Tuolla alempana Kikkakeppi koettaa etsiä syyllisiä siihen, että kepun kannatus menee alaspäin. Puoluesihteerin hän syylliseksi näkee:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000040029182
Vaikuttaa siltä, että hän pitää sitä huonona asiana, vaikka ilmeisesti itse ei kepulainen olekaan. Hänen henkilöllisyydestään minulla on arveluni, mutta siitä viis, sillä puhun mieluummin asiasta kuin henkilöstä, kun en ole kepulainen.
Kikkakeppi taitaa sittenkin olla ajatusmaailmaltaan kepulainen, kun hän näkee politiikan jonkinlaisena kilpailuna, jossa menestyminen on itseisarvo ja menestykseen vaikuttaa se, millainen kuva puolueesta propagandan avulla annetaan, ei se, mitä puolue on tehnyt ja tekee.
Mielipidepankki näkee puolueiden tehtävän ja niiden kannatukseen vaikuttavat tekijät toisin, ja vastaa muutenkin mainiolla tavalla Kikkakepin huoleen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000040029399
Mielipidepankki sanoo näin:
>> Minä äänestän puoluetta ja sen ehdokasta tekojen ja lupausten eli vallitsevan politiikan mukaan. En äänestä sen mukaan, mitä joku vaalipäällikkö kylän raiteilla meuhkaa. Ei äänen antaminen ole palkinto mistään hyvästä mainoksesta mediassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000040029182
Vaikuttaa siltä, että hän pitää sitä huonona asiana, vaikka ilmeisesti itse ei kepulainen olekaan. Hänen henkilöllisyydestään minulla on arveluni, mutta siitä viis, sillä puhun mieluummin asiasta kuin henkilöstä, kun en ole kepulainen.
Kikkakeppi taitaa sittenkin olla ajatusmaailmaltaan kepulainen, kun hän näkee politiikan jonkinlaisena kilpailuna, jossa menestyminen on itseisarvo ja menestykseen vaikuttaa se, millainen kuva puolueesta propagandan avulla annetaan, ei se, mitä puolue on tehnyt ja tekee.
Mielipidepankki näkee puolueiden tehtävän ja niiden kannatukseen vaikuttavat tekijät toisin, ja vastaa muutenkin mainiolla tavalla Kikkakepin huoleen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000040029399
Mielipidepankki sanoo näin:
>> Minä äänestän puoluetta ja sen ehdokasta tekojen ja lupausten eli vallitsevan politiikan mukaan. En äänestä sen mukaan, mitä joku vaalipäällikkö kylän raiteilla meuhkaa. Ei äänen antaminen ole palkinto mistään hyvästä mainoksesta mediassa.
Vastaukset 52
Vanhimmat
sen vuoksi, että maailma on yksinkertaisesti muuttunut. Teollisuus ja kaupan käynti on vaihtunut vanhasta kyläkaupasta kansainväliseksi, ympäristökysymykset ei ole enää pelkästään maatilan takapiha, vaan koko maapalloa koskevia, maataloustuotteiden kauppa on myös globalisoitunut ja ilmastoon liittyvät kysymykset tulee koskemaan kovasti maatalouteen (lihantuotannon raju vähennys). Tätä taustaa vastaan kylä-ja impivaara puolueena keskusta on katoava ilmiö, tätähän ei ole ollut aluperinkään muualla skandinaaviassa tai euroopassa. Meille keskusta on lienee syntynyt jostakin historiallisesta kumartelusta ruotsille ja venäjällä. Parempaan suuntaan ollaan menossa ja muutaman vuoden päästä Helsinki on kasvanut reippaasti ja maaseudulta ihmiset pääsee elämään täysin painoista elämää. Onneksi maaseudulle yleensä jää ns sakkaväki ja on oikein, että jäävätkin vahtimaan puiden kasvua maalle. Sitä minä en ymmärrä, että jos tarvitsevat tietoyhteyksiä, niin miksi me/minä ne joudutaan maksamaan? Eikös kepulaiset aina puhu siitä, että pitää olla vapaus valita asuinpaikkansa? Sehän on aivan oikein, mutta miksi eivät itse maksa valintoihin liittyviä kustannuksia??
Olet minusta täysin oikeassa tekemässäsi arviossa. Vertaus keisarin uusiin vaatteisiin on osuva. Kun Kepun olemassaolon alkuperäinen oikeutus on hävinnyt, tilalle ei ole tullut mitään kovin yksituumaista uutta sisältöä. Seb vuoksi mennään kuin tuuliviiri sen mukaan, mistä suunnasta arvellaan lähtevän vähän lisää kannatusta. Se Vanhasen ideoima monivärinen tuuliviirihame oli oikein kuvaava.
Maaölaisliittolaisuuteen kuului ns. maaseutuarvojen eli perinteisen talonpoikaisuuden korostaminen. Se oli itsellistä ja kunniakasta yrittämistä siihen aikaan, kun se vielä oli sitä. Myöhemmin itsellisyys muuttui huoraamiseksi tukirahojen perään. Talonpojista tuli kerjäläisiä. Ja väki pakeni maalta Ruotsiin ja etelän kaupunkeihin palkkatyöhön. Siinähän ne maaseutuarvot sitten menivätkin.
Toinen kivijalka on ollut alkiolaisuus eli jonkinlainen asettuminen köyhien ja huono-osaisten puolustajaksi. Tähän ei enää juurikaan viitata edes poliittisessa retoriikassa. Niin no ehkä Korhosta lukuunottamatta. Alkiolaisuuden asema kävi selväksi Kepun kannattajille viimeistään siinä vaiheessa, kun pääministeri Vanhanen kertoi, miten Kemijärven kaupunki on tarkoitus panna saattohoitoon. Alkiolaisuus on muuntunut ensin aluepolitiikaksi ja sitten kansainvälisen kapitalismin nöyristelyksi. On kumarrettava tosiasioiden edessä.
Kun puolueen politiikan sisältö on näin hukassa, siitä seuraa puheenvuoroja, jotka ovat toistuvasti ristiriidassa toistensa kanssa. Matti Vanhanenkin aloitti oman pääministeriuransa sillä, että hän esitteli kolme erilaista näkemystä omaan EU-politiikkaansa. EU:ssa kepulaisedustajilla on nähty olevan useissa asioissa yhtä monta erilaista mieltä kuin on edustajia. Hyvä etteivät esitä toistensa esityksille vastaesityksiä. Yksi kannattaa EU:n integraatiopolitiikkaa (Jäätteenmäki ja Rehn komissaarina), yksi vastusti koko EU:ta (Väyrynen) ja yksi yrittää ottaa rusinat pullasta (Virrankoski) ja yksi on muuten vaan kaikkea vastaan (Takkula).
