Kirjoitin aikaisemmin näin:
"Helluntailaisilla on eräs salaisuus
Eivät he sitä sinulle kerro. Monet sen kuitenkin tietävät. Toiset häpeävät sitä. Viimeksi asia oli laajemmin esillä 70-80-luvulla.
Kaikesta muusta he puhuvat mielellään, mutta on eräs asia, mistä he kuitenkin vaikenevat.
Vaikenevat, kun sillä on ratkaiseva merkitys ihmisten suhtautumiseen helluntailaisia kohtaan. Helluntailaiset pelkäävät maineensa ja kielteisen julkisuuden puolesta.
Nyt kaikki on hyvin, rauha, rauha, eikä mitään hätää, kunhan vain, ne jotka asiasta tietävät, pysyvät vaiti.
Monet tietävät, mutta osaavat pitää suunsa kiinni, varsinkin muutamat vanhemmat ihmiset, joista osa oli asiassa osallisia 70-80-luvulla. "
Nyt jatkan aiheesta ja annan vastauksen:
Minä löysin sen vanhoista lehdistä. Huomasin että helluntailaiset julistivat ennen evankeliumia Jeesuksesta, sellaisella voimalla ja varmuudella, että ihmiset jotka sen kuulivat, tulivat uskoon.
Helluntailaiset julistivat "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Nyt he häpeävät tehdä niin, he pelkäävät että se sotkisi heidän hyvät suhteensa luterilaiseen kirkkoon ja saisi heidät näyttämään joiltakin hävettäviltä lahkolaisilta.
He ovat piiloutuneet seurakuntiinsa, he pelkäävät.
He mieluummin salaavat evankeliumin sanoman, kuin että julistaisivat sitä rohkeasti kaduilla ja kujilla. Häpeävätkö he ristiä, ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta ?
He kun tahtovat olla arvostettuja kirkollisia, kulkea puku päällä arvokkaasti kokouksiin ja istua kaikessa rauhassa kuunnellen taidokasta musiikkia ja miellyttävää uskonnollista esitelmää, joka hivelee heidän korviaan.
Kaduilla ja kujilla monet uskomattomat etsivät epätoivossaan apua, mutta ei ole heille auttajaa.
Jos he julistaisivat rohkeasti evankeliumia, he sanoisivat suoraan luterilaista kirkkoa eksytykseksi, sitähän se on, kun muutamalla vesitipalla kastellaan vauvoista muka uskovia. Samaten tulisi julistaa synniksi luterilaisten epäraamatullinen opetus seurakunnasta, jossa ovat sekaisin jumalattomat ja uskovat. Ennen helluntailaiset uskalsivat julistaa evankeliumin totuutta kasteesta ja seurakunnasta, nyt he ovat katsoneet paremmaksi, julistaa sellaista, mikä kaikille hyvin sopii.
Eihän sitä voi näinä aikoina ääneen julistaa, että haureus on syntiä, kun vanhemmistossakin on haureutta harjoittavia miehiä ja naisia. Onko? Kyllä valitettavasti, ehkei nyt aivan joka seurakunnassa, mutta ei saisi olla ainuttakaan yhdessäkään.
Eikä sitä nykyisin voi puhua tupakastakaan, kun niin monet seurakunnan nuoret polttavat, suuttuisivat pian ja menisivät vapaakirkkoon. Ennen tupakkaa polttaneet nuoret erotettiin, nyt erotetaan tupakan poltosta nuhtelevat ihmiset, lakihenkisinä ja armottomina.
Uskomattomat jotka lukevat lehdistä juttuja haureellisista helluntailaisista seurakunnanjohtajista ja ylistyksenjohtajista, kääntävät inhoten päätänsä toiseen suuntaan, kulkiessaan helluntaiseurakunnan ohitse. Sellaista ei tapahtunut ennen, nyt sellaista tapahtuu helluntaiseurakunnissa ja monissa muissakin seurakunnissa.
Jeesuksen kuolema ja ristiin naulitseminen, eihän sellaisesta kamalasta asiasta sovi puhua, kaikki kuulijat vain masentuisivat, he kun ovat tottuneet kuuntelemaan iloista ja positiivista evankeliumia.
