MITEN SINULLE KÄVISI

Mieluiten söisin itse tappamiani eläimiä. Metsästäisin tai kasvattaisin lihani itse, jos se olisi mahdollista. Kaupan lihasta kun ei tiedä mistä olosuhteista ne eläimet tulee ja mitä niille eläimille on syötetty.

Naapurilla oli oven pielessä roikkumassa viisi peuranpäätä, kun kävin tänään kylällä. Ihan sööttejä, vaikka oli pelkät päät jälkellä. Täytyy kysyä, jos sais sieltä taas peuramakkaraa. Oli tosi hyvää se mitä sain viime vuonna.

rupeaisin kasvissyöjäksi.
Kyllä ihminen pärjää ilman lihansyöntiä aivan hyvin,kasvissyöjät on usein terveempiäkin kuin runsaasti lihaa syövät ihmiset.

Minulla oli sellainen vaivaispossu, jonka nimeksi annoin Hutikuti. Tuolla pajan takana oli karsina jossa sitä syötin ja söin sen sitten jouluna itse.
Tosin, eno sen pisti hengiltä. Katsoin sen. Pienellä käsiaseella naps ja puukko katosi pahnoihin joksikin aikaa, kun kaula avattiin.
Lampaita kasvo ja katsoin kun aika koitti ja joutui lopettamaan. Siihen aikaan lopetusväline oli isopaja vasara. Kyllähän sillä oli heijastuliikkeet ennenkuin lopputuli. Evääksi sekin tuli.
Sitä arkitodellisuutta tämä oli elämästä.
Eli ravinto piti saada ja ei ne lantut riittänyt, eikä porkkanat ja perunat ilman lisäkkeitä.
Suolatiinussa se säily.
Eli jos palataan aikaa taaksepäin vielä, niin ei minulle ainakaan huonosti käynyt.
Lihakauppaa ei niin ollut, se löytyi itseltä.
Tuhraa sitä hienosäätämään näitä elämän karuja todellisuutta, se voi tulla koska vain, jos tiukille mennään. Oma possu kasvamaan keväällä ja talvipossu on poikaa suolatiinussa kun nälkä yllättää. Kuinka sitä luullaan, että aina olisi K-Heikillä vihanneksia riittävästi. Vai onko?