"Onnellisuus on ketjureaktio, havaitsivat Harvardin ja Kalifornian yliopiston tutkijat. Kun joku tulee onnelliseksi, se vaikuttaa paitsi hänen ystäviinsä, myös ystävien ystäviin – ja jopa ystävien ystävien ystäviin. Tartuntana saatu olotilan kohennus voi kestää jopa vuoden ajan."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3602
ja sitten vain kokeilemaan tätä lumipalloilmiötä!
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3602
ja sitten vain kokeilemaan tätä lumipalloilmiötä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän tavallinen ihminen on tämän tiennyt jo aikaa sitten.
Ajatelkaapa nyt, että jos sinun lapsesi tai joku muu läheinen on onnellinen, sinä olet myös onnellinen. Tai jos hän on suurissa suruissa, jonkin pahan asian vuoksi, olet myös surullinen.
Tämän asian toteamiseen ei tarvita Harvardia eikä tohtorinväitöstä.
Mutta tiesitkö myös senkin, että onnellisuus heijastuu myös ystävien ystävien ystäviin ystäviin, vaikka ei tunne edes? Tai naapuriin?
Tottakai nyt apinakin tajuaa, että esim. perheenjäsenen tutun ihmisen onnellisuus tekee muutkin paremman tuuliseksi.
tutkimuksen kautta ilmiöstä tehdään yleinen
eli maallikko ei voi sanoa että minä tiedän asian olevan näin...ei se riitä. jokaisella kun omat tietonsa kustakin asiasta.
tutkimus on objektiivinen ja perustuu laajempaan otantaan. vain siten asia tai ilmiö voidaan yleistää. siten ne faktat muotoutuvat. ei siten et joku subjektiivisesti sanoo "minä tiedän". toinen voi väittää siten vastaan. tutkimuksen kautta pyritään objektiiviseen näkemykseen asiasta.
kuten tuokin kuva sitä yrittää esittää.
Se on kiva juttu kun tutkijoille riittää työtä. Eri asia on sitten se, että mikä näiden tutkimusten funktio on. Ja se, että ihmisten pitää maksaa palkastaan veroja että voidaan todistaa yleisesti tiedossa olevia asioita tieteellisiksi faktoiksi.
Yleistäminen on typerintä typeryyttä (tämäkin oli typeryyttä koska se yleisti yleistämisen).
Näinpä. Kaikkeen sitä tarvitsee tehdä nykyään erikoisia tutkimuksia. Kyllähän nyt jokainen tavallinen vähääkään elämänkokemusta omaava ihan käytännön kautta tietää, että näinhän se elämässä menee.
Jokainen maallikko tietää myös elämästä sen karun kääntöpuolen, että valitettavasti myös suru tarttuu ja vaikuttaa masentavasti myös läheisiin. Toisen surut ja ehkä omatkin kuormittavat monesti myös läheisiä. Ei siihenkään mitään rahakkaita tutkimuksia tarvita. Kai se on sitten jotenkin uskottavamman kuuloista, jos asioiden takana on jokin hieno tutkimus ryhmä :)
Esim. työpaikalla yhden onnellisuus aiheuttaakin toisissa kateellisuutta ja ilmeistä katkeruutta, mikä ilmenee happamana käytöksenä ja pyrkimyksenä lopettaa toinen onnellinen olotila lyhyeen. Ei tämä tietysti onnistu -jos ja kun aidosta tunteesta on kyse- mutta tuo oudon sivumaun...
Jospa tuo tutkimustulos koskeekin todella vain niitä ihmisiä, jotka muutenkin suhtautuvat positiivisesti tähän Onnelliseen - eli haluavat hänen parastaan ja iloitsevat hänen kanssaan.
Onnellisuuden summa taitaa silti olla vakio, kun se aiheuttaa ei-ystävissä (ja näiden johdannaisissa) enemmän negatiivisia tuntemuksia.
:-( Mutta eikun hymyä huuleen :-D
Mutta tiedätkö mikä on suorin tie onneen? Menet klinikalle, ja pyydät asentamaan pari johtoa aivoihisi tiettyyn kohtaan...
Aivot ovat koko ajan lievän sähköärsytyksen alaisia, ja kun onnellisuuskohtaa hieman ärsytetään lisää olet tosi onnellinen, jopa niin, että kun he ottavat johdot irti teet kaikkesi, että ne liitetään uudelleen...
Ei nyt vuoden ajan voi kestää,koska siinä kerkee jo tapahtuu vaikka itä surullista!Hei haloo!
Minulle onni on, että kaiken vaikean (ero) jälkeen omista lapsistani voin olla onnellinen. Kun kaikki muut keinot loppui, niin lapsia alettiin käyttämään vastapuolen kautta aluksi keinona toimia tai hyökätä. Mutta nämä itse tehdyt mukulat, he ovat selviyijiä vanhempien ristiriidoista huolimatta.
Nyt on hyvät opiskelupaikat hankittu ja töitä tekevät opiskelun ohella kumpikin tyttö ja poika. Ja kumpikaan ei enää laita iskää tai äitiä ykköseksi tai kakkoseksi. HYVÄ NÄIN. Heillä oli sitä omaa järkeä ajatella asioita ja kummallakin sitä HANNU-HANHEN ONNEA TAI muuta sitkeyttä.
Tästä olen onnellinen vielä tämän lopun elämäni ajan. Kiitos lapsilleni!
Älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa... sillä jos lapsesi ovat avioerolapsia on heillä nyt malli, miten toimia ristiriitatilanteessa. Tosi hyvin olet osannut rakkautta antaa, jos et tulevaisuudessa näe tilannetta, missä kenkää annetaan takapuoleen.
Sydämestäni toivon, että onni voisi jatkua...
poikkeus kun minussa vaikutus tuntuu päinvastaisena?
Eli kun joku läheisistäni tulee onnelliseksi, ajattelen väkisin, että minä en tule olemaan koskaan onnellinen? Nyt jokin mättää ja pahasti :S