Pinnasänkyyn nukahtaminen

Meillä kans on ollu vähän ongelmallista. Neiti (3,5 kk) nukkuu kyllä pinniksessä hyvin, mut sinne nukahtaminen ja sieltä herääminen on välillä ongelmallista. Toisinaan sinne nukahdetaan lopulta ison itkun väsyttämänä. Sit oon myös miettiny, miten neidin sais heräämään ikäänku hyväntuulisena ilman itkua. Ainoastaan yöunilta aamulla herää niin, ettei itke.

Äippä -72 kirjoitti:

Meillä kans on ollu vähän ongelmallista. Neiti (3,5 kk) nukkuu kyllä pinniksessä hyvin, mut sinne nukahtaminen ja sieltä herääminen on välillä ongelmallista. Toisinaan sinne nukahdetaan lopulta ison itkun väsyttämänä. Sit oon myös miettiny, miten neidin sais heräämään ikäänku hyväntuulisena ilman itkua. Ainoastaan yöunilta aamulla herää niin, ettei itke.

Lue lisää

Mun mielestä pinnasängyt on häkkejä. Meidän vauva nukkui aina parisängyssä. Sänky oli työnnetty seinään kiinni, joten ei putoamisvaaraa. Jos häiritsee vauvan liikkuminen hyvä vaihtoehto on ottaa pinnasängystä yksi laita pois ja laittaa se vasten parisänkyä. Siinä on helppo käydä vierekkäin makaamaan. Kun äitikin "nukkuu" niin vauvakin voi rauhoittua unille. Ja yöllä ei tarvetta huutaa, kun äiti kosketusetäisyydellä. Sivuvaunussa tai perhepedissä nukkuvat vauvat eivät huuda öisin herättyään.

on häkki kirjoitti:

Mun mielestä pinnasängyt on häkkejä. Meidän vauva nukkui aina parisängyssä. Sänky oli työnnetty seinään kiinni, joten ei putoamisvaaraa. Jos häiritsee vauvan liikkuminen hyvä vaihtoehto on ottaa pinnasängystä yksi laita pois ja laittaa se vasten parisänkyä. Siinä on helppo käydä vierekkäin makaamaan. Kun äitikin "nukkuu" niin vauvakin voi rauhoittua unille. Ja yöllä ei tarvetta huutaa, kun äiti kosketusetäisyydellä. Sivuvaunussa tai perhepedissä nukkuvat vauvat eivät huuda öisin herättyään.

Lue lisää

Meillä ainakin vauva huutaa ja itkee enemmän vieressä ollessa kuin omassa vuoteessaan...siten me sanomme E-I perhepedille...

äippä kirjoitti:

Meillä ainakin vauva huutaa ja itkee enemmän vieressä ollessa kuin omassa vuoteessaan...siten me sanomme E-I perhepedille...

Biologisesti vauvan paikka on lähellä äitiä, kosketusetäisyydellä, joko sivuvaunussa tai ihan parisängyssä. Monet vauvat protestoivat luonnollisesti pinnasänkyyn eristämistä, koska he kokevat sen hylkäämisenä. Tällä kiintymisellä hoitajaan on aikojen saatossa taattu elämän jatkuminen. Yöllä yksin herätessään vauvan ainoa keino on huutaa, tulla huomatuksi, ettei häntä vain jätetä. Vauva on täysin riippuvainen hoitajastaan.
Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia. Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä.

Ja tämä ylläoleva ei ole minun mielipiteitäni, vaan tästä kerrotaan HUS:in eli Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin unikoulussa, niiden nettisivuilla.

Vauvaa ei tarvitsekaan saada pinnasänkyyn, jos se ei sinne helposti sopeudu. Jotkut kyllä sopeutuvat, mutta eivät kaikki. Vanhemmat voivat miettiä, täytyykö sinne väenvängällä pakottaa. Muitakin ratkaisuja on, sivuvaunu on tosi hyvä vaihtoehto.

Vauva myös lukee äitiänsä kuin avointa kirjaa. Jos äitiä ärsyttää nukuttaa tuntikausia istuen pinnasängyn vieressä ja kumota itkevä ja pystyyn nouseva vauva kerta toisensa jälkeen makuuasentoon ja tiuskii että nyt nukutaan, niin eihän se ole levollinen ilmapiiri nukahtaa. En väitä, että näin kävisi aina, mutta taatusti joskus palaa pinna keneltä vain, joka tuohon ryhtyy. Vauvan tulee kokea olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, jotta hän voi nukahtaa.

Helpointa on antaa itse esimerkki; äitikin käy näin nukkumaan, silmät kiinni ja ei mitään hätää. Ja sitten makoilee vieressä ja muka nukkuu ja pitää vauvaa lähellä, tai koskettaa kädellä, laulaa muutamat tuutulaulut jne. Kun vauva on nukahtanut, äiti voi poistua asunnon toisiin huoneisiin ja palata sitten myöhemmin oikeasti nukkumaan viereen. Näin tämä sujuu ilman itkuja, ilman taisteluja ja ilman huudatusta. Luonnollisesti. Niin luonto onkin sen tarkoittanut.

niin....... kirjoitti:

Biologisesti vauvan paikka on lähellä äitiä, kosketusetäisyydellä, joko sivuvaunussa tai ihan parisängyssä. Monet vauvat protestoivat luonnollisesti pinnasänkyyn eristämistä, koska he kokevat sen hylkäämisenä. Tällä kiintymisellä hoitajaan on aikojen saatossa taattu elämän jatkuminen. Yöllä yksin herätessään vauvan ainoa keino on huutaa, tulla huomatuksi, ettei häntä vain jätetä. Vauva on täysin riippuvainen hoitajastaan.
Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia. Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä.

Ja tämä ylläoleva ei ole minun mielipiteitäni, vaan tästä kerrotaan HUS:in eli Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin unikoulussa, niiden nettisivuilla.

Vauvaa ei tarvitsekaan saada pinnasänkyyn, jos se ei sinne helposti sopeudu. Jotkut kyllä sopeutuvat, mutta eivät kaikki. Vanhemmat voivat miettiä, täytyykö sinne väenvängällä pakottaa. Muitakin ratkaisuja on, sivuvaunu on tosi hyvä vaihtoehto.

Vauva myös lukee äitiänsä kuin avointa kirjaa. Jos äitiä ärsyttää nukuttaa tuntikausia istuen pinnasängyn vieressä ja kumota itkevä ja pystyyn nouseva vauva kerta toisensa jälkeen makuuasentoon ja tiuskii että nyt nukutaan, niin eihän se ole levollinen ilmapiiri nukahtaa. En väitä, että näin kävisi aina, mutta taatusti joskus palaa pinna keneltä vain, joka tuohon ryhtyy. Vauvan tulee kokea olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, jotta hän voi nukahtaa.

Helpointa on antaa itse esimerkki; äitikin käy näin nukkumaan, silmät kiinni ja ei mitään hätää. Ja sitten makoilee vieressä ja muka nukkuu ja pitää vauvaa lähellä, tai koskettaa kädellä, laulaa muutamat tuutulaulut jne. Kun vauva on nukahtanut, äiti voi poistua asunnon toisiin huoneisiin ja palata sitten myöhemmin oikeasti nukkumaan viereen. Näin tämä sujuu ilman itkuja, ilman taisteluja ja ilman huudatusta. Luonnollisesti. Niin luonto onkin sen tarkoittanut.

Lue lisää

Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia, KOSKA MUUALLA MAAILMASSA PERHEIDEN YHDESSÄ NUKKUMINEN ON NORMAALIA JA PIKEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS. Näitä unihäiriöitä esiintyy vain niissä piireissä, joissa vauva yritetään nukuttaa pinnasänkyyn ja mahdollisesti omaan huoneeseen.

Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä. Koska hän huomaa, ettei ole yksin.

niin vielä....... kirjoitti:

Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia, KOSKA MUUALLA MAAILMASSA PERHEIDEN YHDESSÄ NUKKUMINEN ON NORMAALIA JA PIKEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS. Näitä unihäiriöitä esiintyy vain niissä piireissä, joissa vauva yritetään nukuttaa pinnasänkyyn ja mahdollisesti omaan huoneeseen.

Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä. Koska hän huomaa, ettei ole yksin.

