Aikuinen koira uuteen kotiin?

hankin 7v collie uroksen noin 3kk sitten. koira
tuli minulle kaverin-siskon-kaverilta eli ihan
ennestään tuntemettomalta ihmiseltä. Minulla on
ollut aikaisemmin koiria ensimmäinen koira ei
siis ollut kyseessä. hyvin tarkkaan mietin ja
kyselin ex-omistajilta ja otin yhteyttä koiran
kasvattajaan. koira sopeutui aivan loistavasti
vaikka onkin kokenut paljon elämässään. olen sen
neljäs ja viimeinen omistaja. jo viikon jälkeen
tuntui kuin se olisi ollut meillä aina! omalla
kohdalla sattui hyvää onnea. kannattaa miettiä
tarkkaan kuitenkin sillä aikuisella koiralla on
aina omat tapansa joita on hankala alkaa
muokkaamaan uudelleen! onnea sinulle oli
päätöksesi mikä tahansa!

Itse olen "sijoittanut" kaksi aikuista collieta
uuteen kotiin ja seurannut tarkasti alun miten ne
ovat sopeutuneet. Ainakin ne yksilöt(aivan ihania
= ) ) sopeutuivat hyvin, kyllä se on myös vähän
siitä ihmisestä kiinni kuka sen ottaa. Olen
kysellyt näiltä koirien uusilta omistajilta
ovatko he olleet tyytyväisiä koiriin ja kyllä
ovat. Toinen niistä lähti meiltä lehti-
ilmoituksen perusteella ja toinen meni mieheni
kaverille. Toivotan onnea koiran etsinnälle
päädyt sitten pentuun tai aikuiseen = )

Otettiin vuosi sitten työkaveriltani 7-v. labbis-
herra, joka kotiutui aivan loistavasti! Jo heti
ensi päivistä asti haukku oli kuin kotonaan, ja
oma paikkakin oli laakista selvä. (Tosin saimme
mukaan tutun peiton ja ruokakupit)

Koira on minulle ensimmäinen ja miehelleni
toinen, eli jonkin verran kokemusta oli ennalta.
Luppakorvamme on nykyään ehdottomasti mieheni
koira, vaikka entistä omistajaakin on nähty.
Ilmeisesti nykyisessä kodissa on jotain
parempaa... jos ei muuta kuin lenkkeily.
Ensimmäisen 5km lenkin jälkeen koira oli aivan
nääntynyt, joten lenkkeilykin piti opetella
vähitellen.

Koulutus oli entisellä omistajalla jäänyt
vähemmälle, minkä hän myönsikin. Eli se ei tullut
yllätyksenä. Vehnäallergia sen sijaan tuli.
Työkaverini hämmästyi todella (?) kun kerroin
syyn löytyneen koiran piereskelyyn...

Kaiken kaikkiaan kuitenkin suosittelen "käytetty
koira"-ajatusta. Kokemukset ehdottomasti
positiivisia!

Minä otin/sain n. neljä vuotta sitten aikuisen
akitauroksen ja sen kanssa on mennyt tosi hyvin.
Kaikki kyllä riipppuu siitä, kuinka koira on
kasvatettu ja miten se on elänyt ja miten paljon
itse tiedät koirista/eläimistä yleensä. Tällä
minun koirallani oli tosi hyvät lähtökohdat.
Siitä oli huolehdittu hyvin ja rakkaudella. :)
Voi minkälainen luottamus sillä koiralla ihmiseen
on. Ja meillä meni sellainen kuukausi/pari aikaa
kun se jo oli tavallaan kotiutunut meille ja
asettunut aloilleen. Tietysti aluksi sillä oli
ikävä edellisiä omistajiaan ja se odotti, että
milloin he palaavat, eikä se heitä varmaankaan
ikänä unohda, mutta kyllä minulla ja sillä on
niin vahva suhde nyt,että joskus sitä oikein
unohtaa, etten ole sitä pennusta asti
kasvattanut. :) Se oikeastaan jo heti
ensimmäisenä iltana tavallaan alkoi, kun tulin
kaverini syttäreiltä kotiin, niin Ninja tuli
minua vastaan ja katseli, et "jaa sinäkö vain" ja
sit kun istahdin tuolille ja istutin sen selin
jalkoihini ja paijasin sitä kunnolla ja halailin
ja höpöttelin sille rauhallisesti, se jotenkin
rauhottui ja siinä tavallaan vaihdettiin
ajatuksia. -tutustuttiin :) Ja minuun se on
senkin jälkeen turvannut ja minä olen sen
kummpani ja lauman johtaja (suomeksi emäntä). :)
Kaikki on todella loistavasti. tosin olemme
ottaneet yhteenkin muutaman kerran. Minun on
pitänyt osoittaa sille, että kumpi meistä on se
joka määrää, mut se kuuluu asiaan yleensäkin
koiran kanssa. :) ollaan vähän kuin majakka ja
perävaunu.

