Uskoin, että olin jo päässyt ylitsesi.
Sitten näin sinut. Tie välissämme.
Hetken aikaa epäilin itseäni. Voitko se olla Sinä?
Kuvittelenko? Olenko tullut hulluksi?
Sata kysymystä samaan aikaan päässäni ja tietoisuus siitä, että en voisi erehtyä.
En sinussa.
Tuntui kuin koko muu maailma lakkasi siinä kohtaa olemasta. Jatkoin kävelyä, kyyneleet silmissäni, tukahdetuttu itku kurkussani.
Minä näin Sinut.
Saman tutun, vahvan olemuksesi.
Saman surullisen katseen silmissäsi.
Loukatun itsetuntosi.
Rakkautesi. Lämpösi.
Kaiken.
Ja minä jatkoin matkaa,
vaikka hajosin tuhansiksi siruiksi kadulle...
tuhansiksi siruiksi...
Sitten näin sinut. Tie välissämme.
Hetken aikaa epäilin itseäni. Voitko se olla Sinä?
Kuvittelenko? Olenko tullut hulluksi?
Sata kysymystä samaan aikaan päässäni ja tietoisuus siitä, että en voisi erehtyä.
En sinussa.
Tuntui kuin koko muu maailma lakkasi siinä kohtaa olemasta. Jatkoin kävelyä, kyyneleet silmissäni, tukahdetuttu itku kurkussani.
Minä näin Sinut.
Saman tutun, vahvan olemuksesi.
Saman surullisen katseen silmissäsi.
Loukatun itsetuntosi.
Rakkautesi. Lämpösi.
Kaiken.
Ja minä jatkoin matkaa,
vaikka hajosin tuhansiksi siruiksi kadulle...
tuhansiksi siruiksi...
Vastaukset 56
Vanhimmat
Mikset tassutellut luokseni
ja sanonut no jotta terve =/
mikset tullut ja sanonut jotain?
en ollut yksin. Olin "töissä". Tilanteessa en voinut mennä hänen luokseen...vaikka olisin halunnutkin. Toisaalta olin liian hämmentynyt ja yllättynyt. En tiedä miten olisin reagoinut jos olisin ollut yksin.
Sait työsi kuulostamaan ihan
"myyntihommalta" kuvottavaa.
Mie reagoin samalla
tavalla aina,
olin yksin tai en.
Menetit ehkä tilaisuuden,
tai sitten et.
Kumman olisit halunnut
ennemmin työpaikkasi,
vai hänet??
Laita tyttö elämäs asiat
tärkeys järjestykseen =)
Työni ei ole "myyntihommaa" vaan jotakin sellaista josta sinä et uskoakseni juuri mitään tiedä. Mutta ei sillä väliä. Tilanteessa en juuri muuta voinut kuin jatkaa matkaa.
Olet oikeassa reagoinnista. Se olisi ollut sama johtumatta siitä olenko yksin vai en. Sama hämmennys...
Ehkä, jos olisin ollut yksin, olisin mennyt tien toisella puolelle ja varovasti pyytänyt vaikka kahville. Tuntui niin väärältä vain jatkaa matkaa, mtta kuten sanoin minulla ei ollut vaihtoehtoa.
Tärkeysjärjestyksestä ja valinnoista,
ne juuri ovat syyt miksi en tänäpäivänä ole hänen kanssaan...Olen valintani tehnyt.
Such is life.
Sun uskos ei niinkään oo
millään tavalla tekemisissä
tosielämän kanssa, mutta sanotaan,
että jos oot ammatiltas ihmemies/nainen,
niin siinä tapauksessa
en tiedä ammatistasi oikein mitään.
Tuo on kulta pieni luuserin puhetta,
en voi muuta kuin jatkaa
matkaa, kun tulet vanhemmaksi
opit ,että aina on lähtö
ja aina on mahdollisuus toimia.
Tietenkin hämmentysit,
se nyt on selvää, mutta jos
oikeesti kaivelee,
niin kannatta jotain
edes yrittää, enne kuin
arkunkansi lävähtää kiinni =)
Hmm..loistavaa,
siulla oli ajatus jo mielessäsi =)
Noh toivotaan, että pääset
joskus vielä kaffe kutsusi
esittämään =)
Noh hyvä on,
sovitaan nyt sitten,
ettei ollut vaihtoehtoa,
mutta sovitaan samalla, että
seuraavalla kerralla? =)
Joo huomaan,
että teit valintasi
niinkuin moni muukin kaltaisesi,
ja siksi kärsit.
Ja täytyy sanua,
että se kertoo oikeuden mukaisesta
maailmasta, mutta jeps mie uskon,
että nää pärjäät,
kovat tyypit pärjää aina =)
olla väärässä paikassa väärään aikaan?
anteeks..