Mitä uskomaton välittää jostakin sellaisesta saarnatusta höpötyksestä, että ylistämisen kautta aukeavat taivaan rahakammiot, ei hän jaksa tuollaista roskaa kuunnella, evankeliumia hän oli etsimässä, mutta vain rahasta puhuttiin. Miksi hän menisi helluntaiseurakunnan kokoukseen, kun tietää, että aivan yhtä tyhjäksi jää sielläkin, kuin luterilaisen kirkon kuolleissa muotomenoissa.
Ja sitä paitsi, kaikki ne tahtovat olla yhtä, helluntailaiset luterilaisia ja luterilaiset helluntailaisia, kuka sellaista sekoitusta jaksaa, ei selvää saarnaa suuntaan eikä toiseen.
Entä seurakuntalaiset, sekö on heidän tarkoituksensa, että istuvat mukavilla penkeillään, jotta nekin tulisivat käytetyiksi, kuuntelevat uskonnollisia korvia mukavasti hiveleviä esitelmiä ja ylisteleviä lauluja ja häipyvät sitten koteihinsa odottamaan seuraavaa sunnuntaita ?
Sitä vartenko Jeesus heidät pelasti ? Eikö heillä ole osuutta ja velvollisuutta Jumalan valtakunnan työhön ja Jeesuksen seuraamiseen ?
Eikö seurakunnan tarkoitus ole sielujenvoittaminen ja uskoon tulleiden ihmisten opettaminen ?
Ainakin ennen oli, monet seurakuntalaiset olivat evankelistoja ja toiset olivat heille tukena ja apuna, osallistuivat seurakunnan toimintaan kuoroissa, muonituksessa, talkoissa ja kaikessa muussa.
Miksi nykyiset helluntailaiset enimmäkseen ovat luopuneet evankeliumin julistamisesta, seurakunnan käytännön töihin ja toimiin osallistumisesta ?
Ehkä he seuraavat Jeesusta etäältä, sopivan kaukaa, jotta kengät eivät likastuisi.
Ei puhettakaan, että he näkisivät vaivaa evankeliumin tähden, ei aiettakaan että he osallistuisivat telttakokouksien järjestämiseen tai evankelioimiseen. Sielut eivät heitä kiinnosta, koska Jeesuksen Kristuksen evankeliumista on tullut halveksittu, koska mukavat ja viihdyttävät esitelmät ovat tulleet tilalle, kuka heistä edes välittää sieluista, kukin etsii vain omaa parastaan.
Olisihan se nyt aivan hämmästyttävää, jos helluntaiseurakunnassa julistettaisiin parannuksen tekemistä, johan siinä herkemmät kuulijat vallan ahdistuisivat ja monet loukkaantuisivat koko helluntaiseurakuntaan ja menisivät pois. Parannuksen tekeminen kuulostaa henkilökohtaiselta loukkaukselta ja vaatimukselta, joka painostaa jotakin tekemään. Eihän sellainen sovi tämän ajan henkeen.
Kyllä usko kelpaa, kunhan se ei puutu omaan elämään, eikä vaadi mistään luopumaan ja mitään tekemään.
Helluntailaisten eräs vaiettu salaisuus on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, jonka julistamisesta on suurimmaksi osaksi luovuttu, jonka julistamisesta on otettu suola pois, jolloin siitä on tullut siirapilla makeutettua korvike evankeliumia, sellaista jaaritusta mistä puuttuu Jumalan voima ja Pyhän Hengen vaikutus.
70-80-luvulla sai kuulla evankeliumia, nyt se on jo paljon vaikeampaa, menet sinne tai tänne, höpötyksiä ja jaarituksia saat kuulla. Vanhat evankeliumia Pyhässä Hengessä ja Jumalan voimassa julistaneet saarnamiehet ja evankelistat ovat melkein kaikki kuolleet ja loput ovat jo melko väsyneitä. Uusia taidollisia sananjulistajia on kovin vaikea löytää.
