Tabut?

varjelijoita. Ei siihen samaan totuuteen juuri muut usko. Ehkä jopa hieman naureksivat sille.

tuo "Jaakko Ilkka" oli Kuninkaan rälssimies ja isäntä "Kurki" oli Kurck sukua.

ei ollut olemassa suomea eikä suomen ratsuväkeä saakelin juntti

Sisällissota oli todellisuudessa paljon laajempi, mitä siitä puhutaan nykyään. Kaikki ihmiset eivät olleet järjestäytyneitä, jokaisella oli silti oma kantansa.

Siinä tosiaankin naapuri taisteli naapuria vastaan, veli veljeä vastaan. Vieläkään ei ole kaikkia hautoja löydetty. Eikä niitä silloin uskallettu etsiäkään.

Hävinneet pysyivät hiljaa sodan jälkeen, kaikki eivät kertoneet edes jälkeläisilleen. Meissä on sen verran paljon orjakansan mentaliteettia ja nöyryyttä.

"Siksi koska niistä puhuminen olisi jossain vaiheessa häirinnyt valtaapitäviä."

Siski varmaan kukaan ei ole kuullutkaan sisällissodasta tai saksalaisista.

"Etkö koskaan ole ihmetellyt, että esim. suurimmat maanomistukset ovat edelleen ruotsalaisten tai heidän jälkeläistensä omistuksessa?"

Mukavasti on kirkolla ja valtiollakin, periaatteessa sinullakin.

"Sukunimi on useimmiten suomennettu, eikä jälkeläisiä voi enää ruotsalaisiksi kutsua."

Siis mikä oli ongelma?

"Liitosta Saksan kanssa ei jouduttu sotatuomioistuimeen."

Varsinaista liittoa ei ollut ja unohdat Lapin sodan. Millaistahan oikeusistuinta muuten tarkoitat? Ilmeisesti aasialaisempaa mallia.

"(Onneksi antauduttiin.)"

Kun ei antauduttu. Tehtiin aselepo ja sitten rauhansopimus (Pariisi 1947)

"Lisäksi vielä tässäkään asiassa eivät valtaapitäneet halunneet huomiota. Onhan täysin selvää, että me veljeiltiin saksalaisten kanssa koko sisällissodan ja 2MS:n välinen aika."

Saksalaisille käännettiin selkä vuonna 1918, kun he hävisivät. Hitleriin suhtauduttiin varauksellisemmin kuin muissa länsimaissa, ja lisäksi saksalaiset olivat Neuvostoliiton kanssa sopimusliitossa (Ribbentrop-Molotov) talvisodan aikaan!

"Opitaan jotain historiasta."

Hyvää ja menestyksekästä opiskeluaikaa sinulle. Toivottavasti tulee hedelmiä myös.

Bybi kirjoitti:

"Siksi koska niistä puhuminen olisi jossain vaiheessa häirinnyt valtaapitäviä."

Siski varmaan kukaan ei ole kuullutkaan sisällissodasta tai saksalaisista.

"Etkö koskaan ole ihmetellyt, että esim. suurimmat maanomistukset ovat edelleen ruotsalaisten tai heidän jälkeläistensä omistuksessa?"

Mukavasti on kirkolla ja valtiollakin, periaatteessa sinullakin.

"Sukunimi on useimmiten suomennettu, eikä jälkeläisiä voi enää ruotsalaisiksi kutsua."

Siis mikä oli ongelma?

"Liitosta Saksan kanssa ei jouduttu sotatuomioistuimeen."

Varsinaista liittoa ei ollut ja unohdat Lapin sodan. Millaistahan oikeusistuinta muuten tarkoitat? Ilmeisesti aasialaisempaa mallia.

"(Onneksi antauduttiin.)"

Kun ei antauduttu. Tehtiin aselepo ja sitten rauhansopimus (Pariisi 1947)

"Lisäksi vielä tässäkään asiassa eivät valtaapitäneet halunneet huomiota. Onhan täysin selvää, että me veljeiltiin saksalaisten kanssa koko sisällissodan ja 2MS:n välinen aika."

