ja nyt kadun. Olimme mieheni kanssa pikkujouluissa ja tottumattomana alkoholinkäyttäjänä booli pääsi yllättämään. En muista loppuillasta enää mitään, mutta käytöksestäni päätellen..
Uskoton en ole ollut, sen tiedän, mutta mieheni ei enää edes nuku vieressäni.
Olen pyytänyt häneltä anteeksi, mutta hänelle käytökseni oli kuulemma liikaa.
Olen rukoillut anteeksiantoa niin mieheltäni kuin ylempääkin. Mitä voin enää tehdä?
Uskoton en ole ollut, sen tiedän, mutta mieheni ei enää edes nuku vieressäni.
Olen pyytänyt häneltä anteeksi, mutta hänelle käytökseni oli kuulemma liikaa.
Olen rukoillut anteeksiantoa niin mieheltäni kuin ylempääkin. Mitä voin enää tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkoholi poistaa opittuja käytösmalleja ja suojakuoria paljastaen salattuja olemuksemme 'pimeitä' puolia; rentouttaa, "vapauttaa" sanomaan ja tekemään asioita mitä emme tekisi koskaan selvin päin. Kunnon kännin jälkeen tulee sitten krapula, sekä fyysinen että henkinen.
Nyt sinun, tottumattoman alkoholin käyttäjän käytös repesi liitoksistaan pikkujoulun melskeissä ja miehesi näki sinussa sellaista mikä ei sovi hänen mielikuviinsa sinusta. Nyt sopiikin kysyä, rakastaako hän sinua sellaisena kuin olet; kaikkine niin hyvine kuin huonoine puolinesi eli siis "myötä- ja vastamäessä"?
Toinen asia, mitä voit tehdä on, että annat ensin itse itsellesi anteeksi. Siis hyväksyt sen, että tehtyä ei saa tekemättömäski. Olet nyt ehkä saanut opin siitä, että liika alkoholi ei sovi sinulle. Ja sinä sait nyt myös nähdä erään sellaisen puolen miehestäsi, joka ei ehkä ole heijastunut mielikuviisi hänestä aiemmin ja nyt voit päättää, onko hän sinulle "se oikea" ja se sinua todella rakastava mies vai vain omaan napaansa tuijottava egoisti ?
Ainoa asia joka vapauttaa teidät molemmat jatkamaan eteenpäin on anteeksianto, niin itselle kuin toisillenne...ja sen jälkeen myös kaikki on annettu anteeksi myös Korkeimman taholta. Niin se on!
Sanasi olivat viisaita ja laittoivat minut ajattelemaan.
Niin, ilmeisesti boolin vaikutuksesta olin ollut aika "estoton" illan mittaan. En tarkoita että olisisn lähennellyt ketään ( ainakaan sopimattomasti) mutta olin ollut riehakas, äänekäs, ...kuulemma liian "iloinen". Kai siellä oli tullut puhuttua vähän pikkutuhmiakain.
Olen jo itse järkyttynyt tapahtuneesta ja kadun kovasti. Lisäksi mieheni vihaisuus, jopa eropuheet ovat vieneet yöunen minulta.
Ei tehtyä saa tekemättömäksi. Olen oppinut läksyni ja pysyttelen visusti tavallisessa glögissä tästä lähtien.
Kunpa mieheni antaisi anteeksi. Olen rukoillut että osaisin valita oikeat sanat puhuessani miehelleni.
Se on teidän kahdenkeskinen asianne. Itse tiedätte mokanne ja riippuu miten loukkasit puolisoasi. Varoitukseksi tämäkin toisille. Pienestä voi alamäki alkaa. Synnin kanssa ei sovi leikitellä. Toivottavasti pääsette vielä sovintoon ja otatte opiksenne.
Yksi neuvo tulee mieleen, ja se on, että ei kannata yrittää juurikaan selitellä tapahtunuttta, koska selitykset usein vain ärsyttävät lisää. Muuta ei oikein voi tehdä kuin sanoa, että on pahoillaan, ja ilmaista, että on ymmärtänyt, mistä toinen on loukkaantunut.
Tai voisi ehkä yrittää sitä, että toinen pystyisi purkamaan pahaa mieltään sanoiksi. Voi olla, että hän ei ole vielä saanut sanotuksi mikä kaikki hänen mieltään rassaa. Jos hän on tunnekuohuksissaan tulkinnut jotakin mitä teit, jotenkin väärin? Ehkä jotakin mitä teit, on unohtunut sinulta, ja hän ei saa sitä sanotuksi, kun se on niin kova pala hänelle?
Hyvitellä kai voi yrittää kanssa...kokata jotain tai ostaa jotain?? Mitenkä olet ennen saanut häntä lepyteltyä?
Minulla on täällä alushoususi (mustat stringit).
Milloin tuut hakemaan ne?
Kuinka viisaasti osasikin nimim. Enk-el kiteyttää sanansa. Itse en olisi pystynyt siihen. Mutta tosiasiahan on, että me kaikki ihmiset 'mokaillaan'. Aikuinen ihminen on kuitenkin luonnostaan seksuaalinen ja alkoholi sai sinussa vapautumaan sen mitä olet pitänyt piilossa. Miehesi ei ole ehkä pystynyt tyydyttämään tätä puolta itsessäsi. Vain Jumala on tehnyt meistä täydellisen, seksuaalisuus mukaanlukien, mutta me ihmiset emme osaa vapauttaa tätä puolta itsessämme. Jos annamme vain alemman minämme (jota paholaiseksikin kutsutaan) johtaa itseämme, tulevat esiin perverssiot: lasten hyväksikäyttö, raiskaukset, hallitsematon seksuaalivietti. Älä murehdi hyvä ystävä, että olisit tehnyt jotain väärin vaan luonnostasi annoit sen tulla mitä kaipasit. Halusit vain että sinua ihailtaisiin, eikä siinä ole mitään pahaa. Ja olen haistavinani miehesi pitävän sinua 'itsestään selvyytenä'. Tämä ei ole kuitenkaan mikään puolustuspuhe alkoholinkäytön sopivuudesta. Mutta meille suomalaisille se on tyypillinen tila tuoda esille se, mitä koemme tunnetasollamme. Usko vain hyvä ystävä ettei sinulla ole mitään, todellakaan mitään, hävettävää! Miehesi joko antaa anteeksi tai hän jää muistuttamaan käytösestäsi lopun elämääsi. Puhukaa keskenänne, mitä sinä haluat tai hän. Meidän odotuksemme eivät aina kohtaa todellisuutta! Särmiähän täällä ollaan hiomassa näissä ihmissuhteissa.