Helluntailaiset nukkuvat, aivan kuin useimmat muutkin, elämä on vähissä, muotomenot ja ylistys ovat arvossaan, Jumalan voima on menetetty, sielullisuus on sen korvikkeena. Ennen ihmisiä parannettiin, mutta nyt heitä vain kaadetaan. Ennen ihmisiä julistettiin syntisiksi ja he tulivat uskoon, nyt heitä laulatetaan ja he tulevat uskonnollisiksi.
Monet väheksyvät helluntaiherätystä, ilkkuvat sen nukkuessa, osoittavat sormillaan sen vikoja ja puutteita. Eksyttäjät ja luterilaiset ovat riemuissaan, repivät siitä saalistaan.
Entä jos käy vielä niin, että helluntaiherätys ravistelee yltään kirkollisuudenverkon, riisuu yltään ekumenian kahleet ja synnin painot, nousee Jumalan armossa kohti parannuksen tekemistä ja uudistusta ?
Helluntaiherätyksessä on mukana hyviä ja toimeliaita kristittyjä, eivät he kaikki nuku, osa on hereillä ja moni muukin tahtoisi herätä.
Helluntaiseurakunta on voimaton, niin kauan kuin se hyväksyy syntiä ja eksytystä keskellään. Seurakunta joka tottelee Jumalaa ja jossa julistetaan Jumalan sanaa Pyhässä Hengessä ja totuudessa, menestyy ja kasvaa.
Odotan helluntaiseurakunnilta paljon enemmän kuin muilta seurakunnilta. Vaikka joissakin muissa seurakunnissa on yhtä ja toista hyvää ja kaunista, näen kuitenkin helluntaiherätyksen mahdollisuudet parempina, kuin näiden muiden.
Helluntaiseurakuntien oppi on raamatullisempi kuin useimmissa muissa, käytäntökin on aiemmin ollut, vaikka se ei juuri nyt siltä tunnu.
Suurin toivo helluntaiseurakuntien suhteen on siinä, että yksittäiset helluntailaiset alkaisivat janoamaan Jumalan voimaa ja vaikutusta seurakuntiinsa ja olisivat valmiita tekemään parannusta seurakuntana, ajaisivat rohkeasti pois kaikki eksyttäjät, sekä myös kelvottomat paimenet ja ne seurakuntalaiset joka elävät synnissä eivätkä parannusta tee.
Muuta keinoa ei ole. Rukousta ja oikeita tekoja. Itsestään eivät asiat paremmiksi muutu, seurakuntalaiset voivat aukaista suunsa ja tehdä kaikkensa sen eteen, että seurakunnista saataisiin ulos kaikki menestysteologit ja ihmisten naurattajat ja kaatajat. Sitten pitäisi saada seurakuntiin sellaisia Jumalan sanan julistajia, jotka eläisivät pyhää elämää ja rohkeasti julistaisivat parannuksen saarnaa Pyhässä Hengessä ja totuudessa.
"Helluntailaisilla on eräs salaisuus
Eivät he sitä sinulle kerro. Monet sen kuitenkin tietävät. Toiset häpeävät sitä. Viimeksi asia oli laajemmin esillä 70-80-luvulla.
Kaikesta muusta he puhuvat mielellään, mutta on eräs asia, mistä he kuitenkin vaikenevat.
Vaikenevat, kun sillä on ratkaiseva merkitys ihmisten suhtautumiseen helluntailaisia kohtaan. Helluntailaiset pelkäävät maineensa ja kielteisen julkisuuden puolesta.
Nyt kaikki on hyvin, rauha, rauha, eikä mitään hätää, kunhan vain, ne jotka asiasta tietävät, pysyvät vaiti.
Monet tietävät, mutta osaavat pitää suunsa kiinni, varsinkin muutamat vanhemmat ihmiset, joista osa oli asiassa osallisia 70-80-luvulla. "
Nyt jatkan aiheesta ja annan vastauksen:
Minä löysin sen vanhoista lehdistä. Huomasin että helluntailaiset julistivat ennen evankeliumia Jeesuksesta, sellaisella voimalla ja varmuudella, että ihmiset jotka sen kuulivat, tulivat uskoon.
