Seksuaalinen hyvinvointi

Monilla uskonnoilla on ylipäätään kielteinen ja holhoava kanta seksuaalisuuteen. Suomen ev.lut. kirkollakin on esimerkiksi sen piispojen linjauksen mukaan ”varovaisen kielteinen kanta” itsetyydytykseen. Ahdasmieliset rajoitukset yhdistyneenä vaikkapa rippikoulujen syntiopetukseen - kenties koulujen ”omassa uskonnossakin” - voi aiheuttaa joillekin nuorille henkistä ahdistusta.

Seksuaalisuus ja parisuhde

Uskonnoissa on ahdasmielisiä rajoituksia jo seurustelulle ylipäätään (esim. uskontorajoite, vaatimus samasta uskonnosta) ja varsinkin seksuaaliselle kanssakäymiselle. Seurustelu, seksuaalinen tutustuminen ja myös yhdessä asuminen (ns. avoliitto) ovat sekulaarin, uskonnottoman etiikan mukaan yleensä hyvin järkevää ja muutenkin mukavaa. Sen sijaan ”kokemattomana” avioituminen on sen sijaan riski, varsinkin kun avioliitolla on juridisesti ilman avioehtoa vahvoja taloudellisia seuraamuksia.

Seksuaalikasvatuksessa on tarpeen tuoda esiin seksiä myönteisenä ja iloisena asiana, joka edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Seksi on varmaankin parhaimmillaan rakastavaisten kesken parisuhteessa, mutta se voi varsinkin vastavuoroisena olla mainio hyvinvointia lisäävä asia myös ilman vakiintunutta parisuhdetta. Luonnollisesti seksiin kuuluu myös huomaavaisuus ja vastuullisuus muun muassa liittyen terveyshygienian ja raskauden ehkäisyyn.

Seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvo ja yhdenvertainen kohtelu tulee turvata huolimatta uskontojen homoseksuaaleihin, laillistettuihin parisuhteisiin ja adoptio-oikeuteen kohdistamasta paheksunnasta tai syrjinnästä.

Lisääntymisterveys

Lapsen etu on syntyä vanhempien haluamana häntä odottavaan kotiin, ja mahdollisuus yhtäältä hedelmöityshoitoihin ja toisaalta ehkäisyn käyttöön edistävät sitä. Vanhempien seksuaalinen hyvinvointi ilman ahdistavia uskonnollisia rajoituksia on myös syntyvien lasten etu.
Oikeus tietoon seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja ehkäisymenetelmien hyvä saatavuus on tärkeää, ja yhteiskunnan tulee huolehtia niiden toteutumisesta. Myös oikeus lain mukaiseen aborttiin on säädetty demokraattisesti, sosiaalieettiseen harkintaan perustuen, ja siltä pohjalta pitää toimia jatkossakin. Kysymys ei ole vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös perheiden ja syntyvien lapsien oikeuksien edistämisestä.

Uskonnottomaan yhteiskuntaetiikkaan kuuluu ainutlaatuisen elämän kunnioitus, ja sen vuoksi julkisessa terveydenhuollossa on tehtävä kaikki voitava lääketieteellisesti myös keskenmenojen ja lapsikuolleisuuden vähentämiseksi eikä luottaa "korkeimpiin voimiin" ja "kohtaloon".

Seksuaaliseen hyvinvointiin ja syntyvyyden säännöstelyyn liittyviä oikeuksia yritetään rajoittaa uskonnollisideologisin perustein. Niitä vastaan saarnaavat katolinen kirkko ja paavi, ortodoksinen kirkko, monet protestanttiset liikkeet ja islamin uskonnon edustajat. Osaton ei ole myöskään Suomen evankelisluterilainen kirkko ja eräät sen piirissä toimivat liikkeet. Pyritään sekä lainsäädännön heikennyksiin että käytännön toiminnan rajoittamiseen varsinkin kouluopetuksessa.

Seksuaaliset oikeudet

Seksuaalioikeuksien julistuksessa (World Association for Sexology,WAS, Hong Kong 1999) luetellaan seuraavat seksuaaliset oikeudet. Niiden voidaan katsoa kuuluvan ihmisoikeuksien piiriin.
1. Seksuaalinen vapaus
2. Seksuaaliseen itsemääräämisoikeus, loukkaamattomuus ja fyysinen turvallisuus
3. Seksuaaliseen yksityisyys
4. Seksuaalinen oikeudenmukaisuus
5. Seksuaalinen mielihyvä
6. Seksuaalinen tunteiden ilmaisu
7. Seksuaalinen liittyminen
8. Vastuullinen ehkäisymenetelmien valinta
9. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvat tiedot
10. Seksuaalikasvatus ja -valistus
11. Seksuaaliterveyspalvelut

Seksuaalisuuden ilmentymiä

Ainakin seuraavat seksuaalisuuden ilmentymät ovat sensitiivisiä ihmisoikeuksien näkökulmasta:
Masturbointi, Seurustelu, Seksi ilman tai ennen avioliittoa, Neitsyys, Avoliitto, Raskauden ehkäisy, myös jälkiehkäisy, Hedelmöityshoidot, Abortti, Avioliiton solmiminen, Avioliiton ulkopuolinen seksi, uskottomuus, sivusuhteet, Avioero, Avioliiton jälkeinen seksi, Uudelleen avioituminen, Homoseksuaalinen seksi, Sukupuolen vaihdos tai korjausleikkaus, Prostituutio.

Monissa seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä lainsäädäntö ja tapakulttuuri Suomessa ovat ”sallivia”, mutta uskontojen opetuksissa on moniin niistä ”kielteistä” suhtautumista, miten tämä heijastuu
- ihmisille mahdollisesti ristiriitaisuutta ja henkistä ahdistusta aiheuttavana tekijänä
- kouluopetuksen seksuaalikasvatuksessa (terveystieto, biologia, muu opetus) mahdollisesti rajoittavana tekijänä
- muussa seksuaalikasvatuksessa ja -valistuksessa rajoittavana tekijänä
- seksuaaliterapiassa ja parisuhdeterapiassa.

Ihmisoikeuksien ja seksuaalisten oikeuksien toteutumiseen käytännössä on syytä kiinnittää huomiota. Seksuaalisuuden näkeminen myönteisenä asiana lähtökohtana seksuaalikasvatuksessa, myös riskien, kuten seksitautien ehkäisyssä ja lisääntymisterveyteen liittyvässä työssä.