Lue lisää

Mitäs siinä tapauksessa, kun vanhemmat ei todellakaan käy samaan aikaan nukkumaan, niin jätetäänkö lapsi yksin isoon sänkyyn vanhempien huoneeseen vielä eri kerrokseen nukkumaan? Entäs kun vauva osaa jo liikkua? Meidän 9-kuinen tulisi sekunnissa sängystä alas päälleen, eikä meistä vanhemmista kumpikaan siihen heräisi... Välillä se "napanuora" nyt vaan on katkaistava..

Mitä neuvoisit näihin tilanteisiin?

Meillä lapsi tosin lähes alusta asti nukkunut omassa sängyssä, viereen ei ole koskaan nukahtanut öisin, aina halunnut vain leikkiä, vaikka kuinka olisi väsyttänyt...

niin vielä....... kirjoitti:

Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia, KOSKA MUUALLA MAAILMASSA PERHEIDEN YHDESSÄ NUKKUMINEN ON NORMAALIA JA PIKEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS. Näitä unihäiriöitä esiintyy vain niissä piireissä, joissa vauva yritetään nukuttaa pinnasänkyyn ja mahdollisesti omaan huoneeseen.

Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä. Koska hän huomaa, ettei ole yksin.

Lue lisää

Ja syödäänkö teillä öisin tissiä?

niin....... kirjoitti:

Biologisesti vauvan paikka on lähellä äitiä, kosketusetäisyydellä, joko sivuvaunussa tai ihan parisängyssä. Monet vauvat protestoivat luonnollisesti pinnasänkyyn eristämistä, koska he kokevat sen hylkäämisenä. Tällä kiintymisellä hoitajaan on aikojen saatossa taattu elämän jatkuminen. Yöllä yksin herätessään vauvan ainoa keino on huutaa, tulla huomatuksi, ettei häntä vain jätetä. Vauva on täysin riippuvainen hoitajastaan.
Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia. Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä.

Ja tämä ylläoleva ei ole minun mielipiteitäni, vaan tästä kerrotaan HUS:in eli Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin unikoulussa, niiden nettisivuilla.

Vauvaa ei tarvitsekaan saada pinnasänkyyn, jos se ei sinne helposti sopeudu. Jotkut kyllä sopeutuvat, mutta eivät kaikki. Vanhemmat voivat miettiä, täytyykö sinne väenvängällä pakottaa. Muitakin ratkaisuja on, sivuvaunu on tosi hyvä vaihtoehto.

Vauva myös lukee äitiänsä kuin avointa kirjaa. Jos äitiä ärsyttää nukuttaa tuntikausia istuen pinnasängyn vieressä ja kumota itkevä ja pystyyn nouseva vauva kerta toisensa jälkeen makuuasentoon ja tiuskii että nyt nukutaan, niin eihän se ole levollinen ilmapiiri nukahtaa. En väitä, että näin kävisi aina, mutta taatusti joskus palaa pinna keneltä vain, joka tuohon ryhtyy. Vauvan tulee kokea olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, jotta hän voi nukahtaa.

Helpointa on antaa itse esimerkki; äitikin käy näin nukkumaan, silmät kiinni ja ei mitään hätää. Ja sitten makoilee vieressä ja muka nukkuu ja pitää vauvaa lähellä, tai koskettaa kädellä, laulaa muutamat tuutulaulut jne. Kun vauva on nukahtanut, äiti voi poistua asunnon toisiin huoneisiin ja palata sitten myöhemmin oikeasti nukkumaan viereen. Näin tämä sujuu ilman itkuja, ilman taisteluja ja ilman huudatusta. Luonnollisesti. Niin luonto onkin sen tarkoittanut.

Lue lisää

Meillä on sänky ollut seinän vieressä mutta mikään ei kyllä estä sitä, että poika konttaa sängystä pää edellä. Sivuvaunua meillä ei ole mahdollista laittaa, koska makuuhuone on sen verran pieni. Poika heräilee monta kertaa yössä itkeskelemään ja haluaa tissiä. Vaikka ollaan nukuttu perhepedissä. Ja kun ikääkin alkaa olemaan, täytyy tuosta yösyömisestäkin pääästä pikku hiljaa eroon.

miten ihmeessä... kirjoitti:

Meillä on sänky ollut seinän vieressä mutta mikään ei kyllä estä sitä, että poika konttaa sängystä pää edellä. Sivuvaunua meillä ei ole mahdollista laittaa, koska makuuhuone on sen verran pieni. Poika heräilee monta kertaa yössä itkeskelemään ja haluaa tissiä. Vaikka ollaan nukuttu perhepedissä. Ja kun ikääkin alkaa olemaan, täytyy tuosta yösyömisestäkin pääästä pikku hiljaa eroon.

Lue lisää

***Mitäs siinä tapauksessa, kun vanhemmat ei todellakaan käy samaan aikaan nukkumaan, niin jätetäänkö lapsi yksin isoon sänkyyn vanhempien huoneeseen vielä eri kerrokseen nukkumaan? Entäs kun vauva osaa jo liikkua? Meidän 9-kuinen tulisi sekunnissa sängystä alas päälleen, eikä meistä vanhemmista kumpikaan siihen heräisi... Välillä se "napanuora" nyt vaan on katkaistava..

Mitä neuvoisit näihin tilanteisiin?***

Parisängystä kannattaa ottaa jalat pois. Aina se ei ole mahdollista.

Meillä se ei ollut mahdollista, mutta teimme parisängystä turvallisen:
parisänky nurkkaan, jolloin kaksi sivustaa on jo turvattu, eli pelkkää seinää.

Pinnasänky kiinni tai auki yhteen reunaan, joka toimii myös laitana. Sitten ei tarvi muuta kuin laittaa isot tyynyt tai laidat sänkyyn muihin kohtiin.

Meillä on erittäin liikkuvainen vauva (nykyään jo lapsi) ja jätämme hänet turvalliseen perhepetiin hänen nukahdettuaan. Mistään ei pääse konttaamalla eikä kierimällä alas. Mies nikkaroi laidat.

Ja moni vauva, joka herää parisängyssä yksin, niin ei ala hullun lailla pyörimäään, vaan yleensä ne ovat paikoillaan ja huutavat vanhemman hakemaan, tavallaan tajuavat, että täältä ei itse kannata yrittää pois. Meidänkin elohiiri pysyi aina herätessään paikoillaan, jos sattui herää, ku oltiin olohuoneessa.

Helpoin tapa tehdä turvallinen perhepeti:

patjat lattialle.

............... kirjoitti:

***Mitäs siinä tapauksessa, kun vanhemmat ei todellakaan käy samaan aikaan nukkumaan, niin jätetäänkö lapsi yksin isoon sänkyyn vanhempien huoneeseen vielä eri kerrokseen nukkumaan? Entäs kun vauva osaa jo liikkua? Meidän 9-kuinen tulisi sekunnissa sängystä alas päälleen, eikä meistä vanhemmista kumpikaan siihen heräisi... Välillä se "napanuora" nyt vaan on katkaistava..

Mitä neuvoisit näihin tilanteisiin?***

Parisängystä kannattaa ottaa jalat pois. Aina se ei ole mahdollista.

Meillä se ei ollut mahdollista, mutta teimme parisängystä turvallisen:
parisänky nurkkaan, jolloin kaksi sivustaa on jo turvattu, eli pelkkää seinää.

Pinnasänky kiinni tai auki yhteen reunaan, joka toimii myös laitana. Sitten ei tarvi muuta kuin laittaa isot tyynyt tai laidat sänkyyn muihin kohtiin.

Meillä on erittäin liikkuvainen vauva (nykyään jo lapsi) ja jätämme hänet turvalliseen perhepetiin hänen nukahdettuaan. Mistään ei pääse konttaamalla eikä kierimällä alas. Mies nikkaroi laidat.

Ja moni vauva, joka herää parisängyssä yksin, niin ei ala hullun lailla pyörimäään, vaan yleensä ne ovat paikoillaan ja huutavat vanhemman hakemaan, tavallaan tajuavat, että täältä ei itse kannata yrittää pois. Meidänkin elohiiri pysyi aina herätessään paikoillaan, jos sattui herää, ku oltiin olohuoneessa.

Helpoin tapa tehdä turvallinen perhepeti:

patjat lattialle.

Lue lisää

Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla. Vauvalle sylistä pois joutuminen on hylkäämistä ilman toivoa. Se on hänelle elämän ja kuoleman kysymys, olla turvassa, tai tulla pedoille jätetyksi.

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.

Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Lapsenhoitoapua luolasta

Eläinten poikaset leimautuvat vain havainnoimalla, ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.

Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.

Imettävä äiti on vauvalle ravinnon lähde ja siten ehdoton ykkönen, mutta isän ei tarvitse imetyksen vuoksi jäädä taka-alalle. Isän rooli voi aluksi olla näkymättömämpi, mutta se on erittäin tärkeä koska isä varmistaa äidin jaksamisen. Isät vaikuttavat myös epäsuorasti lastensa kasvuun: miehiltään tukea saavat naiset imettävät lapsiaan kauemmin.

Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin.

Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.

koko artikkeli täältä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

............... kirjoitti:

***Mitäs siinä tapauksessa, kun vanhemmat ei todellakaan käy samaan aikaan nukkumaan, niin jätetäänkö lapsi yksin isoon sänkyyn vanhempien huoneeseen vielä eri kerrokseen nukkumaan? Entäs kun vauva osaa jo liikkua? Meidän 9-kuinen tulisi sekunnissa sängystä alas päälleen, eikä meistä vanhemmista kumpikaan siihen heräisi... Välillä se "napanuora" nyt vaan on katkaistava..

Mitä neuvoisit näihin tilanteisiin?***

Parisängystä kannattaa ottaa jalat pois. Aina se ei ole mahdollista.

Meillä se ei ollut mahdollista, mutta teimme parisängystä turvallisen:
parisänky nurkkaan, jolloin kaksi sivustaa on jo turvattu, eli pelkkää seinää.

Pinnasänky kiinni tai auki yhteen reunaan, joka toimii myös laitana. Sitten ei tarvi muuta kuin laittaa isot tyynyt tai laidat sänkyyn muihin kohtiin.

Meillä on erittäin liikkuvainen vauva (nykyään jo lapsi) ja jätämme hänet turvalliseen perhepetiin hänen nukahdettuaan. Mistään ei pääse konttaamalla eikä kierimällä alas. Mies nikkaroi laidat.

Ja moni vauva, joka herää parisängyssä yksin, niin ei ala hullun lailla pyörimäään, vaan yleensä ne ovat paikoillaan ja huutavat vanhemman hakemaan, tavallaan tajuavat, että täältä ei itse kannata yrittää pois. Meidänkin elohiiri pysyi aina herätessään paikoillaan, jos sattui herää, ku oltiin olohuoneessa.

Helpoin tapa tehdä turvallinen perhepeti:

patjat lattialle.

Lue lisää

simppeliä ole tämä elämä kaikilla...ihmetyttää tuommonen helvetinmoinen päteminen!
Meillä lapsi nukkuu osan yöstä omaan sänkyynsä, joka on kiinni meidän sängyssä ja jossain vaiheessa yöllä kun herää, otan hänet viereeni jatkamaan unia. Meidän lasta ei voi jättää enää meidän sänkyyn yksinään, koska osasi kerran jo sieltä tulla kasvot edellä alas ja sairaalareissuhan siitä tuli. Olimme vuoranneet lapsen ympäristän tyynyilä ja luulimme, että se riittää, mutta eipä 8kuiselle ollut tyynyistä estettä. Ja itkuhälytin oli myös päällä, mutta tyttö oli ihan äänettömästi lähtenyt tutkimusretkilleen.
Meillä ei ole myöskään mitään hyötyä ottaa sängyn jalkoja pois, koska meillä on jenkkisänky, joka jää myös ilman jalkoja korkeaksi. Eikä tilaa ole sängyn pois viemiseksi, saati sitten patjoille lattialla.
Pinnasänky on kaikin puolin turvallinen vaihtoehto nukkumiseen, eikä lapsi siitä kyllä kärsi. Ei ainakaan meillä. Tyytyväisenä sinne nukahtaa ja onnellisena herää myös. Toki hän haluaa jossain vaiheessa viereeni nukkumaan ja otankin hänet siihen kyllä, mutta on myös öitä, jolloin hän nukkuu ihan rauhassa koko yön. Ikää tytöllä on nyt 10kk.
Pinnasänky on myös minulle hyvä vaihtoehto, sillä tytöllä on tapana "leikkiä äidillä", kun on vieressä ja se häiritsee sekä minun, että lapsen unta. Hän kiskoo hiuksista, vääntelee nenää, tökkii silmiin sormillaan, läpsyttelee kasvoihin jne jne... Se on hänestä hauskaa leikkiä.

ihan noin kirjoitti:

simppeliä ole tämä elämä kaikilla...ihmetyttää tuommonen helvetinmoinen päteminen!
Meillä lapsi nukkuu osan yöstä omaan sänkyynsä, joka on kiinni meidän sängyssä ja jossain vaiheessa yöllä kun herää, otan hänet viereeni jatkamaan unia. Meidän lasta ei voi jättää enää meidän sänkyyn yksinään, koska osasi kerran jo sieltä tulla kasvot edellä alas ja sairaalareissuhan siitä tuli. Olimme vuoranneet lapsen ympäristän tyynyilä ja luulimme, että se riittää, mutta eipä 8kuiselle ollut tyynyistä estettä. Ja itkuhälytin oli myös päällä, mutta tyttö oli ihan äänettömästi lähtenyt tutkimusretkilleen.
Meillä ei ole myöskään mitään hyötyä ottaa sängyn jalkoja pois, koska meillä on jenkkisänky, joka jää myös ilman jalkoja korkeaksi. Eikä tilaa ole sängyn pois viemiseksi, saati sitten patjoille lattialla.
Pinnasänky on kaikin puolin turvallinen vaihtoehto nukkumiseen, eikä lapsi siitä kyllä kärsi. Ei ainakaan meillä. Tyytyväisenä sinne nukahtaa ja onnellisena herää myös. Toki hän haluaa jossain vaiheessa viereeni nukkumaan ja otankin hänet siihen kyllä, mutta on myös öitä, jolloin hän nukkuu ihan rauhassa koko yön. Ikää tytöllä on nyt 10kk.
Pinnasänky on myös minulle hyvä vaihtoehto, sillä tytöllä on tapana "leikkiä äidillä", kun on vieressä ja se häiritsee sekä minun, että lapsen unta. Hän kiskoo hiuksista, vääntelee nenää, tökkii silmiin sormillaan, läpsyttelee kasvoihin jne jne... Se on hänestä hauskaa leikkiä.

Lue lisää

lapsi siis on nukkunut vieressä siihen asti, kun on lähtenyt liikkeelle..sitä kannatan minäkin, mutta aivan hyvin voi jo kymmenkuisen laittaa omaan sänkyyn nukkumaan, niin kuin alkuperäinen kirjoittaja apua tähän ongelmaan pyytää.

niin vielä....... kirjoitti:

Yölliset huudot ja tuntikausien nukutusrituaalit on vain länsimaissa ongelma, koska muualla maailmassa tällaiset vauvojen "unihäiriöt" ovat lähes tuntemattomia, KOSKA MUUALLA MAAILMASSA PERHEIDEN YHDESSÄ NUKKUMINEN ON NORMAALIA JA PIKEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS. Näitä unihäiriöitä esiintyy vain niissä piireissä, joissa vauva yritetään nukuttaa pinnasänkyyn ja mahdollisesti omaan huoneeseen.

Vieressä ollessaan vauvan ei ole tarve huutaa , ei unille mentäessä eikä öisin herätessä. Koska hän huomaa, ettei ole yksin.

