Tämä voi kuulostaa kylmältä ja jopa ehkä julmalta mutta minun oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta.
Etenkin taas näin jouluna tämän ilmiön huomaa,tälläkin palstalla näkee noita kerjuu vietejä ja on kaiken maailman keräyksiä vähävaraisille perheille.Miksi niitä lapsia tarvitsee tehdä jos niille ei ole koskaan tarjota mitään?Tottakai ymmärrän jos esim, työttömyys on iskenyt lapsien syntymän jälkeen.Enkä tarkota että lapset pitäisi hemmotella piloille,mutta jos lapsille ei ole koskaan tarjota muuta kun "ei ole varaa" niin olisiko kannattanut miettiä kaksi kertaa ennenkun lapsen tekee?
Etenkin taas näin jouluna tämän ilmiön huomaa,tälläkin palstalla näkee noita kerjuu vietejä ja on kaiken maailman keräyksiä vähävaraisille perheille.Miksi niitä lapsia tarvitsee tehdä jos niille ei ole koskaan tarjota mitään?Tottakai ymmärrän jos esim, työttömyys on iskenyt lapsien syntymän jälkeen.Enkä tarkota että lapset pitäisi hemmotella piloille,mutta jos lapsille ei ole koskaan tarjota muuta kun "ei ole varaa" niin olisiko kannattanut miettiä kaksi kertaa ennenkun lapsen tekee?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin, olen itse suht köyhä enkä aio hankkia lapsia.
Miksi hankkisin tänne paskaan maahan kärsimään ketään. Kohta kellään ole enää töitä ja alivalottuneita ihmisiä kaikki nurkat pullollaan.
Ehei.
Olen sama mieltä. Lasta pitää tehdä, vasta kun on hyvä tilanne ja varaa lapsiin. Kun ei ole varaa edes perus-tarvikeisiin, ei pitää tehdä lapsia. Ainakin kondomin pitää vara olla- se ei maksaa niin paljon. Ajattelkaa, ennen kun teette lapset, että heitä pitää elätää min. 18 vuotta ja että heilläkin pitää olla harrastuksia, pitää hankkia heille tavarat, tehdä kaunis joulu, ostaa lahjoja, ja että ei ole kivaa kun vanhemmilla ei ole varaa edes osta polkupyörä. Anteeksi gramattiikkani, mutta en ole suomalainen, mutta tshekkilainen.
sinun vanhemmillasikaan ei ollut varaa kondomeihin.
Olisi ollut tarvetta.
Me kaksi köyhää mietimme juuri, että jätetäänkö lapsi kokonaan tekemättä, kun ikääkin alkaa jo olla. Mieli tekisi, mutta katastrofi siitä seuraisi, jos ei puoliso ei jatkossakaan löydä töitä. Jääpi varmaan siis hankkimati. Ottaa vaan päähän, kun ulkopuoliset ihmiset ovat koko ajan kyselemässä ja jos sanoo, ettei se lasten hankita ole mahdollista tässä taloudellisessa tilanteessa, toteavat: "lapsi tuo leivän tullessaan". Tuo on joku vanha sanonta, mutta ei varmasti pidä paikkaansa. Jollekin voi tietysti olla lapsen saaminen tärkeämpi asia, kuin velkojen joutuminen ulosmittaukseen (niin meille kävisi, jos jäisin äitiyslomalle ja miehen työttömyys jatkuisi edelleen). Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi niitä lapsia on pakko hankkia niin monia. Jos monta kertaa av(i)oituvan on pakko hankkia jokaisen uuden puolison kanssa lapsia, niin voisiko tehdä ainakin niin, että vain yksi jokaista uutta liitoa kohden..?
Tämä on totta. Ei ole sitten yhteyskunnan syy, kun perheet ei pysty elätämään lapsia ja maksaa heille tavarat. Kun ei ole varaa, ei pitä lapsia tehdä. Lapsi maksaa, ja miksi pitää yhteyskunta elätää lapsia?- se on vanhempien velvollisuus.
Mulla on 2 rotukissa, niihin menee iaka paljon rahaa(ruokaa, el.lääkäri, matkustaminen näytteleissä kun asumme pohjoisessa kaikki kaukana)- niin, ja myös en saa mitään tukea kun "kissalisät". Miksi pitää olla lapsilisät?
Joko vanhemmilla on varaa- ja lapsia voi tehdä ja yläpitää, ja kun ei ole, on kondom keksitty.
on.
