onkos se ladan vika jos se on ladaksi luotu, ei se kukkasilla koristeltuna sen kovemmin kulje.

Mikä sitten saattoi meidät nykyiseltä näyttävään alennustilaamme, se onkin hyvä kysymys, josta vielä ajatusleikkiä lyön, jos passaa. Eli seuraavasta ei tarvitse kenenkään enempiä kiihottua tai ryhtyä lähimmäistään vihaamaan. Siispäs, tarinathan kertovat, uskonnosta riippuen, että luoja on luonut kaiken ja sellainen olisi myös oikein kaikkitietävä. Siis keinotekoinen kaikki tämä uuniversumi?! Niin eikö silloin ole niin, että ennen kuin luoja oli edes luonut yhtikäs mitään, niin tiesi hän silti piirun tarkalleen, kuinka tulee käymään galakseille, tähdille, planeetoille, puille, piikkisialle, möhköfantille ja myös näin ollen jokaiselle ihmiselle.

Tiesi siis tietämästä päästyäänkin senkin, että "sitten kun luon immeisen ja laitan vielä kaikenlaisia salaisuuksia sen selvitettäväksi, niin tulee sillekin muuta tekemistä, kun vain juosta koko ajan naisten perässä, että toisinpäin. Immeisestä teen sitten erilaisilla vippaskonsteilla huonomman, kuin alunperin oli tarkoitukseni, langetkoot vaikka typerys sitten syntiin. Niin sitten kun immeinen ei reppana käsitä omaa parastaan, ja menee syömään valmistamastani hyvän ja pahan tiedon puusta, niin nakkaanpa semmoisen surkimuksen lopulta ulos paratiisistani, mitäs ei uskonut tyhmä omaa parastaan, vaikka asiasta jossain yhteydessä ilimootin".

Ja nyt on noista ajoista kulunut jo pari päivää ja meitä immeisiä on kopioitunut tänne paljonkin lisää, ja hyvän että pahan tiedon puussakin tässä vain edelleen kiipeilemme, like al´a apinat. Niin eikös nyt rehellisyyden nimessä (vai kärsikö sekin jo inflaation) ja tunneälykin semmoisen sanoo, niin tämmöisessä hommassa ei mitään ongelmaa kuitenkaan näyttäisi olevan. Vaan kaikki ja myöskin nämä bigbang ja teologiset ongelmat ovat ihan täysin luovan alkuunpanijan omia ongelmia ja vain se itse on niista loppupelissä myös vastuussa ? Kun kerran kaiken tiesi, mitäs tiesi. Eli alkuarvot määräävät keskiarvot ja loppuarvotkin. Maailmamme nyt vain on tälläinen, ihan vain siksi, kun se on.

Tai sitten ei tiennyt ja teki vain hienoja juttujaan ihan vain luomisen ilosta, mustan ja punaisen aukonkin loi, Ford Fiestankin loi, erästä meemiklönttiä tosin välikätenä käyttäen, mutta kumminkin sellaisen romunkin loi ja Mäsäsoftin. Tai siis antoi tälle kaikelle versumille tärkeät koodinsa ja lopputulos on nyt tässä arvioitavana, kaikessa raadollisuudessaan. Niin joo ja lusifeeruksenkin kuulema loi ja paiskasi sen sitten just tämän sinisen planeetan kiusaksi. Takarivi siellä taas tohkeissaan jo viittoilee, että lusiferhan on semmoone langennut enkuli ja kaiken pahhuuven syy ja piä. Niinpä, mutta luojan luomushan se semmoinenkin hirveän kehno otus on, sisältyi tottakai tavalla tai toisella, kaiken koodin lähtökuoppiin. Kun kerran tiesi tai sitten ei, tai sitten vika on näkökyvyssämme ja yhtään minkään ymmärtämisessä, tai että ohjelmointivirheitä, sattuuhan niitä muissakin piireissä.