Lue lisää

ainakin on syntymästä asti nukuttu pinnasängyssä eikä ole ongelmia ollut! Yöpullottelut loppuivat alle 3kk iässä ja sen jälkeen vauva nukkunut n. 10 tuntia putkeen, jolloin herää jokeltelemaan HUOM! ei itkemään, tutti suuhun ja jatkaa uniaan vielä pari tuntia!
Joskus päikkäreitä(vauva nyt 7kk) nukkunut meidän vanhempien sängyssä mutta tyynyjen ja peittojen "esteet" ei kyllä pidättele, onneksi ei tippunut koskaan...perhepetiä emme edes harkinneet koska ollaan miehen kanssa niin herkkäunisia ja liikkuvaisia öisin, että nukkumisesta ei olisi tullut mitään kun koko ajan olisi pelko ollut vauvasta ja hänen turvallisuudestaan!
Ap:lle vielä, että meillä vaan laitetaan vauva sänkyynsä ja toivotellan hyvät yöt ja hyssytellään uneen ja eikä mene kun 10 min niin jo nukutaan! Meillä siis helppo lapsi enkä valitettavasti osaa sen enempää neuvoa sinua...mutta tsemppiä! :)

meillä..... kirjoitti:

ainakin on syntymästä asti nukuttu pinnasängyssä eikä ole ongelmia ollut! Yöpullottelut loppuivat alle 3kk iässä ja sen jälkeen vauva nukkunut n. 10 tuntia putkeen, jolloin herää jokeltelemaan HUOM! ei itkemään, tutti suuhun ja jatkaa uniaan vielä pari tuntia!
Joskus päikkäreitä(vauva nyt 7kk) nukkunut meidän vanhempien sängyssä mutta tyynyjen ja peittojen "esteet" ei kyllä pidättele, onneksi ei tippunut koskaan...perhepetiä emme edes harkinneet koska ollaan miehen kanssa niin herkkäunisia ja liikkuvaisia öisin, että nukkumisesta ei olisi tullut mitään kun koko ajan olisi pelko ollut vauvasta ja hänen turvallisuudestaan!
Ap:lle vielä, että meillä vaan laitetaan vauva sänkyynsä ja toivotellan hyvät yöt ja hyssytellään uneen ja eikä mene kun 10 min niin jo nukutaan! Meillä siis helppo lapsi enkä valitettavasti osaa sen enempää neuvoa sinua...mutta tsemppiä! :)

Lue lisää

Vauva ei ole kertaakaan herännyt itkien vaan on levottomalla liikehdinnällä ilmoittanut tarpeensa.
Vauva on muutenkin saanut läheisyyttä joten ei ole itkuinen.
Vauvan allergia on saanut nukkumaan levottomasti joka on saanut minut valvomaan, ei vauvaa.
En ole mitenkään super hyvin nukkunut, mutta varmaan huonommin jos olisin reissannut pinnasängyn ja meidän sängyn väliä.
Nyt vauva 9 kuukautta ja välillä nukkuu hiukan pinnasängyssä joka on meidän sänkymme yhteydessä niin, että yksi sivu auki.
Saa nähdä miten siirtyminen edistyy.
On ihan mukavaa kun vauva on meidän sängyssä, mutta paremmat unet tulee kun on tilaa.

perhepeti kirjoitti:

Vauva ei ole kertaakaan herännyt itkien vaan on levottomalla liikehdinnällä ilmoittanut tarpeensa.
Vauva on muutenkin saanut läheisyyttä joten ei ole itkuinen.
Vauvan allergia on saanut nukkumaan levottomasti joka on saanut minut valvomaan, ei vauvaa.
En ole mitenkään super hyvin nukkunut, mutta varmaan huonommin jos olisin reissannut pinnasängyn ja meidän sängyn väliä.
Nyt vauva 9 kuukautta ja välillä nukkuu hiukan pinnasängyssä joka on meidän sänkymme yhteydessä niin, että yksi sivu auki.
Saa nähdä miten siirtyminen edistyy.
On ihan mukavaa kun vauva on meidän sängyssä, mutta paremmat unet tulee kun on tilaa.

Lue lisää

Siis rehellisyyden nimissä korjaan, kyllä vauva on iteknyt kun on ollut kipeä, kuusi kuukautisena korvatulehdus ja sitten nuhakuume.
Tällöin itkekskeli ja heräsi kipeään oloon.
Tempperamentiltaan vauvamme on keskitasoisen vilkas, ei siis rauhallinen, mutta ei hirveän vilkaskaan. Uskon, että sillä että on saanut läheisyyttä alusta asti paljon on ollut merkitystä paljon vauvan tyytyväiseen luonteeseen.
Mutta jos olisi ollut koliikkia tai tempperamentti hirveän herkkä saattaisi olla itkuinen silti.

Perhepeti on siis ollut hyvä juttu meille.
Uskon kyllä, että pinnasänky samassa huoneessa voi olla hyvä ratkaisu joillekkin. Tällöin vauvan kuitenkin tulee saada paljon läheisyyttä valveilla ollessaan jotta voi hyvin.
Perhepedissä on omat hankaluutensa.
Itse olen niin herkkäuninen, että toisaalta herään heti kaikkeen vauvan elvottomaan liikehdintään joten vauvalla on ollut turvallista pedissä. Mies taas nukkuu kuin "tukki".
Päiväunilla ollessaan olen rakentanut peitoista ja tyynyistä esteet turvallisuuden takaamiseksi.
Nyt kyllä vauva pystyy kömpimään yli niiden joten pinnasänkyyn siirtyminen tulee siksi kuvioon.
Vauvalla on kyllä ollut tapana "huudella" ja ilmoittaa näin kun herää.
Siis mikäköhän olisi yhteenveto;)
Mielestäni vauvan tulisi saada nukkua ainakin samassa huoneessa, on julmaa laittaa pieni vauva yksin toiseen huoneeseen (tai vanhemman sisaruksen vastuulle lastenhuoneeseen.)

On vaikeaa olla vanhempi iltaisin ja öisin tässä kulttuurissa, koska yhteiskunnalla on selkeä käsitys, missä vauvan paikka öisin on, ja se on pinnasänky,eristettynä vanhemmista. Muita vaihtoehtoja ei esitellä neuvolassa eikä mannerheimin lastensuojeluliitossa ja kaikki Suomen vauvalehdet pursuavat vain oman sängyn tärkeyttä.

Oikeasti joidenkin vauvojen yöheräilyt voisi olla helpostikin korjattavissa esim. sivuvaunulla tai perhepedillä. Toisin sanoen vanhemman tulisi olla öisin mahdollisimman lähellä vauvaa tueakseen häntä pian uudestaan uneen (ennen kuin ehtii itkeä itsensä kunnolla hereille). Vieressä nukkuvilla vauvoilla ei tule tarvetta alkaa itkemään herättyään.

Sentään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulun nettisivuilla tunnustetaan tämä asia:

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen eli unilelun käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus.

Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde eli unilelu tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa.

Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.

Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.

On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaara.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

vaikeus.... kirjoitti:

On vaikeaa olla vanhempi iltaisin ja öisin tässä kulttuurissa, koska yhteiskunnalla on selkeä käsitys, missä vauvan paikka öisin on, ja se on pinnasänky,eristettynä vanhemmista. Muita vaihtoehtoja ei esitellä neuvolassa eikä mannerheimin lastensuojeluliitossa ja kaikki Suomen vauvalehdet pursuavat vain oman sängyn tärkeyttä.

Oikeasti joidenkin vauvojen yöheräilyt voisi olla helpostikin korjattavissa esim. sivuvaunulla tai perhepedillä. Toisin sanoen vanhemman tulisi olla öisin mahdollisimman lähellä vauvaa tueakseen häntä pian uudestaan uneen (ennen kuin ehtii itkeä itsensä kunnolla hereille). Vieressä nukkuvilla vauvoilla ei tule tarvetta alkaa itkemään herättyään.

Sentään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulun nettisivuilla tunnustetaan tämä asia:

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen eli unilelun käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus.

Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde eli unilelu tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa.

Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.

Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.

On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaara.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Lue lisää

Eiköhän jokainen äiti opi näkemään omasta lapsestaan, kuinka nukkuu parhaiten ja missä. Turhaa syyllistää muita. Omalla kohdallani esim. perhepedistä ei tulisi mitään ja silti on täysin tasapainoinen lapsi kasvanut. Ei nyt vaan malta nukkua, jos on muuta mielenkiintoista. Samoin yösyötöt: kun on nälkä niin pakko saada ruokaa, niin se vain on. Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen äiti oppii kyllä tuntemaan lapsensa. Suurin osa näistä jutuista on mielestäni aivan täyttä soopaa.

Jokainen tyylillään kirjoitti:

Eiköhän jokainen äiti opi näkemään omasta lapsestaan, kuinka nukkuu parhaiten ja missä. Turhaa syyllistää muita. Omalla kohdallani esim. perhepedistä ei tulisi mitään ja silti on täysin tasapainoinen lapsi kasvanut. Ei nyt vaan malta nukkua, jos on muuta mielenkiintoista. Samoin yösyötöt: kun on nälkä niin pakko saada ruokaa, niin se vain on. Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen äiti oppii kyllä tuntemaan lapsensa. Suurin osa näistä jutuista on mielestäni aivan täyttä soopaa.

