Oskari Sonbacka oli ollut renkinä 3t 27 minuuttia, kun Mäkelä talon isäntä löI hänelle käypäset käteen. Työsuhteen kesto voi olla Suomen ennätys lyhyydessään. Kun ottaa huomioon sen, ettei Oskari enää koskaan solminut työsuhteita, niin hänen elämänsä aikainen työhistoria oli nopeasti kerrotu, eikä nimikirjaan mene paljon paperia.
Oakari oli taas vailla työtä. Hänen elämäänsä kuului nukkuminen, päivä baarissa kavereiden kanssa pilsua ryyppien. Pilsu ei oikein tyydyttänyt Oskarin tarpeita. Niinpä ajateltiin sitä kokeilla väkevöittää talousspriillä. Se homma tepsi. Siinä päivät meni nopeasti, kun heti aamusella otti kunnon tujaukset pilsnerin ja tentun seoksesta. Tätä tenuporukkaa oli yhteensä puolenkymmentä heppua. Vaikka tenuhumalassa aika kului kuin iltamissa, oli joskus tekemisen puutetta. Niinpa otetiin kannullinen juomia mukaan ja lähdettiin rannalle viettämään kaunista kesäpäivää. Siellä miehet kellottelivat ilman paitaa ja ottivtat välillä paukkuja tenuplseristä. Kärpäset tuppasivat häiritsemään heidän oloaan. Oskari muisti kuulleensa isältään käpykaartissa sellaisesta ajavietepelistä, jolla käpypojat olivat aikaansa kesällä kuluttaneet.
"Kuulkaas pojat" Oskari huusi, "Aletaanko kilpailemaan kenen nenälle kärpänen ensimäisenä lentää". "Tänne rinkiin pojaat, huuteli Oskari ja rinki saatiinkin kuntoon. "Nyt sitten maataan hiljaa, ja jonka nenälle kärpänen ensimäisenä lentää, saa kupillisen tenua".
Selevähän tämä kaverit huusivat yhteen ääneen.
Oskari tyrkkäsi etusormensa persereikään ja kaivoi sieltä tenu,ruislepä, pahalle haisevan paskanokareen ja sipaisi sen nenän päähän. Toiset eivät huomanneet Oskarin vilppiä.
Eipä aikaakaan, kun Oskari hihkaisi "MULLA". Toiset puuasivat pettyneinä ja Oskati kaatoi tenupilsneriä kupillisen ja naukkasi sen kituksiinsa. "Otetaanko uusiksi" Oskari kysyi. Ilman muuta murisivat toiset. Tätä jatkui useita kierroksia, aina Oskari voitti. Tosin hän loppujen lopuksi tuli niin känniin, että nukahti pitkälti iltapäivään asti.
Näin kului Oskari Sonbackan ensimäinen kesä "armeijan" jälkeen.
Talvella Oskarin elämä oli ankeampaa. Ei ollut rantapäiviä, eikä kakkilelejä. Vietettiin aikaa kuppilassa, mutta sieltäkin porukka häädettiin pois, kun baarin isäntä huomasi, että nämä tekevät tenukuppeja.
Oskari oli saanut vuokrattua pienellä vuokralla mökin Mäkelän tilan laidalta. Se oli vanha torppa, joka oli jäänyt tyhjilleen, kun torpan lapsen olivat muuttaneet Ruotsiin ja vanhukset kuolleet. Oskari maksoi nimellistä vuokraa, jotka rahat hän keräsi kavereiltaan, tai varasti isältään. Siellä kaveriporukka vietti aikaansa, mutta talviaikana harrastukset olivat vähäisiä.
Talvipäivär kärvästeltiin enimäkseen torpassa. Kaivattiin ajanvietteitä. Ei lentänyt kärpäset, eikä oikein peli onnistunut.
Sitten eräänä päivänä sattui heidän joukkoonsa "ulkoilu" reissulla eksymään uusi jäsen Uljas Viinanen
Tämä oli biologi, joka oli ollut jossain valtion tutkimuskeskuksessa töissä, muutta viinankäytön takia oli saanut potkut. Hän oli jatkanut harrastustaan potkujen jälkeenkin. Hän oli rappioalkoholisti.
Kaveri pyysivät uuden jäsenen kylään Oskarin torpalle. Siinä rupatellessa tuli puheeksi peli, jota kesälle pelailtiin. Sitten porukka harmitteli, että talvella, kun ei ole kärpäsiä, aika käy pirun pitkäksi.
"Aletaan tarhaamaan kärpäsiä." sanoi Viinanen.
Hä, hä kyselivät toverit. "Niin aletaan keinotekoiseti hautomaan kärpästen munia, se on ihan helppoa". "Ihanko totta", muuan toveri virkkoi. "Kyllä kyllä. "Tarvitaan vain muutamia juttuja" sanoi Uljas Viinanen. "Minä hankinkin ne huomenna, kun käyn kaupungissa".
Niin valmistui Mäkelän tilan torppaan Suomen ensimäinen kärpäshautomo. Ensimäiset tuotokset siitä oli odotettavissa helmikuun lopulla v 1967.