Saksalaisille käännettiin selkä vuonna 1918, kun he hävisivät. Hitleriin suhtauduttiin varauksellisemmin kuin muissa länsimaissa, ja lisäksi saksalaiset olivat Neuvostoliiton kanssa sopimusliitossa (Ribbentrop-Molotov) talvisodan aikaan!

"Opitaan jotain historiasta."

Hyvää ja menestyksekästä opiskeluaikaa sinulle. Toivottavasti tulee hedelmiä myös.

Just ton sun mielipiteen takia niistä kannattaa jatkaa keskustelua.:)

Lue vaikka kirja Salaiset aseveljet Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944. Kirjoittaja Oula Silvennoinen.

taas kovin ykspuolista kirjoitti:

Just ton sun mielipiteen takia niistä kannattaa jatkaa keskustelua.:)

Lue vaikka kirja Salaiset aseveljet Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944. Kirjoittaja Oula Silvennoinen.

Luin teoksen painolämpimänä.

Tuossa Helsingin Sanomien juttua. Aika lailla samat mietteet minullakin oli sen luettuani.

Erillissotateesin lopulliseksi niitiksi on tulkittu Oula Silvennoisen tuore väitöskirja Salaiset aseveljet, joka paljastaa valtiollisen poliisin Valpon osuuden neuvostosotavankien teloituksiin Lapissa. Valpo luovutti noin viisisataa sotavankia Saksan poliisivoimien käsiin varmaan kuolemaan.

Jukka Tarkan mukaan Suomi ja Saksa olivat liittolaisia, "mutta silti sota oli samalla erillinen". Oula Silvennoisen tutkimustulokset korostavat Tarkan mielestä liittolaisuuden löysyyttä, ei sen ehdottomuutta.


Poliisiyhteistyö ei Tarkan mukaan romuta erillissotateesiä, koska Valpon virkailijat toimivat ilman siviilihallinnon ja hallituksen valtuuksia, "siis erillään". Hallitus pysyttäytyi tarkoituksellisesti erillään Valpon saksalaisyhteistyöstä.

Tarkan mukaan Valpo toimi "röyhkeän itsenäisesti" ja "niin perusteellisen erillään poliittisesta ohjauksesta, että sen toiminta ei voinut sitoa hallitusta mihinkään".

Tarkka ihmettelee, miksi Suomessa kiistellään "veren maku suussa" erillissotateoriasta. Neuvostoliitto alkoi jo 1943 valmistella rauhaa Suomen kanssa ja osoitti näin pitävänsä Suomen taistelua erillissotana. Syyskuussa 1944 jatkosota päättyi erillisrauhaan.

Bybi kirjoitti:

Luin teoksen painolämpimänä.

Tuossa Helsingin Sanomien juttua. Aika lailla samat mietteet minullakin oli sen luettuani.

Erillissotateesin lopulliseksi niitiksi on tulkittu Oula Silvennoisen tuore väitöskirja Salaiset aseveljet, joka paljastaa valtiollisen poliisin Valpon osuuden neuvostosotavankien teloituksiin Lapissa. Valpo luovutti noin viisisataa sotavankia Saksan poliisivoimien käsiin varmaan kuolemaan.

Jukka Tarkan mukaan Suomi ja Saksa olivat liittolaisia, "mutta silti sota oli samalla erillinen". Oula Silvennoisen tutkimustulokset korostavat Tarkan mielestä liittolaisuuden löysyyttä, ei sen ehdottomuutta.


Poliisiyhteistyö ei Tarkan mukaan romuta erillissotateesiä, koska Valpon virkailijat toimivat ilman siviilihallinnon ja hallituksen valtuuksia, "siis erillään". Hallitus pysyttäytyi tarkoituksellisesti erillään Valpon saksalaisyhteistyöstä.