Vanhasen suurin poliittinen innovaatio on siinä, että hän on alkanut korostaa yhteistyön merkitystä tahtopolitiikan sijaan. Vanhanen lienee huomannut, ettei mitään yhteistä tahtoa oikein tahdo puolueesta enää löytyä, ellei pelkkää vallan uusintamista koeta sellaiseksi. Niinpä on parempi hoitaa asioita yhteistyössä muiden kanssa ja noudattaa niiden tahtoa, joilla omia näkemyksiä on. Ensin noudatettiin demarien tahtoa ja nyt Kokoomuksen tahtoa.
Aika tuuliviirimäistähän keskustan politiikka on ollut. Sitähän puolueen sisäinen hämmennys ja hajaannus juuri heijastelee.
Tilanne kaikkien puolueiden knnalta on nimittäin sikäli uusi ja erilainen verrattuna maalaisliiton aikaiseen historiaan, että emme enää elä suljetussa taloudessa, joss jakopolitiikalla kerättiin kannatusta vatimalla ja lupaamalla omille knnattajille enemmän kuin muille.
nyt elämme markkinoiden ehdoilla toimivassa, vapaassa ja globaalissa kilpailutaloudessa, jossa kansallisen politiikan liikkumavara on niiden raamien sisällä, josta hankitaan kansantulo viennin tai kotimaan kysynnän kautta, koska muuta veropohjaa ei enää ole tullimuurien kaaduttua ja devalvaatiomahdollisuuksien jäätyä oman valuuttapolitiikan kautta historiaan.
Kokoomus on tämän uuden politiikan toimintaympäristön ensimmäisenä ymmmärtänyt ja ryhtynyt sitä soveltamaan.
Jos keskusta ja muut puolueet näkevät ja ymmärtävät tämän politiikan ympäristömuutoksen oikealla tavalla, niin ei se heistä mitään kokoomuslaisia tee.
yksilö.
Keskusta nousee ja kulkee paraatiovista selkä suorana hyvää itsetuntoa kantaen.
ovat useat puolueet viime aikoina voimallisesti julkituoneet omassa propagandassaan.
Sinullakin tuntuu olevan yksi unelma ja toive ylitse muiden elämässäsi. Ainakin päätellen niiden toistojen määrästä, joita unelmaasi liittyen tänne kirjotat.
Jotkut unelmat ja toiveet toteutuvat ja toiset taas eivät. Niin raadollista elämä on.
Matti Vanhasen liberaali keskustapolitiikka on pitänyt puolueen kannatuksen 21% tuntumassa (viimeisin callup oli 21,6%). Ei se nyt kovin huonokaan ole tilanteessa, jossa puolue on pääministeripuolue jo toista vaalikautta.
Demarit oppositiossa eivät ole saaneet kannatustaan nousemaan kovasta yrityksestä huolimatta. Sama 21,6% viimmeksi.
Meneillään olevan taantuman eteneminen tulee näyttämään miten vuonna 2011 tulee käymään.
Meitä on noin 5-7% kokoomusta äänestäviä, jotka vaihtavat tarvittaessa hetkessä keskustan leiriin, jos demarit näyttävät tulevan seuraavaan hallitukseen. Joten peli on vielä kovasti auki.
Ei ilakoida ennenkuin siihen on jotain syytä.
Jos 5-7% kokoomusta äänestävistä siirtyy kepun leiriin, niin sehän tarkoittaa punamultaa.
sitten. Vuonna 2003 Lipponen lensi kuin leppäkeihäs mutta keskusta ei rohjennut ottaa kokoomusta halitukseen.
Riippuu tietenkin siitä, säilyttääkö keskusta nykyisen linjansa. Kokoomuksesta tulee pääministeripuolue, jos se sitoutuu porvariyhteistyöhön 2011.
Kuin siinä Itävaltalais isässä, joka piti lapsiaan kellarissa ja käytti seksuaalisesti hyväksi.
Erityisesti siinä kylpyläkuvassa olitte kuin kaksi marjaa...oletteko sukua?
Lorvii, oleko laittanut kultaisen persereiän kunnia paikalle piirongin päälle jos sitä voi kullan kanssa ihailla.
kertoa siitä ihan itse. Tässä jotenkin kiteytyy keskustalaisuus kristallin puhtaana;
Hauska rahapeli kesällä.
Kirjoittanut: Sonnimies 3.12.2008 klo 09.16
Nuorna miesnä pelasin tätä paljonkin. Miehiä sai osallistua peliin vaikka kuinka monta. Laitettiin sovittu rahasumma yhteiseen pottiin ja käytiin selinmakuuseen.
Se, kenen nokanpäähän ensiksi istui kärpänen sai koko potin. Sitten aloimme ihmettelemään, kun yksi pukiasentaja keräsi melkein poikkeuksetta potin. Aloin seuraamaan oliko sillä jotain vippaskonsteja mielessä ja olihan sillä.
Miekkonen kaivoi takasilmäänsä sormellaan ja pyhkäisi sillä nokanpäätään, ottiko peräti "hiertimen"? Hetihän semmoiseen nokkaan kärpänen lehahti.
Hoh, hoh hoooooo,kun tuli mukavia muistoja mieleen, tuonkin pelin myötä.
Taito kirjoittaa paljon sanomatta mitään on tietysti kunnioitettavaa, muuta kunnioitettavaa tuossa avauksessa sitten ei ollutkaan.
Maailma muuttuu ja puolueiden on muututtava mukana. Agraari elämäntapa on väistynyt urbaanin sykkeen tieltä, savupiipputeollisuus muuttuu kovaa kyytiä palveluyhteiskunnaksi, hyvinvointivaltio on saauttanut saturaatiopisteensä suhteessa verorasitukseen jne.
Keskusta on muotoutunut maakuntien Maalaislitosta, muuttunut maailman muutosten myötä yleispuolueeksi jossa on vahva talonpoikainen perintö, ja sen vahvimmat kannatusalueet ovat edelleen maakuntien Suomessa. Kannatusta löytyy myös kaupungeista, ei puolue muutoin olisi ollut maamme suurin puolue viime eduskuntavaaleissa.
Pitääkin kysyä miksi Keskustan kannatus on niinkin suurta, että se on suurin puolueemme?
Miksi esimerkiksi sosialidemokraatit ei ole onnistunut nousemaan samanlaiseksi suurpuolueeksi kuin sen veljespuolue Ruotsissa tai Saksassa, jossa Schröderin aloittaessa puolueella oli 40 % kannatus. No Schröder teki mitä teki ja kannatus on tippunut, mutta on edelleen meikäläisiä demareita korkeampaa.
Syy on se, että meillä demarit eivät ole kyenneet sitten alkuaikojensa näkemään ihmisten todellisuuteen, se on ollut aina ylimielinen ja ikäänkuin sanellut ylhäältä käsin mikä on ihmisille oikein. Monet, ajattelukyvyltään hieman rajoittuneemmat, ovat kyllä kannattaneet SDP:tä, mutta moni ajatteleva ihminen on äänestänyt vaikkapa Keskustaa kun sosialidemokratiasta ei ole ollut vastaamaan ihmisen todellisuuteen.
