Millä meriiteillä Anna Abreu oli tänä vuonna linnanjuhlissa? Hän oli Idolssissa toinen ja myynyt vähemmän levyjä kuin Idolssin voittaja Ari Koivunen. Hieman haiskahtaa siltä, että joku siellä päättävässä elimessä on feministi.
Abreu linnaan...
Feminismiä vai ei?
15663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
joskin hiukan eri näkökohdista. Ainahan käydään vääntöä siitä, onko linnaan kutsuttu "vääriä" ihmisiä, mutta joku Idols-tähti, toden totta, kuka helkkari kutsuista oikein päättää? Tuskin kuitenkaan feministi, heillä on sentään usein aivot.
Ensi vuonna kai näemme koko BB-porukan siellä...
Abreun osallistumisesta noihin bileisiin pidettiin aivan liikaa melua. Meni totaalisesti yli hilseen. En katsonut koko pippaloita, matkalla kun olen, mutta overiksi meni. Abreu oli varmasti kutsunsa ansainnut. Miksi ei Koivunen, siinapa kysymys. En olisi kylla itsekaan hanta kutsunut - kiroilevaa huonokautoksista junttia.
Onnekseni ei aavistustakaan keitä nuo ihmiset ovat, Turun Sanomista vain pisti silmään "Idols-tähti" -sanat ja ihmettelin, mikä on taso, missä mennään....
Koivunen voitti viimekertaisen skaban ja Abreu oli kakkonen. En muuten ollenkaan usko, etta olisit voinut valttya tuolta tiedolta. Mutta fiksu voi pyrkia olemaan kovin monin tavoin.
jos haluaa saada maitoa kahviinsa :D Ehkä kuitenkin olen juuri noina aikoina onnistunut pysyttelemään sisätiloissa.
Pyrkiä fiksuuteen, tiedä häntä, pikemminkin mielenkiinnon puutetta, hyppään määrätietoisesti yli paitsi urheilusivut ja sittarin mainosliitteet, myös kaiken mikä vähänkin sivuaa näitä kotkotuksia.
Fiksuksi en voi kuitenkaan väittää - todella fiksut ihmiset eivät notku päivystämässsä tämän tasoisella palstalla :D
Yes, Sanelma ja Raipe notkuvat palstalla tsiigaamassa keskusteluja. Fiksuja kun ollaan.
Raipe katselee Idolseja musiikin fanittajana...
No, onhan kiinnostavaa nähdä, millä tavalla ja missä asioissa jotkut miehet pyrkivät meitä avuttomia naisparkoja neuvomaan ja muuttumaan.
Hetkeksi on lakattu puhumasta naisten asepalveluksesta; nyt etusivulla on lähetyssaarnaamista. Sen jälkeen onkin aika puhua taas seksikaupasta.
Virkistävää, ja niin jokaisen tavisnaisen elämää koskettavaa.
Mutta miehethän ovatkin naisasiantuntijoita.
Jess, nyt tiedän, että Koop onkin etunimi, ei sukunimi, hän on eronnut yhdestä naisesta ja puhuu kaikista muista naisistaan.
Nyt kelpaa pullistella kahvihuoneessa maanantaina :)
mutta mitä he sitten ovat voittaneet, onkin toinen asia.
Voisitko mitenkään hyväksyä sen, etteivät kaikkia kiinnosta samat asiat?
Jos joku sanoo, ettei hän tiedä mitä "valtioneuvosto" tarkoittaa (vaikka varmasti on sanan monituisesti nähnyt, jos lukea osaa), niin voihan aina rohkaisevasti sanoa, että voi pyrkiä olemaan fiksu kovin monin tavoin.
vaivaamaan minua, mietiskelin tuolla ajaellessani, että milloin ihmisestä tulee kyllin vanha saadakseen olla rauhassa oma itsensä.
Painostus alkoi muistaakseni jo kansakoulussa, oli pakko päättää, Tappara vai Ilves. Me 60-luvun kansakoululaiset emme tienneet mitään lausahduksista "evvk" tai "ime munaa", mutta jotain sellaista kai ajatelin sisimmissäni. No, saadakseni olla rauhassa valitsin Ilveksen, onhan se kissa :)
Sama jatkuu oppikoulussa, Hurriganes vai Beijarit, en ollut ikinä kuullutkaan kummastakaan. Englannissa kielikurssilla Pink Floyd vai jokin toinen, kummastakaan ikinä kuullut. No, Pink Floyd oli helppo valita, lempivärini... Vieläkään en tiedä, mitä he soittavat.
Olympialaisten aikaan meidät raahattiin voimistelusaliin katsomaan telkkaria. Salakuljetin kirjan mukaan, etten olisi kuollut ikävään. Siitä ei sentään tullut sanomista, kukaan ei joko huomannut tai vaivautunut käräyttämään opettajille.