Helluntailaiset julistivat "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Nyt he häpeävät tehdä niin, he pelkäävät että se sotkisi heidän hyvät suhteensa luterilaiseen kirkkoon ja saisi heidät näyttämään joiltakin hävettäviltä lahkolaisilta.
He ovat piiloutuneet seurakuntiinsa, he pelkäävät.
He mieluummin salaavat evankeliumin sanoman, kuin että julistaisivat sitä rohkeasti kaduilla ja kujilla. Häpeävätkö he ristiä, ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta ?
He kun tahtovat olla arvostettuja kirkollisia, kulkea puku päällä arvokkaasti kokouksiin ja istua kaikessa rauhassa kuunnellen taidokasta musiikkia ja miellyttävää uskonnollista esitelmää, joka hivelee heidän korviaan.
Kaduilla ja kujilla monet uskomattomat etsivät epätoivossaan apua, mutta ei ole heille auttajaa.
Jos he julistaisivat rohkeasti evankeliumia, he sanoisivat suoraan luterilaista kirkkoa eksytykseksi, sitähän se on, kun muutamalla vesitipalla kastellaan vauvoista muka uskovia. Samaten tulisi julistaa synniksi luterilaisten epäraamatullinen opetus seurakunnasta, jossa ovat sekaisin jumalattomat ja uskovat. Ennen helluntailaiset uskalsivat julistaa evankeliumin totuutta kasteesta ja seurakunnasta, nyt he ovat katsoneet paremmaksi, julistaa sellaista, mikä kaikille hyvin sopii.
Eihän sitä voi näinä aikoina ääneen julistaa, että haureus on syntiä, kun vanhemmistossakin on haureutta harjoittavia miehiä ja naisia. Onko? Kyllä valitettavasti, ehkei nyt aivan joka seurakunnassa, mutta ei saisi olla ainuttakaan yhdessäkään.
Eikä sitä nykyisin voi puhua tupakastakaan, kun niin monet seurakunnan nuoret polttavat, suuttuisivat pian ja menisivät vapaakirkkoon. Ennen tupakkaa polttaneet nuoret erotettiin, nyt erotetaan tupakan poltosta nuhtelevat ihmiset, lakihenkisinä ja armottomina.
Uskomattomat jotka lukevat lehdistä juttuja haureellisista helluntailaisista seurakunnanjohtajista ja ylistyksenjohtajista, kääntävät inhoten päätänsä toiseen suuntaan, kulkiessaan helluntaiseurakunnan ohitse. Sellaista ei tapahtunut ennen, nyt sellaista tapahtuu helluntaiseurakunnissa ja monissa muissakin seurakunnissa.
Jeesuksen kuolema ja ristiin naulitseminen, eihän sellaisesta kamalasta asiasta sovi puhua, kaikki kuulijat vain masentuisivat, he kun ovat tottuneet kuuntelemaan iloista ja positiivista evankeliumia.
Mitä uskomaton välittää jostakin sellaisesta saarnatusta höpötyksestä, että ylistämisen kautta aukeavat taivaan rahakammiot, ei hän jaksa tuollaista roskaa kuunnella, evankeliumia hän oli etsimässä, mutta vain rahasta puhuttiin. Miksi hän menisi helluntaiseurakunnan kokoukseen, kun tietää, että aivan yhtä tyhjäksi jää sielläkin, kuin luterilaisen kirkon kuolleissa muotomenoissa.
Ja sitä paitsi, kaikki ne tahtovat olla yhtä, helluntailaiset luterilaisia ja luterilaiset helluntailaisia, kuka sellaista sekoitusta jaksaa, ei selvää saarnaa suuntaan eikä toiseen.
Entä seurakuntalaiset, sekö on heidän tarkoituksensa, että istuvat mukavilla penkeillään, jotta nekin tulisivat käytetyiksi, kuuntelevat uskonnollisia korvia mukavasti hiveleviä esitelmiä ja ylisteleviä lauluja ja häipyvät sitten koteihinsa odottamaan seuraavaa sunnuntaita ?
Sitä vartenko Jeesus heidät pelasti ? Eikö heillä ole osuutta ja velvollisuutta Jumalan valtakunnan työhön ja Jeesuksen seuraamiseen ?