Minullakaan ei ole lapsia lainkaan. Ja kyllä tähän ainakin osasyynä on se, että silloin 2- ja 3- kymppisenä kun asia olisi paremmin ajankohtainenkin ollut koin tuloni ja asemani kuitenkin sen verran huonoiksi, vaikka vakinainen työ minulla sentään tuolloin olikin. Sitten kun olin yli 40 niin oli jo työn menettämisenkin uhka päällä, ja työni sitten menetinkin ja siitä pitkän työttömyysrupeaman jälkeen saneerattiin pienelle eläkkeelle.
En halua kuitenkaan saarnata tällaisesta lapsiasiasta, ja kyllä minullakin voisi joku lapsi olla tuosta nuoruuden aikana kokemastani taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta, varsinkin jos olisin jonkun mielestäni hyvän kaverin siihen hommaan löytänyt. Siihen puolestaan, että miksi en sitten nuorena tavannut tällaista itselleni sopivaksi katsomaani kaveria kyllä varmasti osaltaan on vaikuttanut juuri nämä tuolloin suhteellisen pienet tuloni ja vähän huono asemani, yhdistettynä siihen tosiasiaan että näitä suht. pieniä tulojanikin olin hankkimassa Helsingin seudulla joka oli(ja on edelleenkin) minulle ympäristönä outo.
Mutta se sellainen tässä tilanteessa kyllä jo vituttaa, kun nytkin työnantajat ja vallassa olevat yleisellä tasolla paasaavat ja syyllistävät vielä siitäkin miksi ei ole enempää lapsia talouselämän hyödynnettäväksi, kuluttajiksi ja ennen kaikkea suureen työvoimapulaan jossa työnantaja huutaa lisää nuorta ihmistä. Kyllä se olisi lähinnä niiden velvollisuus itselleen tarpeesiinsa(mitä ne sitten ovatkaan) lapsilaumat nussia, jotka sikana vallassa ja helpoissa hyväpalkkaisissa työpaikoissakin ovat rohjottaneet.
Lapsilisä nytkin kyllä korottelivat juuri nimenomaan häristääkseen köyhempääkin väkeä taas lapsentuotantoon.
"silloin 2- ja 3- kymppisenä kun asia olisi paremmin ajankohtainenkin ollut koin tuloni ja asemani kuitenkin sen verran huonoiksi, vaikka vakinainen työ minulla sentään tuolloin olikin"
Se ärsyttää myös, että jotkut ihmiset perustelevat lapsettomuuttaan taloudellisella tilanteella ("meillä ei ole varaa lapsiin"), vaikka se ei olisi ollenkaan todellinen syy. Yksikin kaverini jolla oli vakituinen työpaikka, miehellä myös (molemmat keskituloisia) ja asiat kaikin puolin kunnossa, valitteli että he ovat liian köyhiä hankkiakseen lapsia. Kaukomaille heillä kuitenkin oli varaa joka vuosi lähteä ja välillä käväistä lapissakin hiihtämässä. Ei siinä mitään, jos ei halua lapsia, mutta se on ärsyttävää, että sanotaan väärä asia syyksi.
Itse kasvoin köyhässä perheessä (neljä lasta, isällä hyvä palkka, mutta äiti kotona 15 vuotta, mitään kotihoidontukia ei silloin ollut), mutta en silti ole katkera lapsuudestani. Useimmat lapset eivät mene mitenkään pilalle siitä, ettei pystytä hankkimaan uutta tavaraa tai vaatteita muuta kuin aivan pakon edessä. Onhan se kurjaa, mutta se mikä ei tapa, se v*tuttaa, kuten sanonta kuuluu... Materiaa tärkeämpänä asian pidän sitä, että vanhemmat jaksaisivat olla positiivisia, yritteliäitä ja kannustavia ihmisiä, silloin lapsilla on mielestäni kohtuulliset mahdollisuudet kasvaa tasapainoisiksi ja eteenpäinpyrkiviksi aikuisiksi. Jos asenne on sellainen, että elämä on paskamaista kituuttamista, yhteiskunta/koulu/sosiaaliviranomaiset ovat kaikkien ongelmien syy, niin siinä onnistuu luultavasti siirtämään oman köyhyytensä seuraavalle sukupolvelle.
Minusta nämä ovat hyvin yksilökohtaisia asioita, että kenen kannattaisi hankkia lapsia ja kenen ei.
lapsi ei kaipaa tavaraa,
lapsi kaipaa AIKAA ja vanhempia ja turvallista kotia.