Mielenkiintoisia selvityksiä nämä, kuinka ihminen projisoi toiveitaan, ongelmiaan ja halujaan, myös itsensä ulkopuolelle. Sama edellä pohdittu periaate toimii pitkälle muidenkin alkuperäämme käsittelevien teorioiden kanssa, vaikkapa Hawkinsin selityksiin. Sillä erotuksella persoonallisesta luojaopista, että kukaan ei tiedä mistään mitään, luonto ainakaan ja meillä ei ole selkeää seurattavaa, siis sellaista mukavaa johtotähteä, moraalimme kyllä on. Ja me olemme nyt tähän saapuneet, tämän ajan ja avaruuden kehityksen aallonharjalle ja se on tämän ajan ja avaruuden asia, kuinka hyvää sellainen soossi on. Mene meemi ja tiedä, luonto kun ei jakele pisteitä, paitsi korkeintaan pystyy tarvittaessa helposti kyllä meidätkin lajina tappamaan. Meemien pitää nyt tässä vain yrittää tehdä parhaansa, geeniemme ja muun universumin vuorovaikutusten varsin sekavassa myllerryksessä. Jospa äly joskus ottaisi kaiken haltuunsa, ellei sitten näin ole jo käynyt, jonkun toisen elämänmuodon taholta, tuskinpa on ja entäs sitten vaikka olisikin, soittaisi nyt heti sitten vaikka Naturen toimitukseen, tiedä vaikka jo soittikin, entäs sitten, eikä soita, väärä numero, puolin ja toisin ja kuka mitä hä?

Nämä tarinamme ovat oman aikansa meemejä, ja meidänkin valtavan hienoille teorioille, takuulla hirnutaan hartaasti, viimeistään joskus tulevaisuudessa, jälkiviisauttahan tuo tuommoinen tietysti on. Naureskellaanhan me nytkin vanhoille aivoräkäteorioille sekä monenmoisilla palstoilla ja areenoilla meuhaamme, kuka missäkin toisillemme, kun on joku mielestämme väärin niin, spektrinsä värinsä mistä sen ikinä onkin valinnutja oman johtotähtensä sillä mennyt mokoma kiilloittamaan. Mistäköhän 5000*10 uskonnosta tai aatteesta tai great idea ajatussuunnasta tänään valitsisin ja kenenkäs perässä nyt juoksisin, koska tuollahan näköjään sampadi juoksee minun edelläni. Ja kuka tässä täysin puhdasoppinen mistään näistä on, kerro heti, jos tiedät. Mutta ethän sitten kuitenkaan vihonviimeisenä totuunena väkisin aivoihini tuotakaan tietoasi raiskaa, please.

Säilytän nyt vielä, kaiken uhallakin, valinnanvapauteni. Jos joku juntti tulee ja lyö sinua huuhaalla päähän, (ehkä tietysti hyvissä aikeissa, luultavasti kuitenkin haluten vain jakaa omia meemejään tai kenties pelkojaan, ovela paskiainen), niin ei kannata sellaisesta meemistä enempiä hätkähtää. Kanna vaan oma vesi kaivoosi, se kun yleensä ns. pysyy ja paranoo. Tai mene sitten lyönnistä tajuttomaksi tai psykoosiin, ihan mulle passaa, jos vain se sinulle niin hyvin sopii. Sama yksinkertainen periaate toimii myös jäätävän kylmän sinisiin tiedeuskovaisiin ja tietysti kaikenmaailman paskanjauhajiin. Mutta koita nyt ainakin tsiikaa, ettei se lapsi ole siellä pesuveden mukana enään, kun sen ikkunasta pihalle nakkaat. Tutki kaikkea ja kulje maailmassasi avoimin silmin ja huomaa että olemme jokainen täällä ensikertalaisia. Ja että meillä on varmasti täysi oikeus rikkaaseen maailmankuvaan ja sitä kautta myös antoisaan elämään, kuinka vain tästä irti saamme, jokaiselle omaansa näköistä lykkää. Eikä liene kaikkien tarvitse omaksua samankaltaista, vain yhden sosiaalisen ryhmän näkemystä, asioista ja elämästä, vaikka kuinka laumasieluja olisimmekin. Esimerkiksi kun siinä voi käydä vaikkapa seuraavanlaisesti.

