VASTOIN YLEISTÄ LUULOA NATSI-SAKSA JA NEUVOSTOLIITTO EIVÄT YHDESSÄ JAKANEET PUOLAA. LUE SEURAAVA:
NL ja Saksa solmivat kyseisen sopimuksen Moskovassa 23.8.1939. Kuten tunnettua kyseisen sopimuksen erittäin salaisessa lisäpöytäkirjassa Venäjä ja Saksa jakoivat naapureitaan keskenään sulle-mulle-periaatteella. Venäjä kiisti kyseisen lisäpöytäkirjan olemassaolon puoli vuosisataa, myöntäen sen vasta Jeltsinin presidenttiaikana.
Kyseisessä lisäpöytäkirjassa NL ja Saksa jakoivat Puolan keskenään, määritellen välirajaksi ”suunnilleen jokien Narew, Weikseli ja San linjaa”. Tässä lisäpöytäkirjassa ei vielä sovittu yhteisen hyökkäyksen aikaa.
Myöhemmin NL lupasi hyökätä Saksan kanssa samanaikaisesti Puolan kimppuun, mutta NL petti liittolaisensa viivästäen hyökkäystään, että saisi aikaan haluamansa Toisen Maailmansodan (tarkemmin Englannin ja Ranskan julistamaan sodan vain Saksalle, mutta ei Venäjälle).
Hieman myöhemmin NL ja Saksa sopivat keskenään pienestä muutoksesta, jossa Liettua joutui NL:oon ja Puolassa tehtiin pieniä välirajamuutoksia aiempaan sopimukseen nähden. Mielenkiintoista on myös, että Saksa olisi halunnut Puolan jaon "jakojäännöksenä" jäävän jäljelle 15 miljoonan asukkaan itsenäinen Puola, mutta Venäjä halusi Puolan häviävän kokonaan maailmankartalta.
"Saksan ja Neuvostoliiton sopimus rajojen määräämisestä ja ystävyydestä" allekirjoitettiin 28. päivänä Ribbentropin vierailtua uudelleen Moskovassa. Sopimus, joka jakoi Puolan kahtia, laadittiin Stalinin vaatimuksesta hänen kieltäydyttyään suostumasta saksalaisten ehdotukseen uuden 15 miljoonaa asukasta käsittävän Puolan valtion perustamisesta. Tässä jakosopimuksessa Saksa suostui siihen, että Liettua sisällytettiin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin; Saksa sai vastalahjaksi Varsovan seudun sekä koko Ljublinin maakunnan. Puolan keskiosissa uusi demarkaatiolinja yhdisti Veikselin ja Bug-joen; Galitsiassa se jäi edelleen San-joelle, sillä Stalin kieltäytyi luopumasta Drohobyczin ja Boryslawin öljylähteistä. Toisessa asiakirjassa julistettiin, että Neuvostoliitto ei tulisi asettamaan mitään esteitä niille Eestin, Latvian ja Liettuan kansalaisille, jotka haluaisivat poistua Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja ottaa henkilökohtaisen omaisuutensa mukaansa."
Kivimäki: Ribbentrop saapui "Stalinin kutsusta Moskovaan 28.9.1939. Stalin vaati, että ajatus itsenäisestä Puolasta hylättäisiin".
Lähde: Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973
Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivut 17-18
PS. Eddy Bauer on erittäin arvostettu sveitsiläinen sotahistorian tuntija.
NL ja Saksa solmivat kyseisen sopimuksen Moskovassa 23.8.1939. Kuten tunnettua kyseisen sopimuksen erittäin salaisessa lisäpöytäkirjassa Venäjä ja Saksa jakoivat naapureitaan keskenään sulle-mulle-periaatteella. Venäjä kiisti kyseisen lisäpöytäkirjan olemassaolon puoli vuosisataa, myöntäen sen vasta Jeltsinin presidenttiaikana.
Kyseisessä lisäpöytäkirjassa NL ja Saksa jakoivat Puolan keskenään, määritellen välirajaksi ”suunnilleen jokien Narew, Weikseli ja San linjaa”. Tässä lisäpöytäkirjassa ei vielä sovittu yhteisen hyökkäyksen aikaa.