Keskusta on siis ihmisläheisyytensä ansiosta syönyt SDP:tä, ollut se inhimillisempi vaihtoehto eritoten maakuntien pienille, tavallisille ihmisille.
Keskusta nousi suureksi puolueeksi lopullisesti vasta Holkerin hllituksen ansiosta, kun se päsi kanavoimaan oppositiopolitiikkansa "kaupunkilaispuolueita" vastaan.
Lama ja Ahon hallituksen epäonnistunut talouspolitiikka puoline miljoonine työttömineen ja suunnattomine valtionvelkoineen nosti sitten sdp:n ohi keskustan ja piti demarit suurimpana aina Jäätteenmäen vaalivalheisiin saakka.
Vahnasen 1. hallituksen järkevä toiminta talouskasvun vauhdittajana - kokoomuslaisella politiikalla, niin kuin kokoomus koko ajan kiitteli - piti keskustan suurimpana myös 2007 eduskuntavaaleissa. Tämä oli mahdollista nimenomaan siitä syystä, että keskusta EI TEHNYT perinteistä siltarumpupolitiikkaansa akselilla maaseutu vastaan kaupungit, vaan rakensi tasapuolisesti kaikkien kansalaisten hyvinvointia.
On siis hyvin omituista, että keskustan sisältä on noussut puoluekokouksiin sen verran vahva vanhojen maalaisliittolaisten edunvalvontajoukko, joka vaatii puoluettaan hylkäämään sen politiiikan, jonka ansiosta se on ollut suurin kaksi ssa viimeisimmissä eduskuntavaaleissa ja palaamaan siihen politiikkaan, joka aikanaan piti sdp:n suurimpana puolueena.
Nyt kokoomus on tosin ottanut SDP:n aseman Suomen suurimpana työväenpuolueena, kun sdp on taantunut hokemaan sata vuottavanhaa riistäjäretoriikkaansa, jolla ei ole ollut mitään katetta suomalaisessa elämässä enää Kekkosen valtakauden jälkeen.
Toivotaan, että keskusta ryhdistäytyisi pysymään koko kansan yeispuolueena eikä taantuisi maasudun vähenevän väestön protestipuolueeksi, koska sen seurauksena hallitusvaltaan palaa sinipuna, tällä kertaa tosin kokoomuksen johdolla.
SDP:n olemus ei ole merkittävästi erilainen Suomessa esim. Ruotsiin verrattuna. Syitä Kepun menestymiseen ja SDP:n menestymättömyyteen meillä verrattuna juuri Ruotsiin ja muihin sosiaalidemokratian suurmaihin pitää etsiä muualta.
Syy onkin hyvin ilmeinen ja se löytyy historiasta. Meille syntyi vahva poliittinen jakolinja vuoden 1918 sisällissodan peruina. Tämä jakolinja on pitänyt nykypäivään asti, vaikka sitä ei varmaan sellaisena kovin selvästi enää tiedosteta. Kylmät luvut puhuvat kuitenkin puolestaan.
Otetaan tähän vähän tietoja viime eduskuntavaaleista. Samantapaisia tietoja voitaisiin kerätä muistakin vaaleista ennen sitä ja sen jälkeen. Aina ne näyttävät samaa perusjakaumaa.
Olen valinnut poliittiseksi perusjakajaksi vuoden 1918 rintalinjan, punaisen ja valkoisen Suomen. Kun tarkastellaan vaalipiiri kerrallaan tilannetta, punaisen Suomen kohdalla SDP:n menestys vaaleissa on selvästi suurempi kuin Kepun. Vastaavasti valkoisen Suomen osalta Kepun menestys on selvästi suurempi kuin SDP:n. Tämä jakolinja on hyvin selkeä.
Kepu sai kaikista äänistään 58 % niissä vaalipiireissä, jotka kuuluivat valkoiseen Suomeen. SDP sai vastaavasti 31 % omista äänistään, mutta on saanut historian saatossa tätä selvästi vähemmänkin. Kepu sai näissä osissa maata 37 % kaikista äänistä eli oli ylivoimaisesti suurin puolue. Valkoisen ajan tärkeimmillä kannatusalueilla eli Pohjanmaalla Kepun kannatus on vielä tätäkin korkeampi. SDP sai 18 % kaikista äänistä vuoden 1918 valkoisen Suomen alueilta. Vastaavasti esim. Helsingissä ja Uudellamaalla Kepun kannatus on alle 10 %, kun taas demarien kannatus on yli 20 %. Näidenkin lukujen ero on aikaisemmin ollut vielä suurempi.
Toisin kuin Ruotsissa meillä on syntynyt tällainen suhteellisen pysyvä jakolinja. Historian voima on väkevä, kun linja on vaalista toiseen itsepäisesti vain säilynyt, vaikka toki se on jossain määrin muuttunut sisäisen muuttoliikkeen seurauksena. Valkoiseen Suomeen päin muuttoliike on vähäisempää, mikä myös selittää Keputradition säilymistä. Mutta tuskin voi olla ihan sattumaa, että puoluekannatuksen jakolinja noudattaa niin tarkoin punaisen ja valkoisen Suomen jakolinjaa.
Valkoisessa eli nykypäivän Kepu-Suomessa esiintyy kyllä aika ajoin paineita muutokseen. Nämä muutospaineet eivät kuitenkaan ole historiallisista syistä johtuen kanavoituneet SDP:n kannatukseen, vaan lähinnä SMP:n nousuun. Toisaalta sitten kommunistien kannatus on ollut suurta kaikkein huono-osaisimpien osalta. Keskiluokassa perinteinen vasemmistovastaisuus on kuitenkin suurta ja siksi SDP:n kannatus on vähäistä verrattuna Ruotsin vastaavaan.
ihan noin yksioikoinen. Miten sitten syntyi punaisen ja valkoisen Suomen rajalinja. Eiköhän se perustunut toisaalta teollisuuden sijaintiin ja toisaalta maanomistusoloihin. Eiväthän nämä syntyneet sisällissodan ansiosta, vaan olivat syinä siihen. En usko, että sisällissodalla olisi ollut kovinkaan merkittävää osaa jaossa punaiset-valkoiset. Sinun pitäisi lukea kirja "Hur man ljuger i statistik", Siinä "todistetaan", että haikaroiden väheneminen on laskenut syntyvyyttä. Niillähän on yhteinen syy, teollistuminen, mutta eivät ne riipu toisistaan. Samoin sisällissodan ja nykyisen puoluejakautuman takana ovaat samat syyt. Jos syyt muuttuvat, muuttuu puoluejakautumakin, joskin viiveellä. Eiköhän suomalaisen vasemmiston ongelmia pidä etsiä sen sisältä eikä valkoisista. Ne ehkä johtuvat osittain sisällissodasta. Jätän nyt kuitenkin sen analysoinnin tällä kertaa.
