Mark Finley: Seuraava supervalta
Vaikka yksityiskohdissa voi olla eroja, niin kutsutut kuolemakokemukset vaikuttavat hämmästyttävän samanlaisilta. Mies, jota kutsumme Harryksi, makaa sairaalavuoteella lääkärien yrittäessä kuumeisesti käynnistää hänen sydämensä uudelleen. Pian Harry tuntee irtaantuvansa ruumiistaan ja jäävänsä leijumaan vuoteen yläpuolelle lähellä kattoa. Hän näkee itsensä vuoteella ympärillään lääkärit, jotka jatkavat ponnistelujaan, kunnes toivo on menetetty ja hänet julistetaan kuolleeksi.
Sitten Harry näkee jonkinlaisen tunnelin avautuvan edessään. Tunneli tulee häntä kohti ja nielee hänet. Äkkiä hän huomaa kiitävänsä kohti toisessa päässä näkyvää valoa, joka kirkastuu hetki hetkeltä. Lopulta valo vaihtuu säihkyväksi olennoksi, ja Harry aistii sanoinkuvaamattoman voimakkaan rakkauden.
Tämän keksityn esimerkin tapaisia kertomuksia kuulee nykyään aivan liian usein. Joistakin kuolemakokemuksia käsittelevistä kirjoista on tullut maailmanlaajuisia menestysteoksia. Otetaan esimerkiksi Betty J. Eadien tapaus.
Eräänä iltana vuonna 1973 hän lepäsi leikkauksen jälkeen sairaalavuoteellaan. Nukahdettuaan hän yhtäkkiä heräsi. Pian hän tunsi irtautuvansa ruumiistaan ja huomasi matkaavansa valtavalla nopeudella jonkinlaisen pimeän, lämpimän massan läpi. Näin hän kuvaili kokemustaan suomeksi vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Valon syleilyssä.
"Kaukaisuudessa näin valon pilkahduksen. Minua ympäröinyt musta massa alkoi yhä enemmän saada tunnelin muotoa ja tunsin matkaavani sen läpi kiitäen kohti tuota valoa entistäkin suuremmalla nopeudella. Lähemmäksi tultuani huomasin mieshahmon seisovan valossa ja valo säteili joka puolelta hänen ympärillään. Lähestyessäni valo tuli kirkkaaksi, kirkkaammaksi kuin voi kuvailla, paljon kirkkaammaksi kuin aurinko."
Onko totta, että kuollessamme irtaannumme ruumiistamme ja matkaamme kohti valoa, Jumalaa, joka odottaa lausuakseen meidät tervetulleeksi kotiin?
Kuolemankokemuksista kertovissa kirjoissa vakuutetaan, että ruumiin kuollessa tietoinen sielu jatkaa olemassaoloaan. Tuhannet papit ympäri maailman julistavat saarnatuoleista samanlaista sanomaa. Yleisesti uskotaan, että kuolleet omaisemme menevät taivaaseen Jeesuksen luo ja katselevat sieltä meitä, jotka jatkamme elämäämme maan päällä.
Tämän käsityksen suosio ei tee siitä totta. Totuutta kuolemasta eivät ratkaise menestyskirjailijoiden väitteet , kirkkojen opetukset tai televisiomeediot, jotka parhaaseen katseluaikaan yrittävät ottaa yhteyttä henkiin. Sinä ja minä emme ratkaise sitä. Yksin Jumala vahvistaa totuuden kuolemasta ja kaikista muista asioista. Ja jos Jumala sanoo, että jokin on totta, tuhannet tai miljoonat vastaväitteet eivät sitä kumoa, kuten valhekaan ei muutu totuudeksi, vaikka se toistettaisiin tuhat tai miljoona kertaa. On siis välttämätöntä tietää, mitä Jumala sanoo kuolemasta.
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/kuolema.htm
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/tuhat.htm
Vaikka yksityiskohdissa voi olla eroja, niin kutsutut kuolemakokemukset vaikuttavat hämmästyttävän samanlaisilta. Mies, jota kutsumme Harryksi, makaa sairaalavuoteella lääkärien yrittäessä kuumeisesti käynnistää hänen sydämensä uudelleen. Pian Harry tuntee irtaantuvansa ruumiistaan ja jäävänsä leijumaan vuoteen yläpuolelle lähellä kattoa. Hän näkee itsensä vuoteella ympärillään lääkärit, jotka jatkavat ponnistelujaan, kunnes toivo on menetetty ja hänet julistetaan kuolleeksi.
Sitten Harry näkee jonkinlaisen tunnelin avautuvan edessään. Tunneli tulee häntä kohti ja nielee hänet. Äkkiä hän huomaa kiitävänsä kohti toisessa päässä näkyvää valoa, joka kirkastuu hetki hetkeltä. Lopulta valo vaihtuu säihkyväksi olennoksi, ja Harry aistii sanoinkuvaamattoman voimakkaan rakkauden.
Tämän keksityn esimerkin tapaisia kertomuksia kuulee nykyään aivan liian usein. Joistakin kuolemakokemuksia käsittelevistä kirjoista on tullut maailmanlaajuisia menestysteoksia. Otetaan esimerkiksi Betty J. Eadien tapaus.