Mutta sinun kannattaa miettiä tarkkaan millaisen
koiran hankit. Kaikki on niin yksilöstä kiinni ja
siitä miten paljon olet valmis tekemään sit myös
työtä sen eteen. Kyllä aikuinen koira sopeutuu
ihan niinkuin aikuinen hevonen, lehmä, kissa,
sika jnejne ihminen! Kunhan vaan se huomaa, että
sinuun voi luottaa ja sinä olet OK ja sinä olet
pomo. elikkä siis miten sinä siihen suhtaudut ja
miten se suhtautuu sinuun.

Mulla on itselläni ollut koira niin kauan kuin
olen elänyt ja uskon, että sillä kokemuksella mun
tapauksessa oli varmasti suurin vaikutus asiaan
ja siihen miten helposti asiat sujui. Vaikka eipä
sitä voi ikinä tietää. :) Mut kyllä aikuinenkin
koira sopeutuu. Hyvillä mielin lähdet hankkimaan
itsellesi koiraa. :)

Meille tuli yli 6 vuotta sitten pahoinpidety ja
todella huonosti kohdeltu neljävuotias dobberi
uros. Alku oli hieman hankalaa kun herra pelkäsi
kaikkea ja oli hieman agressiivinen kaikkea
pelottavaa kohtaa eli siis liikkuvia ihmisiä,
muita koiria, äkillisiä ääniä jne... Hän kärsi
myös syvästä masennuksesta eli tuijotteli vain
seiniä tuntitolkulla ja piilotteli ruokia esim.
varastossa oleviin kenkiin..

Ongelmista on selvitty ja rakkaus on todella
syvää!! En ikinä luopuisi koirastani ja hän
luottaa minuun ja perheeseeni täydellisesti!
Elämän ilo on löytynyt jo aikoja sitten!!
Kokemuksia on myös koirasuojalta tuoduista
koirista joiden elämää olen läheltä seurannut ja
hyvin on uusi elämä käynnistynyt!! Ei siihen
tarvita kuin rakkautta, ymmärtämystä ja paljon
positiivistä mieltä että ymmärtää toista
aikuista "lasta"...

koirani (nyt jo edesmennyt) tuli minulle
tuttavalta 6-vuotiaana. Ensin viikoksi hoitoon ja
sitten mietittiin vielä pari viikkoa. Omistaja
ilmoitti, että koira joutuu lopetettavaksi,
jollen halua sitä pitää. Niinpä se jäi uuteen
kotiin. Pieniä ongelmia tietysti oli, mutta
niistä selvittiin huumorilla ja kurilla.
Koira oli iloinen ja pirteä, kotiutui parissa
päivässä.
Aikuisilla koirilla on ne omat tapansa, tosin
sopeutumiskykykin on useinmiten loistava.
Vanhemmillani on "menossa" jo kolmas aikuisena
otettu koira. Yksi annettiin pitovaikeuksien,
toinen allergian, ja kolmas ajanpuutteen vuoksi.
Hyvin on mennyt, vaikkakin joka koiralla on ollut
oppimista talon tavoille. Kaikki kolme ovat
olleet viikon tai kaksi "koeajalla", eli jos
koira ei sopeudu, omistaja ottaa koiran takaisin.
Seuraile ilmoituksia,
www.lemmikkipalstat.net/apula on hyvä paikka
tehdä "löytöjä". Aina on joku aikuinen koira
vailla kotia...

Hei! Meille " palautui" uros dallu vajaa vuoden
ikäisenä erinäisten ongelmien vuoksi.Aloitin
välittömästi tokoilun 2 x viikossa ja koira on
sopeutunut laumaamme , johon kuuluu uros Beagle
10 v. ja kaksi narttu dalmista 5.v. ja sisko
tyttö saman ikäinen...tällä hetkellä olen sillä
kannalla..että jos lauma vuosien myötä kasvaa
Liian isoksi kouluttaa..niin siskotyttö on se
joka lähtee etsimään uutta kotia. Niin Ihan on
tämä Uros..joka kylläkin karkailee...silloin
tällöin....ja hyppii..koulutuksesta huoolimatta
ihmisten päälle jollet ehdi karjumaan väliin..
Käväiseppä kotareilla ja " tsiigaile" Kiaraa.
Voisin nimittäin myydä hänet harrastavaan
kotiin...

T. tarja Maaranen www.janetti.fi/daltales