Ainakin täällä Pohjanmaalla, Kepulaisen kodin kasvatin on erittäin vaikea ylittää rajalinjaa joka kotikasvatuksessa on luotu oikeiston ja vasemmiston välille. Siitäkin huolimatta, että hän on siirtynyt kodistaan lähdön jälkeen selvään työläisammattiin. Eikä maanviljelijöiden Kepu ole enään hänen etujensa vaalija.
Maaseudun pysyminen voimakkaan kesksustalaisena on kyllä melko merkittävältä osin demarien ansiota. Tämä syy on peruskoulu-uudistus. Ennen ei kansa- ja oppikouluissa ollut juurikaan maalaisliittolaisia opettajia. Kun koululaitos siirtyi pääosin kuntien hallintaan, siirtyi se samalla kepulais/maalaisliittolaisten kunnallispoliitikkojen haltuun. Ja, kyllähän opettajat pian oman etunsa ymmärsivät. Samalla saivat kepulaiset opettajat poliittista valtaa. Tunnen aika paljon kuntia, joissa kunnanvaltuuston puheenjohtaja on kepulainen opettaja.
Tuo nyt meni täysin metsään.
Toki se on totta, että etelässä äänestetään enemmän demareita kuin keskustaa, mutta ei se noista kansalaissodan jakolinjoista johdu.
Vasemmisto sai likipitäen puolet äänistä itsenäisyyttämme ja kansalaissotaa edeltäneissä kaksissa vaaleissa 1916 ja 1917. Silloinhan vasemmisto oli yhtäkuin SDP. Maalaisliiton kannatus oli 9% - 12 %, muu porvaririntama noin 30 % ja ruotsalaiset noin 10 %.
Ensimmäisissä kansalaissodan jälkeisissä vaaleissa 1919 hajallekin lyöty SDP sai 38% äänistä, Maalaisliiton noustessa suurimmaksi porvaripuolueeksi. Tuo asetelma piti kutakuinkin sellaisenaan Talvisotaan saakka, ja heti sotien jälkeen vasemmiston kannatus, SKDL:n ja SDP:n noousi taas liki puoleen annetuista äänistä. Maalaisliitto pysyi siinä 20 % tietämissä, johon se oli 1919 noussut.
Sodan jälkeen tuon sinun jakolinjasi eteläpuolella, sosialistien vahvemmalle kannatusalueella, on äänestäjämäärä kasvanut huileasti, kun taas pohjoisemmassa väki on vähentynyt tasaisesti 50-luvun lopulta lähtien.
Tuon väestökehityksen olisii luullut suosineen SDP:tä ja syrjineen Kepua. Mutta toisin kävi. Keskusta on noussut suurimmaksi puolueeksemme ja SDP on vasta kolmas, eikä ole alkuunkaan selvää että tuo asetelma seuraavissakaan vaaleissa muuttuu, vaikka sellaista toivetta demareissa elätellään.
Ei ole poissuljettua sellainenkaan vaihtoehto, että vasemmiston yhteenlaskettu ääniosuus painuisi alle 30 % seuraavissa vaaleissa, kun samalla Kokoomus nousee noin 25 %:iin ja Kepukin yli 20%:n.
Tuon kehityksen, jota tuossa kuvasin, ja tuon skenaarion, syy on yksinkertaisesti SDP:n suhtautuminen niihin ihmisiin jotka eivät ole perinteisiä tehdastyöläisiä. Se on ollut sanalla sanoen nuivaa ja ylimielistä, demarit ovat omineet jonkinlaisen ison veljen roolin jonka turvin ovat sanelleet kansalle mikö sille on hyväksi. Vaikka kansa olisi itse tiennyt sen paremmin. Keskusta on kuullut ihmisiä, se kuuluisa järjestökoneisto ja kenttä ovat olleet vuorovaikutuksessa. Niinpä noin 10% siitä kansanosasta joka olisi SDP:n kannattajia sosiaalisen ja ekonomisen asemansa puolesta, ovatkin löytäneet poliittisen kodin Keskustasta.
Keskusta on siis hyötynyt SDP:n yksisilmäisyydestä ja ylimielisyydestä, ja meille on jäänyt muista sivistysmaista poiketen pieni demaripuolue
Jako punaiseen ja valkoiseen suomeen ei ota huomioon niitä jakolinjoja, jotka olivat olemassa ja vahvistuivat sekä punaisten, että valkoisten sisällä, kummassakin erikseen.
Punaisissa oli alusta alkaen asellisen toiminnan vastustajansa, näkyvimpänä Tanner. Myös valkoisella pullella oli heti voiton jälkeen niitä, jotka halusivat armon käydä oikeudesta ennen teloituksia. Sekä punaiset, että valkoiset sisööissodan verisen muiston vaalijat suhtautuivat halveksien niihin "luokkapettureihin, jotka halusivat rakentaa siltaa ja luoda sovintoa yli punaisen ja valkoisen Suomen jakolinjan.
Viimeistään talvi- ja jatkosodat hälvensivät vahvasti tuota jakolinjaa etenkin ns. aseveliakselin myötä, johon kuului heniilöitä yi kaikkien puoluerajojen tavoitteenaan itsenäisen Suomen rakentaminen sovussa ja itsenäisyyden säilyttäminen mahdollisimman vahvana.
Jakolinjaa punaisiin ja valkoisiin pitivät yllä ainoastaan ääriainekset lähinnä SKP:ssä sekä kokoomuksen oikealla laidalla ja myöhemmin perustetun perustuslaillisen puolueen höyrypäät.
Sisällissodan aikaisten jakolinjojen ottaminen selittäjäksi tämän päivän politiikkaan ei ole inoastaan keinotekoista, se on suorastaan historian vääristelyä.
SDP näyttää politiikassaan hirttäytyneen luokkataistelun aikaiseen ideologiaan ja ay-liikkeen aikanaan synnyttämiin rakenteisiin huomaamatta lainkaan sitä, että työnantajan ja työntekijän ristiriita on lakannut olemasta luokkaristiriita, kun ongelmien ratkaisu on siirtynyt työpaikkatasolle, eli vanhojen rakenteiden ulkopuolelle.
Niinpä sdp on alkanut menettää kannatustaan paljolti siitä syystä, että se on linnoittautunut puolustamaan historiallisen ristiriidan pohjalta vanhoja rakenteitaan, joilla ei ole enää aikoihin ollut ihmisille samaa merkitystä kuin vaikkapa 60 vuotta sitten, kun yleislakko ravisutti maata Kekkosen valtaantulon jälkeen.