Tarkan mukaan Valpo toimi "röyhkeän itsenäisesti" ja "niin perusteellisen erillään poliittisesta ohjauksesta, että sen toiminta ei voinut sitoa hallitusta mihinkään".

Tarkka ihmettelee, miksi Suomessa kiistellään "veren maku suussa" erillissotateoriasta. Neuvostoliitto alkoi jo 1943 valmistella rauhaa Suomen kanssa ja osoitti näin pitävänsä Suomen taistelua erillissotana. Syyskuussa 1944 jatkosota päättyi erillisrauhaan.

Joka puolella kerrotaan, että 1918 saksalaiset tulivat tänne häätämään venäläisiä pois.

Eiköhän totuus ole se, että he tulivat tänne kuningaskuntaa perustamaan? Omia etujaan siis ajamaan.

Venäjä/NL ja Saksa tekivät sopimuksen maaliskuussa 1918, jonka seurauksena Venäjä veti joukkonsa pois Suomesta.

Sisällissodan jälkeen Suomesta käytiin sotilasopissa Saksassa (siitä muuten oli hyötyä, oma mielipide). 1930-luvulla Suomessa toimi Lapuan liike, joka jatkoi sisällissodan aikaista valkoisten ideologiaa. 30-luvulla myös lietsottiin juutalaisvihaa, johon oppi tuli Saksasta.

Monet merkit viittaavat siihen, että me olimme voimakkaasti saksanmielisiä. Lisäksi siihen, että tavallisten suomalaisten asenteisiin vaikutettiin provokaatiolla. Totuushan on se, että meitä pössötettiin (saksalaisten taholta) ja kunnolla.

Ymmärrän itse tuon aikakauden ja sen, miksi erilaiset ideologiat saivat jalansijaa Suomessa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi edelleenkin monet tuntevat viehtymystä voimakkaisiin ääri-ismeihin. Natsismi alkaa olla Suomessa muotia.

Ymmärrän myös sen, että valtaapitävien oli pakko sotien aikana tehdä joku ratkaisu. Päättää jompi kumpi kahdesta isosta pahasta.

Lainaan tähän Oulan kirjaa: " Ankeat vaihtoehdot hahmotteli J.K. Paasikivi huhtikuussa 1939 kirjoittamassaan kirjeessä toimittaja ja kokoomusvaikuttaja Kaarle Nestori Rantakarille: Kuulin että menet Saksaan Hitlerin 50-v. päiväksi. Se on hyvä se. Meidänkin on oltava "reaalipoliitikkoja", joka tietää sen, että ellei tämä neutraliteettipolitiikka onnistu, joudumme joko bolsevikkien tai saksalaisten alaisiksi. Ja viimeinen vaihtoehto on parempi, joskaan ei hauska sekään."

Sotien jälkeen mielestäni olisi ollut valtaapitävien vastuu korjata asenteita. Silloin sitä ei tehty, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meitä on sen verran vähän, ettei herrakansa-ideologia sovi meille. Se jos mikä johtaa meidät tosi pahaan suuntaan (ja lopulta varmasti pulaan).

On monia asioita, mitkä puoltavat Suomen kohdalla erillissotaa. Esim. mehän emme olleet saksalaisten mukana vaikkapa Stalingradissa tai Puolassa yms. Neuvostoliitollekin Talvisota oli rajasota. Mannerheimihän on Venäjällä sankari, koska ei pommittanut Leningradia, vaikka Hitler sitä toivoikin. Tiedän kyllä, että Marski puhui jo 1918 SuurSuomesta. Ehkäpä jätti sen haaveeksi ja tajusi, mikä Hitlerin tulevaisuus tulee olemaan. Tuskinpa saadaan sitäkään koskaan varmuudella tietää.

Sille, mitä meihin onnistuttiin kylvämään melkein koko 1900-luvun ajan, on syytä tehdä jotain. Siitä syystä tarvitaan niitä uusia tulkintoja ja tutkimuksia.

Bybi kirjoitti:

"Siksi koska niistä puhuminen olisi jossain vaiheessa häirinnyt valtaapitäviä."

