Ikuinen häpeä ja kauhu?

Käsitteet pitäisi rakentaa Jumalan antaman näkökyvyn ja raamatullisen selvityksen kautta.
Kun isä ja äiti opettaa lapselleen tämän ajan käsitteitä, niin lapsi oppii. Käsitteistökin voi millä ymmärrämme asioita voi saada uusia ulottuvuuksia, kun selityksiä on niille annettu ja jopa sanaammekin sitä on tulkittu.
Ja jos nyt tulkintoihin irrotellaan asioita, jotka on kokonaisuudesta pois, niin esittämä asia voi saada jopa sellaisia mittoja, jotka Jumalan rakennusmaailmaan ei kuulu.

Ikuinen piina, sen oppirakennukseen kuuluu tietenkin määrätty käännösnäköala joka voi lyödä korville raamatussa toista näköalaa, - mutta jos miettisimme sitä, että kun löydämme sen, raamatullisen_ punaisenlangan -kokonaisuuden ja ymmärrämme, että sanan voisi kääntää kokonaisuutta koskien -oikein, niin tällaista tulkintaongelmaa ei tulisi ja Jumalan kuva, minkä Jumala jo alkulehdille on painanut, --tulee terveeksi.

ja sen avain löytyy raamatusta, kuten Abloy-avainta katsoen – raamatullinen loveus, mikä avaa sen kokonaisen oven.

Ovi on siellä alkulehdillä, ”Jumala sanoi, ettei ihminen syö elämänpuusta ja näin elä ikuisesti”.
Tarkoittaa raamatullista näköalaa.
Jumala ei syntiselle ole antanut oikeutta elää ikuisesti: ””ilman Kristusta”.
Siksi typistettynä asiaa, ”Jeesus on se ikuinen_ armolahja, jossa ikuinen elämä lahjoitetaan kaikille niille jotka uskovat syntien sovittajaan”.
Kun luodaan tämä uusi taivas ja maa, kaikki entinen on mennyt, ollaan lopullisesti oven sisäpuolella, eikä entistä edes muistella.
Jumala ei tarvitse tätä vanhaa, edes [[pelotellakseen ihmistä taivaassa, sapattiläksynä]].

Kun käytämme sanoa, ”ikuista häpeää ja kauhu”.

Taivaan Isäni, Kristuksessa antamin silmälasein nähtynä, näen sen kuvan alkulehdiltä annetun kuvan mukaisesti niin, että
Kadotus on ikuinen, sieltä ei palata, -tuomio se on kauhun hetki, kun armolahjaa ei saa omistaa.

Jumalan hävittävä, toisen kuoleman työkalu on helvetin tuli, joka tekee tehtävänsä ja kun se on tehnyt, se on ikuisesti voimassa. Mutta ei niin, että se olisi kidutuspaikka ikuisesti.

Se on opetuksena kokonaisuuteen tehty ikuinen kidutus_ vääristymä jo sotii Jumalan alkusanaa vastaan ja nämä jotkut paikat, joka olisi pitänyt kääntää toisin kokonaisuuteensa nähden.
[Olisiko alkutekstissä Ilm. 3 kohtaa, joissa tämä kidutus näköala ikuisena on olemassa] mutta tämänkin peilaan Jumalan omaa sanomaa sanaa vastaan, ettei syö ja elä, sekä karkotus elämänpuulta.

Tähän mielellään astuu tulkintojen lihallisuus vastaan ja koston ajatus. Ihminen mieltää lihassa sen, että meidän Isä on suurempi kuin teidän (rienaajaiskä) ja hän tulee kerran ja lyö ikuisesti turpiin teitä, kun te nyt lyötte meitä. Tätähän se meidän saarnamme monesti on.
Se on lihallista ajattelua puettuna tällaisiin sanoihin, ehkä lapsenmielisesti, mutta Jumalan valtakunta on lastenkaltaisten.

Mutta raamatulliseen rakkauteen kuuluu myös se, että ihmistä ei ole luotu ikuiseksi ilman Kristusta ja Hänen henkeään, joka luo uudeksi jo nyt täällä ajassa.
Täällä ajassa (uudeksi luotu) uskomassa oleva kuulee kerran Jumalan äänen Hänen tullessaan koska Kristus on Jumalan kuva, minkä me näemme ja siksi kuulemme hänen äänensä viimeisen pasuunan soidessa.
Se on elämän ylösnousemus -ikuiseen elämään.
Se todella on lahja rauhan valtakuntaan ja ikuiseen elämään siihen elämänpuun ääreen, mistä ihminen on karkotettu nyt pois ja ikuisesti, ilman Kristuksen sovitustyön merkintää.

On vain yksi tie ja hän on JEESUS, JEESUS MINUN TÄHTENI, LUNASTAJANI JA HERRANI. Siinä se elämän salaisuus on. Lahja, elämän lahja, ikuisen elämän armolahja…..
Saan kerran jättää kaiken taakseni, sitä ei tarvitse edes muistella, ainut muisto on Kristuksen haavat ja piikkikruunun jäljet.
Hän on haavoitettu minun rikkomukseni tähden, että saan elää ja saan elämänkruunun.

Eli minun huuliltani ei nouse Jumalan itsensä sanomaa vastaan sanaa, että ihminen syntisenä eläisi iankaikkisesti ja vieläpä piinattuna ja kiusattuna. Vaan, että ikuisenelämän armolahjan saadakseen, hänen on käännyttävä Kristuksen puoleen, sydämestään. Se lahja on rakkaudessaan niin kallisarvoinen, että sitä ei kannata jättää pois ja se hänen valmistamansa paikka on niin mittaamaton, että mieleemmekään ei löydy kuvaavia elementtejä, se on rakkauden sykkeen syvintä mittaa jo nyt, että kohdataan Kristuksen antaman kuvan kaltaisesti itsemme ja lähimmäisemme ajassa. Se rakkaus luo ne tuliset hiilet vihollisten päälle, mutta palo on jotain muuta, eli omantunnon pistos ja vihakin rakastajaa kohti.
Jumalan rakkaus on mittaamaton, mutta viha syntiä kohti, se on tuhoavaa.
Kuten jalostetun atomin säteily on ihmiskeholle tuhoisa, Jumalan kirkkauden pyhyyssäteily on tuhoavaa, sitä ei kestä kuolevainen, vaan se tulee tuhomaan ilman Kristuksen antamaa ikuista elämänlahjaa, sitä ruumista, jolle uudessa taivaassa ja maassa on annettu paikkansa.

Eletään siinä toivossa ja kilvoitellaan hyvän uskonkilvoitus ja kutsutaan ihmisiä tähän taivaaseen jossa Jumalan koko pyhyys täyttää olemukseltaan.
Täällä sen täyttää vain nöyrän ja kuuliaisen mielen, joka sanoo Tule Herra Jeesus, siunaa minua, haluan elää sinulle sen rakkautesi tähden.
Halleluja. Tule Herra Jeesus.



Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" 23. Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon.

Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän.

Jumala kuulee pyyntömme
Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.

Tämä on toinen kuolema."

Uusi Jerusalem

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.

-->Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.