Köyhyys esteenä perheen perustamiselle

Olen todella pahoillani jos olet joutunut hyväksikäytetyksi, etkä siksi jaksa. Tässä maailmassa on niin kovat arvot ja on oikeesti vaikeaa löytää tosi ystävää. Monet haluaa vaan jotenkin hyötyä toisista ihmisistä eivätkä osaa välittää toisista. Muista että kuitenkin on nnitä samanlaisia herkkiä tyyppejä kun sinä. Et ole yksin.

Tämänkin maan poliittikojen toimesta.

Myös sukupolvia kestänyt köyhällistön vedätys vie voimia.

Oikeisto poliitikot sdp, kok, kesk, rkp, vihr... on kuin raamatussa kerrottu heinäsirkkaparvi joka syö köyhällistön määräosan leivästä. Pistävät vaikeesti kannettavia taakkoja ihmisten harteillle mutta eivät itse koske niihin sormellakaan.

Palkatta saisi töitä tehdä, he kun pidättää palkkalaisen palkaa, palkanmaksu aikana (mal.3:5).

ei lapsia tänne kirjoitti:

Tämänkin maan poliittikojen toimesta.

Myös sukupolvia kestänyt köyhällistön vedätys vie voimia.

Oikeisto poliitikot sdp, kok, kesk, rkp, vihr... on kuin raamatussa kerrottu heinäsirkkaparvi joka syö köyhällistön määräosan leivästä. Pistävät vaikeesti kannettavia taakkoja ihmisten harteillle mutta eivät itse koske niihin sormellakaan.

Palkatta saisi töitä tehdä, he kun pidättää palkkalaisen palkaa, palkanmaksu aikana (mal.3:5).

Vaikka kaikenlaisia epäkohtia maailmasta löytyykin, niin minä en ihan täysin ymmärrä tuollaista surkeilua. Omalla asenteella on myös merkitystä. Mietipä vähän kumman perheen lapsilla on paremmat mahdollisuudet ponnistella hyvään elämään, vaikka kotiolot olisivat vaatimattomat elleivät suorastaan köyhät:

-Sellainen perhe jossa vanhemmat haukkuvat alvaarinsa yhteiskuntaa, manaavat työnantajaansa ja sitä miten työnteko on paskamaista riistoa. Kaikki on aina jonkun muun vika ja omilla teoillaan ei pysty vaikuttamaan yhtään mihinkään.

-Sellainen perhe, jossa vanhemmat käyvät ahkerasti töissä, hankkivat rahaa perheelleen, joskus toki valittavat työn raskautta, mutta eivät syyttele siitä milloin mitäkin tahoja. Lapsetkin joutuvat välillä kuulemaan rahahuolista, mutta tilanne nyt vaan on sellainen ja sen mukaan eletään.

Olen itse lähtöisin jälkimmäisen kaltaisesta (suur)perheestä ja hyvin ollaan kaikki lapset pärjätty elämässä, vaikka vanhemmat eivät ole pystyneet taloudellisesti tukemaan lapsuusajan jälkeen eli ollaan jokainen jouduttu ottamaan opintovelat täysimääräisinä ja kotoa sai vain lihakastiketta ja pullaa mukaan, kun siellä viikonloppuisin käväisi. Vanhemmillakin on mennyt taloudellisesti mukavasti sen jälkeen, kun lapset lähtivät pois kotoa ja alkoivat maksaa oman elatuksensa. Entisaikaan oli tosi vaikeaa lapsiperheillä, kun ei ollut mitään kotihoidontukia sun muita. Vaikka lapsuudessa olisi taloudellisesti köyhää, se miten lapsi sen kokee, riippuu paljon myös vanhempien asenteesta. En minä ainakaan koe kärsineeni mitenkään kohtuuttomasti, vaikka välillä harmitti kulkea kirpputorivaatteissa, sukset olivat vanhat lankut, ei ollut omaa kasettisoitinta jne. Päin vastoin, nyt osaa arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä omassa elämässä on:)

joopa joo... kirjoitti:

Vaikka kaikenlaisia epäkohtia maailmasta löytyykin, niin minä en ihan täysin ymmärrä tuollaista surkeilua. Omalla asenteella on myös merkitystä. Mietipä vähän kumman perheen lapsilla on paremmat mahdollisuudet ponnistella hyvään elämään, vaikka kotiolot olisivat vaatimattomat elleivät suorastaan köyhät:

-Sellainen perhe jossa vanhemmat haukkuvat alvaarinsa yhteiskuntaa, manaavat työnantajaansa ja sitä miten työnteko on paskamaista riistoa. Kaikki on aina jonkun muun vika ja omilla teoillaan ei pysty vaikuttamaan yhtään mihinkään.

-Sellainen perhe, jossa vanhemmat käyvät ahkerasti töissä, hankkivat rahaa perheelleen, joskus toki valittavat työn raskautta, mutta eivät syyttele siitä milloin mitäkin tahoja. Lapsetkin joutuvat välillä kuulemaan rahahuolista, mutta tilanne nyt vaan on sellainen ja sen mukaan eletään.