Lue lisää

miks kaikki palstat on täynnä näitä "ei nukahda yksin pinnasänkyyn?" kysymyksiä kyllästymiseen asti? kyllä jossain se vika on, ku näistä asioista jauhetaan niin paljon. Jokaisella äidillä tulisi olla rohkeutta tehdä yöt niin, miten vauva näyttäisi parhaiten nukkuvan. Useimmiten se vauva nukahtaa parhaiten äidin lähelle.

Kun sitten kuitenkin voivotellaan "ei nukahda yksin pinnasänkyyn ja kaadan vauvan kerta toisensa jälkeen makuuasentoon, no SITTEN SORRUIN ottamaan vauvan syliin ja kas kummaa, nukahti siihen, mutta tiedän, että se on väärin....." Tällaista soopaa näiltä palstoilta saa lukea. Ei uskalleta toimia omien vaistojen mukaan. Kun se vauva nukahtaa syliin niin antaa nukahtaa syliin. Piste.

näytä tuntevan kirjoitti:

miks kaikki palstat on täynnä näitä "ei nukahda yksin pinnasänkyyn?" kysymyksiä kyllästymiseen asti? kyllä jossain se vika on, ku näistä asioista jauhetaan niin paljon. Jokaisella äidillä tulisi olla rohkeutta tehdä yöt niin, miten vauva näyttäisi parhaiten nukkuvan. Useimmiten se vauva nukahtaa parhaiten äidin lähelle.

Kun sitten kuitenkin voivotellaan "ei nukahda yksin pinnasänkyyn ja kaadan vauvan kerta toisensa jälkeen makuuasentoon, no SITTEN SORRUIN ottamaan vauvan syliin ja kas kummaa, nukahti siihen, mutta tiedän, että se on väärin....." Tällaista soopaa näiltä palstoilta saa lukea. Ei uskalleta toimia omien vaistojen mukaan. Kun se vauva nukahtaa syliin niin antaa nukahtaa syliin. Piste.

Lue lisää

Minä en ole nähnyt yhtään syyllistävää viestiä täällä. Täällä peräänkuulutetaan sellaisia asioita, joista tässä yhteiskunnassa ei ainakaan neuvolasta tai vauva lehdistä saa.

syyllistää?`??? kirjoitti:

Minä en ole nähnyt yhtään syyllistävää viestiä täällä. Täällä peräänkuulutetaan sellaisia asioita, joista tässä yhteiskunnassa ei ainakaan neuvolasta tai vauva lehdistä saa.

Lue lisää

kaikilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lapset ovat yksilöitä, kuka tykkää nukkua vanhempien vieressä, kuks yksin. Meilläkään ei perhepeti toimi, joten aivan turha sitä on minun mielestäni ainakaan ylistää!

Meillä on tällä hetkellä tilanne, että on lempeästi koitettu saada vauva nukkumaan itsekseen, koska hän heräisi joka tunti tissiä lutkuttamaan. Äiti on rättipoikki. Lapsi on yli puolivuotias. On kokeiltu sivuvaunua, perhepetiä, omaa huonetta ja ties mitä. Mikään ei auta. Ei nukahda itsekseen. Nyt aloitimme unikoulun ja sinunkin kauhuksesi huudatamme lastamme. Isä on vieressä, mutta lapsi huutaa!! (Hän on tottunut pääsemään huutamalla rinnalle tai syliin ja yrittää sitä kovasti nyttenkin.) On vaan mennyt jo niin persiilleen touhu, että on pakko tehä jotain! Ja pehmeät keinot eivät meidän temperamenttiseen ja itsepäiseen vauvaan tepsi. Joten meidän vanhempien kauhuksi, joudumme antamaan vauvan huutaa. Muuten tästä ei tule mitään. Aina kun hän herää, hän vaatisi kantamista, syliä tai tissiä! Teemme tämän ihan vauvamme parhaaksi, jotta hän saa hyvät yöunet ja kasvaa sekä kehittyy hyvin! Tämän ikäsen tulisi jo nukkua 6h putkeen ja meillä ei nykyään nukuta kuin korkeintaan 2h.
Nyt vauvamme on huutanut 15 min. ja tekee niin pirun pahaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mun sydän repee kohta, mutta ei mikään muukaan auta.

Jos nyt antaisin tuon vauvan voittaa kamppailun ja päästä syliin, niin se olisi alkua koville pompotusvuosille. Meillä olisi sitten vauva, joka myöhemmin huutaisi kaupan karkkihyllyn edessä niin kauan, kunnes saisi haluamansa...ja sitähän me emme tahdo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue ja järkyty tämä viesti!! =-/

ei nekään toimi kirjoitti:

kaikilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lapset ovat yksilöitä, kuka tykkää nukkua vanhempien vieressä, kuks yksin. Meilläkään ei perhepeti toimi, joten aivan turha sitä on minun mielestäni ainakaan ylistää!

Meillä on tällä hetkellä tilanne, että on lempeästi koitettu saada vauva nukkumaan itsekseen, koska hän heräisi joka tunti tissiä lutkuttamaan. Äiti on rättipoikki. Lapsi on yli puolivuotias. On kokeiltu sivuvaunua, perhepetiä, omaa huonetta ja ties mitä. Mikään ei auta. Ei nukahda itsekseen. Nyt aloitimme unikoulun ja sinunkin kauhuksesi huudatamme lastamme. Isä on vieressä, mutta lapsi huutaa!! (Hän on tottunut pääsemään huutamalla rinnalle tai syliin ja yrittää sitä kovasti nyttenkin.) On vaan mennyt jo niin persiilleen touhu, että on pakko tehä jotain! Ja pehmeät keinot eivät meidän temperamenttiseen ja itsepäiseen vauvaan tepsi. Joten meidän vanhempien kauhuksi, joudumme antamaan vauvan huutaa. Muuten tästä ei tule mitään. Aina kun hän herää, hän vaatisi kantamista, syliä tai tissiä! Teemme tämän ihan vauvamme parhaaksi, jotta hän saa hyvät yöunet ja kasvaa sekä kehittyy hyvin! Tämän ikäsen tulisi jo nukkua 6h putkeen ja meillä ei nykyään nukuta kuin korkeintaan 2h.
Nyt vauvamme on huutanut 15 min. ja tekee niin pirun pahaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mun sydän repee kohta, mutta ei mikään muukaan auta.

Jos nyt antaisin tuon vauvan voittaa kamppailun ja päästä syliin, niin se olisi alkua koville pompotusvuosille. Meillä olisi sitten vauva, joka myöhemmin huutaisi kaupan karkkihyllyn edessä niin kauan, kunnes saisi haluamansa...ja sitähän me emme tahdo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue ja järkyty tämä viesti!! =-/

Lue lisää

Täällä myös tahdottaisiin vähän suvaitsevaisuutta näihin nukkumiskeskusteluihin! Kaikki keinot ei todellakaan toimi kaikilla. Ja joku heittää aina nuo samat suorat lainaukset jokaikiseen nukkumiskeskusteluun... Minusta on kivempi lukea myönteisessä sävyssä kirjoitetuista omista kokemuksista kuin aina niitä maratonin pituisia suoria lainauksia jonkun muun tekstistä.

Ei tuo perhepeti vaan kaikille ole paras vaihtoehto. Mutta sivusta seuranneena heti jos joku uskaltaa sitä kritisoida, tulee nopeasti hyvin pisteliäs ja syyllistävä kommentti joltakin perhepedin kannattajalta. Varmaankin suurin osa tästäkin porukasta kertoo ja neuvoo asiasta ihan rakentavasti, mutta kurjaa, että joukkoon mahtuu aina niitä ikäviäkin kommentteja :-(

Eikä se vauva siitä rikki mene, jos joskus joutuu harmistumaan ja huutamaan. Tulee välillä sellainen tunne, että vauvoja pidetään nykyisin tosi särkyvinä, eikä ollenkaan siedetä itkemistä. Mielestäni vauvankin elämään kyllä kuuluu se, että joskus itkettää ja huudatuttaa.

Kiitos palstan kaikille omia kokemuksia jakaville ja kannustavia kommentteja kirjoittaville! Sellaisista olen itsekin apua ja rohkaisua saanut :-)

myös suvaitsevaisuutta kirjoitti:

Täällä myös tahdottaisiin vähän suvaitsevaisuutta näihin nukkumiskeskusteluihin! Kaikki keinot ei todellakaan toimi kaikilla. Ja joku heittää aina nuo samat suorat lainaukset jokaikiseen nukkumiskeskusteluun... Minusta on kivempi lukea myönteisessä sävyssä kirjoitetuista omista kokemuksista kuin aina niitä maratonin pituisia suoria lainauksia jonkun muun tekstistä.