Hmm...paikka saatto olla
oikee, mutta aika väärä =)
mutta tulleehan noita aikoja
ja paikkoja =)
kantaaottavista kommenteistasi.
Työni todellakin on välillä ihmeiden tekemistä tai vähintäänkin niiden odottamista, joten voit tituleerata minua sitten vaikka ihmenaiseksi :)
Luuseri on taas nimityksenä niin alhainen, että
sitä en kenellekään soisi, vaikkakin sitä näytetään käytettävän nykyään huolettomasti mitä hepposimmin perustein. Mutta se ilmeisesti kertookin ainoastaan tästä yhteiskunnasta ja valitettavasti sattuu sopimaan erityisen hyvin niiden ihmisten suuhun, jotka itseasiassa yhteiskunnassa vallitsevien normien ansiosta itse luultavammin sen arvon ansaitsisivat..
Joten varovaisuutta.
Mitä muuten kommenteisihin tulee;
ihan hyviä, mutta valitettavasti realiteetit ohjaavat liiaksi toimintaani...
mutta eihän sitä koskaan tiedä :)
Hyvää syksyä!
Selvä nää oot nyt sitten tästä lähin
Mcgyver =)
Luuseri on mun puhekielessäni
lähinnä semmonen herttainen,
ja söpösana joten sitä on
turha nyt raiskata osiksi tässä =)
Ai jaa eli nyt mie sit oon luuseri,
noh joo, tytöt ja pojat puhuu,
miehet ja naiset toimii =)
Niikukust jo sanoin mie oisin toiminut,
mutta joo kuten kirjoitit
nin haluat luovuttaa joten,
ihan sama. Tee niiku haluut paskiainen.
Nää kirjoitat kuitenkin ihan söpösti
ja tulet tekemään vielä monta
naista/miestä onneliseksi,
ja mie tiedä, että nää kovana
likkana pääset ohi ja yli ja ympäri.
Mutta nyt sitten vain niitä hyviä
syksyjä, Maailma on meitin
ihme miesten =)
Oletko se sinä??
Kerro kuka olet...
Jos olisit hän, tietäisit aivan varmasti kuka minä olen.
Aivan samoja tuntoja koin joskus kauan sitten. Ihan kyyneleet silmiin tulee. Sirpaleina vieläkin ja suru paistaa silmistä, mutta sellaista se elämä on...ei voi mitään, yli ei pääse, enkä enää edes yritä.
Niin...meitä on paljon. Saman kokeneita. Samoja tunteita läpikäyneitä. En uskokaan, että asiat vain hävisisivät tai unohtusivat ajan kuluessa. Niiden kanssa vain oppii elämään...ehkä.
Koittaa jaksaa!
Just, sinä sen sanoit paremmin kuin hyvin...niiden kanssa oppii elämään tai ainakin on pakko oppia, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kiitos ja voimia myös sinulle.
Totuus on toisenlainen....ei ole surua hänen silmissään...vaan niistä loistaa elämänilo ja voima jonka hän on lahjaksi saanut.
Sinäkö sen tiedät?
tiedäthän....luusereilla ei ole sijaa hänen elämässään.
Voi, miksi en huomannut Sinua! Ehkä enkeli pelasti, etten minäkin olisi hajonnut siruiksi. Tunnen, että piakkoin tämä tilanne toistuu. Silloin haluan hymyillä Sinulle, koskettaa kättäsi...lämmöllä
Saanhan?
...niin toki
Mutta minä en tunne sinua.
Seuraavan löytää suomennettunakin, ken tahtoo.
Sonnet 116 (Shakespeare)
Let me not to the marriage of true minds
Admit 'impediments': love is not love
Which alters when it alteration finds,
Or bends with the remover to remove.
o, no! it is an ever-fixed mark,
That looks on tempests and is never shaken;
It is the star to every wandering bark,
Whose worth's unknown, although his height be taken.
Love's not Time's fool, though rosy lips and cheeks
Within his bending sickle's compass come;
Love alters not with his brief hours and weeks,
But bears it out even to the edge of doom.
If this be error and upon me prov'd,
I never writ, nor no man ever lov'd.
Kiitos!
W.Shakespeare rules!
Hieno ja koskettava sonaatti...
Kieltämättä vaati ponnistelua ymmärtää "vanhaa" tyyliä, mutta aukeshan se sieltä.
Tuo tuntuu kyllä kieltämättä vatsanpohjalla.
Radiosta tuli just "mitä silmät ei nää sen sydän ymmärtää" kaunis kappale.*hyräilee*
kuulin sen ja lauloin mukana :)
Kuulostaa tutulta. Siis tyylisi, käyttämäsi sanat, voisin melkein kuvitella sen perusteella sinun olevan... no, Hän. Tapahtumakin kuulosti mahdolliselta, tiettyyn rajaan asti. Valitettavasti se raja tuli vastaan, joka kertoo ettet voi olla se jota minä mietin.