Eikö seurakunnan tarkoitus ole sielujenvoittaminen ja uskoon tulleiden ihmisten opettaminen ?
Ainakin ennen oli, monet seurakuntalaiset olivat evankelistoja ja toiset olivat heille tukena ja apuna, osallistuivat seurakunnan toimintaan kuoroissa, muonituksessa, talkoissa ja kaikessa muussa.
Miksi nykyiset helluntailaiset enimmäkseen ovat luopuneet evankeliumin julistamisesta, seurakunnan käytännön töihin ja toimiin osallistumisesta ?
Ehkä he seuraavat Jeesusta etäältä, sopivan kaukaa, jotta kengät eivät likastuisi.
Ei puhettakaan, että he näkisivät vaivaa evankeliumin tähden, ei aiettakaan että he osallistuisivat telttakokouksien järjestämiseen tai evankelioimiseen. Sielut eivät heitä kiinnosta, koska Jeesuksen Kristuksen evankeliumista on tullut halveksittu, koska mukavat ja viihdyttävät esitelmät ovat tulleet tilalle, kuka heistä edes välittää sieluista, kukin etsii vain omaa parastaan.
Olisihan se nyt aivan hämmästyttävää, jos helluntaiseurakunnassa julistettaisiin parannuksen tekemistä, johan siinä herkemmät kuulijat vallan ahdistuisivat ja monet loukkaantuisivat koko helluntaiseurakuntaan ja menisivät pois. Parannuksen tekeminen kuulostaa henkilökohtaiselta loukkaukselta ja vaatimukselta, joka painostaa jotakin tekemään. Eihän sellainen sovi tämän ajan henkeen.
Kyllä usko kelpaa, kunhan se ei puutu omaan elämään, eikä vaadi mistään luopumaan ja mitään tekemään.
Helluntailaisten eräs vaiettu salaisuus on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, jonka julistamisesta on suurimmaksi osaksi luovuttu, jonka julistamisesta on otettu suola pois, jolloin siitä on tullut siirapilla makeutettua korvike evankeliumia, sellaista jaaritusta mistä puuttuu Jumalan voima ja Pyhän Hengen vaikutus.
70-80-luvulla sai kuulla evankeliumia, nyt se on jo paljon vaikeampaa, menet sinne tai tänne, höpötyksiä ja jaarituksia saat kuulla. Vanhat evankeliumia Pyhässä Hengessä ja Jumalan voimassa julistaneet saarnamiehet ja evankelistat ovat melkein kaikki kuolleet ja loput ovat jo melko väsyneitä. Uusia taidollisia sananjulistajia on kovin vaikea löytää.
Helluntailaiset nukkuvat, aivan kuin useimmat muutkin, elämä on vähissä, muotomenot ja ylistys ovat arvossaan, Jumalan voima on menetetty, sielullisuus on sen korvikkeena. Ennen ihmisiä parannettiin, mutta nyt heitä vain kaadetaan. Ennen ihmisiä julistettiin syntisiksi ja he tulivat uskoon, nyt heitä laulatetaan ja he tulevat uskonnollisiksi.
Monet väheksyvät helluntaiherätystä, ilkkuvat sen nukkuessa, osoittavat sormillaan sen vikoja ja puutteita. Eksyttäjät ja luterilaiset ovat riemuissaan, repivät siitä saalistaan.
Entä jos käy vielä niin, että helluntaiherätys ravistelee yltään kirkollisuudenverkon, riisuu yltään ekumenian kahleet ja synnin painot, nousee Jumalan armossa kohti parannuksen tekemistä ja uudistusta ?
Helluntaiherätyksessä on mukana hyviä ja toimeliaita kristittyjä, eivät he kaikki nuku, osa on hereillä ja moni muukin tahtoisi herätä.
Helluntaiseurakunta on voimaton, niin kauan kuin se hyväksyy syntiä ja eksytystä keskellään. Seurakunta joka tottelee Jumalaa ja jossa julistetaan Jumalan sanaa Pyhässä Hengessä ja totuudessa, menestyy ja kasvaa.