Meitsi hiippaili eloaan nuorempana vissiin liian mustat lasit päässä, hirveät syytökset tulivat itseeni, kun minulle opetettua, tapauksessani uskonnollista maailmankuvaani joskus sattumoisin mielessäni kritisoin. Olin mm. ja olen edelleen kiinnostunut tähtien ja planeettojen havainnoinnista, mutta enpähän vain nuorena poikasena uskaltanut ostaa edes kaukoputkea. Jaa että et mitä, uskaltanut, mitä vit...?. No hommahan meni katsokaas seuraavanlaisesti. Kun kerran joku oikein taivaan lähettiläs, meemimeemien saarnamies, oli hän paikkakunnallamme usein naama punaisena ja ohimot sykkien suustaan semmoisen sammakon päästänyt, että kuu ja aurinko muuttuvat oikein vereksi ja taivas ihan tosissaan tuosta kohta pimenee, koittaa joku kauhian kamala ja hirmuinen keskiyö. Minä kun taas siinä semmoinen nuori kloppi olin, otin niin paljon kaiken todesta, sen verran hyvä esitys vissiin sillä muumilla. No mitäpäs minä sitten kaukoputkellakaan, kun kerran taivaskin pian tuosta pimenee.

Eikä tämä tämmöinen ole kyllä yhtikäs hauskaa, saatikka vastuullista, tuommoinen säälittävä peloittelu. Semmoisessa menee helposti paljonkin hyviä lapsia pesuveden mukana, mustaan tunkkaiseen kaivoon, josta ei olekkaan enää välttämättä helppoa happeaan saada. Se taas, että oliko taivahan kasvatti ja näkyjen mies, oikeassa, ei ole minun arvioitavissa, valitettavasti. Nykyään minulla on jo sellainen vaatimaton kaukoputki parvekkeellani ja jo se vain tuottaa kovastikkin iloa, pimeinä tähtiöinä. Ja toivottavasti eivät nuo kauhumaalareiden savut taivastani koskaan pimennä, on ne tähdet ja planeetat niin mukavia katsella, että myös sellaisia pähkäillä. Ja jos joku idiootti haluaakin jossain vaiheessa ydinpommeillaan ilmakehämme paskastaa ja paukutella, niin laskun lähetän perään, se on 500/tunti pois havannointiajastani.

Elin nuoruuteni ja sen herkän vaiheen elämäni kapoista uraputkea, nähtävästi jonkinasteisessa psykoosissa, melekoosessa helevetissä näin jälkeen päin ajatellen. Semmoisessa myrkkypilvessä, jonka vain aikuiset täysin vastuuttomat ihmiset kykenevät muiden ihmisten päihin saastaisista suistaan puhaltamaan. Olin siis kasvanut yhden asian ihmiseksi. Jossain vaiheessa ilmenneitä oireitani olivat ovat mm. sosiaalinen eristäytyminen, taikauskoisuus ja tavallisten kadunmiesten, toisin sanoen vääräuskoisten sääliminen ja vihaaminen. Koin usein mielikuvitukseni tuottamat luulot ja kuvitelmat täysin todellisiksi, tietäen vielä koko ajan eläväni täydessä totuudessa. Periaattessa kait sama hommeli toimii kaiken maailman huuhareilla, scifiä liikaa lukeneilla, ) hulluilla ja mitä näitä on, paljon on noita värejä mielikuvitusmaailmojenkin spektreissä. Itselläni on aina ollut natusen ylivilkas mielikuvitus, mutta eihän se nyt liene mikään synti ole, se. (Jos on, haluan pikaisesti parantua moisesta saatanan välineestä irti.)))

