Jos ihminen miettii mitä voisi tehdä, että pääsisi lähemmäs Jumalaa. Voisi edes sanoa, niin kuin Jeesus sanoi Isä. Että voisi sydämestään aloittaa rukouksen Isä meidän joka olet taivaassa. Joskus sisimpämme milteipä nauraa meille, kun yritämme rukousta Isä meidän, eikä se välttämättä ole edes sarvijaakko joka nauraa, vaan omatuntomme. Voinko minä sanoa Isä? Tuo kummallinen rukoileminen, Jumalan puoleen huokaaminen, se tuo joskus totuuden meistä itsestämme meidän eteemme. Tuntuu pahalta, jos omatunto syyttää, mutta onko se paha asia? Hetki hiljaista harkintaa, onko se paha, älä ahdistu ystäväni, vielä kerran onko se paha kun Luoja näyttää kuinka olen elänyt?
Itse asiassa kaikki vääryyden viljeleminen tuottaa ihmiselle haavoja. Voisi ajatella, että ne ihmiset jotka ovat sidottuja toisen ihmisen vääryyden vuoksi, ovat vain niitä haavoitettuja. Näin ei ole. Ne jotka itse sortavat muita, joilla on tyylinä ikään kuin lyödä nyrkillä, ottaa toiselta toiselle kuuluvaa, he tulevan myös itse haavoitetuiksi, pahuus haavoittaa. Syvällä sisimmässään ihminen kyllä tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin.
Jotkut ihmiset vain valitsevat mieluummin sen vääryyden, oman edun vuoksi. Sama koskee, jos ummistamme silmämme kiusaamiselta, silloinkin me vahvistamme vääryyden. Tässä tuleekin mielenkiintoinen ajatuskiemura. Jos olemme olevinamme huomaamatta vääryyden tapahtumista ympäristössämme työpaikallamme, vaikka sen näemme, tai jos alistamme itsekin omaksi hyödyksemme, silloin me vahvistamme syviä haavoja. Me vahvistamme syviä haavoja tässä vääryyden tekijässä sekä itsessämme.
Kun tulee aika, jolloin ajatukset johdattuvat Jumalaan, paha sanoo, että nyt tuli ylitsepääsemätön asia, et sinä ole ollenkaan mikään Jumala-tyyppi, ei sinusta tuollaiseen ole. Tunnet kuitenkin, että joku pikkuinen sisimmässäsi haluaisi kuitenkin tuon Jumalan yhteyden itselleen. Minä sanon sinulle, että tuo pikkuinen on oikeassa. Jos alat kuuntelemaan tätä pikkuista ajatusta, paha sanoo katso nyt vähän miten sinä elät, Jumalahan tappaa sinut jos sinä toope menet nyt itseäsi esittelemään, ei se nyt ole sinun juttusi. Minä sanon sinulle tiedätkö mitä rohkeus on? Sitä että uskaltaa – sittenkin vaikka hirvittää. Onko sinulla rohkeutta? Jos ei ole niin onko sinulla sitten röyhkeyttä? Sitä sinulla on, samma på här. Tähän röyhkeyteesi vedoten sinä voit mennä Jumalan luo. Sano Jumalalle, koska olen niin röyhkeä minä tulen sinun poikasi Jeesuksen eteen ja haluan, että tuo Poikasi käy läpi nyt minun elämäni. Ja koska olen niin röyhkeä, minä polvistun sinun eteesi Jeesus ja pyydän syntini anteeksi ja pyydän sinun armoasi ja viisauttasi elämääni.
Miksi käytin sanaa Jeesus enkä Jumala, siksi ettemme me pääse Jumalan alttarin eteen muutakuin Pojan kautta. No mitäs sen on väliä, ei niillä ole kuin yksi työpöytä, sen mikä tuodaan Jeesuksen eteen, se on samalla Jumalan edessä.