Odotan helluntaiseurakunnilta paljon enemmän kuin muilta seurakunnilta. Vaikka joissakin muissa seurakunnissa on yhtä ja toista hyvää ja kaunista, näen kuitenkin helluntaiherätyksen mahdollisuudet parempina, kuin näiden muiden.
Helluntaiseurakuntien oppi on raamatullisempi kuin useimmissa muissa, käytäntökin on aiemmin ollut, vaikka se ei juuri nyt siltä tunnu.
Suurin toivo helluntaiseurakuntien suhteen on siinä, että yksittäiset helluntailaiset alkaisivat janoamaan Jumalan voimaa ja vaikutusta seurakuntiinsa ja olisivat valmiita tekemään parannusta seurakuntana, ajaisivat rohkeasti pois kaikki eksyttäjät, sekä myös kelvottomat paimenet ja ne seurakuntalaiset joka elävät synnissä eivätkä parannusta tee.
Muuta keinoa ei ole. Rukousta ja oikeita tekoja. Itsestään eivät asiat paremmiksi muutu, seurakuntalaiset voivat aukaista suunsa ja tehdä kaikkensa sen eteen, että seurakunnista saataisiin ulos kaikki menestysteologit ja ihmisten naurattajat ja kaatajat. Sitten pitäisi saada seurakuntiin sellaisia Jumalan sanan julistajia, jotka eläisivät pyhää elämää ja rohkeasti julistaisivat parannuksen saarnaa Pyhässä Hengessä ja totuudessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
salaisuus, ettei noin tule tapahtumaan. Maallistuminen ja kirkollistuminen on niin pitkällä, että sieltä ei ole enää paluuta.
Lainaus:
" Entä jos käy vielä niin, että helluntaiherätys ravistelee yltään kirkollisuudenverkon, riisuu yltään ekumenian kahleet ja synnin painot, nousee Jumalan armossa kohti parannuksen tekemistä ja uudistusta ? "
Seuraava askel on oikeus kantaa kirkollisveroja ja saada lisää oikeuksia papinvirkaan. Ehkäpä sitten myös oikeus siunata homopareja...
Pyhä Henki Niilo Yli- Vainion kautta johti ihmisiä Jeesuksen Kristuksen tykö, kaatoi ja paransi.
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02346_1
Tässä Niilo veljen hyviä saarnoja koskien mm. uudestisyntymistä, sairaiden parantumista ja Pyhän Hengen antaman voiman ja jumalallisen voitelun merkitystä.
http://www.saarna.net/puhuja.php?id=Ylivainio
Siihen aikaan se taisi olla kun Niilo nukkui pois. Sitä ennen, 1 -2 vuotta, Nummelassa suuressa evankelioititilaisuudessa Niiloa menimme vaimoni ja erään ystäväperheen kanssa kuulemaan. Innostavaa puhetta, väkevää julistusta, mutta ystäväperheemme lähti kesken pois. Syynä oli se, että Niilo puhui UHRIPUHETTA TÄHÄN TAPAAN:
"Laittakaa sittten uhriksi SELVÄÄ SETELIRAHAA, EI MITÄÄN KOLIKOITA MIELELLÄÄN, vaan ellei teillä ole seteleitä niin viekää ne kolikot mukananne vaikka hautaan. Iloista antajaa Jumala rakastaa!"
En ole vähääkään katkera tuosta puheesta, mutta kyllä se minustakin oli sanottu MUUSSA KUIN PYHÄSSÄ HENGESSÄ. Ei Raamattu turhaan käske 'valvomaan itseään ja opetustaan'. Samantapaista myyntiä oli Raamattuopiston kurssivierailujen aikana Toivion ILMESTYSKIRJAN KARTAN mainostaminen. Sen koin pahana, sillä kyllä Sana edellyttää puhtautta ja kohtuutta myös kaupankäynnissä.