Ei tuo perhepeti vaan kaikille ole paras vaihtoehto. Mutta sivusta seuranneena heti jos joku uskaltaa sitä kritisoida, tulee nopeasti hyvin pisteliäs ja syyllistävä kommentti joltakin perhepedin kannattajalta. Varmaankin suurin osa tästäkin porukasta kertoo ja neuvoo asiasta ihan rakentavasti, mutta kurjaa, että joukkoon mahtuu aina niitä ikäviäkin kommentteja :-(

Eikä se vauva siitä rikki mene, jos joskus joutuu harmistumaan ja huutamaan. Tulee välillä sellainen tunne, että vauvoja pidetään nykyisin tosi särkyvinä, eikä ollenkaan siedetä itkemistä. Mielestäni vauvankin elämään kyllä kuuluu se, että joskus itkettää ja huudatuttaa.

Kiitos palstan kaikille omia kokemuksia jakaville ja kannustavia kommentteja kirjoittaville! Sellaisista olen itsekin apua ja rohkaisua saanut :-)

Lue lisää

toisilla puolivuotias herää 2 kertaa yössä. meillä 5 kertaa ja voi herätä puolen tunnin välein. ja pitää nukuttaa ian syliiin tai sängyn vieressä seisten muuten huutaa ittensä märäksi.mikä koiulu tähän sitten auttaa? muuta kuin odottaa aamua.

näytä tuntevan kirjoitti:

miks kaikki palstat on täynnä näitä "ei nukahda yksin pinnasänkyyn?" kysymyksiä kyllästymiseen asti? kyllä jossain se vika on, ku näistä asioista jauhetaan niin paljon. Jokaisella äidillä tulisi olla rohkeutta tehdä yöt niin, miten vauva näyttäisi parhaiten nukkuvan. Useimmiten se vauva nukahtaa parhaiten äidin lähelle.

Kun sitten kuitenkin voivotellaan "ei nukahda yksin pinnasänkyyn ja kaadan vauvan kerta toisensa jälkeen makuuasentoon, no SITTEN SORRUIN ottamaan vauvan syliin ja kas kummaa, nukahti siihen, mutta tiedän, että se on väärin....." Tällaista soopaa näiltä palstoilta saa lukea. Ei uskalleta toimia omien vaistojen mukaan. Kun se vauva nukahtaa syliin niin antaa nukahtaa syliin. Piste.

Lue lisää

Kyllä lapsia tosiaan on moneksi. Meillä tuo syliin nukahtaminen ei onnistuisi ollenkaan. Ainoa keino on antaa riehua pinnasängyssä lelujensa kanssa, kunnes simahtaa, mikä saattaa kestää parikin tuntia. Ei varmasti nuku äidin viereen tai syliin! Eli kyllä tapoja ja lapsia on monenlaisia. No, ei siinä mitään, meillä tehdään siis niin, pääasia, että kaikki saavat nukkua. Kaipa tuo joskus tuosta helpottuu ja uni tulee aiemmin:)

ei nekään toimi kirjoitti:

kaikilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lapset ovat yksilöitä, kuka tykkää nukkua vanhempien vieressä, kuks yksin. Meilläkään ei perhepeti toimi, joten aivan turha sitä on minun mielestäni ainakaan ylistää!

Meillä on tällä hetkellä tilanne, että on lempeästi koitettu saada vauva nukkumaan itsekseen, koska hän heräisi joka tunti tissiä lutkuttamaan. Äiti on rättipoikki. Lapsi on yli puolivuotias. On kokeiltu sivuvaunua, perhepetiä, omaa huonetta ja ties mitä. Mikään ei auta. Ei nukahda itsekseen. Nyt aloitimme unikoulun ja sinunkin kauhuksesi huudatamme lastamme. Isä on vieressä, mutta lapsi huutaa!! (Hän on tottunut pääsemään huutamalla rinnalle tai syliin ja yrittää sitä kovasti nyttenkin.) On vaan mennyt jo niin persiilleen touhu, että on pakko tehä jotain! Ja pehmeät keinot eivät meidän temperamenttiseen ja itsepäiseen vauvaan tepsi. Joten meidän vanhempien kauhuksi, joudumme antamaan vauvan huutaa. Muuten tästä ei tule mitään. Aina kun hän herää, hän vaatisi kantamista, syliä tai tissiä! Teemme tämän ihan vauvamme parhaaksi, jotta hän saa hyvät yöunet ja kasvaa sekä kehittyy hyvin! Tämän ikäsen tulisi jo nukkua 6h putkeen ja meillä ei nykyään nukuta kuin korkeintaan 2h.
Nyt vauvamme on huutanut 15 min. ja tekee niin pirun pahaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mun sydän repee kohta, mutta ei mikään muukaan auta.

Jos nyt antaisin tuon vauvan voittaa kamppailun ja päästä syliin, niin se olisi alkua koville pompotusvuosille. Meillä olisi sitten vauva, joka myöhemmin huutaisi kaupan karkkihyllyn edessä niin kauan, kunnes saisi haluamansa...ja sitähän me emme tahdo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue ja järkyty tämä viesti!! =-/

Lue lisää

että vauvallanne on nälkä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

myös suvaitsevaisuutta kirjoitti:

Täällä myös tahdottaisiin vähän suvaitsevaisuutta näihin nukkumiskeskusteluihin! Kaikki keinot ei todellakaan toimi kaikilla. Ja joku heittää aina nuo samat suorat lainaukset jokaikiseen nukkumiskeskusteluun... Minusta on kivempi lukea myönteisessä sävyssä kirjoitetuista omista kokemuksista kuin aina niitä maratonin pituisia suoria lainauksia jonkun muun tekstistä.

Ei tuo perhepeti vaan kaikille ole paras vaihtoehto. Mutta sivusta seuranneena heti jos joku uskaltaa sitä kritisoida, tulee nopeasti hyvin pisteliäs ja syyllistävä kommentti joltakin perhepedin kannattajalta. Varmaankin suurin osa tästäkin porukasta kertoo ja neuvoo asiasta ihan rakentavasti, mutta kurjaa, että joukkoon mahtuu aina niitä ikäviäkin kommentteja :-(

Eikä se vauva siitä rikki mene, jos joskus joutuu harmistumaan ja huutamaan. Tulee välillä sellainen tunne, että vauvoja pidetään nykyisin tosi särkyvinä, eikä ollenkaan siedetä itkemistä. Mielestäni vauvankin elämään kyllä kuuluu se, että joskus itkettää ja huudatuttaa.

Kiitos palstan kaikille omia kokemuksia jakaville ja kannustavia kommentteja kirjoittaville! Sellaisista olen itsekin apua ja rohkaisua saanut :-)

Lue lisää

Joskus surettaa erityislapsen äitinä lukea siitä, miten vauvan paikka on äidin kyljessä kiinni. Meidän aistiyliherkkä lahjakas poika nukkui ensimmäiset kolme kuukautta tissi suussa äidin kyljessä, mutta sitten tuli siihen hommaan stoppi. Ei millään rauhoittunut nukkumaan viereen. Nukahti pinnasänkyyn, kun poistuin huoneesta. Siirtyi omaan huoneeseen 7kk iässä ja on nukkunut siitä lähtien 12 tunnin yöunet omassa huoneessa. Edes sairaana ollessaan ei nukahda viereen ja nukahtaminen niin, että joku on samassa huoneessa, on hänelle nytkin kolmevuotiaana vaikeaa. Eli kaikki ei käy kaikille. Niin monta kertaa tässä matkan varrella olen halunnut tarjota lapselle syliä ja vieressä köllöttämistä, mutta hän tarvitsee rauhoittuakseen omaa rauhaa ja muunlaista läheisyyttä kuin ihan kylki kyljessä oloa. Tämänkin lapseni tahtoa olen kuitenkin kunnioittanut, enkä pakottanut liian lähelle.

Ilmeisesti saman kirjoittajan kaikille mahdollisille palstoille lähettämät samat jutut alkavat tosiaan tympiä. Pelkkä linkki lähteeseen kyllä riittää - sieltä voi kukin käydä lukemassa lisää. Omia mielipiteitä kai näillä palstoilla ensisijaisesti kysellään.

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.

hoidossa...... kirjoitti:

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.