Useinkaan jonkun toisen harjoittama maailmankuvani kyseenalaistaminen tai kieltäminen, eivät ainakaan auttaneet, päinvastoin, kuin olisivat heittäneet bensaa tuleen. Oman maailmankuvansa kyseenalaistaminen ei tietenkään ole tarpeellista, mikäli olemassaolo ei pahemmin ahdista, eikä tunnu elo kovin ristiriitaiselta, eivätkä yleisesti hyväksytyt normit ole nyt aivan totaalisesti "pure orange juice" järjen vastaisia. Ja jossain vaiheessa sitten, varmaankin jonkinlaiseksi onnekseni, älysin kääntää sen kaukoputkeni katselemaan myös pääni sisään. Tuijotin siinä sitten kauhuissani melkoisen tunkkaisia näkymiä ja havainnoin helvetinmoisen matoja kuhisevan meemiroskaläjän, oikean paskakasan, sitä siivotessa on nyt tähän päivään eletty. Kaikkihan nyt tietävät natsien, stalinin ja tämmöisten typerät teot ja entäpä aikaisemmin, nk.uskon aikana, silloin kun ihmiset todella uskoivat mm. kristinuskoon, silloinhan oli se järjetön inkvisitio kidutuksineen; esim. miljoonia naisia poltettiin noitina; ja erisorttista julmuutta harjoitettiin kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, uskonnon nimessä. Näitähän psykooseja piisaa ja lisää tulee, riippuu itsestämme se. Ja pikkuhiljaa olisi ryhdyttävä vaatimaan vastuuntunnetta takaisin, jumaliltamme, joille sen niin halvalla myimme, vaivaisella omenalla.

Onhan meillä tälläkin vuosituhannella nämä kiiluvasilmäiset muslimiterroristit ja vaikka minkälaista hemmoa ja kingiä että kuspäätä hääräilee planeetallamme, sanomiaan usein aseinkin julistaen. Amerikkalaisesta tekopyhästä ja kaksinaamaisesta propagandasta, ettäpä vielä käytännön toimista, niistä ei tässä viitsi aloittaa edes jauhamaan, siitä kun ei loppua tulisi. Tee palvelus amerikka, vajoa vaikka mereen.

Nyt taas näköjään tuolla vasemmalla takarivissä viittoillaan, "että onhan meillä nyt kumminkin nämä monenmoiset ihmeelliset yliluonnolliset asiat keskuudessamme." Okke, no, niistä en mitään tiedä, koska sellaiset ovat niin pahuksen yliluonnollisia. Pistetään nyt vaikka mielikuvituksen piikkiin tämä ilta, mitäs sais tänään olla, happy auerkin alkoi juuri. Yliluonnollisiltahan tuntuvat epätavalliset kokemukset ja semmoisiin liittyvät psykoosit, ovat kuulema yleisiä ja niiden kokijat ja tulkitsijat ovat usein ihan terveitä, normaaleja kanssa ihmisiä. Tyypillinen tyypitys, jollainen itsekin nuorena ihmisen taimena vissiin olin, ei pahalla, liian pehmo ja hyväuskoinen hölmö. Semmoista luonnetyyppiä viedäänkin usein kuin pässiä narusta, kuollutta pässiä, taikkapa suomalaista veronmaksajaa ja mitä vaan.

Se on ihan kannatettavaa tottakai, että hyviä arvoja ja käyttäymisnormeja ihmisille opetetaan, mutta jos sellaisesta toiminnasta syntyy lopulta aivoihin raiskaava uskomusjärjestelmä, ollaan epäilemättä ajelehdittu kuusesta katajikkoon, tai jonnekin rutikuivalle preerialle. Mitäköhän senkin lahkon päässä likkui, jotka tappoivat mennä vuosina itsensä, päästäkseen kyytiin Halleyn komeetan vieressä ajelehtivaan, maailman myöhemmin pelastavaan lentävään lautaseen? Minä en murhetta kanna, etteikö jokainen saisi uskoa ihan mihinkä harhoihin ja huuhareihin ikinä tykkääkin, mutta jalat kannattaa epäilemättä pitää maassa ja ottaa se pää pois pilvistä, siinä kun on paleltumisvaarakin olemassa.