Uravanhemmat laittavat tenavansa toisten hoidettavaksi pahimmillaan alle yksi vuotiaina, vapaa aikaa pitää saada viettää ihan vaan aikuisten kesken, koska RAHAN hankinta on niin raskasta puuhaa, että raskas työ vaatii raskaat huvit ja taas tenavat hoitoon.
Kerran viikossa sitten vietetään yhdessä laatuaikaa hetki ja pelataan yhdessä pleikkaa tai harrastetaan.
Ja lapsi kasvaa ihmetellen, kuka hemmetti noi ihmiset ovat, jotka käyvät välillä kääntymässä tässä asunnossa ja tunkevat kaksikymppisen kouraan ja sanoo:" mene kavereitten kanssa mäkkäriin, mä en jaksa nyt ja heippa"
Kumman perheen lapsi valitsisi mieluummin: materialistisesti ehkä köyhän joo, mutta vanhemmat läsnä vai ne kaksi autoa ja pari kertaa vuodessa kanarialle vanhemmat, joiden kasvatus ja arkinen läsnäolo rajoittuu kännykän välityksellä käytyyn muutaman sanan vaihtoon?
Järjen käyttö on toki sallittu, vähävaraisuus ei tarkoita automaattisesti sitä, että vanhemmat pistävät rahansa viinaan ( eiköhän sitä harrasteta kaikissa tuloluokissa - niissä isommissa sitä vaan sitten hyvitellään niille tenaville jälkeen päin - rahalla ja tavaralla, jolla ei ole lapselle mitään merkitystä - rikotuilla lupauksilla on ja niitä pidemmän päälle uudella tavaralla ei paikkailla) tai lapset taapertaisi pahvilaatikot jaloissa kenkinä talvipakkasilla.
"Itse kasvoin köyhässä perheessä (neljä lasta, isällä hyvä palkka, mutta äiti kotona 15 vuotta, mitään kotihoidontukia ei silloin ollut), mutta en silti ole katkera lapsuudestani. Useimmat lapset eivät mene mitenkään pilalle siitä, ettei pystytä hankkimaan uutta tavaraa tai vaatteita muuta kuin aivan pakon edessä. Onhan se kurjaa, mutta se mikä ei tapa, se v*tuttaa, kuten sanonta kuuluu... Materiaa tärkeämpänä asian pidän sitä, että vanhemmat jaksaisivat olla positiivisia, yritteliäitä ja kannustavia ihmisiä, silloin lapsilla on mielestäni kohtuulliset mahdollisuudet kasvaa tasapainoisiksi ja eteenpäinpyrkiviksi aikuisiksi. Jos asenne on sellainen, että elämä on paskamaista kituuttamista, yhteiskunta/koulu/sosiaaliviranomaiset ovat kaikkien ongelmien syy, niin siinä onnistuu luultavasti siirtämään oman köyhyytensä seuraavalle sukupolvelle.
Minusta nämä ovat hyvin yksilökohtaisia asioita, että kenen kannattaisi hankkia lapsia ja kenen ei."
Mutta minä en kyllä voi välttyä havaitsemasta tässäkin jotain ehkä juuri vähävaraisenkin lapsuuden aiheuttamista traumoista. Traumoista joita sitten myöhemmin pyritään purkamaan, kun tilaisuus on tullut vaurastumisen ja elon kamppailuissa menestymisen myötä. Ja purkamaan juuri sellaisia henkilöitä kohtaan joita mielessään ainakin fantasioi sellaisiksi joilla on ollut onnellisempi lapsuus ja ei niin tiukkaa taloudellisesti, mutta jotka eivät ole sitten myöhemmin elämässään olleet niin onnekkaita, tai eivät ole riittävän agressiivisesti kamppaillen puoliaan pitäneet ja siten ovat päätyneet heikommille.
Minusta tämä tällainen on keskuudessamma ihan turhan yleinen ja ikävä lunnehäiriö, ja elämä olisi paljon mukavempaa ilman tällaisia luonnehäiriöisiä, ja erityisesti niin ilman tällaisia luonnehäiriöisiä vaikutusvaltaisilla paikoilla.
