Mielipidekirjoitus, Turun Sanomat 7.12.2008
HALLITUKSEN SELONTEOSTA PUUTTUVAT SOSIAALISET INNOVAATIOT
Uudet oivallukset kiehtovat. Puhumme innovaatioista. Niihin vedotaan, niitä
herätellään. Näin myös valtioneuvoston vastikään vahvistamassa
innovaatiopoliittisessa selonteossa, jossa linjataan tutkimus-, teknologia- ja
koulutuspolitiikan kehittämistä.
Selvityksessä kerrotaan, että Suomesta luodaan "kokeileva yhteiskunta". Siksipä
julkiset rahoituskannusteet tulee suunnata yrityksille, jotka toimivat kysyntä-
ja käyttäjälähtöisesti. Raportissa innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä,
osaamislähtöistä kilpailuetua. Sitä syntyy mm. tieteellisestä tutkimuksesta ja
uudesta teknologiasta.
Oikeutetusti selonteossa myönnetään, että markkinoiden säätelemätön toiminta ja
yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät riitä varmistamaan suomalaisen
osaamisen tulevaisuutta. Tarvitaan valtion ohjausta.
Kuitenkin selonteossa innovaatioita generoidaan yksinomaan kilpailuedun
vempaimina. Esityksessä vilisevät kliseiset käsitteet verkostoitumisesta,
strategioista ja huippusuorituksista. Uudistustyön yhteiskunnalliset
vaikutukset jäävät huomiotta.
Teknologisetkin innovaatiot merkitsevät aina myös talouden ja yhteiskunnan
jonkinasteista rakennemuutosta. Muutoksessa syntyy jotain upouutta, mutta myös
vanhaa häviää. Toisille se tarkoittaa lisääntyvää hyvää, liiketoimintaetua,
kertyviä tuottoja ja uusia markkinoita, mutta eräille sopeutumista
epävarmuuteen, työpaikkojen menetyksiä ja toimeentulovaikeuksia.
Valppaalla haullakaan ei selonteosta löydä yhteiskunnan kiinteyden pohdiskelua.
Missä ovat työelämään niveltyvät sosiaaliset pulmat, jotka enemmän tai vähemmän
suorasti seuraavat veresten innovaatioiden hyödyntämistä? Missä on työpaikkansa
menettävä insinööri? Kuka kertoisi poispotkitulle, että olet tutkimusten mukaan
riskiryhmässä sairastua?
Ongelmat ovat todellisia, mutta syyllisiä eivät toki ole uudet oivallukset
sinänsä. Pääsääntöisestihän kyse on tuotannon ja työelämän kehittämisestä.
Tällä kaikella on kuitenkin ehtonsa, sillä innovaatioita sovelletaan aina
sosiaalisessa toimintaympäristössä. Tämä jää selonteossa arvioimatta. Siinä
painopiste on yksinomaan liiketoimintaetujen maksimoinnissa.
Kansantalouden tuottavuuden parantaminen edellyttää innovaatiopolitiikan
laaja-alaistamista. Mutta laventamisesta selonteossa ei olekaan kysymys.
Päinvastoin, linjaukset pitäytyvät otaksumassa, että strateginen
huippuosaamisen tulee olla keskitettyä ja tukitoimia tulee suunnata
suuryritysten muodostamille klustereille.
Missä ovat pienet toimijat, missä ovat huokeat lainat sekä kelvolliset
takaukset keskisuurille ja pienille yrityksille? Niitä tarvitaan, sillä
vakavaraisuussäädökset ovat käytännössä pk-yrityksillä suuria yrityksiä
tiukemmat. On vaarassa, että valtio panostaa vain muutamaan suureen yritykseen
ja laiminlyö kymmenettuhannet pienemmät toimijat.
Lähikokemuksista muistamme, ettei innovaatioilla ole kotimaata. Ei varsinkaan
klusterien maailmassa, jossa niin harvoin ollaan kiinnostuneita siitä, jääkö
tuotekehityksen tuloksena tuotantoa Suomeen. Suuria yrityksiä ohjaavat
liiketoiminnan lainalaisuudet ja suuryritysten intressit, eivät kansalliset
tarpeet. Niinpä tärkeää olisikin, että valtion tukiin asetetaan nykyistä
tiukempia ehtoja. On pidettävä tarkempaa kirjaa siitä, johtavatko julkiset
rahoituskannusteet kotimaiseen hyötyyn.
Hallituksen selonteosta puuttuvat sosiaaliset innovaatiot. Hallitukselle
innovaatiopolitiikka on vain julkisesti tuettua elinkeinopolitiikkaa.
Yhteiskuntaa tarvitaan yksinomaan kilpailuetua tukemaan.
Selonteko kaipaakin kipeästi rinnalleen tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa
eritellään saneerauspäätöksien ja tehtaiden alasajojen inhimillisiä seurauksia.
Tarvitaan toimintamallia, joka tukee työpaikkansa menettävien
työyhteisökontaktien säilymistä sekä vertaistukiverkostojen syntymistä. Ne ovat
välttämättömiä työpaikkansa menettäneiden jaksamiselle, uudelleen
kouluttautumiselle ja työllistymiselle.