Mitä tulee noihin helluntailaisiin kokouksiin, kyllä se veren ja parannuksen evankeliumi KAIKUI AIVAN TOISEEN MALLIIN 50-70-LUVUILLA. Nyt on tosiaan eksytty siihen valtavaan YLISTYSVAATIMUKSEEN ja sielulliseen "pumppaamalla" saatuun henkeen, psyykkauksella ja volyymia vaihdellen sekä toistoja jatkaen. Kuitenkin Sana ilmoittaa: " Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;-- "
Kirjoitat perättömiä.
Meillä julistetaan Ristiinnaulittua, verensä vuodattanutta ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, Jumalan ainosyntyistä Poikaa.
Julistetaan myös; Tehkää parannus ja auskokaa evankeliumi.
Veren sanoma on tärkeä koska saatana ei vihaa mitään muuta niin, kuin Jeesuksen sovitusverta,
koska
sen on väistyttävä Jumalan oman tieltä kun uskossa julistetaan täydellistä Golgatan voittoa Jeesuksen nimessä, veressä ja Pyhässä Hengessä.
Samoista asioista voidaan julistaa monella tavalla.
Helluntaiseurakuntia on monenlaisia.
Yhdessä seurakunnassa Jeesus julistetaan mukavaksi mieheksi, joka tahtoo antaa paljon rahaa, kaikkinaista menestystä, mersun, huvilan ja kaikkea muuta mukavaa.
Toisessa seurakunnassa Jeesus on kiltti mies, joka varovasti, ikäänkuin anteeksipyydellen pyytää etteivät seurakuntalaiset aivan kaikkea pahaa tekisi, mutta on kuitenkin aina niin armollinen ja rakkaudellinen, ettei tarkoita evankeliumillaan yhtään mitään, joten kaikki saavatkin elää miten tahtovat ja heille luvataan vielä taivaskin.
Tuo mitä elisabet10 kirjoitat, kuulostaa kyllä aika hyvältä. Jos kaikki olisi täsmälleen noin kuin sanasi kertovat, seurakuntasi olisi harvinainen poikkeus helluntaiherätyksen keskellä. Aina ei ole totuus, kerrotun mukaista, eikä sanat kykene kertomaan kaikkea, vaan lukijan pitäisi itse käydä paikanpäällä kokemassa ja kuulemassa.
ja synti on syntiä ja parannus on parannusta, armokin on armoa sille joka syntisenä tulee Jeesuksen luo.
Monenlaisia puhujia varmasti liikkuu ja jotkut ehkä pelkää karkottavansa ihmisiä liian voimakkaalla julistuksella.
Eihän sen aina tarvitse samanlaista ollakaan, mutta armo ja totuus käsi kädessä, ja
Pyhässä Hengessä julistettuna, että ihmisessä oleva Jumalan Henki virvoittuu, elpyy ja pääsee johtamaan ihmistä tämän arkielämän keskellä.
Monenlaista tarvitaan, mutta Jeesusken tulee saada olla MINÄ OLEN, seurakunnan keskellä,
onhan Hän Pää ja jäsenet Hänen ruumiinsa Hengessä ja näkyvällä tavalla.
Muutosta rukoillaan näihin asioihin.
luulisin, julistajalla itsellään Jeesuksen sisällinen tunteminen. Jonka naisena ymmärrät paremmin kuin yksikään meistä miehistä. Verrataanhan niin monesti Morsiamen ja Jeesuksen suhdetta avioliittoon. Ja maallisestihan väittävät että miehen suhde naiseen perustuu ainakin alussa näkemiseen.
Kun taas naisen tunteeseen ja enemmän sisälliseen kokemukseen. En Kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita samaa tunnetta kuin luonnollisessa ihmisessä on. Tuntea Jeesus on tärkeää, ja elää koko evankeliumi todeksi totuudessa omakohtaisesti, että meidän sisältämme virtaisivat nuo pelastavat elävänveden virrat Jotka siten siunaisivat muutakin ympärillä olevaa maailmaa.Sillä hän antaa sataa niin hyville kuin pahoille.
Sinä, puhdas ja synnitön, heitit ensimmäisen kiven. Sinä olet arvollinen tuomitsemaan muita.
menisit ostamaan "silmävoidetta" ja tarjoaisit sitä myöskin sokeille taluttajillesikin. ;)
Kovasti on uhoa nyt kirjoituksessasi!