Siski varmaan kukaan ei ole kuullutkaan sisällissodasta tai saksalaisista.

"Etkö koskaan ole ihmetellyt, että esim. suurimmat maanomistukset ovat edelleen ruotsalaisten tai heidän jälkeläistensä omistuksessa?"

Mukavasti on kirkolla ja valtiollakin, periaatteessa sinullakin.

"Sukunimi on useimmiten suomennettu, eikä jälkeläisiä voi enää ruotsalaisiksi kutsua."

Siis mikä oli ongelma?

"Liitosta Saksan kanssa ei jouduttu sotatuomioistuimeen."

Varsinaista liittoa ei ollut ja unohdat Lapin sodan. Millaistahan oikeusistuinta muuten tarkoitat? Ilmeisesti aasialaisempaa mallia.

"(Onneksi antauduttiin.)"

Kun ei antauduttu. Tehtiin aselepo ja sitten rauhansopimus (Pariisi 1947)

"Lisäksi vielä tässäkään asiassa eivät valtaapitäneet halunneet huomiota. Onhan täysin selvää, että me veljeiltiin saksalaisten kanssa koko sisällissodan ja 2MS:n välinen aika."

Saksalaisille käännettiin selkä vuonna 1918, kun he hävisivät. Hitleriin suhtauduttiin varauksellisemmin kuin muissa länsimaissa, ja lisäksi saksalaiset olivat Neuvostoliiton kanssa sopimusliitossa (Ribbentrop-Molotov) talvisodan aikaan!

"Opitaan jotain historiasta."

Hyvää ja menestyksekästä opiskeluaikaa sinulle. Toivottavasti tulee hedelmiä myös.

"Millaistahan oikeusistuinta muuten tarkoitat? Ilmeisesti aasialaisempaa mallia."

Sodan käynnille oli jo tuolloin maailmanlaajuiset säännöt.

Kesäkuussa 1944 Yhdysvallat alkoi tuomitsemaan Suomea ja ilmoitti Suomen olevan saksanmielinen.

sitten taas kirjoitti:

Joka puolella kerrotaan, että 1918 saksalaiset tulivat tänne häätämään venäläisiä pois.

Eiköhän totuus ole se, että he tulivat tänne kuningaskuntaa perustamaan? Omia etujaan siis ajamaan.

Venäjä/NL ja Saksa tekivät sopimuksen maaliskuussa 1918, jonka seurauksena Venäjä veti joukkonsa pois Suomesta.

Sisällissodan jälkeen Suomesta käytiin sotilasopissa Saksassa (siitä muuten oli hyötyä, oma mielipide). 1930-luvulla Suomessa toimi Lapuan liike, joka jatkoi sisällissodan aikaista valkoisten ideologiaa. 30-luvulla myös lietsottiin juutalaisvihaa, johon oppi tuli Saksasta.

Monet merkit viittaavat siihen, että me olimme voimakkaasti saksanmielisiä. Lisäksi siihen, että tavallisten suomalaisten asenteisiin vaikutettiin provokaatiolla. Totuushan on se, että meitä pössötettiin (saksalaisten taholta) ja kunnolla.

Ymmärrän itse tuon aikakauden ja sen, miksi erilaiset ideologiat saivat jalansijaa Suomessa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi edelleenkin monet tuntevat viehtymystä voimakkaisiin ääri-ismeihin. Natsismi alkaa olla Suomessa muotia.

Ymmärrän myös sen, että valtaapitävien oli pakko sotien aikana tehdä joku ratkaisu. Päättää jompi kumpi kahdesta isosta pahasta.

Lainaan tähän Oulan kirjaa: " Ankeat vaihtoehdot hahmotteli J.K. Paasikivi huhtikuussa 1939 kirjoittamassaan kirjeessä toimittaja ja kokoomusvaikuttaja Kaarle Nestori Rantakarille: Kuulin että menet Saksaan Hitlerin 50-v. päiväksi. Se on hyvä se. Meidänkin on oltava "reaalipoliitikkoja", joka tietää sen, että ellei tämä neutraliteettipolitiikka onnistu, joudumme joko bolsevikkien tai saksalaisten alaisiksi. Ja viimeinen vaihtoehto on parempi, joskaan ei hauska sekään."