Ja valitettavasti aina joskus, kun semmoinen pahemman sortin psykoosi sattuu saamaan isomman siivun ja saastuttamaan laajemmat meemipopulaatiot syövällään ja tulee esmes sota. Niin on se nauru sitten katkonaista, ettäkö emme parempaan pystyneet, jälkeenpäin viimeistään kysellään asioiden laitoja. Historiassahan riittää monennäköistä esimerkkiä tämmöisestä puuhastelusta. Turha on maalailla piruja senille, ihmisen vastuullinen duunipaikka on tässä näin, ja paljon on vielä asioita kesken, tai edes aloittamatta, saatikka vääryksiä korjattavana. Vuoropuhelijoiden myös pitää ottaa vastuu sanomisistaan, ja oltava sanojensa mittainen, mitäs sanoit. Siten voinee syntyä rakentavaa keskustelua, joka toivottavasti osaltaan helpottaa myös tulevienkin sukupolvien elämää, ettei heidänkään tarvitsisi oppia samoja vääriä meemejä, uudestaan ja uudestaan.

Tulevaisuuden ihminen ei toivottavasti enää mene velhojen luokse, eikä suoranaisten valehtelijoiden, toisten uskomattomiin selityksiin tai selittämättä jättämisiin. Ennen vanhaan oli ukkosen jumala Zeus täyttä totta monelle ja aivan lähihistoriasta muistetaan mm. natsien usko, itseensä. Tulevaisuuden ihminen toivottavasti hankkii ihan itse meeminsä omasta puhtaammasta sisimmästään ja kaikkeuden olevaisuudesta, jonka kokonaisluonteesta meillä tuskin on hajuakaan ja voihan olla, että jää sellainen kokonaan selvittämättä, entäs sitten.

Tässä kohtaa uskomukset ympäröivästä todellisuudesta usein vasta astuvatkin areenalle ja ihminen ristiinnaulitsee mielensä, itsensä totuuden tietäjäksi, sota on taas valmis, soppa ei. Semmoisesta käytöksestä saa ehkä korkeintaan sosiaalisen ryhmänsä tinapokaalin, kultaista kruunua nyt tuskin kuitenkaan. Ja onkos tälläisestä tyhjäkäynnistä meille mitään hyötyä, kaikkia kun tarvitaan projektissa nimeltä ihminen, inhimillisesti että myös rakastavasti, niin kuin itseäsikin. Kyllä maailmassa spektrejä piisaa, enemmän kuin on tarviskaan ja lisää keksitään, jos halutaan ja haluataan vain ihan vapaasti. Itse olen saanut elämässäni kärsiä totuuden torvien taholta, aivan liikaa tarpeetonta väkivaltaa, ja niin on moni muukin, kuka milloin että missäkin. En kuitenkaan ole kostonhaluinen hyvää tarkoittaville umpiluupäille, ihmisiähän totuuden tietäjätkin vain ovat, samanlaisia paskahousuja kuin minäkin, eivät vain aina osaa suhteuttaa mausteitaan soppaan.

Jokainen tämmöinen tietäjävelho ja tietysti muutkin, voisimme tehdä ainakin yhden meemin palveluksen itsellemme. Imuroidaan esim. Hubblen ottaman kuva miljardeista galakseista, tähtitaivaista ja kaasusumuista. Otetaan kuva lähitarkasteluun ja kuvitellaan itsemme sen käsittämättömästä sekamelskasta, yhden pikkuruisen valopisteen lähituntumaan, kolmannelle kivelle ihmettelemään. Kuva ryhtyy juttelemaan asioita, kuunnellaan ehkä pieni hetki ja puntaroidaan sen jälkeen omaa valtavaa tärkeyttämme siinä, siis tässä. Tämäkin saattaa jo helpottaa olo, jos vain kuuntelee yleensäkään sydäntään, tai uskaltaa, eli jaksaa tai mihinkään sellaiseen toimintaan enää kykenee.