Pelikööri odotti sitä, kuin joukupukkia. Oli hienoa, että voitiin tehdä hyödyllistä tieteellistä tutkimusta. Mikäli tulokset olisivat onnistuneita suunniteltiin jo markkinointia ympärivuotiselle kakkipelille. JATKKUU
Oakari oli taas vailla työtä. Hänen elämäänsä kuului nukkuminen, päivä baarissa kavereiden kanssa pilsua ryyppien. Pilsu ei oikein tyydyttänyt Oskarin tarpeita. Niinpä ajateltiin sitä kokeilla väkevöittää talousspriillä. Se homma tepsi. Siinä päivät meni nopeasti, kun heti aamusella otti kunnon tujaukset pilsnerin ja tentun seoksesta. Tätä tenuporukkaa oli yhteensä puolenkymmentä heppua. Vaikka tenuhumalassa aika kului kuin iltamissa, oli joskus tekemisen puutetta. Niinpa otetiin kannullinen juomia mukaan ja lähdettiin rannalle viettämään kaunista kesäpäivää. Siellä miehet kellottelivat ilman paitaa ja ottivtat välillä paukkuja tenuplseristä. Kärpäset tuppasivat häiritsemään heidän oloaan. Oskari muisti kuulleensa isältään käpykaartissa sellaisesta ajavietepelistä, jolla käpypojat olivat aikaansa kesällä kuluttaneet.
"Kuulkaas pojat" Oskari huusi, "Aletaanko kilpailemaan kenen nenälle kärpänen ensimäisenä lentää". "Tänne rinkiin pojaat, huuteli Oskari ja rinki saatiinkin kuntoon. "Nyt sitten maataan hiljaa, ja jonka nenälle kärpänen ensimäisenä lentää, saa kupillisen tenua".
Selevähän tämä kaverit huusivat yhteen ääneen.
Oskari tyrkkäsi etusormensa persereikään ja kaivoi sieltä tenu,ruislepä, pahalle haisevan paskanokareen ja sipaisi sen nenän päähän. Toiset eivät huomanneet Oskarin vilppiä.
Eipä aikaakaan, kun Oskari hihkaisi "MULLA". Toiset puuasivat pettyneinä ja Oskati kaatoi tenupilsneriä kupillisen ja naukkasi sen kituksiinsa. "Otetaanko uusiksi" Oskari kysyi. Ilman muuta murisivat toiset. Tätä jatkui useita kierroksia, aina Oskari voitti. Tosin hän loppujen lopuksi tuli niin känniin, että nukahti pitkälti iltapäivään asti.
Näin kului Oskari Sonbackan ensimäinen kesä "armeijan" jälkeen.
Talvella Oskarin elämä oli ankeampaa. Ei ollut rantapäiviä, eikä kakkilelejä. Vietettiin aikaa kuppilassa, mutta sieltäkin porukka häädettiin pois, kun baarin isäntä huomasi, että nämä tekevät tenukuppeja.
Oskari oli saanut vuokrattua pienellä vuokralla mökin Mäkelän tilan laidalta. Se oli vanha torppa, joka oli jäänyt tyhjilleen, kun torpan lapsen olivat muuttaneet Ruotsiin ja vanhukset kuolleet. Oskari maksoi nimellistä vuokraa, jotka rahat hän keräsi kavereiltaan, tai varasti isältään. Siellä kaveriporukka vietti aikaansa, mutta talviaikana harrastukset olivat vähäisiä.
Talvipäivär kärvästeltiin enimäkseen torpassa. Kaivattiin ajanvietteitä. Ei lentänyt kärpäset, eikä oikein peli onnistunut.
Sitten eräänä päivänä sattui heidän joukkoonsa "ulkoilu" reissulla eksymään uusi jäsen Uljas Viinanen
Tämä oli biologi, joka oli ollut jossain valtion tutkimuskeskuksessa töissä, muutta viinankäytön takia oli saanut potkut. Hän oli jatkanut harrastustaan potkujen jälkeenkin. Hän oli rappioalkoholisti.
Kaveri pyysivät uuden jäsenen kylään Oskarin torpalle. Siinä rupatellessa tuli puheeksi peli, jota kesälle pelailtiin. Sitten porukka harmitteli, että talvella, kun ei ole kärpäsiä, aika käy pirun pitkäksi.
"Aletaan tarhaamaan kärpäsiä." sanoi Viinanen.
Hä, hä kyselivät toverit. "Niin aletaan keinotekoiseti hautomaan kärpästen munia, se on ihan helppoa". "Ihanko totta", muuan toveri virkkoi. "Kyllä kyllä. "Tarvitaan vain muutamia juttuja" sanoi Uljas Viinanen. "Minä hankinkin ne huomenna, kun käyn kaupungissa".
Niin valmistui Mäkelän tilan torppaan Suomen ensimäinen kärpäshautomo. Ensimäiset tuotokset siitä oli odotettavissa helmikuun lopulla v 1967.
Pelikööri odotti sitä, kuin joukupukkia. Oli hienoa, että voitiin tehdä hyödyllistä tieteellistä tutkimusta. Mikäli tulokset olisivat onnistuneita suunniteltiin jo markkinointia ympärivuotiselle kakkipelille. JATKKUU
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatka odotan mielenkiinnolla
Sonnimiehen mukana meni kaksi ensimäistä osaa. voi hitsin hitsi.