Sotien jälkeen mielestäni olisi ollut valtaapitävien vastuu korjata asenteita. Silloin sitä ei tehty, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meitä on sen verran vähän, ettei herrakansa-ideologia sovi meille. Se jos mikä johtaa meidät tosi pahaan suuntaan (ja lopulta varmasti pulaan).

On monia asioita, mitkä puoltavat Suomen kohdalla erillissotaa. Esim. mehän emme olleet saksalaisten mukana vaikkapa Stalingradissa tai Puolassa yms. Neuvostoliitollekin Talvisota oli rajasota. Mannerheimihän on Venäjällä sankari, koska ei pommittanut Leningradia, vaikka Hitler sitä toivoikin. Tiedän kyllä, että Marski puhui jo 1918 SuurSuomesta. Ehkäpä jätti sen haaveeksi ja tajusi, mikä Hitlerin tulevaisuus tulee olemaan. Tuskinpa saadaan sitäkään koskaan varmuudella tietää.

Sille, mitä meihin onnistuttiin kylvämään melkein koko 1900-luvun ajan, on syytä tehdä jotain. Siitä syystä tarvitaan niitä uusia tulkintoja ja tutkimuksia.

Tekstisi sisältää joukon virheitä joko tarkoituksella tai tietämättömyyttä.

Saksa työnsi pyytämättä joukkoja Suomeen 1918. Ne tulivat pitämään silmällä Venäjää ja toisaalta Muurmanskin englantilaisia.Samalla Suomi alistettiin sanelusopimuksella lähes vasalliksi.
Kuningaskuntaa suomalaiset puuhasivat itse.

Saksasta ei haettu sotilasoppia, vaan pääasiassa Ranskasta ja mm. Ruotsista ja Italiasta.

Suomen politiikka suuntautui aina voimakkaammin Kansainliittoon ja Pohjoismaihin, ei Saksaan.

Sotien jälkeen poliittinen kurssi käännettiin perusteellisesti.Se vaikuttaa edelleenkin.

KUn Suomi lähti pakkotilanteessa Saksan rinnalle, niin tietysti toimittiin sen mukaan. Silloin uskottiin voittoon.

Kurssia ruvettiin kääntämään Stalingradin jälkeen keväällä 1943. Siitä pitäen pyrittiin sodastaa eroon, mutta Saksa ja NL eivät laskeneet.

jo säännöt kirjoitti:

"Millaistahan oikeusistuinta muuten tarkoitat? Ilmeisesti aasialaisempaa mallia."

Sodan käynnille oli jo tuolloin maailmanlaajuiset säännöt.

Kesäkuussa 1944 Yhdysvallat alkoi tuomitsemaan Suomea ja ilmoitti Suomen olevan saksanmielinen.

Sillon kun kansakunta taistelee olemassaolostaan eivät sympatiat tai antisympatiat paljoa paina.
Aseita oli saatavilla vain saksalaisilta kun Stalin aloitti Kotka-operaatiotaan 21.6.1944 tavoitteenaan aluksi Kymijoki linja. Ruotsi kieltäytyi myymästä panssarintorjuntatykkejä.
Sellainen "saksanmielinen" se silloinen Suomi oli pysäyttäessään Stalinin puna-armeijan Saksan antaman aseavun turvin.

arvoonsa kirjoitti:

Sillon kun kansakunta taistelee olemassaolostaan eivät sympatiat tai antisympatiat paljoa paina.
Aseita oli saatavilla vain saksalaisilta kun Stalin aloitti Kotka-operaatiotaan 21.6.1944 tavoitteenaan aluksi Kymijoki linja. Ruotsi kieltäytyi myymästä panssarintorjuntatykkejä.
Sellainen "saksanmielinen" se silloinen Suomi oli pysäyttäessään Stalinin puna-armeijan Saksan antaman aseavun turvin.