Katselet minusta asioita nyt kovin stadilaisesta perspektiivistä. Sanoisin, ettei tuo jakolinja olekaan enää pitkiin aikoihin vaikuttanut eteläisessä Suomessa, mikä on ollut jatkuvan yhteiskunnallisen muutoksen kourissa muuttoliikkeineen ja talousrakenteen muutoksineen. Ei ole enää jäljellä sellaista suvussa kulkevaa perintöä, joka yhdistäisi menneitä sukupolvia nykyisiin. 30-luvulla jotkut punaisten puolella olleet panivat poikiensa nimeksi Voitto, Taisto ja Varma Kosto, mutta eivät nämä Taistot ole enää itse pojilleen kehdanneet tällaisia nimiä antaa. Trauma on liedentynyt sukupolvien saatossa sillä puolen.
Asia on toisin siinä osassa Suomea, joka on pysynyt staattisena. Näin on erityisesti Pohjanmaalla, missä samaa sukutilaa on asutettu polvesta toiseen. Perinteet, kertomukset ja traumat ovat säilyneet.
Hätkähdyttävä muistutus tästä saatiin 90-luvulla, kun Pohjanmaan talonpoikaisväki poltti päreensä Pohjanmaan omaan poikaan Heikki Ylikankaaseen. Ylikangas kirjotti Finlandia-tietopalkinnolla palkitun sisällissotatutkimuksen Tie Tampereelle. Ilkka-lehti aloitti viisi vuotta kestäneen hyökkäyksen Ylikansgasta ja kirjaa vastaan.
Mikään muu ei voi selittää asiaa kuin sisällissodan pysyminen vahvana mielessä sukupolvien ylikin. Ylikankankaan suurin virhe lienee ollut näiden pohjalaisten mielestä se, että hän kirjoitti sotatapahtumista niin kuin ne olivat tapahtuneet. Ei noiden tapahtumien todenperäisyyttä edes kiistetty. Riitti kun joku julkeni ottaa ne esiin. Esiinottaminen kaiveli sen vuoksi, että Pohjanmaalla hyvin tunnettujen sukujen isoisät olivat niitä, joista Ylikangas kirjoitti. Siis kirjoitti mm. heidän sotarikoksistaan.
Jos tällainen varsin neutraalisti asioita piirtävä kirja saa tällaisen tunnekuohun aikaan, niin sen rinnalla ei ole minusta kovin kummallista, että siellä päin punikkeihin suhtaudutaan edelle punikkeina. Tätä halventavaa nimistystähän keput täälläkin tavan takaa viljelevät. Se kuuluu heidän kulttuuriperintöönsä. Meidän stadilaisten on sitä vaikea ymmärtää, mutta niin se vaan on. Kun se kuuluu kulttuuriperintöön, on selvää, ettei sen perinnön omaksunut ala äänestyskopissa vetelemään punaista viivaa lapulle. Tätä kautta se siis heijastuu vaalitulokseen edelleenkin ja toisin kuin Ruotsissa, missä ei ole ollut vastaavaa syytä tuollaisen kulttuurin synnylle.
Erikoista tässä on tietysti se, ettei tämä valkoinen Suomi liittynyt alunperin koko sotaan mitenkään. Ei siellä yhtenäiskulttuurissa mitään vastakkainasettelua ollut. Kaikki sodan juuret olivat punaisen Suomen puolella. Valkoinen Suomi saatiin lähtemään vain liikkeelle sen harahkäsityksen vallassa, että kyse olisi vapaussodasta ryssiä vastaan. Valkoisen Suomen kulttuurinen punikkivastainen perinne syntyi ennemmin niistä hirmutöistä, joihin syyllistyttiin. Niiden neutralisoimiseksi punikit on pitänyt demonisoida kulttuurisesti. Etelässä tällaista demonisointia ei niinkään esiintynyt, vaikka siellä jos missä siihen olisi ollut aineksia. Punikkien terrorihan ei millään lailla ulottunut valkoisen Suomen puolelle, vaan keskittyi kokonaan Tampereen eteläpuoliseen osaan maata eli tehdas- ja kartano-Suomeen.
Sanot minun yleistävän asioita pääkaupunkiseudun näkökulmasta ja pidätät itsellösi oikeuden yleistää asioita Pohjanmaan näkökulmasta.
Ei kai tässä muusta ole kyse?
Et sinä minusta ole sen oikeammassa kuin minäkään, jos asiallisia ollaan.
Sitäkös se Urpilaisen unelmahöttö on, että pääsis ampumaan porvareita? Olen käsittänyt ihan väärin.
En minä sinua yleistämisestä moiti vaan katsantokannan kapeudesta. Et tunne pohjanmaalaista perinnettä ja menttaliteettiä. Siksi et kykene näkemään asioita siltä puolen. Se on yhtenäiskulttuuri, missä tällaisista asioista kaikki ovat suunnilleen samaa mieltä. Siis kaikki ne jotka ovat siellä ikänsa asuneet.
Siinä on jotain samaa kuin juutalaisten demonisoimisessa. On historiallinen perusta, jota on sitten saarnatuoleista koko ajan vahvistettu. Punikkien vastainen propanganda ei ole näin näkyvää, mutta kyllä sen ilmapiirin voi hyvin siellä suunnalla aistia, kun nämä asiat tulevat puheeksi. Punikit niputetaan kaikki samaan ryhmään ja rinnastetaan ryssiin. Tämä on yksinkertaistaen ja jonkun verran kärjistäen sanottuna asia.
Pohjanmaalla on tuollaista, mutta mitä sitten?
Stadissa on toisenlaista. Yhtä kapea näkökulma on kummistakin suunnista katsottuna
En nyt olisi niin hirveän vakuuttunut siitä, että luokkaristiriitojen ja vastakkainasettelujen ajat olisivat mennyttä aikaa. Onhan meillä tähän suuntaan toki kuljettu ja hyvä niin. Mutta on paljon merkkejä halusta palata useampia askeleita vastakkaiseenkin suuntaan.
Maan pinnalle palauttava esimerkki löytyy EU-alueelta. Nykypäivän Kreikka on yleislakossa ja kansa mellakoi kadulla. Siellä keskeisellä sijalla ovat tuloerot. Puhutaan 700 euron kansalaisista. Etkö ole seurannut?
Ristiriitoj toki syntyy aina ja mielenosoituksiakin, ja niin saakin syntyä, jos epäkohtia ei muuten hoideta poliittisin päätöksin kuntoon.
Edellä tarkoitn kuitenkin hieman toista. SDP on linnoittautunut sata vuottavanhan luokkayhteiskunnan aikaisiin ristiriitoihin ja suunnitelmatalouden aikaisen Suomen työmarkkinajärjestörakenteisiin.
Niitä luokka ongelmia ei Suomessa ole aikoihin ollut ja työsopimuksetkin osataan sopia ilman isonveljen hämmentävää sekoilua joka asiassa.
nuo käsityksesi Pohjanmaalta oikein ovat. Eikö mieleesi ole koskaan käynyt, ettei Ylikangas aina ole kaikilta osin oikeassa. En ole muuten huomannut, että Ylikangas olisi nykyistä poliittista jakautumaa laillasi tulkinnut. Sensijaan hänet tuntevat sanovat, että yksi piirre hänessä on vallitseva, hän haluaa aina ärsyttää. Siitähän on näkynyt piirteitä viime aikoinakin.
