Kertokaas viisaammat, miten saisin tsempattua itseni sohvaperunasta ahkeraksi ja hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi? Univaikeuksiakin minulla on, mikä haittaa alani töistä suoriutumista, mutta kyllä minä olen myös patalaiska ihan perusluonteeltani.
Stressaannun myös hirveän helposti töistä ja velvollisuuksista, ja silloin minua alkaa huimaamaan ja tulee paniikkikohtauksia. Lääkärissä olen jo juossut tuon takia, ja liikuntaa harrastanut, mutta eipä noista mitään apua ole irronnut. Tätä menoa minusta ei ole muuksi kuin yksinäiseksi yhteiskunnan elätiksi jota kukaan ei voi rakastaa, ja sitten vajoan vielä epätoivon syntiinkin kaiken muun lisäksi...
:(
Apua!
Stressaannun myös hirveän helposti töistä ja velvollisuuksista, ja silloin minua alkaa huimaamaan ja tulee paniikkikohtauksia. Lääkärissä olen jo juossut tuon takia, ja liikuntaa harrastanut, mutta eipä noista mitään apua ole irronnut. Tätä menoa minusta ei ole muuksi kuin yksinäiseksi yhteiskunnan elätiksi jota kukaan ei voi rakastaa, ja sitten vajoan vielä epätoivon syntiinkin kaiken muun lisäksi...
:(
Apua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieti seuraavia vaihtoehtoja. Kaikki eivät ole totta, ja nämä "heitot" ovat tarkoituksella provosoivia. Mutta jossain voi olla totuuden siemen.
Mitä jos sun mielestä mikään asia maailmassa ei ole niin kovin tärkeä, että sitä pitäisi edistää? - Silloin ehkä ei ole mitään isoa motivaatiota nähdä vaivaa minkään eteen.
Olen kokenut niin, että jos rakastaa jotakin/jotakuta, rakkaus laittaa tekemään työtä muodossa tai toisessa. Mutta jos ei rakasta - miksi vaivautua?
Tai sitten vain aina iskee päälle niin hurjat suorituspaineet, että kaikesta vaivannäköstä menee ilo. - Milloin olet tuntenut viimeksi iloa siitä, että olet tehnyt jotakin?
Jos tavallisen työn työstressin takia ei saa kunnolla nukuttua, on ehkä aika aloittaa terapia ja tutkia miksi sinulle on niin tärkeää suoriutua ja onnistua, ja miksi on niin kauhistuttavaa jos epäonnistuu jossakin?
- Onko taustalla joku uhkaava hahmo menneisyydessä, joka on painostanut tekemään työtä, tai antanut ymmärtää, että työ pitää tehdä hyvin, tai muuten tulee haukut ja tulee kauhea häpeä päälle?
Tai sitten kaikki energiasi kuluu sisäisen maailman hallintaan. Esim. siihen, että pitää pitää vihan tunteita pois tietoisuudesta, kun ei uskalla olla vihainen sille, jolle on oikeasti vihainen. Psyykkinen työ on kovaa työtä. Varsinkin tunteiden tukahduttaminen niin paljon, ettei niitä itsekään tunnista. Mikähän tunne ja mielikuva siellä paniikkikohtauksen aikanakin on pyrkimässä pintaan?
Mun mielestä olis hyvä jutella tuosta jonkun kanssa syvällisemmin ja useamman kerran.
kai se lääkäri on tutkinu kilpirauhasen???
onkohan toi oikeeta laiskuutta, se voi olla niinkin että tuo ressi vie voimat.
Koitahan aluksi säädellä kahvin juomista... ei kahvia klo 16:00 jälkeen. Kofeiini pysyy yllättävän pitkään elimistössä. Väsyneenä ei jaksa...
Jos stressaantuu helposti niin eipä sitä hirveesti viitsi edes yrittää... jonkin verran siinä voi olla harjoituksen puutetta. Ei ole vielä tottunut joihinkin töihin.
Voi olla että henkinen rakenteesi on melankolis-flegmaattinen ja ehkä ripaus koleerisuutta eikä yhtään sangviinisuutta...Se on rankkaa... tiedän kokemuksesta. Ei siihen auta kuin Psalmien ja muun Sanan lukeminen.
vaikeeta!
ihmettä tuo kysymys tekee tällä palstalla? Synti on keinotekoinen, epärelevantti käsite, jolla ei ole mitään tekemistä minkään järkiperäisen kanssa.
Hanki helpompi työ tai kevennä työtahtiasi, ota loma, ulkoile luonnossa.
Hanki lemmikkikoira, -kissa tms jos et rakkautta ihmiseltä saa.
Kasvata sosiaalista piiriäsi harrastusten tms kautta.
Punttisalilla saa vedettyä itsensä niin piippuun ettei muu vaivaa eli nukuttaa. Etsi sali ja ohjaaja, kunto ei nouse hetkessä, vaatii pari kolme kuukautta/2-3krt vko keho lävitse, sitten alkaa kulkemaan.
Itse taistellut samojen ongelmien kanssa, vaan vaatii kylmäpäisyyttä toteuttaa kaikkea. Sohvasta ei kukaan hae joten itse se perse on nostettava. Rationaalista toimintaa.
Ei nuo kaikkea paranna mutta helpottaa.