Ei enää kellään ole neuvostonäkemystä.

Me jotkut vaan yritetään kehittää itsellemme laajempaa ja hyödyllisempää näkemystä.

sitten taas kirjoitti:

Joka puolella kerrotaan, että 1918 saksalaiset tulivat tänne häätämään venäläisiä pois.

Eiköhän totuus ole se, että he tulivat tänne kuningaskuntaa perustamaan? Omia etujaan siis ajamaan.

Venäjä/NL ja Saksa tekivät sopimuksen maaliskuussa 1918, jonka seurauksena Venäjä veti joukkonsa pois Suomesta.

Sisällissodan jälkeen Suomesta käytiin sotilasopissa Saksassa (siitä muuten oli hyötyä, oma mielipide). 1930-luvulla Suomessa toimi Lapuan liike, joka jatkoi sisällissodan aikaista valkoisten ideologiaa. 30-luvulla myös lietsottiin juutalaisvihaa, johon oppi tuli Saksasta.

Monet merkit viittaavat siihen, että me olimme voimakkaasti saksanmielisiä. Lisäksi siihen, että tavallisten suomalaisten asenteisiin vaikutettiin provokaatiolla. Totuushan on se, että meitä pössötettiin (saksalaisten taholta) ja kunnolla.

Ymmärrän itse tuon aikakauden ja sen, miksi erilaiset ideologiat saivat jalansijaa Suomessa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi edelleenkin monet tuntevat viehtymystä voimakkaisiin ääri-ismeihin. Natsismi alkaa olla Suomessa muotia.

Ymmärrän myös sen, että valtaapitävien oli pakko sotien aikana tehdä joku ratkaisu. Päättää jompi kumpi kahdesta isosta pahasta.

Lainaan tähän Oulan kirjaa: " Ankeat vaihtoehdot hahmotteli J.K. Paasikivi huhtikuussa 1939 kirjoittamassaan kirjeessä toimittaja ja kokoomusvaikuttaja Kaarle Nestori Rantakarille: Kuulin että menet Saksaan Hitlerin 50-v. päiväksi. Se on hyvä se. Meidänkin on oltava "reaalipoliitikkoja", joka tietää sen, että ellei tämä neutraliteettipolitiikka onnistu, joudumme joko bolsevikkien tai saksalaisten alaisiksi. Ja viimeinen vaihtoehto on parempi, joskaan ei hauska sekään."

Sotien jälkeen mielestäni olisi ollut valtaapitävien vastuu korjata asenteita. Silloin sitä ei tehty, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meitä on sen verran vähän, ettei herrakansa-ideologia sovi meille. Se jos mikä johtaa meidät tosi pahaan suuntaan (ja lopulta varmasti pulaan).

On monia asioita, mitkä puoltavat Suomen kohdalla erillissotaa. Esim. mehän emme olleet saksalaisten mukana vaikkapa Stalingradissa tai Puolassa yms. Neuvostoliitollekin Talvisota oli rajasota. Mannerheimihän on Venäjällä sankari, koska ei pommittanut Leningradia, vaikka Hitler sitä toivoikin. Tiedän kyllä, että Marski puhui jo 1918 SuurSuomesta. Ehkäpä jätti sen haaveeksi ja tajusi, mikä Hitlerin tulevaisuus tulee olemaan. Tuskinpa saadaan sitäkään koskaan varmuudella tietää.

Sille, mitä meihin onnistuttiin kylvämään melkein koko 1900-luvun ajan, on syytä tehdä jotain. Siitä syystä tarvitaan niitä uusia tulkintoja ja tutkimuksia.

Talvisota PC-pelin indoktrinaation muodossa:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Talvisota-Icy-Hell-Ledjanoi-Ad.htm

sitten taas kirjoitti:

Joka puolella kerrotaan, että 1918 saksalaiset tulivat tänne häätämään venäläisiä pois.