Eräänä iltana vuonna 1973 hän lepäsi leikkauksen jälkeen sairaalavuoteellaan. Nukahdettuaan hän yhtäkkiä heräsi. Pian hän tunsi irtautuvansa ruumiistaan ja huomasi matkaavansa valtavalla nopeudella jonkinlaisen pimeän, lämpimän massan läpi. Näin hän kuvaili kokemustaan suomeksi vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Valon syleilyssä.
"Kaukaisuudessa näin valon pilkahduksen. Minua ympäröinyt musta massa alkoi yhä enemmän saada tunnelin muotoa ja tunsin matkaavani sen läpi kiitäen kohti tuota valoa entistäkin suuremmalla nopeudella. Lähemmäksi tultuani huomasin mieshahmon seisovan valossa ja valo säteili joka puolelta hänen ympärillään. Lähestyessäni valo tuli kirkkaaksi, kirkkaammaksi kuin voi kuvailla, paljon kirkkaammaksi kuin aurinko."
Onko totta, että kuollessamme irtaannumme ruumiistamme ja matkaamme kohti valoa, Jumalaa, joka odottaa lausuakseen meidät tervetulleeksi kotiin?
Kuolemankokemuksista kertovissa kirjoissa vakuutetaan, että ruumiin kuollessa tietoinen sielu jatkaa olemassaoloaan. Tuhannet papit ympäri maailman julistavat saarnatuoleista samanlaista sanomaa. Yleisesti uskotaan, että kuolleet omaisemme menevät taivaaseen Jeesuksen luo ja katselevat sieltä meitä, jotka jatkamme elämäämme maan päällä.
Tämän käsityksen suosio ei tee siitä totta. Totuutta kuolemasta eivät ratkaise menestyskirjailijoiden väitteet , kirkkojen opetukset tai televisiomeediot, jotka parhaaseen katseluaikaan yrittävät ottaa yhteyttä henkiin. Sinä ja minä emme ratkaise sitä. Yksin Jumala vahvistaa totuuden kuolemasta ja kaikista muista asioista. Ja jos Jumala sanoo, että jokin on totta, tuhannet tai miljoonat vastaväitteet eivät sitä kumoa, kuten valhekaan ei muutu totuudeksi, vaikka se toistettaisiin tuhat tai miljoona kertaa. On siis välttämätöntä tietää, mitä Jumala sanoo kuolemasta.
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/kuolema.htm
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/tuhat.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole vielä kuullut kunnon selitystä. Jos joku kokee vaikka helvetissä/tuonelassa käynnin niin miksi he tulevat uskoon tapauksen yhteydessä? Nämä tapaukset ovat selvästi Jumalan varoituksia koska uskohan on Jumalasta. Jumalan antamasta helvetin pelosta suurin osa uskoon tulee.
pitäisi tulla uskoon, kyllä minä ainakin tulin uskoon Jumalan rakkaudesta, onko pelko todellista uskoa minun mielestäni se ei ole sitä uskoa jota Jumala tarjoaa, sillä rakkaudessa ei ole pelkoa.
Jos olette sitä mieltä että tapaukset ovat saatanan näkyjä niin miksi niistä on tultu uskoon? Tekeekö saatana ihmisen uskovaksi?
tule uskoon: Tämän lauseen perusteella. Emme tarvitse enää parempia uskovia mitä ovat Antti ja Riitta. He ovat aivan ihanteellisia Helvettiin pelastujia. Kristityt uskovat Jumalan rakkauteen, eikä Helvetin kauhuihin? Eihän Adventistit tiedä Helvetistä mitään, näet he uskovat Jumalan rakastavaan voimaan. Minuun ei vaikuta minkään vertaa teidän Helvetti satuilunne. Minä en halua viedä teitä pois tuon lapsen uskonne tähden olkaa onnellisia Helvetissänne!
"Pelkoa ei rakkaudessa ole". Onko helvetinpelon takia uskoon tullut Jumalan mielen mukaista? Vetääkö Jumala puoleensa rakkaudesta vai pelosta? Kestääkö sellainen usko koettelua, jonka vaikutin on ainoastaan helvetinpelko? Onni Rytkönen kertoi erään tapauksen pastoreiden aamiaiselta.
Hän oli jutellut helluntaisrk:n pastorin kanssa helvetistä ja tämä pastori oli kuunnellut Onnin tulkintaa asiasta ja sanoi: "Jos tuo on totta, mitä sanot helvetistä, kuinka ihmiset tulevat enää herätykseen!"
Aivan uskomatonta, että jotkut kirkkokunnat käyttävät helvetillä pelottelua keppihevosina, että saisivat ihmiset "uskoon" tai pysymään uskossa.
Jumala vetää ihmisiä puoleensa rakkaudella. Jeesus ilmaisi maan päällä ollessaan, minkälainen Jumala on. Ikuinen helvetti, kuolematon sielu ja Jumala, jota tarvitsee lepytellä on tullut pakanauskonnoista kristinuskoon.