Jyrki Yrttiaho
Kansanedustaja (vas)
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä tulevaisuusvaliokunnan jäsen
Markku Hongisto
Koulutussuunnittelija Sosiologian laitos Turun yliopisto
HALLITUKSEN SELONTEOSTA PUUTTUVAT SOSIAALISET INNOVAATIOT
Uudet oivallukset kiehtovat. Puhumme innovaatioista. Niihin vedotaan, niitä
herätellään. Näin myös valtioneuvoston vastikään vahvistamassa
innovaatiopoliittisessa selonteossa, jossa linjataan tutkimus-, teknologia- ja
koulutuspolitiikan kehittämistä.
Selvityksessä kerrotaan, että Suomesta luodaan "kokeileva yhteiskunta". Siksipä
julkiset rahoituskannusteet tulee suunnata yrityksille, jotka toimivat kysyntä-
ja käyttäjälähtöisesti. Raportissa innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä,
osaamislähtöistä kilpailuetua. Sitä syntyy mm. tieteellisestä tutkimuksesta ja
uudesta teknologiasta.
Oikeutetusti selonteossa myönnetään, että markkinoiden säätelemätön toiminta ja
yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät riitä varmistamaan suomalaisen
osaamisen tulevaisuutta. Tarvitaan valtion ohjausta.
Kuitenkin selonteossa innovaatioita generoidaan yksinomaan kilpailuedun
vempaimina. Esityksessä vilisevät kliseiset käsitteet verkostoitumisesta,
strategioista ja huippusuorituksista. Uudistustyön yhteiskunnalliset
vaikutukset jäävät huomiotta.
Teknologisetkin innovaatiot merkitsevät aina myös talouden ja yhteiskunnan
jonkinasteista rakennemuutosta. Muutoksessa syntyy jotain upouutta, mutta myös
vanhaa häviää. Toisille se tarkoittaa lisääntyvää hyvää, liiketoimintaetua,
kertyviä tuottoja ja uusia markkinoita, mutta eräille sopeutumista
epävarmuuteen, työpaikkojen menetyksiä ja toimeentulovaikeuksia.
Valppaalla haullakaan ei selonteosta löydä yhteiskunnan kiinteyden pohdiskelua.
Missä ovat työelämään niveltyvät sosiaaliset pulmat, jotka enemmän tai vähemmän
suorasti seuraavat veresten innovaatioiden hyödyntämistä? Missä on työpaikkansa
menettävä insinööri? Kuka kertoisi poispotkitulle, että olet tutkimusten mukaan
riskiryhmässä sairastua?
Ongelmat ovat todellisia, mutta syyllisiä eivät toki ole uudet oivallukset
sinänsä. Pääsääntöisestihän kyse on tuotannon ja työelämän kehittämisestä.
Tällä kaikella on kuitenkin ehtonsa, sillä innovaatioita sovelletaan aina
sosiaalisessa toimintaympäristössä. Tämä jää selonteossa arvioimatta. Siinä
painopiste on yksinomaan liiketoimintaetujen maksimoinnissa.
Kansantalouden tuottavuuden parantaminen edellyttää innovaatiopolitiikan
laaja-alaistamista. Mutta laventamisesta selonteossa ei olekaan kysymys.
Päinvastoin, linjaukset pitäytyvät otaksumassa, että strateginen
huippuosaamisen tulee olla keskitettyä ja tukitoimia tulee suunnata
suuryritysten muodostamille klustereille.
Missä ovat pienet toimijat, missä ovat huokeat lainat sekä kelvolliset
takaukset keskisuurille ja pienille yrityksille? Niitä tarvitaan, sillä
vakavaraisuussäädökset ovat käytännössä pk-yrityksillä suuria yrityksiä
tiukemmat. On vaarassa, että valtio panostaa vain muutamaan suureen yritykseen
ja laiminlyö kymmenettuhannet pienemmät toimijat.
Lähikokemuksista muistamme, ettei innovaatioilla ole kotimaata. Ei varsinkaan
klusterien maailmassa, jossa niin harvoin ollaan kiinnostuneita siitä, jääkö
tuotekehityksen tuloksena tuotantoa Suomeen. Suuria yrityksiä ohjaavat
liiketoiminnan lainalaisuudet ja suuryritysten intressit, eivät kansalliset
tarpeet. Niinpä tärkeää olisikin, että valtion tukiin asetetaan nykyistä
tiukempia ehtoja. On pidettävä tarkempaa kirjaa siitä, johtavatko julkiset
rahoituskannusteet kotimaiseen hyötyyn.
Hallituksen selonteosta puuttuvat sosiaaliset innovaatiot. Hallitukselle
innovaatiopolitiikka on vain julkisesti tuettua elinkeinopolitiikkaa.
Yhteiskuntaa tarvitaan yksinomaan kilpailuetua tukemaan.
Selonteko kaipaakin kipeästi rinnalleen tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa
eritellään saneerauspäätöksien ja tehtaiden alasajojen inhimillisiä seurauksia.
Tarvitaan toimintamallia, joka tukee työpaikkansa menettävien
työyhteisökontaktien säilymistä sekä vertaistukiverkostojen syntymistä. Ne ovat
välttämättömiä työpaikkansa menettäneiden jaksamiselle, uudelleen
kouluttautumiselle ja työllistymiselle.
Jyrki Yrttiaho
Kansanedustaja (vas)
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä tulevaisuusvaliokunnan jäsen
Markku Hongisto
Koulutussuunnittelija Sosiologian laitos Turun yliopisto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.