Ajattelepa jos se ihan oikeesti onkin totta, että me voidaan elää iankaikkisesti, kuoleman jälkeen päästä taivaaseen. Miksi sinä et olisi yhtähyvä Taivasten Valtakunnan kansalainen kuin nuo Raamattuviisaatkin ovat. Uutta ja mielenkiintoista periodia toivotellen sinulle.
Tsemppiä!
Itse asiassa kaikki vääryyden viljeleminen tuottaa ihmiselle haavoja. Voisi ajatella, että ne ihmiset jotka ovat sidottuja toisen ihmisen vääryyden vuoksi, ovat vain niitä haavoitettuja. Näin ei ole. Ne jotka itse sortavat muita, joilla on tyylinä ikään kuin lyödä nyrkillä, ottaa toiselta toiselle kuuluvaa, he tulevan myös itse haavoitetuiksi, pahuus haavoittaa. Syvällä sisimmässään ihminen kyllä tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin.
Jotkut ihmiset vain valitsevat mieluummin sen vääryyden, oman edun vuoksi. Sama koskee, jos ummistamme silmämme kiusaamiselta, silloinkin me vahvistamme vääryyden. Tässä tuleekin mielenkiintoinen ajatuskiemura. Jos olemme olevinamme huomaamatta vääryyden tapahtumista ympäristössämme työpaikallamme, vaikka sen näemme, tai jos alistamme itsekin omaksi hyödyksemme, silloin me vahvistamme syviä haavoja. Me vahvistamme syviä haavoja tässä vääryyden tekijässä sekä itsessämme.
Kun tulee aika, jolloin ajatukset johdattuvat Jumalaan, paha sanoo, että nyt tuli ylitsepääsemätön asia, et sinä ole ollenkaan mikään Jumala-tyyppi, ei sinusta tuollaiseen ole. Tunnet kuitenkin, että joku pikkuinen sisimmässäsi haluaisi kuitenkin tuon Jumalan yhteyden itselleen. Minä sanon sinulle, että tuo pikkuinen on oikeassa. Jos alat kuuntelemaan tätä pikkuista ajatusta, paha sanoo katso nyt vähän miten sinä elät, Jumalahan tappaa sinut jos sinä toope menet nyt itseäsi esittelemään, ei se nyt ole sinun juttusi. Minä sanon sinulle tiedätkö mitä rohkeus on? Sitä että uskaltaa – sittenkin vaikka hirvittää. Onko sinulla rohkeutta? Jos ei ole niin onko sinulla sitten röyhkeyttä? Sitä sinulla on, samma på här. Tähän röyhkeyteesi vedoten sinä voit mennä Jumalan luo. Sano Jumalalle, koska olen niin röyhkeä minä tulen sinun poikasi Jeesuksen eteen ja haluan, että tuo Poikasi käy läpi nyt minun elämäni. Ja koska olen niin röyhkeä, minä polvistun sinun eteesi Jeesus ja pyydän syntini anteeksi ja pyydän sinun armoasi ja viisauttasi elämääni.
Miksi käytin sanaa Jeesus enkä Jumala, siksi ettemme me pääse Jumalan alttarin eteen muutakuin Pojan kautta. No mitäs sen on väliä, ei niillä ole kuin yksi työpöytä, sen mikä tuodaan Jeesuksen eteen, se on samalla Jumalan edessä.
Ajattelepa jos se ihan oikeesti onkin totta, että me voidaan elää iankaikkisesti, kuoleman jälkeen päästä taivaaseen. Miksi sinä et olisi yhtähyvä Taivasten Valtakunnan kansalainen kuin nuo Raamattuviisaatkin ovat. Uutta ja mielenkiintoista periodia toivotellen sinulle.
Tsemppiä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli niin pitkä ja oletettavasti turha teksti, joka ainoastaan paasaa jostain jumalasta. ei kukaan tuota jaksa lukea, ota faktat haltuun ja nakkaa raamattusi takkaan.