Minusta köyhyys on juuri siksi niin paska juttu, kun se ei itsessään sinänsä mitenkään jalosta ihmistä paremmaksi. Päinvastoin, vain harvat selviävät köyhyyden kokemuksistaan huolimatta myönteisellä tavalla toisia ihmisiä arvostavina. Sitä vaikeampi lie selvitä mitä nuorempana köyhyys on koettu. Tosin myös monet n.s. ökyliporvarit kasvattavat ihan tieten lapsensa samanlaisiksi luonnehäiriöisiksi, siksi kun katsovat vain härskisti muita jalkoihinsa runnomaan kykenevän voivan pärjätä ja menestyä elämässään.
Voin kertoa sinulle sen, että mitenkään kenenkään yläpuolelta en nykyään köyhyydestä kirjoita, sillä se kuuluu (taas) elämääni. Olen ihan tavallinen kunnan työntekijä ja tuloni ovat hieman keskituloa matalammat. Pärjäisin kuitenkin ihan kohtuullisesti, kunhan en olisi mennyt naimaan velkaantunutta miestä. Hänellä on ollut paljon työttömyysjaksoja, mutta suurin syy hänen taloudellisiin ongelmiinsa on se, että hän ei ole osannut hoitaa raha-asioitaan. En syytä siitä yhteiskuntaa, enkä mitään muutakaan tahoa, joskus asiat vaan lähtevät menemään pieleen eikä osaa tai jaksa välittää. Elämä tuntuu välillä tosi raskaalta, mutta jaksan silti uskoa parempaan huomiseen ja koen olevani onnellinen paitsi silloin kun mietin raha-asioita.
En oikein ymmärrä mikä luonnehäiriö tai trauma minulla olisi? No myönnetään, sellainen ehkä, että ei jaksaisi kauheasti kuunnella tekosyitä, valituksia ja syyttelyitä milloin mitäkin tahoa kohtaan.
Keskusteluun edelleen palatakseni, jos haluaa lapsen, niin sitten hankkimaan sellaista. Jos taloudellinen tilanne on ihan hirveän tiukka, voisi harkita kuitenkin vain yhdessä lapsessa pitäytymistä... Jos ei halua lasta, sitä ei ole pakko hankkia, eikä siihen tarvitse keksiä mitään tekosyitä.
...koska paneminen on halpaa(ehkäisyyn ei ole varaa), kivaa ja esim. työttömällä on päivät pitkät aikaa nussutella.
voi tehdä ns, köyhänmiehen abortin!Eli ei muuta kun nyrkki pillun ja vähän aikaa möyhii niin ei tule niitä toukkia!
tyhmät tekevät lapsia?
Ehkä siksi, että ei niin tyhmät saisivat nauraa
niiden näitä urpoja "vietejä" :D
Hyvä hyvä, älkää enää lisääntykö köyhät eikä rikkaat, joutaa kuollakin pois sukupuuttoon näin saamaton, juoppo ja väkivaltainen, suvaitsematon ja sisäsiittoinen kansa.
Osa suomalaisista on köyhiä aineellisesti ja osa taas henkisesti, joten nallekarkkeja puuttuu vähän kaikilta. Olemme ilkeää ja epäempaattista kansaa, nautimme toistemme pahoinvoinnista. Olemme myös omahyväsiä. Ei ole todellakaan lottovoitto tänne syntyä.
eipä siinnä mietitty 10-20v sitten kun töitä oli Mutta ei ole enää!mutta kerjätä ei.Ollaan ostamatta mitään joulua edes.Sillä siitä pääsee.
on elämisen suurin tarkoitus. Ihmisten ei ilmeisesti tarvitse lisääntyä ollenkaan. Näin voi päätellä siitä miten äitejä kohdellaan yhteiskunnassa ja työelämässä. Inhimillisyys on katoamassa rahan alttarille. Niukkuuden jakaminen estää ihmisiä saamasta lapsia vanhuutensa iloksi ja turvaksi. Suuren ihmisjoukon elämästä on tullut mustaa ja pimeää.
Eikö se näin mene että ihminen on ollut vähän liiankin innokas eläin lisääntymään - ihmispopulaatio voisi nykyisestään kutistua vaikkapa 80% niin olisi järkevämpi nuppiluku.
Kuka ne rikkaan työt tekee, ellei köyhät tee lapsia??????????????????
teet omista lapsistasi köyhiä...,Pitää pyrkiä siihen että mihin ei itse pystynyt niin ehkä lapset...,Ja hitto vie,kyllä sitä itskkin olisi pystynyt jos tahtoa olisi ollut...