Nyt olisi aika jonkun ort. teologiaa opiskelevan tutkia (gradu tai muu tutkimus)seuraavaa aihetta:
miksi osa entisistä (aktiivi)käännynnäisistä palaa takaisin siihen uskonnolliseen yhteisöön, josta he aikoinaan lähtivät (tarkoituksenaan olla lopun ikäänsä ortodokseja, mutta toisin sitten joillekin on käynyt).
miksi osa entisistä (aktiivi)käännynnäisistä palaa takaisin siihen uskonnolliseen yhteisöön, josta he aikoinaan lähtivät (tarkoituksenaan olla lopun ikäänsä ortodokseja, mutta toisin sitten joillekin on käynyt).
Vastaukset 8
Vanhimmat
tutkimus mahtaisi perustua.
minkä ei välttämättä tarvitse perustua olemassa olevaan lähdemateriaaliin, mutta siitä tutkimuksesta voi tulla joillekkin lähdemateriaalia.
opetetaanko Joensuussa ollenkaan uskonnonpsykologiaa tai kirkkososiologiaa, joiden opiskelija voisi tuon työn tehdä.
Käytännöllistä teologiaa pääaineenaan opiskelevat taitavat kaikki erikoistua joko liturgiikkaan tai uskonnonpedagogiikkaan.
että lapseni on tekemässä pro gradua keuskustapuolueen ja vanhoillislestadiolaisten yhteydestä. Työn työnimi on "SRK kepun uskonnollinen siipikö". Itse olen ortodoksi, mutta vaimo suku on kepulaisia vanhoillislestadiolaisia pohjanmaalta. Työn eteneminen on pohjautunut enemmän haastatteluihin, joskin myös lähdetietoja on käytetty hyväksi.
Mutta tiedän itsekin kyllä pari tapausta, joissa on palattu takaisin entiseen yhteisöön. Toisessa tapauksessa ortodoksiksi oli kääntynyt luterilaisen papin vaimo. Hän palasi takaisin miehensä laumaan.
Jos ovat törmänneet kajahtaneeseen ortodoksipappiin,eivätkä pääse asiasta eroon seurakuntasidonnaisuuden takia. Tämä on joillekin todellinen ongelma jossa jotkut isät ovatkin aivan muuta kuin seurakunnan paimenia. Ihmisiä hekin ovat mahdollisine heikkouksineen. Omakin paluu olis aikanaan lähellä.
Aika useassa uskontopsykologisessa tutkimuksessa on phdittu lapsen sosiaalistumista vanhempiensa uskonnollisiin näkemyksiin. Jonkin verran on tutkittu myös lapsuuden uskontoonsa palaajia. Molemmissa tapauksissa tutkimustulosten mukaanon kyse varhaisen kiintymyssuhteen laadusta - eli turvallisuutta lapsena vanhempiensa taholta kokeneet palaavat ennen pitkää vanhempiensa uskonnollisiin raameihin. Aika selvää minusta on, että kaltoin kohdeltu lapsi ei halua samaistua missään suhteessa itseään huonosti kohtelemaan vanhempaan.
Itse ole miettinyt kovasti, millä tavoin ihmisen älyllisyys vaikuttaa uskonnollisiin valintoihin ja olen taipuvainen ajattelemaan, että suurten kirkkojen etuna on se, ettei kirkossa kävijän tarvitse ilmaista omaa uskonnollisuuttaan tietyllä tavalla,kunhan pitäytyy liturgian ja jumalanpalvelusjärjestyksen mukana....vaikeampaa taitaisi olla niissä uskonnollisissa yhteisöissä, joissa yksittäisten ihmisten henkilökohtaisilla uskonnollisilla kokemuksilla on pääpaino.
Luin muuten tätä palstaa eka kertaa ja tuli vähän outo tunne siitä vihamielisyydestä, mitä joillakuilla on luterilaisuutta kohtaan. Olen kasvanut ns vanhauskoisuuden piirissä luterilaisuuden sisällä. Meilläpäin kunnioitettiin kovasti ortodoksinaapureita, hekin meitä.
Ortodoksikirkon vanha, perinteitä kunnioittava jumalanpalvelus on hieno. Vähän ihmetyttää se populismi, missä eräs tunnettu kirkon mies kieriskelaa. Paljon enemmän nämä pohjoisen ortodoksit meissä ulkopuolisissa herättävät luottamusta kirkkoonne. He ovat vakavamielisiä ja mukavia ihmisiä.
Täällä pyörii paljon ääriainesta jonka takia kirjoitukset ovat myös sen mukaisia. Esimerkiksi ne jotka päätoimisesti mollaavat muita kristittyjä. Ne eivät lopulta edusta sitä tervettä ortodoksisuutta.