Elämämme on lyhyt, nautitaan sen spektreistä. Voisimme välille yrittää maailmaa muidenkin silmillä katsoa, ei sitten kalkkiksena niinkään paljon, hätäseen ohitse vilahtanut elämä isommin ehkä kaduta. Funtsaillaan ja varsinkin kasvattajat, äänessä olijat, päättäjät, asioita laajemmin ja monipuolisemmin, kun vain pallon tuhoamiselta ehditte (naisethan tietävät tunneälyllään muutenkin, että loppupelissä heidän on kuitenkin kaikki valmiiksi tehtävä ja virheet korjattava). Tutkitaan juttuja, kyllä ne meemit siitä kirkastuvat ja sitten lyhyen "en oikein tiedä mitä tapahtui" vaiheen lopuksi, pääsemme kyllä oikein rauhaisaan ja luonnonmukaiseen olotilaan lepäämään, paikkaan missä ei ole enää huolen häivää, hautaan.

Jos joku ajattelee sekunnin puolikastakaan, että minä tässä pilkkaan maailmankatsomustaan tai peräti luojaasi, niin aivan takuuvarma hommeli on se, että ei se semmoinen yhden tavallisen taatelin tallaajan pohtimisilla rikki mene, jos vain on itse riittävän vahva. Maailmanmenon meemikeittoa tässä vain pähkäilen, ja jos siinä pääsee itsensä hyväksymään, että tyydyttävään lopputulokseen, niin eipähän iske ainakaan tylsyys ja pelot niin helposti matkakumppaneiksi. Jos jonkun kaavoihinsa kangistuneen totuuden torven mielenrauha näistä tämmöisistä järkkyisikin, niin oikein hyvä vain on semmoinen ja kalikka tipahtikin jo kädestä. Olisi varmasti myös kohtuus kaivella puolin ja toisin se tukkirekka sieltä omasta silmästä ensin pois, ennen kuin alkaa toisen pientä tikun puolikasta helvetinmoisella ruosteisella rautakangella silmästä irti vääntämään. Helppoa ei ole tämänkään oppiminen, kuten ei minkään muunkaan oppiminen, tietäminen kun taas semmoista on.

Uskonpuhdistuksen paikkakin olis ja homotkin vihille olis ja pimeä ainekkin pitäisi jostain löytää, onhan meillä näitä hommeleita, eivät lopu tärkeät puuhamme. Ja lopulta meemit, mistä lienevät päihimme putkahtaneetkin, ne saattavat periä tämän planeetan. Mikä ehkä voikin olla niiden alkuperäinen tavoite ja päämäärä, ihmistä vain kasvualustanaan ovat pirulaiset käyttäneet. Ugh, olen tässä meemejäni levitellyt, eläkööt tai kuolkoot, molempi parempi? Vai olivatko nämä, vain sammakoita, kaapistani karkuun, kaapistani, kun oli hetkeksi ihan huolimattomuuttaan, jäänyt säppi auki, meemikö sitäkään tietää.


Loppusanat elikkäs yhteenveto:

Vastustakaamme hyviä meemejä ja olkaamme vain tyhmiä apinoita. Se, onko näin jo tapahtunut, on hyvä kysymys.



Ps. Lähden tästä tuulettumaan, viikonlopun kunniaksi naisia katselemaan. Semmoinen toiminta on elämän kannalta paljon tärkeämpää, kuin jeesustella joistakin muotoseikoista. Jos törmäillään, sanotaan vaikka moi, ennenkuin aletaan niitä karvoja katsomaan ja jos aletaankin, niin sovitaanko tässä, että sitten aamuyön aikaan, kun sinä olet unimaailmassa, etsin pesukoneestasi ne ruttuiset käyttöohjeet?


-evvk-

voi ninjaparkaa..että oikein meemi - vaikka parempi olisi hälle muumi