Kun söin masennuslääkkeitä, ilo hävisi ja tunteet kuoli, nyt olen ollut ilman lääkettä puoli vuotta, ilo on palannut ja elämä on parempaa, onko muilla samoja kokemuksia? Olen nyt iloinen ilman lääkettä, toivon että en enää joudu lääkehourukoukkuun, miksi niitä tarjotaan aina ensisijaiosesti, jos on vähänkin huono olla??? Eikö voisi olla terapiaa tai vertaistukihoitoa?
Masennuslääkkeen lopettaminen?
INyt iloinen.
131561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lopetit ? Kun mulla menee fluoksetiini... kuin kauan sitä voi käyttää?!
Kärsin, 'mikään ei tunnu miltään', ei iloa, inspraatioita, kiinnostusta ...
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
http://www.mtkl.fi/tietopankki/kuntoutuminen/vertaistuki/
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/alueelliset_jasenyhdistykset/
- tarjoavat vertaistukea paikkakunnittain
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
http://www.mielenterveysseura.fi/paikalliset_seurat/alueittain.html
http://www.mtkl.fi/tietopankki/kuntoutuminen/kuntoutuskurssit/
Masennuslääkkeet tasaavat tunnetilavaihteluita, mutta samalla ne aiheuttavat useimmille tunteiden katoamisen - ei naurata eikä itketä.
Psykiatrin toteamaan vaikeaan masennukseen tarkoitetut masennuslääkkeet hoitavat vain oireita. Mutta ne eivät poista masennuksen syitä. Siksi empaattinen terapeutti voi auttaa löytämään nämä oikeat masentumisen syyt.
Vertaistuki voi tukea toipumista, mutta sekään ei yksin paranna ketään. Sitäpaitsi näitä vertaistukijoita on joka lähtöön. Osa on ns. huuhaata osa myötäelämistä ja tukea.
Minkä lääkkeen lopetit.Minulla on tällä hetkellä Seroquel.Mahtaakohan johtua tunteettomuus ja kyynisyys moisesta lääkkeestä.
Ensin söin citalopram- ratiopharm ja jatkossa söin efexor depot 75mg. Tämä on kai yksilöllistä, jollekkin lääkkeet sopivat, mutta minulle meni tunteet, nyt on parempi, kun elämänilo on palannut. Kiitos vertaistukineuvosta ja nyt käyn psykologilla ja olen huomannut että keskusteluapu on parasta.
Jokainen tekee omat ratkaisut lääkkeiden suhteen, mikä tuntuu hyvältä, toivon parasta kaikille, toinen lääke sopii toiselle ja toinen toiselle, itse sen tuntee kaikkein parhaiten mikä on oma olotila on. Käytkö sinä myös terapiassa?
en käy säännöllisesti terapiassa.Soitan ajan tarpeen niin vaatiessa.
seroquel on antipsykootti, eli nimenomaan luo tasaisempaa oloa ja jopa tunteettomuutta.
Sinä lopetit depressiolääkkeesi ja voit siis loistavasti.Onnittelut sinulle.Minäkin lopetin kuukausi takaperin tuon saman lääkkeen ja olen nyt kotona toipumassa itsariyrityksestä.Taju kankaalla kolme vuorokautta.Tehohoidosta en muista pätkääkään.Joten silleen.Onnea sinulle,jos pärjäät ilman.
Lukenut joskus jotain lääk.kirjaa, siellä oli masennuslääkkeistä mainintaa, että ne ovat vain väliaikaiseen hoitoon. Ja jos oikein muistan, niin maksimi aika oli määritelty noin vuoden ajaksi.
Mutta minäkin tunnen ihmisiä jotka elävät masennuslääkkeillä.
Lääke on "halpa"tapa yhteiskunnalle, lääkityksen myötä pitäisi potilas ohjata myös terapeutille tms. purkamaan tunne vyyhti joka on aiheuttanut masennuksen.
Itse en edes uskalla hakeutua lääkäriin masennuksen vuoksi, koska pelkään menettäväni lopullisesti otteen elämästä.