Myöhemmin NL lupasi hyökätä Saksan kanssa samanaikaisesti Puolan kimppuun, mutta NL petti liittolaisensa viivästäen hyökkäystään, että saisi aikaan haluamansa Toisen Maailmansodan (tarkemmin Englannin ja Ranskan julistamaan sodan vain Saksalle, mutta ei Venäjälle).
Hieman myöhemmin NL ja Saksa sopivat keskenään pienestä muutoksesta, jossa Liettua joutui NL:oon ja Puolassa tehtiin pieniä välirajamuutoksia aiempaan sopimukseen nähden. Mielenkiintoista on myös, että Saksa olisi halunnut Puolan jaon "jakojäännöksenä" jäävän jäljelle 15 miljoonan asukkaan itsenäinen Puola, mutta Venäjä halusi Puolan häviävän kokonaan maailmankartalta.
"Saksan ja Neuvostoliiton sopimus rajojen määräämisestä ja ystävyydestä" allekirjoitettiin 28. päivänä Ribbentropin vierailtua uudelleen Moskovassa. Sopimus, joka jakoi Puolan kahtia, laadittiin Stalinin vaatimuksesta hänen kieltäydyttyään suostumasta saksalaisten ehdotukseen uuden 15 miljoonaa asukasta käsittävän Puolan valtion perustamisesta. Tässä jakosopimuksessa Saksa suostui siihen, että Liettua sisällytettiin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin; Saksa sai vastalahjaksi Varsovan seudun sekä koko Ljublinin maakunnan. Puolan keskiosissa uusi demarkaatiolinja yhdisti Veikselin ja Bug-joen; Galitsiassa se jäi edelleen San-joelle, sillä Stalin kieltäytyi luopumasta Drohobyczin ja Boryslawin öljylähteistä. Toisessa asiakirjassa julistettiin, että Neuvostoliitto ei tulisi asettamaan mitään esteitä niille Eestin, Latvian ja Liettuan kansalaisille, jotka haluaisivat poistua Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja ottaa henkilökohtaisen omaisuutensa mukaansa."
Kivimäki: Ribbentrop saapui "Stalinin kutsusta Moskovaan 28.9.1939. Stalin vaati, että ajatus itsenäisestä Puolasta hylättäisiin".
Lähde: Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973
Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivut 17-18
PS. Eddy Bauer on erittäin arvostettu sveitsiläinen sotahistorian tuntija.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vuonna 1939 Englanti ja Ranska kuvittelivat jostakin syystä, että vahva Puola olisi niiden kannalta edullisempi asia kuin vahva Saksa, vaikka Neuvostoliiton punainen jättiläinen hioi jo hampaitaan. No miten kävi? Saksa joutui liittoutui Neuvostoliiton kanssa, jyräsi Puolan, kääntyi länteen, kukisti Ranskan ja pakotti britit sotaan joka tuhosi heidän imperiuminsa. Tietysti samssa kurimuksessa myös vahva Saksa, länsimaiden paras tuki ja turva, hävisi Keski-Euroopasta ja tilalle tuli Elbeltä Kiinaan asti ulottunut Stalinin johtama kommunisti-imperiumi. Hyvä Chamberlain, hyvä Daladier, hyvä Churchill. Saatanan tunarit, olisi Kekkonen sanonut.
vaan Stalin oli vaatimassa Balttianmaita ja Suomea etupiiriinsä. Länsivallat kieltäytyivät Stalinin vaatimusten edessä mutta apu olikin yllättävän lähellä Hitlerin natsi-Saksa lupasi sen mikä lännelle oli mahdotonta. Stalin avusti puolestaan Hitlerin länsivaltioiden valloitusta kaikin mahdollisin keinoin. Stalin luovutti Hitlerille Neuvostoliittoon paenneet saksalaiset kommunistit ja juutalaiset kiitollisuuden osoituksena hyvästä yhteistyöstä.