Olen itse lähtöisin jälkimmäisen kaltaisesta (suur)perheestä ja hyvin ollaan kaikki lapset pärjätty elämässä, vaikka vanhemmat eivät ole pystyneet taloudellisesti tukemaan lapsuusajan jälkeen eli ollaan jokainen jouduttu ottamaan opintovelat täysimääräisinä ja kotoa sai vain lihakastiketta ja pullaa mukaan, kun siellä viikonloppuisin käväisi. Vanhemmillakin on mennyt taloudellisesti mukavasti sen jälkeen, kun lapset lähtivät pois kotoa ja alkoivat maksaa oman elatuksensa. Entisaikaan oli tosi vaikeaa lapsiperheillä, kun ei ollut mitään kotihoidontukia sun muita. Vaikka lapsuudessa olisi taloudellisesti köyhää, se miten lapsi sen kokee, riippuu paljon myös vanhempien asenteesta. En minä ainakaan koe kärsineeni mitenkään kohtuuttomasti, vaikka välillä harmitti kulkea kirpputorivaatteissa, sukset olivat vanhat lankut, ei ollut omaa kasettisoitinta jne. Päin vastoin, nyt osaa arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä omassa elämässä on:)

Joo mutta jotain on tuosta sinuunkin jäänyt, kun täyy ängetä patsastelemaan menestyneenä ja parempana ihmisenä sellaisiin paikkoihin joissa katsoo olevan itseään huonompiosaisia ihmisiä.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi mistä se tällainen tarve sinulle oikeastaan tulee.
Ei sellaisesta että kaikki huono-osaisuus ei ole yhteiskunnan syytä taevitse saarnata varsinkaan ihmisille joilla on jo sairauksia ja ikääkin. Ainakin tämän tällaisen kyllä ymmärrät varsin hyvin.

Kyllä niitä on ihan paljonkin työssä käyneitä, sellaisia joita ei ole ahkeruudestaan mitenkään palkittu, pois on vaan saneerattu sitten kun ei tarvetta enää ole ollut.
Paljon on myös sellaisiakin jotka eivät ole ensimmäistäkään kunnon työpaikkaa saaneet alalta jolle ammattikoulutuseen on päässyt ja sen hyvin suorittanut.

Jos nyt sitten olet juuri näiden y.m. asioidenkin suhteen ollut onnekkaampi, niin mitä valaistusta katsot moralisaarnasi tuovan niille jotka ovat olleet epäonnekkaampia.

Kummasta kohdatut vaikeudet enemmän johtuvat yksilöstä vai yhteiskunnasta riippuu tapauksesta ja siitä mistä näkökulmasta näitä asioita halutaan tarkastella. Tuskin koskaan on tilanne sellainen tai on olemassa sellaista näkökulmaa, että vidaan sanoa vaikeuksien johtuvan ihan pelkästään vain joko yksilöstä tai yhteiskunnasta.

Mehän olemme yksilöinä pakotettujakin koko ajan vuorovaikuttamaan sen ympäristön ja yhteiskunnan kanssa jossa elämme. Tämä tällainen vuorovaikutus on hyvin monimutkainen ja monisyinen juttu.
Siitä on kuiten näyttöä, että jos jossain vaiheessa nuoruudessaan jostain syystä epäonnistuu niin siitä on vaikea sitten enää menestyksekkäälle uralle nousta, ellei sitten tällainen hyvä ura ihan tuurilla eteen tule. Tämä tällainen 'luuserin ura' johtuu siitä, että epäonnistumista voidaaan aina myöhemmin käyttää epäonnistujaa vastaan. Ja kaikkea sitä mitä voidaan käyttää toisen polkemiseksi myös varmasti käytetään. Tämä tällainen korostuu erityisesti juuri meidän kulttuurissamme.

Tällainen epäonnistuminen joka voi johtaa vaikka koko elmän täydellisesti pilalle menemiseenkin voi varsin hyvin johtua myös ihan vaan huonosta tuuristakin. Tällaisessa tapauksessa voidaan ottaa sellainenkin tulkinta (jos niin halutaan) tuohon syykö yksilössä vai yhteiskunnassa juttuun, että syytä ei ole kummassakaaan.

Joka tapauksessa yleisellä tasolla moralisaarnaaminen sen puolesta, että syy on yksilössä eikä yhteiskunnassa on ihan turhaa, kun sillä ei ainakaan mitään positiivista aikaan saada.

Minä pikemminkin haluaisin rohkaista taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä lopettamaan liiallisen itsensä niistä syyttämisen. Se on nimittäin se vihonviimeinen juttu jos alkaa pelkästään itsesyytöksissä piehtaroida. Kyllä vaikeuksissa olevan on ajatuksensa suunnattava enemmän ympäristöön ja yhteiskuntaan päin jos mielii tilanteeseensa korjausta saada.

se on trendikästä kirjoitti:

Joo mutta jotain on tuosta sinuunkin jäänyt, kun täyy ängetä patsastelemaan menestyneenä ja parempana ihmisenä sellaisiin paikkoihin joissa katsoo olevan itseään huonompiosaisia ihmisiä.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi mistä se tällainen tarve sinulle oikeastaan tulee.
Ei sellaisesta että kaikki huono-osaisuus ei ole yhteiskunnan syytä taevitse saarnata varsinkaan ihmisille joilla on jo sairauksia ja ikääkin. Ainakin tämän tällaisen kyllä ymmärrät varsin hyvin.