Eiköhän totuus ole se, että he tulivat tänne kuningaskuntaa perustamaan? Omia etujaan siis ajamaan.

Venäjä/NL ja Saksa tekivät sopimuksen maaliskuussa 1918, jonka seurauksena Venäjä veti joukkonsa pois Suomesta.

Sisällissodan jälkeen Suomesta käytiin sotilasopissa Saksassa (siitä muuten oli hyötyä, oma mielipide). 1930-luvulla Suomessa toimi Lapuan liike, joka jatkoi sisällissodan aikaista valkoisten ideologiaa. 30-luvulla myös lietsottiin juutalaisvihaa, johon oppi tuli Saksasta.

Monet merkit viittaavat siihen, että me olimme voimakkaasti saksanmielisiä. Lisäksi siihen, että tavallisten suomalaisten asenteisiin vaikutettiin provokaatiolla. Totuushan on se, että meitä pössötettiin (saksalaisten taholta) ja kunnolla.

Ymmärrän itse tuon aikakauden ja sen, miksi erilaiset ideologiat saivat jalansijaa Suomessa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi edelleenkin monet tuntevat viehtymystä voimakkaisiin ääri-ismeihin. Natsismi alkaa olla Suomessa muotia.

Ymmärrän myös sen, että valtaapitävien oli pakko sotien aikana tehdä joku ratkaisu. Päättää jompi kumpi kahdesta isosta pahasta.

Lainaan tähän Oulan kirjaa: " Ankeat vaihtoehdot hahmotteli J.K. Paasikivi huhtikuussa 1939 kirjoittamassaan kirjeessä toimittaja ja kokoomusvaikuttaja Kaarle Nestori Rantakarille: Kuulin että menet Saksaan Hitlerin 50-v. päiväksi. Se on hyvä se. Meidänkin on oltava "reaalipoliitikkoja", joka tietää sen, että ellei tämä neutraliteettipolitiikka onnistu, joudumme joko bolsevikkien tai saksalaisten alaisiksi. Ja viimeinen vaihtoehto on parempi, joskaan ei hauska sekään."

Sotien jälkeen mielestäni olisi ollut valtaapitävien vastuu korjata asenteita. Silloin sitä ei tehty, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meitä on sen verran vähän, ettei herrakansa-ideologia sovi meille. Se jos mikä johtaa meidät tosi pahaan suuntaan (ja lopulta varmasti pulaan).

On monia asioita, mitkä puoltavat Suomen kohdalla erillissotaa. Esim. mehän emme olleet saksalaisten mukana vaikkapa Stalingradissa tai Puolassa yms. Neuvostoliitollekin Talvisota oli rajasota. Mannerheimihän on Venäjällä sankari, koska ei pommittanut Leningradia, vaikka Hitler sitä toivoikin. Tiedän kyllä, että Marski puhui jo 1918 SuurSuomesta. Ehkäpä jätti sen haaveeksi ja tajusi, mikä Hitlerin tulevaisuus tulee olemaan. Tuskinpa saadaan sitäkään koskaan varmuudella tietää.

Sille, mitä meihin onnistuttiin kylvämään melkein koko 1900-luvun ajan, on syytä tehdä jotain. Siitä syystä tarvitaan niitä uusia tulkintoja ja tutkimuksia.

Sano entinen mies:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Jew-Watch.htm

jälkeläisten kamppailu valtakunnan herruudesta. Suomen käskynhaltija Klaus Fleming sijoitti ratsuväkeä linnaleiriin Pohjanmaalle. Kuninkuuteen pyrkivä Kaarle Herttua yllytti pohjalaiset kapinaan.Näm ryhtyivät siihen pariinkiin otteeseen. Hyvin koulutettua ja sotaan tottunutta Flemingin armeijaa vastaanb nuijamiehillä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Etelä-Suomen talonpojat eivät yhtyneet kapinaan.

Herttua kosti aikanaan Flemingin kannattajille.