Itse olen Pohjanmaalta kotoisin ja suku suoraan ylenevässä polvessa ollut siellä ainakin 350 vuotta. Isäni kyllä naureskeli vanhoilla päivillään, että hänkin seisoi 11 vuotiaana kivääri selässä vartioimassa jotakin siltaa Kuortaneella vuonna 1918. Naureskeli lähinnä siksi, että ei hän kyllä tiennyt, miten olisi tuota siltaa puolustanut, jos punaiset olisivat tulleet.
Mutta, että tämä olisi ihmisiä estänyt äänestämästä sosialidemokraatteja. Miksi se ei estänyt heitä äänestämästä kommunisteja. Ollessani itse uitossa työmiehistä yksi oli maalaisliittolainen kylläkin ehkä siksi, että hän oli isossa talossa vävynä, yksi oli sosialidemokraatti, hän perusteli kahden kesken minulle sitä sillä, että ei työmies voi olla kokoomuslainen, johan sille herratkin nauraisi ja loput olivat kommunisteja. Sen ajan vielä näin ja koin, kun Vennamo rupesi kääntämään näitä kommmunisteja omalle puolelleen. Mutta näissä käänteissä en kyllä nähnyt pieninpääkään sisällissodan vaikutusta.
Tosiasia muuten oli ja sen syytä en tiedä, että useat kommunistit inhosivat enemmän demareita kuin porvareita. Nyt suoran kansanvaalin aikaan, monet vanhemmat kommunistituttavani ovat kokeneet tuskalliseksi äänestää demaria.
että Pohjanmaalla tämäntyyppinen suvaitsemattomuus heijastuu äänestyskäyttäymiseenkin ja vaikuttaa vaalitulokseen. Stadissa ei tällaisia kulttuurisia rasitteita ole. Täällä äänestellään demareita, kokoomusta ja vihreitä enemmän tässä ajassa liikkuvilla perusteilla. Tässä se ero Ruotsiin on. Siellä henkinen stadilaisuus koskee enemmän koko maata, vaikka maaseudulla muuten olisikin enemmän kulttuurista pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä kuin kaupungeissa.
Monikulttuuriseen ilmapiiriin ja suvaitsevaisuuteen tottunut kykenee tekemään valintoja, jopa ennakkoluulottomia valintoja. Yhtenäiskulttuureissa ihmiset ovat enemmän tai vähemmän tapojensa orjia. Tämä näkyy hyvin vaikkapa islamislaisessa kulttuurissa verrattuna länsimaiseen.
Pointti ei olekaan siinä, onko Ylikangas oikeassa vai ei. Pointti on siinä, että miten ihmeessä hänen kirjoittamansa kirja saattoi nostattaa sellaisen vastarintaliikkeen, mikä silloin nähtiin. Missään muualla kirja ei aikaansaanut sellaista valtavaa tunnekuohua. Kirjan keskipiste ei edes ollut Pohjanmaa vaan Tampere.
Minä tunnen Ylikankaan ihan henkilökohtaisesti. En ole havainnut hänessä mitään ärsyttämiseen pyrkivää piirrettä. Sen sijaan hän on erittäin tiedonjanoinen kuten tiedemiehelle sopiikin. Toiseksi hän on mahdottoman ennakkoluuloton, mikä myös istuu tiedemiehelle erinomaisesti.
Ei Pohjanmaalla ole juuri kommunistejakaan äänestetty. Niitä on äänestetty siellä, missä on ollut enemmän maatonta väestöä eli Lapissa ja itäisessä Suomessa. Nämä eivät mihinkään sotiin osallistuneet, koska sota ei ulottunut juuri Tamperetta pohjoisemmaksi. Pohjoisen punikit eivät ryhtyneet sotatoimiin, koska sodan sytykkeet olivat heistä kovin etäällä. Kysehän oli tehdastyöväestön ja kartanoiden maatyöläisten kapinasta.
Kommunistit ovat aina inhonneet enemmän demareita kuin porvareita. Jos et tiedä syytä, minä voin kertoa sen sinulle. Kommunistit pitävät demareita luokkapettureina, koska nämä suostuivat yhteistyöhön porvarien kanssa eivätkä tähdänneet aseelliseen vallankumoukseen. Petturi on kai aina se kaikkein suurin vihollinen. Sotien jälkeenhän demarijohtoinen ay-liike ja SDP puolueena saivat taloudellista tukea myös CIAlta. USAn lähettiläs informoikin presidentti Nixonia (vai olisiko ollut Ford) siitä, että kommunismin riemukulku onnistuttiin torppaamaan Suomessa SDP:n ansiosta. Ei siten ole ehkä ihan yllättävää, että Lipponenkin kehui Bushia suureksi johtajaksi. SDP:n USA-suhteet ovat olleet aina hyvät tällä asevelirintamalla.
taas kehoitan sinua lukemaan ruotsalaista kirjallisuutta. Vai henkistä stadilaisuutta on tuolla Ruotsin erityisesti pohjoisella maaseudulla vapaakirkkojen ja laestadiolaisten tiukassa puristuksessa. Niin vankkoja kuin mielipiteesi ruotsalaisista ja pohjalaisista ovat, et kyllä kummistakaan näytä paljoakaan tietävän.
Myönnettäköön, että kyllä siellä Ruotsin puolellakin hurahtaneisuutta esiintyy. Mutta se ei ehkä vaikuta niin näkyvästi poliittisiin valintoihin kuin meillä. Meillähän hurahtaneet äänestävät pääosin yhtä ja samaa puoluetta eli Kepua. Hurahtaneet voivat käydä vain sellaisissa kaupoissakin jota pitävät toiset hurahtaneet. Tämä on juuri sitä yhtenäiskulttuuria. Jussipaitameininkiä. Notta sellasta uhoa.
Ylikangastakin pitää luokkapetturina, kun hän epäili pohjalaisten motiiveja. Ylikankaan tuttavilla tarkoitin muita historioitsijoita. Sinä olet hänen oppilapsensa, joten en pidä sinun arviotasi luotettavana.
Ja tuon Ilkan metelin masinoijana oli kyllä eniten tuo iloinen ja lupsakka ja kaipa myös moniarvoinen karjalaispoika Kari Hokkanen.
Kyllä Pohjanmaalla äänestettiin paljonkin kommunisteja siellä, missä siihen oli edellytyksiä. Tutkipa esim. Vimpelin äänijakautumia. Siellä oli sekä suksitehtaita että pienviljelijä kommunisteja. Vuonna 1950 esim. Vimpelin Hietojan maalaiskylän koululla pani opettaja äänestämään lapset presidentinvaalissa. Valituksi tuli Mauno Pekkala, loput äänet sai Urho Kekkonen, Paasikivi ei saanut yhtään ääntä.
