Työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat yhteisesti kääntyneet valtiovallan puoleen esityksin, mitä valtiovallan tulisi tässä tilanteessa tehdä. Hyvä näin. Yleensä työmarkkinajärjestöillä on kyky yhteisymmärrykseen silloin, kun kyse on esityksistä kolmannelle osapuolelle, yleensä valtiovallalle. Vielä ei olla niin vakavassa tilanteessa, että työmarkkinajärjestöt kykenisivät esittämään, mitä he keskenään ovat sopineet omista tekemisistään taantuman ehkäisemiseksi. Ilmeisesti heidän vallassaan ei ole sellaisia asioita, joilla on tämän asian kanssa kummempaa tekemistä.
Elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden roolit ovat ristiriitaisia. Yhtäältä nämä tahot ovat kärkkäitä neuvomaan julkista sektoria asiassa kuin asiassa, joskus kovin tieto-viisaasti ja suurellisestikin. Elinkeinoelämän taholta erityisesti kaikenlainen sääntely ja valvonta ovat kirosanoja. Juuri äsken, taantuman aattonakin nyrpisteltiin hallituksen toimia VR-junavaunujen tilaamisjärjestelyistä. Eivät kuulemma olleet oikein markkinapelisääntöjen mukaisia. Kun sitten markkinatalouteen kuuluva säätelymekanismi toimii, kuten sen tiedetään toimivan, edellytetään yhteiskunnallisen turvaverkon ottavan kaiken vastaan järjestöjen haluamalla tavalla.
Palkansaajajärjestöjen ongelmana on, ettei palkkaneuvotteluja enää oikeasti käydä. Työnantaja kysyy, paljonko maksaa, ja tiedon saatuaan päättää, tehdäänkö työ Suomessa, jossakin muualla vai sijoitetaanko pääomat jollekin toiselle toimialalle. Poikkeuksena suoraan kuluttajia palveleva ja laskuttava huolto sekä julkinen sektori, kun lapset, syrjäytyneet, sairaat sekä vanhukset hoidetaan jatkossakin pääasiassa Suomessa. Näiden sektoreiden palkansaajat tulevat olemaan kingejä, sillä yleissopimusten sitovuus koskee myös maahanmuuttajatyövoimaa.
Hallitus on malttanut ylikuumenneina vuosina valtiontalouden lainakantaa lyhentämällä hankkia jonkin verran elvytystilaa, joilla markkinatalouden korjausliikettä voidaan maltilla ja järjellä osaksi helpottaa - kotimarkkinoilla. Suomi kuitenkin elää viennistä ja on vaikea myydä, jos ostaja ei tuotetta tarvitse eikä ole rahaa maksaa.
Linnan juhlissa eräs pukeutumisellaan tekno-kunigatteren mielikuvaa itsellensä tavoitellut oppositiojohtaja on kertonut ennustaneensa jo ajat sitten taantuman tuloa. Hänen mielestään maan hallitus ei ole tehnyt tarpeeksi USA:ssa alkunsa saaneen kansainvälisen rahoituskriisin torjumiseksi. Kuitenkin hän on viime vuosina toiminut aktiivisti julkisen talouden kulutuksen ja menotalouden lisäämiseksi, vaikka markkinoilla oli jo ylikuumentunut tilanne, inflaatio kiihtyi ja ns. hintakuplia alkoi ilmetä kansallisessakin taloudessa. Nyt nykyistäkään kansantalouden liikkumavaraa ei olisi ollut käytettävissä taantuman elvyttämiseen. Mikä se tarkoitus hänellä lieneekään ollut?
Muuten, sitä Obaman merkkiä on hyvä pitää kuvassa mukana. Kun Obama ryhtyy protektionistisin toimenpitein elvyttämään USAn työllisyyttä ja taloutta maailmalla, on hyvä sitä merkkiä heilutella suomalaisille palkansaajille.
Elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden roolit ovat ristiriitaisia. Yhtäältä nämä tahot ovat kärkkäitä neuvomaan julkista sektoria asiassa kuin asiassa, joskus kovin tieto-viisaasti ja suurellisestikin. Elinkeinoelämän taholta erityisesti kaikenlainen sääntely ja valvonta ovat kirosanoja. Juuri äsken, taantuman aattonakin nyrpisteltiin hallituksen toimia VR-junavaunujen tilaamisjärjestelyistä. Eivät kuulemma olleet oikein markkinapelisääntöjen mukaisia. Kun sitten markkinatalouteen kuuluva säätelymekanismi toimii, kuten sen tiedetään toimivan, edellytetään yhteiskunnallisen turvaverkon ottavan kaiken vastaan järjestöjen haluamalla tavalla.
Palkansaajajärjestöjen ongelmana on, ettei palkkaneuvotteluja enää oikeasti käydä. Työnantaja kysyy, paljonko maksaa, ja tiedon saatuaan päättää, tehdäänkö työ Suomessa, jossakin muualla vai sijoitetaanko pääomat jollekin toiselle toimialalle. Poikkeuksena suoraan kuluttajia palveleva ja laskuttava huolto sekä julkinen sektori, kun lapset, syrjäytyneet, sairaat sekä vanhukset hoidetaan jatkossakin pääasiassa Suomessa. Näiden sektoreiden palkansaajat tulevat olemaan kingejä, sillä yleissopimusten sitovuus koskee myös maahanmuuttajatyövoimaa.
Hallitus on malttanut ylikuumenneina vuosina valtiontalouden lainakantaa lyhentämällä hankkia jonkin verran elvytystilaa, joilla markkinatalouden korjausliikettä voidaan maltilla ja järjellä osaksi helpottaa - kotimarkkinoilla. Suomi kuitenkin elää viennistä ja on vaikea myydä, jos ostaja ei tuotetta tarvitse eikä ole rahaa maksaa.
Linnan juhlissa eräs pukeutumisellaan tekno-kunigatteren mielikuvaa itsellensä tavoitellut oppositiojohtaja on kertonut ennustaneensa jo ajat sitten taantuman tuloa. Hänen mielestään maan hallitus ei ole tehnyt tarpeeksi USA:ssa alkunsa saaneen kansainvälisen rahoituskriisin torjumiseksi. Kuitenkin hän on viime vuosina toiminut aktiivisti julkisen talouden kulutuksen ja menotalouden lisäämiseksi, vaikka markkinoilla oli jo ylikuumentunut tilanne, inflaatio kiihtyi ja ns. hintakuplia alkoi ilmetä kansallisessakin taloudessa. Nyt nykyistäkään kansantalouden liikkumavaraa ei olisi ollut käytettävissä taantuman elvyttämiseen. Mikä se tarkoitus hänellä lieneekään ollut?
Muuten, sitä Obaman merkkiä on hyvä pitää kuvassa mukana. Kun Obama ryhtyy protektionistisin toimenpitein elvyttämään USAn työllisyyttä ja taloutta maailmalla, on hyvä sitä merkkiä heilutella suomalaisille palkansaajille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.