näin minä uskon.

Kysyit MIHIN SINÄ USKOT?

Tähän vastaan mielellä. Internetsivulla http://www.nic.fi/~jlindell on enemmän siitä. Liitän tähän otteita kirjoituksesta "Pelastusvarmuus" :

Mitä pelastus EI OLE
Me EMME pelastu synnin seuraamuksista Jumalan yhteyteen:
- Omien tekojemme ja hyvien töiden ansiosta. Hyvät teot eivät pelasta, eivätkä synnytä elävää uskoa. Sen sijaan elävä usko Jeesukseen vaikuttaa tekoja.
- Täyttämällä lain vaatimuksia. Siihen emme pysty. "Kaikki ovat syntiä tehneet."
- Älyllisen pohdinnan kautta. Monet ovat esittäneet viisaita ajatuksia ja teorioita, mutta ne eivät pelasta.
- Tunteidemme perusteella. Tunteet vaihtelevat kuten lämpötila ulkona.
- Kuulumalla johonkin kristilliseen seurakuntaan.
- Toimimalla aktiivisesti seurakunnan työssä.
- Tiettyjen rituaalien ja hartaustoimintojen avulla.
PELASTUS ON JUMALASTA JEESUKSEN SOVITUSTYÖN KAUTTA Evankeliumi kertoo meille tästä. Jumalan Sanan perusteella ihminen löytää pelastuksen. Vaikka eri ihmiset voivat kokea pelastuksen hyvin eri tavalla riippuen luonteesta, kokemuksista, perinteistä, ym. on kuitenkin olemassa "tietyt pääkohdat" :
- Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen)
- Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan).
- Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.
- Kutsu rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.
Näin voit esim. rukoilla : Rakas Herra Jeesus; tiedän, että olen syntinen ja tarvitsen sinun anteeksiantoasi. Uskon, että kuolit syntieni puolesta. Haluan kääntyä pois synneistäni. Kutsun Sinua nyt tulemaan sydämeeni ja elämääni. Haluan luottaa sinuun Vapahtajana ja seurata sinua Herrana, sinun seurakuntasi yhteydessä. Auta minua ja armahda minua. Kiitos, että kuulet rukoukseni !
Voit myös rukoilla muillakin sanoilla. Pääasia on, että ratkaisusi on aito ja olet valmis aloittamaan uuden elämän Jumalan yhteydessä. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Joh. 1:12).

PELASTUS ELI UUDESTISYNTYMINEN tarkoittaa mm.
- Meidät vanhurskautetaan, eli olemme otollisia Jumalan edessä
- Syntien anteeksisaaminen
- Löydämme elävän yhteyden Jumalaan
- Olemme Jumalan lapsia ja perillisiä

PELASTUS on siis Jumalan teko, jonka ihminen saa lahjana ottaa vastaan (hyväksyä). Tämä itse asiassa tapahtuu hetkessä. Tämän uudestisyntymisen jälkeen on sitten tärkeä, että uusi hengellinen elämä Jumalan yhteydessä pääsee raittiilla tavalla kehittymään ja kasvamaan siten, että Jumalan tahto pääsee tapahtumaan arkielämämme kautta. Tärkeitä elementtejä tässä yhteydessä on Jumalan Sana, rukous sekä uskovien yhteys. Vaelluksessamme olemme vajavaisia ja teemme jatkuvasti virheitä, mutta asemamme suhteen olemme täydellisiä. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois.

Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillaankaan teoilla korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22. Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä "Kristuksen tuomioistuimessa" ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita. Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.

PELASTUKSEN ESTEITÄ mm
- Epäusko. Ei luoteta Sanaan.
- Itsekkyys. MINÄ määrään, mihin uskoon. Ei ole muita auktoriteetteja.
- Arvosteluhenki ja liiallinen kriittisyys. "Kaikki on kyseenalaistettava."
- Ihmispelko.
- Itsensä aliarvioiminen. Minä olen tällainen, joten enhän minä ….
- Pelko, ettei pysy uskossa.
- Sieluvihollisen monenlaisia verukkeita.
- Joillakin huonoja kokemuksia uskovaisista ja heidän toiminnoistaan ja riidoistaan.
- Oletetaan, että usko Jeesukseen on vain ERÄS ihmisen keksimä uskonto, joista yleensä on huonot kokemukset.
Näissä ei kuitenkaan huomioida Jumalan voimaa ja sen muuttavaa vaikutusta ihmiselämässä.

Toivottavasti tajusit, mitä tarkoitin.
Olen joskus ilmaissut asian näin :
"Itse en tunne itseäni säälittäväksi, vaan iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa ( http://www.nic.fi/~jlindell/omakokemus.htm ). Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myötä. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut : näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat."

... Kirjoituksesi ei liity ateismiin millään lailla. Etkö saa tarpeeksi ylemmyyden tunnetta pönkittääkseen lerppua kristillistä egoasi muilta palstoilta?

Olen kristitty. Käyn kirkossa jumlanpalveluksessa, koska uskon, että yhteishengessä on voimaa. Jumala on kaikkialla. En tiedä onko se henkilö vai voima. Henkilö ei riitä kaikkeen, mutta joskus jumala on henkilönä helpompi kuvitella. Raamattu on minulle arvokas historiallinen uskonnollinen kaunokirjallinen teos. En jaksa, enkä pyri sitä sen kummemmin lukemaan. Kuolemanjälkeiseen elämään otan kantaa olemalla kantaa ottamatta. Siinä on niin paljon tasavertaisia erilaisia vaihtoehtoja, joista mistään en ole saanut henkilökohtaista vakuutta sen enempää kuin toisestakaan. Uskon myös henkimaailmaan, mutta en tiedä onko sen tunteminen itsetarkoitus. Olemme materiaaliseen maailmaan syntyneet, joten eikö olisi tarkoitus siitä pitää huoli ensin.

Tällä forumilla on paljon kurinalaisia raamatunlukijoita, tai ainakin he tulevat korostetusti esille, - joten oli piristävää kuulla sun äänesi.

Uskon että on olemassa Jumala. Uskon, että hän rakastaa meitä ja toivoo meidän miettivän kuka hän on ja kuinka voisimme hänet löytää. Uskon, että jokainen meistä voi lähestyä häntä kuten haluaa, omana itsenään, vilpittömästi etsien, vaikka sitten ilman kirkkoa tai seurakuntaa.

Minä uskon lapsen uskoon, silloin kun Jumalaa eniten tarvitsen, hän kyllä auttaa, minulla on lupa turvata häneen kuin vanhempaan, joka rakastaa minua kuin lasta, virheet anteeksiantaen ja kasvattaen. Uskon että hän toivooo minun ottamaan muut huomioon, ymmärtämään ja pohtimaan tekojani ja niiden seurauksia niin muille eläville kuin maailmallekin. Siksin koitan pitää aina huolta ennenkaikkea itseäni pienemmistä ja heikommista, parhaan kykyni mukaan. Jos voin auttaa, autan.

Mitään muuta minä en sitten oikein tiedäkään, ainakaan vielä.

Vihdoin täällä on joku mystikko. Alkaa noi ateistit jo kyllästyttää.
Minä uskon ristiin naulittuun Jeesukseen joka pelastaa. Hän kuoli syntieni tähden ja sain ne anteeksi hänen uhrinsa takia.

Muuten miten vaoit sanoa olevasi kristitty. Sinun maailman katsomuksesi on perus New Agelainen.