Pohjanmaan monipuolisuutta vielä kuvaa se, että useat isojenkin talojen isännät, jotka olivat käyneet Amerikassa, olivat kommunisteja. Yhden kaverini isosä oli niin tiukka, että vielä 1950-luvulla, kun naiset ehdottivat papin tuomista kuolinvuoteelle, hän totesi, että Stalin on minun jumalani.
Eli tällaisia pohjalaisia.
Koulu taisi olla Rantakylän koulu, jos joku asiantuntija lukee tätä. Varmuuden vuoksi vielä, ei ollut minun kouluni, olisin äänestänyt Paasikiveä.
liioitella. Minun entisessä kotikylässäni on nykyään Osuuskauppa ja SiWa. Molemmat menestyvät. Tarjouksien perässä juostaan. Olen nähnyt vankkoja kepulaisia ihan julkisesti SiWassa. Yksityiskaupat ovat hävinneet. En ole kylläkään itse kotoisin varsinaiselta Jussi-paita- tai Notta-alueelta, mutta sukuni kyllä on.
Muistui mieleeni, että sosilidemokraattisen lapsuudenystäväni poika omistaa erinomaisesti menestyvän K-Supermarketin tuolta Jussi-paita-alueelta. Hän kertoi, että lisäasiakkaita on vetänyt myös viereen tullut Lidl. Eikä ole pojan tarvinnut sukuaan tai sen arvoja kieltää.
Taidat kuvailla enemmän agraariyhteiskunnan ominaisuuksia kuin keskustalaisuutta. Toisaalta se, mitä aiemmin nostin esiin punaisten ja valkoisten jakautumisesta sovintoa rakentaviin ja vastakkainasettelua vaaliviin ei välttämättä ole pelkästään kaupunkilainen ilmiö.
Onneksi vastakkainasettelua vaalivia on päivä päivältä vähemmän. Kokoomuksessa ei vanhoja kypäräpappeja enää juurikaan ole puolueen näkyvillä paikoilla, jäsenistössä ja kannattajissa kyllä, mikä vaivaa toki keskustaakin. Vasemmistostakin lienevät punaleskien verenvuodatusta muistelevat lapset aika lailla vähenemässä, mikä on minusta hyvä asia sekin.
Tuosta tuli taas mieleeni se, mitä Martti Häikiö sanoi presidenttifoorumissa, että SDP:n kannattaisi avata oma historiansa niiltä osin, kun on kyse toisaalta silloisen puolueen radikaalisiiven aseisiin tarttumisesta ja reformipolitiikkaan luottaneidn sosialidemokraattien jättäytymisestä kapinan ulkopuolelle.
Minua ainakin kiinnostaisi totuuden valaiseminen myös niiltä osin, ettei punikeiksi leimattaisi kaikkea, mikä vivahtaa oleva keskustan oikeasta laidasta vasempaan suuntaan.
Punaporvareiksihan meitä kokoomuksen kannattajiakin keskustan oikea reuna haukkui Lipposen molempien hallitusten aikana, vaikka keskustan ainoa tavote silloin oli heittää kokoomus ulos ja päästä itse demreiden kanssa hallitukseen.
olet siis sitä mieltä, että mikä tahansa ahdasmielisyys ja ihmisten piinaaminen on sallittua, kunhan se ei estä sosialidemokraattien äänestämistä.
""Kikkakeppi taitaa sittenkin olla ajatusmaailmaltaan kepulainen, kun hän näkee politiikan jonkinlaisena kilpailuna, jossa menestyminen on itseisarvo ja menestykseen vaikuttaa se, millainen kuva puolueesta propagandan avulla annetaan, ei se, mitä puolue on tehnyt ja tekee.""
- - - - - - -
Tuskin Kikkakepin tarvitsee olla kepulainen nähdäkseen, että kepun politiikka on juuri tuollaista tai ainakin näyttää tuollaiselta: kilpailulta, jossa itseisarvona on puouleen kannatuksen maksimointi propagandan eikä tekojen avulla.
""Miksi ihmeessä meille tarvittaisiin toinen kokoomus, jota Vanhanen politiikallaan edustaa, kun on olemassa se alkuperäinen ja parempi kokoomus, jonka ministereitä arvioidaan Euroopassa postillaan parhaiksi?""
- - - - - - -
Olettaisin Kikkakepin ajatteleva samoin kuin minäkin, että nykyinen sinivihreä, maltillinen keskustaoikeistolainen hallitus tekee keskustan ja kokoomuksen yhdessä muotoileman hallitusohjelman mukaista politiikkaa, menestyksekkäästi vielä, ja tämän politiikan nimeöminen kokoomuslaiseksi on juuri sitä politiikkaa, jolla keskusta itseään nyt hajottaa.
Minäkin muuten teen samoin kuin Mielipidepankki: "Äänestän puoluetta ja sen ehdokasta tekojen ja lupausten eli vallitsevan politiikan mukaan. En äänestä sen mukaan, mitä joku vaalipäällikkö kylän raiteilla meuhkaa. Ei äänen antaminen ole palkinto mistään hyvästä mainoksesta mediassa."
Voisin siis äänestää keskustaa nyt, kun setekee hyvää politiikkaa kokoomuksen kanssa, mutta en äänestä, koska keskusta ei tee parempaa politiikkaa kuin kokoomus.
Ei tässä oikeastaan muuta sanottavaa ole, kun en nyt viitsi yhtyä keskustaa kohtaan tuntemasi asenteelliseen ivaamishaluun.
tällaisen "ideologian" kannattajiksi, kuten varmasti suurin osa aktiivisesti politiikkaa
seuraavista.
"Äänestän puoluetta ja sen ehdokasta tekojen ja lupausten eli vallitsevan politiikan mukaan. En äänestä sen mukaan, mitä joku vaalipäällikkö kylän raiteilla meuhkaa. Ei äänen antaminen ole palkinto mistään hyvästä mainoksesta mediassa."
Mutta, mutta, entäpä se suuri joukko, kenties
enemmistö, jotka eivät seuraa politiikkaa?
Tekevätkö he äänestyspäätöksensä sen mukaan
mitä mainostoimisto lupaa jonkun puolueen
heidän hyväkseen tekevän?
Kyllä mielikuvilla on äänestystuloksen
kannalta merkitystä.
Vaikka moni ymmärtääkin ne unelmiksi.
Puolueella pitää olla selkeä sanoma äänestäjilleen. mainonnan tehtävä on VÄLITTÄÄ tuo sanoma kiinnostavasti ja uskottavasti.
Ellei puolueella ole sanomaa, mainonta ei sitä mielikuvillaan mihinkään pelasta, koska silloin mielikuvat ovat vailla sisältöä, tyhjää täynnä, niin kuin kepun pastellisävyiset "kotivaalit" nyt viimeksi olivat.