Kyllä niitä on ihan paljonkin työssä käyneitä, sellaisia joita ei ole ahkeruudestaan mitenkään palkittu, pois on vaan saneerattu sitten kun ei tarvetta enää ole ollut.
Paljon on myös sellaisiakin jotka eivät ole ensimmäistäkään kunnon työpaikkaa saaneet alalta jolle ammattikoulutuseen on päässyt ja sen hyvin suorittanut.

Jos nyt sitten olet juuri näiden y.m. asioidenkin suhteen ollut onnekkaampi, niin mitä valaistusta katsot moralisaarnasi tuovan niille jotka ovat olleet epäonnekkaampia.

Kummasta kohdatut vaikeudet enemmän johtuvat yksilöstä vai yhteiskunnasta riippuu tapauksesta ja siitä mistä näkökulmasta näitä asioita halutaan tarkastella. Tuskin koskaan on tilanne sellainen tai on olemassa sellaista näkökulmaa, että vidaan sanoa vaikeuksien johtuvan ihan pelkästään vain joko yksilöstä tai yhteiskunnasta.

Mehän olemme yksilöinä pakotettujakin koko ajan vuorovaikuttamaan sen ympäristön ja yhteiskunnan kanssa jossa elämme. Tämä tällainen vuorovaikutus on hyvin monimutkainen ja monisyinen juttu.
Siitä on kuiten näyttöä, että jos jossain vaiheessa nuoruudessaan jostain syystä epäonnistuu niin siitä on vaikea sitten enää menestyksekkäälle uralle nousta, ellei sitten tällainen hyvä ura ihan tuurilla eteen tule. Tämä tällainen 'luuserin ura' johtuu siitä, että epäonnistumista voidaaan aina myöhemmin käyttää epäonnistujaa vastaan. Ja kaikkea sitä mitä voidaan käyttää toisen polkemiseksi myös varmasti käytetään. Tämä tällainen korostuu erityisesti juuri meidän kulttuurissamme.

Tällainen epäonnistuminen joka voi johtaa vaikka koko elmän täydellisesti pilalle menemiseenkin voi varsin hyvin johtua myös ihan vaan huonosta tuuristakin. Tällaisessa tapauksessa voidaan ottaa sellainenkin tulkinta (jos niin halutaan) tuohon syykö yksilössä vai yhteiskunnassa juttuun, että syytä ei ole kummassakaaan.

Joka tapauksessa yleisellä tasolla moralisaarnaaminen sen puolesta, että syy on yksilössä eikä yhteiskunnassa on ihan turhaa, kun sillä ei ainakaan mitään positiivista aikaan saada.

Minä pikemminkin haluaisin rohkaista taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä lopettamaan liiallisen itsensä niistä syyttämisen. Se on nimittäin se vihonviimeinen juttu jos alkaa pelkästään itsesyytöksissä piehtaroida. Kyllä vaikeuksissa olevan on ajatuksensa suunnattava enemmän ympäristöön ja yhteiskuntaan päin jos mielii tilanteeseensa korjausta saada.

"Minä pikemminkin haluaisin rohkaista taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä lopettamaan liiallisen itsensä niistä syyttämisen. Se on nimittäin se vihonviimeinen juttu jos alkaa pelkästään itsesyytöksissä piehtaroida. Kyllä vaikeuksissa olevan on ajatuksensa suunnattava enemmän ympäristöön ja yhteiskuntaan päin jos mielii tilanteeseensa korjausta saada."

Olen samaa mieltä tästä, mutta olen myös sitä mieltä, että kaikenlainen piehtaroiminen vihassa ja katkeruudessa on huono asia, kohdistui se sitten omaan itseen, vanhempiin, yhteiskuntaan tai mihin tahansa. Siitä kärsii nimenomaan itse ja oma perhe, ei yhteiskunta siitä ota opikseen... Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ehdottoman kannattavaa.

7x7x7x kirjoitti:

Olen todella pahoillani jos olet joutunut hyväksikäytetyksi, etkä siksi jaksa. Tässä maailmassa on niin kovat arvot ja on oikeesti vaikeaa löytää tosi ystävää. Monet haluaa vaan jotenkin hyötyä toisista ihmisistä eivätkä osaa välittää toisista. Muista että kuitenkin on nnitä samanlaisia herkkiä tyyppejä kun sinä. Et ole yksin.

..että Jumala oikeasti rakastaa sinua. Hän rakastaa kaikkia niitä, jotka ihmiset ovat hyljänneeet tai jättäneet. Hän rakastaa petettyjä. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä. Hän haluaa tulla lähelle. Siunausta sinulle! Muistan sinua rukouksin. T. Johanna