Auttakaa

opetusta ja julistusta, sillä siinä vaikuttaa Pyhän Hengen virvoittava voima, joka vapauttaa peloista ja ahdistuksista ja antaa voiman elää.
http://www.elisanet.fi/toikkanen.pentti/

ota tavoitteeksi elää päivä kerrallaan. Aseta pieniä tavoitteita ja ole illalla tyytyväinen jos olet saanut tehtyä sen.

Mun mielestä silloin kun heräät yöllä, etsipä Raamatusta Psalmien kirja ja ala lukea sitä. Moni on sanonut, että kun ahdistaa, se auttaa ja rauhoittaa.

Tahtoisin omistaa sinulle seuraavan Psalmin 139: Siinä sanotaan, että joku tuntee sinut paremmin kuin edes itse tunnet itseäsi.

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä pidät kätesi minun päälläni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Tuo psalmi päättyy pyyntöön, että Jumala johtaisi ajatukset ja askeleet ikuiselle turvalliselle tielle. Se on hyvä pyyntö.

Tarvitset ennemminkin keskusteluapua ja ehkä jotain lääkitystä, jotka auttavat sinua löytämään elämääsi tasapainon. Tuollainen pelkääminen ja tyhjän panikoiminen ei ole 'tervettä', sillä jostain syystä olet jäänyt loukkuun moiseen pelon ja riittämättömyyden pyörteisiin (tavallista Suomessa!)

Muista, että Jumalan enkelit ovat aina lähelläsi odottamassa ainoastaan sitä, että pyydät apua ... mihin tahansa ...ja olet myös valmis ottamaan vastaan sitä (siis todella tahdot parantua)!

anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot,auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Ps.80:19-20

Koska en tiedä sinun elämän historiaasi voin antaa vain neuvon: itke sydämesi kyllyydestä. Ja nöyrry tarvitsevasi apua. Äläkä unohda että auttajia on ympärilläsi koko ajan kun pyydät.

Tuttu tilanne sinulla.
Myös minä valvoin öitä peläten hirveesti. Tutisin pelosta peiton alla. En uskaltanut edes työntää kättäni pois sieltä soittaakseni jollekin pelostani.

Rohkaisin päivällä mieleni ja menin hengelliseen kokoukseen, ja siellä jätin elämäni Jeesukselle. Sinne jäi myös pelkoni.