Oletko itse helluntailainen!?
Mistä luulet seurakuntiin tulevan uskoa?
Siitäkö että kommenttisi tavoin uskovat istuvat mukavasti pehmeissä mukavissa penkeissään seurakunnissa? Vaiko siten, että seurakuntiin tulleet uudet jäsenet ovat kuulleet evankeliumin sanomaa Jeesuksesta!? Mutta miten ihmeessä he sitten voivat kuulla kun kaikki helluntailaiset istuvat mukavissa penkeissään seurakunnissaan eikä julista pelastuksen evankeliumia!
Vai olisiko sittenkin niin, että sitä kuitenkin julistetaan ja todistetaan siellä missä nuo uskovat ihmiset muutenkin elävät ja vaikuttavat yksityisissä elämänsä tilanteissa, kuten esim, työpaikoilla joka on mitä mahtavin evankeliointi paikka kunhan se vain taidolla suoritetaan, sillä joissainpaikoin suora evankeliointi on vaikeaa ja jopa kiellettyä työn luonteen vuoksi, mutta on kyllä niitäkin joissa todistaminen on mahdollista ja helppoa myös työnlomassa!
Miten aktiivisesti sinä itse julistat evankeliumi ihmisille ja missä ja miten sen teet? Voisitkohan hieman kertoa ja opastaa meitä taitamattomia siinä asiassa!? Jospa sitten saisin minäkin hieman paremmin kasvatettua saamaani leiviskää! :)
Kerroit kyllä aivan hyviäkin asioita, mutta olin havaitsevani sinulta kovin paatoksellista ja hyökkäävää mielenlaatua uskovia kohtaan!
Mutta, siis jotta et unohtaisi aiempaa kysymystäni!
Oletko itse helluntailainen ja julistatko itse aktiivisesti ihmisille pelastuksen sanomaa Jeesuksesta ja missä ja miten sen teet!? Kerro!
Siunausta ja Kristus valaiskoon runsaasti elämääsi!
Terv, nimim, mathetes, eräs helluntaiveli Herrassa!
omalla itselläsi ja veertaa omaan hyvyyteesi ja erinomaisuuteesi, vaan yritä muistaa nämä Paavalin opetukset, ettei meillä kaikilla ole sama tehtävä.
Sinä yrität korottaa itsesi toisten yläpuolelle ja otat itse valtuudet kuulustella toisia, vaikka kukaan ei ole sinulle niitä valtuuksia antanut!
Roomalaiskirje 12
3 "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.
9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa".
mihikään kuulusteluihin syyllistynyt mielestäni. Hän vain halusi tarkkasilmäisenä ymmärtää kirjoittajan motiivit, ne perimmäiset, ja kysyi niitä häneltä. Nim. eräs salaisuushan se kovasti viestissään uhosi toisille uskoville, koroittaen omaa erinomaisuuttaan. Jokin viestissä muutenkin mättäsi. Siinä oli mukana vahvaa vihaa ja katkeruutta, mikä ei ole Jumalalle otollista mielenlaatua.
Ekivaarilla ei nyt tainnut tekstini viesti mennä ihan hoksottimiin asti!?
Mutta se voisi auttaa asiaan jos luet sen uudelleen ihan ajatuksen kanssa!
Vihje sinulle: Tekstini oli vastaus aloituskirjoitukseen!
Siunausta ja Kristus valaiskoon elämääsi!
Terv, eräs helluntai veli Herrassa! :D
pitkäksi venytetty että oli pakko lukea se vain pikalukuna ja saattoi mielessäni sekoittua osittain kirjoituksesi kanssa kun vastasin sinulle.
Pyydän anteeksi kun pikaluvun perusteella ollenkaan vastasin, mutta olen kyllästynyt sellaiseen tapaan, jossa keskustelukumppani poikkeaa käsiteltävästä aiheesta keskustelukumppanin henkilökohtaisuuksiin. Tässä ei nyt ollut sellaisesta kysymys, ja siitä syystä pyysin anteeksi.
Siunausta Sinullekin ja valaiskoon Kristus kaikkien foorumilaisten ja sitä lukevien sydämet!