...semmoisia pitkäaikaisia potilaita, jotka on käyneet jo terapiat ja kaikenlaista läpi. Ikää karttuu ja vaiva ei välttämättä ole tosiaankaan parantunut sillä, että tietää ja tiedostaa syyt. Näin on minullakin. Kaksi terapiaa on käyty ja molemmissa mielestäni on ihan hyvin syyt pahaan olooni ja yleensäkin koko persoonani häiriöllisyyteen löytyneet. Terapioista ja keskusteluista ystävienkin kanssa ON hyötyä. Terapiassa opittuja 'työkaluja' voi käyttää avukseen koko iän ajan; kyllä tieto omista taustoista ja psyyken rakenteestaan on hyvä, mutta ei aina poista oireita. Ei sitten mitenkään. - Näin ainoaksi avuksi jää vain oireiden kanssa eläminen, todellinen painiskelu ja taistelua miten kuten elämä sujuisi. Lääke näin jää päälle väkisinkin. Minulla on käynyt näin. Enää en unta näe, että ilman lääkitystä selviytyisin. Tai, jos niin kokeilisin, minun pitäisi saada olla jossakin laitoksen tyyppisessä turvassa, vähintään seurassa ja tuettavana, mutta se ei ole mahdollista. (?)
Mielestäni pelkkä yksinään eläminen riittää pitämään oireet yllä sekä lääkityksen sen myötä. On tämä niin luonnotonta! En tiedä, mitä voisin asialle tehdä. Rakkaus meitä jokaista parantaisi, mutta ei se noin sormia napsauttamalla, kaikki me ollaan vajavaisia... Perheen/suvun keskellä yhdessä eläminen ei vain Suomessakaan ole 'muotia'. Taistellaan, maailma on kova jokaiselle. Itseäni auttaa ainoastaan kristill. usko, niin pysyn järjissäni eivätkä itsariajatuksetkaan vaivaa.
mulla. söin aluksi muutaman kuukauden cipralexia 30mg sitte 60mg.. ihan omituisia olotiloja.. oliko se unta vai ei? vaihdettiin sitten cymbaltaniin eka muutama kuukausi 60mg sitten 95mg vai oliko se enemmänkin? en muista.
mulla oli kamalat vatsakivut kävin tähystyksessä niiden takia ja vaikka ja mitä. en uskaltanut syödä mitään kun pelkäsin ruuan aiheuttavan kivut ja ällötyksen. kaikki fyysiset oireet olivat vatsassa ja se aiheutti väsymyksen.
söin yli puoli vuotta niitä ja päätin yksiksesni että lopetan. ja lopetin. terapeutille kerroin asiasta. ja nyt olen ollut kohta vuoden ilman ja ei oo ollu mitää vastaavia oireita!
luulen kuitenkin että en olisi päässyt sängystä ylös jos en olisi niitä syönyt.
Lääkemäärät milligrammoina yleensä määrätään noin 70 kiloiselle ihmiselle.Kaikki lääkärit aikuisen ollessa kyseessä pitävät tuota painoa lähtökohtana määrätessään lääkettä.Jos painat 110 kg,sinulle määrätään sama annoskuin 61 kiloiselle aikuiselle.Eli on myöskin potilaan itse tiedettävä paljon asioita,jos sa jonkun lääkkeen nieltäväkseen.Kannattaa aina aloittaa lääke niin pienellä annoksella kuin on mahdollista.Puolittaa nappula tai ottaa yksi neljäsosa ja niin edelleen.Lääkärit määräävät tosiaan lääkkeen siten,miten lääketehtaat neuvovat.Kyseessä on monesti hieman korkeampi annos kuin ihmisen elimistö kestää.Joten,elimistö hylkii lääkettä ja antaa sivuoireita liian suuresta lääkeannoksesta.Jotta silleen.
Uusien masennuslääkkeiden (SSRI ja SNRI) annoskoko on yksilöllinen. Sopivan annoskoon löytäminen on yleinen ongelma. Suurimmat vaarat piilevät ylisuurissa (yksilöllisissä) määrissä. Ylisuurista annoksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Eikä annoksen kasvattaminen tuo toivottuja tuloksia.
Suositeltavaa on perehtyä lääkepakkauksen ohjeisiin ja varoituksiin. Mutta ei pidä liioitella mahdollisia haittavaikutuksia.