Mielikuvilla on tosiaan paljonkin tekemistä politiikan kanssa, nykyisenä mediakeskeisenä aikana joskus liikaakin.
SDP:n alamäen vaudittaja oli Heinäluoma jonka imago on kertakaikkisen heikko. Olemuksellaan hän syvensi sitä mielikuvaa joka demaripolitiikasta alkoi paljastua hänen tultua puheenjohtajaksi. Eihän Heinäluoman johtamien demareiden teot poikenneet Lipposen johtamien demareiden teoista, mutta tapa jolla asiat esitettiin, oli surkea, ja paljasti demarien onttouden.
Heinäluomalle voisikin ehdottaa tiedonjulkistamispalkintoa, hän paljasti SDP:n politiikan surkean sisällön.
Keskusta on aina herättänyt vahvoja mielikuvia, puolesta ja vastaan. Henkilötasollakin. Väyrynen, Korhonen, Pekkarinen jne. Kaikki he herättävät joko suurta kunnioitusta, tai suurta inhoa. Vanhasen imago ei oel paras mahdollinen, hän ei profiloidu vahvana johtajana, mutta ei hän Heinäluoman surkeuteen sentään pääse
Kokoomuksenkaan politiikka ei perusfundamenteiltaan ole muuttunut Itälän ajoista, mutta Kataisen antama mielikuva siitä on positiivisempi, eteenpäinkatsova, ja niin puolueen viesti menee perille paljon paremmin kuin negatiivisen mielikuvan omaavien johtajien toimesta.
Mainostoimistoillakin toki on osuutensa. Mutta sittekin vain tukemassa puolueiden itsensä tekemää kuvaa. Ja jos mainostoimiston antama kuva on oleelliseti toinen kuin puolueen itsensä, sekin aiheuttaa kannatuksen menetystä, uskottavuus on silloin ongelma. Näinhän demareille kävi. Kokoomus on siinäkin onnistunut, sen linja myös mainostamisessa on ollut selkeä, positiivinen, toisia loukkaamaton ja johdonmukainen. Niinpä se on saanut mainostamiseen uhraamansa panokset takaisin kannatuksen kasvuna.
...kysymykselläsi ilmeisesti arvellessasi, että hyvin suuri joukko äänestäjistä, ainakin enemmistö kepua äänestäneistä, todennäköisesti myös persujen ja vasureiden äänestäjistä ei todellakaan tee äänestyspäätöstään puolueen tekojen van sen propagandan mukaan. Kommareiden menestys aikoinaan perustui pelkästään siihen.
Tuollaisen tosiasian inhottavuutta lisää se, että puolue käyttää propagandassaan hyväkseen eniten niitä, joilla on sitä vastaan heikoin vastustuskyky, ja jotka puolueen toiminnan tuloksista sitten eniten joutuvat kärsimään. Siis vähemmän valistuneita ja senkin vuoksi heikommassa asemassa olevia kansalaisia.
Mutta onneksi suomalaisetkin valveutuvat koko ajan - kiitos lisääntyneen koulutuksenkin, mutta ennen muuta ikkunoiden avutumisen muualle maailmaan - ja valherakennelmalle perustuvan kepun vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua varmaa kuolemaa kohti. Ainakaan minä en toivoisi sen kuihtumisesta kovin pitkällistä ja kivuliasta, sillä en ole sadisti; sellaista olen joutunut seuraamaan minulle rakkaan ihmisen kohdalla, enkä samanlaista toivoisi kenellekään tai millekään, en edes kepulle.
50-vuotta sitten oli vain kansakoulu ja rottakoulu ja sieltäkin tuli heinoja herrasmiehiä.
Nykyisinhän kaikki ovat maistereita ja tohtoreita.
ihmisen tekstiä:
" Ainakaan minä en toivoisi sen kuihtumisesta kovin pitkällistä ja kivuliasta, sillä en ole sadisti; sellaista olen joutunut seuraamaan minulle rakkaan ihmisen kohdalla, enkä samanlaista toivoisi kenellekään tai millekään, en edes kepulle."
Jos on, niin millään ei ole väliä enää tässä maailmassa.
"...valherakennelmalle perustuvan kepun vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua varmaa kuolemaa kohti. Ainakaan minä en toivoisi sen kuihtumisesta kovin pitkällistä ja kivuliasta, sillä en ole sadisti; sellaista olen joutunut seuraamaan minulle rakkaan ihmisen kohdalla..."
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Tuota lukiessa huomasin, että sinulta on jäänyt ullakon ikkuna auki. Käypä panemassa se kiinni, muuten kaikki sahanjauhot lentävät taivaan tuuliin.
Laittaisitko vielä kuvasi palstalle "Keisarin uusissa vaatteissa".
Laita jalat haaralleen ja rintamasuunta suoraan kameraan.
Jos tulos miellyttää minua olen valmis astumaan "kultasi" tilalle.
Toivon, että sinäkin olet valmis astumaan...
T.Lyyli
tyystin kiintynyt takapilluiseen kultaansa.
On niin lysti vanhan miehen leikkiä koiraleikkiä, kun pimppa on oikealla kohdalla.
Käänny hänen puoleensa.
Nimittäin keskustelu ilman minuakin, ja avaukseni aihe on näköjään mukavasti laajentunut ja toisaalta tarkentunutkin, kun keskustelijoina on ollut miehiä, joilla on tietoa ja mielipiteitä asioista eikä vain oletuksia toisista keskustelijoista. Joku vakuihäirikkö kyllä näkyy joukkoon yrittäneen tulla, mutta ihan oikein olette jättäneet ne vaille huomiota.
Itse tosiaan olin lähes koko päivän kiinni muissa asioissa (jouluostoksilla, kokouksesssa ja jumpassa) ja kun kotiin tultuani tulin vilkaisemaan avaukseni tuottamaa satoa - jota siis itse olen vain yhdellä puheenvuorollani kasvattanut - ilahduin myönteisesti. Kiitos asiallisille keskustelijoille, ja jatkakaa toki kaikin mokomin, jos asiaa vielä riittää; minulla on vielä muita töitä niin, etten tule väliin sähläämään, sillä tuskinpa voisin mitään lisäarvoa asialle tuoda; tärkeimmän sanottavani sanoin jo avauksessa.
käydyn keskustelun. Olisihan se tavattoman ikävää jos sinulla olisi siitä mieli pahoittunut.
höpötystä.
Löydät avauksen, joka on niin asiallisesti oikeassa kuin olla voi, mutta ei sovi siihen ennakkoluuloon kepusta, joka itselläsi on. Seurauksena teet oman, vähättelevän avauksesi vastaamatta mitään Kikkakepille, mutta käsittelemällä häntä alentuvan ylimielisesti vihjaillen.
Tällä avauksellasi paljasti keskustelijan motiivisi ja poliittisen kyvykkyytesi tason. Matalia molemmat.