Olin kesällä kuukauden Ranskassa ja Belgiassa eri paikoissa, osan ajasta jalankulkijana ja osan ajasta autoilijana. Sekä Ranskassa että Belgiassa jalankulkija on selkeä ykkönen, ja kaikki autoilijat antoivat heti tilaa jalankulkijalle, joka on ylittämässä suojatietä. Näin ryhdyin sitten itsekin toimimaan, ja tapa jäi päälle.
Tulos oli, että jäin pari kertaa melkein auton alle, ja pari kertaa tuli kunnolla torvensoittoa takaa, kun pysähdyin suojatien eteen.
Sivistyksen näkee liikenteessä heikomman suojasta. Autoilija on kaupunkinopeuksissa turvassa, kävelijä ei. Tässä olisi ryhtiliikkeen paikka.
Tulos oli, että jäin pari kertaa melkein auton alle, ja pari kertaa tuli kunnolla torvensoittoa takaa, kun pysähdyin suojatien eteen.
Sivistyksen näkee liikenteessä heikomman suojasta. Autoilija on kaupunkinopeuksissa turvassa, kävelijä ei. Tässä olisi ryhtiliikkeen paikka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsos kun meillä on tämä Neuvostoliitto naapurissa ja meidät opetettiin 50-vuotta elämään kun Neuvostoliitossa.
Mitä idemmäksi mennään manner Euroopasta sen hurjemmaksi liikenne tulee jalankulkijoiden kannalta katsottuna.
Neuvostoliiton aikaan Leningradissa jalankulkija oli vapaata riistaa vaikka maassa oli muuten kuri ja järjestys. Suomi oli hiukan siistimpi versio siitä, mutta kiitos valtiovallan/verottajan suljettujen markkinoiden autosta ja viinasta tehtiin status.
Kun sinulla on auto olet kingi, kun sinulla on auto viinaa olet vieläkin suurempi boss.
Kaikesta valistamisesta huolimatta kuuluimme samaan itä-ryhmään alkaen Virosta päätyen Bulgariaan.
suomalaisten autoilijoiden suhtautuminen jalankulkijoihin eroaa venäläistyyppisestä
meiningistä edelleenkin vain vähän. Matka
sivistysvaltiomeininkiin on yhä valitettavan pitkä.