Aikuisena kuvitteli olevansa jo turvassa, mutta ei, piti pukeutua oikein. Hatun käyttö oli sallittua vain yli 80-vuotiaille tai julkkiksille, ei kaksikymppisille. Onneni oli ulkomaille muutto, ulkomaalaisena saa vapaasti olla niin outo kuin haluaa. (Älkää siis ihmetelkö, jos suomalaisena saatte outoja katseita joissakin Keski-Euroopan valtioissa)
Nyt työpaikkani on pelastus, yliopistolla on niin paljon boheemeja, hörhöjä ja kaistapäitä, että tunnen oloni oikein kotoisaksi :) Ja henkilökuntayhdistys järjestää oopperareissuja Helsinkiin, kivaa! Bussi on aina täynnä, joten en siis ole ainoa friikki tässä maassa.
ja taivaallisen kärsivällinen opettaja: muistelmistasi tulevat mieleeni omat kotitaloustuntini (siihen aikaan pakollinen koulutus).
Näin ikään.
Kotitaloustunnilla, kun pullat olivat nousemassa eikä sattunut olemaan tiskivuoroa, tapasin käydä läheisessä lainakirjastossa uusimassa laina-aineistoani! En muista edes, pyysinkö lupaa, kävin vain, ja tulin reippaasti takaisin. Olin ilmeisesti sitä mieltä, että hyvin tässä ehtii. Ja tämä tapahtui useita kertoja, oli oikeastaan tapa. Kotitalousnumeroni oli silti 8. Osaan laittaa terveellistä ja maukasta ruokaa; erityismainintoja olen joskus saanut sutjakasta kotitöiden organisoinnista! Bravuurini on karjalanpiirakkapellillisen valmistaminen viimeiseen voiteluun saakka 1 tunnissa (60 min.), jolloin ne ovat liinan alla jäähtymässä. Alkaen puuron keittämisestä, jäähdyttämisestä, taikinan valmistamisesta, jatkuen kaulitsemiseen, jauhottamiseen, täyttämiseen...
Sitä mieltä, että oman kodin ja ruokatalouden hoito on aikuisen arkea ja miellyttävä velvollisuuskin sopusuhtaisessa määrin, mutta sitä parempi, mitä enemmän jää aikaa muuhunkin.
Annoista puheen ollen, mitä mieltä muuten olet Anna Netrebkosta? Hänhän on nyt suurta huutoa, ja häntä on nähty joissakin Ylen Teemankin esityksissä. Taannoin esitetyn La Traviatan, jossa tämä vähemmän tunnettu Anna esiintyi, syvennyin katsomaan ilman leipomuksia. Katsoisin toisenkin kerran. Pidin siitä. Kun roolihenkilöillä oli aikakautemme puvut ja näyttämöllä aikakauteemme viittaava lavastus, tragedia ei tuntunutkaan vielä menneeltä maailmalta!
Muistan vieläkin, miten meille opetettiin paidan silittämisjärjestys. Monta kertaa silittäesä tullut asia mieleen, että miten on ollut vaikeaa ennen vanhaan ja turhaakin turhempaa :D
Sain myös kohteliaisuuden, (minun aikanani "köksä" oli myös pojille pakollista, mikä vei meiltä normaalijärkisiltä taas yhden tilaisuuden olla rauhassa) "hullu se on mutta tekee tosi hyvää ruokaa".
Karjalan piirakat tunnissa - se on kyllä saavutus, ten points. Minä ulkomailla joskus tein niitä, mutta aina puuron laitoin edellisenä iltana. Kahdet ensimmäiset olivat kivikovia :( Sitten alkoi sujua. Leivät leivoin itse, en kaivannut maailmalla suomalaista kahvia (mikä muuten on kamalaa, kun on joskus saanut kunnollista) enkä kauheasti salmiakkiakaan, mutta ruisleipää on suomalaisen saatava. Nykyisin en tee mitään, motiivi puuttuu.
Usein pidän Teeman oopperaa taustalla kotona, mutta en katsele, ooppera televisiosta on mielestäni kauhea kokoemus. Eikä myöskään 1. tai toiselle riville, ainakaan ilman sateensuojaa :D Nimimuisti on surkea, Päivi Nisulankin muistan vain siksi, että kaimansa oli samalla atk-kurssilla kanssani. Turussa oli upea esitys, Lentävä hollantilainen Aura-joen rannassa, pimeässä elokuun yössä täysikuun alla. Liput maksoivat sikana, mutta elämys oli sen väärti. Minulla oli sekä iltapuku että makuupussi varusteina :D "Hyvikset" purjehtivat Suomen Joutsenella, "pahikset" Sigynillä.
Se koivunenhan on niin saatanan ruma jätkäkin, että oksat pois!
Jonkun lehtileikkeen mukaan eipä napostellut ks. juhlat kansaa entiseen malliin vaan katsojaluvut romahtivat.
Mutta Abreu.. Mitäs ihmeellistä siinä on, tuli toiseksi jossain kisassa. Onhan siellä ollut pronssimitallistejakin.
sponssannu ku tiesi että abreu tulee sinne moitittavissa piraatti vaatteissa "moitittavaa nyynti kasvaa" arihan olis herrasmiehenä vetäny persiit olalle ilmaisella viinalla ja sammunu ennen 8 saa hah hah hyvä me