Mene ja tervehdi häntä ensi kerralla, älä mieti liikaa.
Ja sinäkin voisit olla kuka tahansa...
Niin voisinkin, mutta minä olen minä. Samoin kuin sinä olet sinä. ;)
Eikö teillä räkänokilla ole parempaa tekemistä esim. keskittyä vaikka koulunkäyntiin kun höpöttää turhanpäiväsyyksiä täällä?
No eikös sulla sitten ole parempaa tekemistä kuin lukea näitä? :D
Anteeksi jos olen tuottanut sinulle harmia..
en halua olla kenellekkään taakaksi.
Sinun on helpompi elää kun minä en ole maisemissa
minä tiedän sen.Haluan että sinun on hyvä olla,
koska välitän.*antaa halin*
Olen sanaton.
tuntuu niin tutulta...
Voisitko se olla Sinä?
Onni on joka päivässä. Tänään se on siinä, että tunteenne kohtasivat täällä. Sinä päivänä, kun kohtaatte oikeassa elämässä jälleen monen kuukauden tauon jälkeen, onni on suurin;)
on joskus tehty sanattomaksi..
ja niin monta muutakin asiaa...yhtä ihmeellistä.
Kuulenko sinusta vielä? Näenkö vielä joskus?
Jääkö kaikki sattuman varaan?
henkiöstä,millainen hän on? hän tuntuu olevan sinulle tärkeä...Kirjotit valinnoista ja tärkeys-
järjestyksestä? mikä teidät erotti?
En minä ole sinua unohtanut.Vaikka olenkin jo toipunut sinusta niin huomaan että käyt minun mielessäni ja unissani aikaajoin.Mutta minä en taida olla sinulle hyväksi.Vaikka en ilkeä ihminen olekkaan.
kuulostat kovin tutulta...mutta...
Kerro enemmän? Oletko se todella sinä?
minun vuoro kysyä..missä näit minut?
Epäreilua.
:)
...olet erehtynyt henkilöstä.
tavata minut? miksi?
Etkö uskalla/ halua "lähestyä"? en minä pure:)
Mistä minä voin olla varma ettet puraise ja pahasti?
Haluaisin kyllä tulla juttelemaan.
Get a life.
Turhaan näillä palstoilla yrität luoda mielikuvaa jostakin jota et ole.
I`m hereeeee...come and *hug*me.
I need it soooo much.This for you>hug
antaa haleja mutta en nyt kuitenkaan ihan tuiki tuntemattomille...joillekkin voi antaa pidemmänki halin:) siitä saa hyvän mielen.
ps.haleja vaan kaikille tutuille,jos täälä sellaisia on:)
eli pitäis hankkia elämä...? kyllä mä jonkunlaista elämää elelen, ainaki omasta mielestä.luovuttaa ei saa.porskutellen eteepäin:)
Sinä voisit olla kuka tahansa...Miten sinut voisi tunnistaa? Miten sen, jonka perään haikailet?
Hän tietää kyllä...
eikä erehdy.
Ja hän tietää myös, että olet valintasi tehnyt. Such is life:)
...Sydän tietää kaiken sen,
se ei itke, kaipaa vaieten.
...Silmät kertoo, tiedät sen,
vaik suu on hiljaa, hymyillen.
...Vaik aika kuluu, muistot nää
voi sydämen lämmössä säilyttää.
...Ei niitä poista routasää,
on kaunis muisto arpi tää.
...On tärkeintä nyt kuitenkin tää,
ei pieni sydän koskaan turvatta jää.
Hymyilen. Joku pala puuttuu, koska en pysty oikein ymmärtämään. Silti hymyilen. Lämpö on hymyssä ja hymy silmissä. Se ei heijastu takaisin minulle. Käsi ei ojennu minua kohti vaikka haluan sitä koskettaa. Olen ehkä väärä ihminen sanomaan...
ja kuitenkin niin kaukana...
Aina sydämessäni ja muistoissani,
mutta ei koskaan enää vierelläni.
Miksi on niin vaikeaa vain päästää irti?
Jos et heti paikalla lakkaa itkettämästä minua, lähetän Sinulle nenäliinalaskun;)
eläytymisestäsi tunteisiini. Kuivaa kuitenkin kyyneleesi ja niistä nenäsi. Elämä jatkuu.
Kiitos myös kaikille muillekin kommentoinnista ja viestien lukemisesta. Itseäni tämä helpotti ja se kai tämän palstan tarkoitus parhaimmillaan on...
Hyvää loppusyksyä ja alkavaa talvea kaikille!
Elelkää ihmisiksi, kukin tavallanne ja rakastaa ennen kaikkea itseänne.
Toivottaa "Ihmenainen"
Olisit ottanut häneen yhteyttä...
jos rakastaa miksi piiloutua?