Mistä uskovainen erottaa kulloisestakin kärsimyksestä/pahalta tuntuvasta asiasta, milloin kyseessä on herran asettama koettelemus ja milloin saatanan tihutyöt?
Se pieni(?) ero
Tuittu
7429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei Saatana tee tihutöitä, vaan hän viettelee ihmiset pois Herran luota. Kun ihminen saa paljon rahaa ja maallista rakkautta ja yms. kivaa, unohtaa hän Herran. Kun juot shamppanjaa porealtaassa, niin ei siinä paljon Raamatun luku silloin kiinnosta...
Herran taas tunnetusti koettelee omiaan (muistakaamme Jobia), eli jos joku saa syövän, menee vararikkoon, menettää kaikki lähiomaisensa ja joutuu syyttömänä vankilaan... Silloin tiedät, että tämä henkilö on Jumalalle erityisen rakas!
Eihän Jeesuskaan menestyjien pariin hakeutunut, vaan kaikenlaisten spitaalisten ja riivattujen.
Niinhän se on. Eihän Aatamille ja Eevalle tullut mielenkään palvoa jumalaa paratiisissa. Mutta annas olla kun alkoi elon kurjuus ja vaiva paratiisista potkimisen takia, niin johan tarvittiin jumalaa.
Nykyihminen tajuaa, ettei jumala kulje taivaalla ukkosella eikä sairaus ole jumalan koettelemus.
Jos uskoo sinun väitteisiisi, niin raakahan tuo jumala on. Vai sekö lastaan vihaa joka vitsaa säästää?
sanoisin, että herran asettama koettelemus on se, kun hihhuli tekee toiselle väryyttä ja tästä aiheutuu kärsimystä toiselle. Kun taas saatanan tihutyö on se, kun joku aiheuttaa hihhulille vääryyttä ja tästä aiheutuu kärsimystä hihhulille.
Tästä se pieni ero ero syntyy. Hihhulihan on tavallaan jumala. Tai mielestään ainakin jumalan asemassa jumalan sanan saattaja. Kaikki muu onkin sitten saatanasta. Näinhän se menee?
Tämä ihan kokemuksen perusteella, kun seuraa hihhulien käyttäytymistä.
Oletetaan, että ihminen joutuu johonkin kärsimykseen, olkoon sitten Jumalan tai pirun lähettämä. Miten ihminen suhtautuu kärsimykseensä? Alkaako hän moittia Jumalaa, joka ei pidäkään hänestä huolta? Vai syyttääkö hän Pirua kärsimyksistään? Vai alistuuko hän tähän asiaan luonnollisena osana elämää odottaen parempaa huomista ja kiittäen niistä vuosista, jotka hänelle oli suotu ennen tätä ja mahdollisesti tämän jälkeen? Kenen varassa me täällä oikestaan elämme? Itsemmekö? Vai olemmeko sittenkin suuremmassa kädessä?
keskustelin yhden hihhulin kanssa kiusaamisesta. Hän sanoi tähän tapaan: Ihmiselle on luonnollista etsiä toisesta ihmisestä heikkoja kohtia ja käyttää niitä hyväkseen. Tökkiä ja repiä. Ihmistä voidaan verrata eläinlaumaan jossa vahvat yksilöt tökkivät ja repivät heikoimpiaan. Tämä on ihan luonnollista.
Eli tällä perusteella esim. koulu- ja työpaikkakiusaaminen on aivan luonnollista ja normaalia. Ne ovat koettelemuksia. Jos oikein ymmärsin niin ne tulevat korkeammalta taholta.
Onko esim. koulu- ja työpaikkakiusaamisesta aiheutuneen kärsimukset koettelemuksia? Siis korkeammalta taholta tulleita. Näi voitaisiin ajatella mikäli ajattelisimme kuten kyseinen hihhuli.
Sekä hyvät että huonot asiat tulevat yleensä muiden ihmisten taholta. Kiusattu on yleensä kärsivällinen ihminen, joka ei pienistä hetkahda. Mutta myös kiusaaja on yleensä henkilö, joka ei helposti lopeta, vaan jatkaa nälvimistä siihen asti, että uhri sortuu - mikäli sortuu. Uhrihan voi tiedostaa ongelman ja hakea apua. Kiusaajahan se sairas on, ei kiusattu. Seuraukset voivat olla vakavia, jos uhri ei saa/hae apua ajoissa.
En usko, että Jumala lähettää kiusaajia työpaikoille ja kouluihin. Joidenkin henkilöiden pätemisen tarve vain ei pääse muuten esille kuin kiusaamisen kautta. Kiusaajien tunne-elämä on häiriintynyt.
esim. kiusaaminen ei tule korkeammalta tasolta vaan ihmisestä. Näinhän se normaali järjellä ajateluuna onkin, mutta joidenkin hihhulien mielesetä asia ei ole näin. Vaan esim. kiusaamiset ovat koettelemuksia. Jotka tulevat korkeammalta tasolta.