Lue lisää

Te jotka huudatatte vauvaa, lukekaa edes HUS unikoulu artikkeli, huudatus ei ole oikotie onneen. Linkin takana kaikki.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Suomessa paljon esitelty unikoulumalli on kuvattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa kirjasessa ”Unikoulu kotona”. Se lähtee yllä mainittujen unihäiriöiden hoidon perusperiaatteista mutta painottaa vahvasti, ettei yli puolivuotiaan vauvan yöllistä hätää tule missään tilanteessa hoitaa ruualla. ”Yli puolivuotias lapsi ei tarvitse yösyöttöä”. Oman sängyn ja oman huoneen merkitystä lapselle korostetaan perustellen, että lapsen on hyvä herätä yöllä samassa paikassa, jossa on itse illalla nukahtanut.

Lapsen yöllinen vaativuus kehotetaan tässäkin mallissa torjumaan, mutta ei yhtään samalla vahvuudella kuin ensin kuvatussa. Lapsen luo voidaan siinä mennä toteamaan, että on yö ja aika nukkua. Lapseen suoran kontaktin ottamista on kehotettu vahvasti välttämään. Pulmana on tilanne, jossa lapsen hätä on niin suuri, että vanhemman sanallinen rauhoittaminen ei lainkaan auta. Myös yli puolivuotiasta lastaan imettävän äidin on vaikea toteuttaa tätä unikoulumallia.

Montrealin McGillsin yliopiston professori Klaus Minden kehittämä malli eroaa perinteisistä unikouluista korostaessaan unihäiriöisen vauvan aitoa tarvetta saada apua sisäisen tilansa säätelyyn. Siinä luodaan vahva rytmi päivään, jolloin vauvan kanssa ollaan paljon aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään silloin, kun itku ei ole rauhoittumassa itsekseen (ei siis heti, kun vauva alkaa itkeskellä, jolloin hän saattaa vielä tyyntyä ilman apua). Yleensä vauvan luo menee isä (tai isän ollessa poissa, jotakin toista äidille läheistä aikuista, joka suostuu tähän rooliin), jotta äitiin liittyvä ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi. Hänelle on annettu ohje puhua vauvalle hiljaa ja rauhoittavasti ja laskemaan käsi tyynen vahvasti hänen päälleen. Iso painava käsi rauhoittaa useimmiten tilanteen.

Näin otetaan huomioon ihmisen stressikeskuksen suorat yhteydet tuntoaistiin, korostaen, että kosketus ja nimenomaan tasainen, melko voimakas ja tarvittaessa rytminen, riittävä kosketus selkään tyynnyttää paremmin kuin muu. Jos tämäkään ei auta, lapsi tyynnytetään sylissä rauhallisesti keinuttamalla, mutta hänet lasketaan heti hänen tyynnyttyään takaisin sänkyyn. Aistiärsytyksen määrä pyritään koko ajan pitämään mahdollisimman vähäisenä. Tämä merkitsee mm. sitä, ettei lapsen kanssa aleta seurustella. Jos vauva sitä tarvitsee, häntä voidaan imettää kerran yössä, vähäeleisesti, hämärässä huoneessa ja ilman stimuloivaa katsekosketusta. Yömaidosta pyritään puolen vuoden iässä eroon antamalla lapselle riittävä ateria illalla. Pelkästään äidinmaidolla olevat puolivuotiaat heräilevät nimittäin usein nälkään.

Kaikessa hyvässä unihäiriöiden hoitotyössä vanhempien kanssa keskustellaan sekä ennen interventiota että sen aikana. Heidän tulee saada tarpeeksi tietoa vauvan unesta ja vauvan säätelyjärjestelmistä sekä niistä tavoista, joilla aikuinen voi fyysisesti tyynnyttää hätääntyvää vauvaa. Jos isät sitoutuvat hoitamaan vauvan yöaikaisen tyynnyttämisen rytmitysvaiheessa, unihäiriö todennäköisesti korjautuu. Samalla vanhemmat ja erityisesti isä saavat kokemuksen kyvystään auttaa vauvaa tämän hädässä, mistä on paljon apua myöhemmin uusien kehityshaasteiden edessä.

hus unikoulu.......... kirjoitti:

Te jotka huudatatte vauvaa, lukekaa edes HUS unikoulu artikkeli, huudatus ei ole oikotie onneen. Linkin takana kaikki.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Suomessa paljon esitelty unikoulumalli on kuvattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa kirjasessa ”Unikoulu kotona”. Se lähtee yllä mainittujen unihäiriöiden hoidon perusperiaatteista mutta painottaa vahvasti, ettei yli puolivuotiaan vauvan yöllistä hätää tule missään tilanteessa hoitaa ruualla. ”Yli puolivuotias lapsi ei tarvitse yösyöttöä”. Oman sängyn ja oman huoneen merkitystä lapselle korostetaan perustellen, että lapsen on hyvä herätä yöllä samassa paikassa, jossa on itse illalla nukahtanut.

Lapsen yöllinen vaativuus kehotetaan tässäkin mallissa torjumaan, mutta ei yhtään samalla vahvuudella kuin ensin kuvatussa. Lapsen luo voidaan siinä mennä toteamaan, että on yö ja aika nukkua. Lapseen suoran kontaktin ottamista on kehotettu vahvasti välttämään. Pulmana on tilanne, jossa lapsen hätä on niin suuri, että vanhemman sanallinen rauhoittaminen ei lainkaan auta. Myös yli puolivuotiasta lastaan imettävän äidin on vaikea toteuttaa tätä unikoulumallia.

Montrealin McGillsin yliopiston professori Klaus Minden kehittämä malli eroaa perinteisistä unikouluista korostaessaan unihäiriöisen vauvan aitoa tarvetta saada apua sisäisen tilansa säätelyyn. Siinä luodaan vahva rytmi päivään, jolloin vauvan kanssa ollaan paljon aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään silloin, kun itku ei ole rauhoittumassa itsekseen (ei siis heti, kun vauva alkaa itkeskellä, jolloin hän saattaa vielä tyyntyä ilman apua). Yleensä vauvan luo menee isä (tai isän ollessa poissa, jotakin toista äidille läheistä aikuista, joka suostuu tähän rooliin), jotta äitiin liittyvä ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi. Hänelle on annettu ohje puhua vauvalle hiljaa ja rauhoittavasti ja laskemaan käsi tyynen vahvasti hänen päälleen. Iso painava käsi rauhoittaa useimmiten tilanteen.

Näin otetaan huomioon ihmisen stressikeskuksen suorat yhteydet tuntoaistiin, korostaen, että kosketus ja nimenomaan tasainen, melko voimakas ja tarvittaessa rytminen, riittävä kosketus selkään tyynnyttää paremmin kuin muu. Jos tämäkään ei auta, lapsi tyynnytetään sylissä rauhallisesti keinuttamalla, mutta hänet lasketaan heti hänen tyynnyttyään takaisin sänkyyn. Aistiärsytyksen määrä pyritään koko ajan pitämään mahdollisimman vähäisenä. Tämä merkitsee mm. sitä, ettei lapsen kanssa aleta seurustella. Jos vauva sitä tarvitsee, häntä voidaan imettää kerran yössä, vähäeleisesti, hämärässä huoneessa ja ilman stimuloivaa katsekosketusta. Yömaidosta pyritään puolen vuoden iässä eroon antamalla lapselle riittävä ateria illalla. Pelkästään äidinmaidolla olevat puolivuotiaat heräilevät nimittäin usein nälkään.

Kaikessa hyvässä unihäiriöiden hoitotyössä vanhempien kanssa keskustellaan sekä ennen interventiota että sen aikana. Heidän tulee saada tarpeeksi tietoa vauvan unesta ja vauvan säätelyjärjestelmistä sekä niistä tavoista, joilla aikuinen voi fyysisesti tyynnyttää hätääntyvää vauvaa. Jos isät sitoutuvat hoitamaan vauvan yöaikaisen tyynnyttämisen rytmitysvaiheessa, unihäiriö todennäköisesti korjautuu. Samalla vanhemmat ja erityisesti isä saavat kokemuksen kyvystään auttaa vauvaa tämän hädässä, mistä on paljon apua myöhemmin uusien kehityshaasteiden edessä.

Lue lisää

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata.

Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää.

Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.


Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.

Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.

lisää vinkkejä täältä: http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/uni.htm

Minä en ymmärrä pätemistä puolin enkä toisin. Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää.
Meidän vauva otetaan viereen vain jos itkee, ei ole pinnasängystä kärsinyt. Mutta en myöskään huudata vauvaa hetkeäkään.
Nukkunut omassa sängyssään aina. Joskus aivan alkuaikoina pidin vieressä, kun en jaksanut nousta tunnin välein imettämään.
Nykyisin (6kk) syö kerran yössä.
Nukahtaa siten, että tuudittaa sylissä puolitokkuraan, ja laskee sitten sänkyyn, jonka vieressä istun kunnes vauva nukkuu. Koko hommaan menee 5 minuuttia.
Jos vauva ei helposti nukahda, kannattaa miettiä onko hän varmasti väsynyt... Monet kavereistani tuskailivat nukuttamisongelman kanssa, koska yrittivät nukuttaa vauvaa kun hän kerran hieraisi silmiään tai haukotteli. Jos vauva ei viidessä minuutissa nukahda, niin ottakaa takaisin olohuoneeseen seurustelemaan ja koettakaa vartin päästä uudelleen.
Vauvaa ei tarvitse eikä pidä huudattaa yksin hetkeäkään, mutta vauva ei myöskään tarvitse perhepetiä, jos hän kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksi pinnasängyssäkin.
Ja katsokaa ja kauhistukaa; kun vauvani alkaa nukkumaan yönsä heräämättä, aion siirtää hänet omaan huoneeseensa. Enkä usko siinäkään olevan minkäänsortin ongelmaa, saati että vauva siitä jotenkin kärsisi.

Edellisen kirjoittajan tekstiin; meillä ei myöskään nukuttu paria tuntia pidempään ennen kiinteiden aloitusta.

keskusteluja kun eivät oikeastaan johda mihinkään.Me ihmiset ollaan sellaisia että aina ajatellaan että kun meidän Maija on tyytyväinen tietyillä tavoilla niin täytyyhän kaikkiin toimia samat tavat,ei vaan tajuta että vauvat ovat erilaisia siinä kuin me aikuisetkin.Nukutaanhan mekin erilailla.

Itse olen tehnyt niin kuin minun vaistoni ovat sanoneet,jo synnärillä otin vauvan viereeni ja siihen jäi.Eiköhän aikanaan siirry omaan sänkyyn ja huoneeseen.Tämä on siis vain minun tapani toimia ja meidän perheelle oikea tapa.Ja koska homma on toiminut niin enhän voi muuta kuin suositella perhepetiä.Ei tarkoita nyt sitä että kaikkien täytyisi niin tehdä.

taas näitä kirjoitti:

keskusteluja kun eivät oikeastaan johda mihinkään.Me ihmiset ollaan sellaisia että aina ajatellaan että kun meidän Maija on tyytyväinen tietyillä tavoilla niin täytyyhän kaikkiin toimia samat tavat,ei vaan tajuta että vauvat ovat erilaisia siinä kuin me aikuisetkin.Nukutaanhan mekin erilailla.

Itse olen tehnyt niin kuin minun vaistoni ovat sanoneet,jo synnärillä otin vauvan viereeni ja siihen jäi.Eiköhän aikanaan siirry omaan sänkyyn ja huoneeseen.Tämä on siis vain minun tapani toimia ja meidän perheelle oikea tapa.Ja koska homma on toiminut niin enhän voi muuta kuin suositella perhepetiä.Ei tarkoita nyt sitä että kaikkien täytyisi niin tehdä.

Lue lisää

sun kans!! kaikilla on oma tapansa, ja kaikki lapset on erillaisia! jos lapsi on tyytyväinen vieressä ok ja jos omassa sängyssään, jees!!!mutta kaikista naurettavinta on ehkä toi neuvoloiden ja terkkareiden ohjeet...kuinka ne on muuttuneet 9 vuoden aikana. silloin odotin esikoista ja vieressä nukuttaminen oli aivan kauhee asia!!! ei saanut missään nimessä nukuttaa vieressä, kätkytkuolemien pelon / vaaran takia. ja nyt kun tein 9 vuoden jälkeen toisen, olin ihan häkeltynyt, kuinka neuvot olivat muuttuneet. nyt tuntuu että enemmänkin suosittaisiin perhesänkyä!!mulla itsellä esikoinen oli välillä vieressä ja välillä omassa sängyssä...ja samoin nyt pojan kanssa. kunhan ollaan täällä vaan tyytyväisiä!!hyvät joulun odotukset vaan kaikille!!

taas näitä kirjoitti:

keskusteluja kun eivät oikeastaan johda mihinkään.Me ihmiset ollaan sellaisia että aina ajatellaan että kun meidän Maija on tyytyväinen tietyillä tavoilla niin täytyyhän kaikkiin toimia samat tavat,ei vaan tajuta että vauvat ovat erilaisia siinä kuin me aikuisetkin.Nukutaanhan mekin erilailla.

Itse olen tehnyt niin kuin minun vaistoni ovat sanoneet,jo synnärillä otin vauvan viereeni ja siihen jäi.Eiköhän aikanaan siirry omaan sänkyyn ja huoneeseen.Tämä on siis vain minun tapani toimia ja meidän perheelle oikea tapa.Ja koska homma on toiminut niin enhän voi muuta kuin suositella perhepetiä.Ei tarkoita nyt sitä että kaikkien täytyisi niin tehdä.

Lue lisää

Me toimittiin, miten meidän vaisto sanoi. Kun tultiin kotiin synnäriltä, ei tullut mieleenkään viedä vauvaa illalla yksin omaan pinnasänkyyn huoneeseensa, jonka olimme hänelle varta vasten sisustaneet. Vaistomme syntyivät vauvan myötä :)Ja meidän vaisto sanoi, että samassa huoneessa pitää nukkua ja sitten kohta ihan vieressä nukkuminen tuntui järkevimmältä.

Vauvaa yritettiin nukuttaa kuitenkin 5 ekaa viikkoa äitiyspakkauksen laatikkoon meidän makuuhuoneen lattialle ja sitten pinnasänkyyn, joka tuotiin samaan huoneeseen. Vauva heräili koko ajan ja oli tosi levoton äitiyspakkauksessa ja pinnasängyssä. Rauhoittui vasta kun otin vauvan PARISÄNKYYN VIEREENI, vasta silloin loppui levoton liikehdintä ja nukahti nopeasti. Siinä tuntuikin sitten kaikista parhaimmalta, koska vauva ei itkenyt herätessään ja imetys sujui miljoona kertaa paremmin kuin että olisi pitänyt nousta jalkeille hakemaan jo kunnolla herännyttä vauvaa ja imetyksen päätyttyä pitäisi taas nostaa pois ja toivoa, että nukahtaisipa pinnasänkyyn, kun ei millään jaksaisi riekkua pinnasängyn reunalla.
Imetys sujui ikään kuin itsestään vieressänukkumisen lomassa. Pidin vauvaa kuitenkin pääni vieressä etten vain kääntyisi päälle ja vauva oli minun ja seinän välissä, koska isä nukkui niin sikeästi. Parisänky oli siis työnnettynä nurkkaan. Maitoakin alkoi nousta ihan eri tavalla vauvan ollessa vieressä.

Harmittelimme sitä, kun emme heti ottaneet pysyvästi parisänkyyn nukkumaan, vaan yritimme syötön jälkeen takaisin hankalasti laatikkoon. Ensimmäiset viikot oli tosi raskaita ihan pelkästään fyysisten ylösnousujen ja lisämaidon antamisen takia ja myös vaippoja vaihdettiin tiuhaan tahtiin.

Kaikki alkoi sujua kuin itsestään, kun vauva tuli viereen öiksi 12 tunniksi. Heräilyt eivät loppuneet siihen, mutta heräilyt olivat aina itkuttomia ja uudelleen nukahtaminen sujui 5 minuutin sisällä tissillä tai tutilla. Monen tunnin valvomiset keskellä yötä loppuivat siihen. Itsekin koin heräämiset helpoiksi, koska pystyin makaamaan kokoajan sängyssä, pimeässä.

12 kk iässä jäi itsestään vihdoinkin yösyötöt pois. Siihen asti heräili n. 3 kertaa yössä tissille tai tutille. Pinnasängystä tehtiin sivuvaunu ja saatiin lisää tilaa. Sivuvaunu lasketaan perhepediksi. Meille perhepeti sopii ja olemme kokeilleet "omaankin sänkyyn", eli on kokemusta toisestakin tavasta.

Meidän kokemuksen perusteella voin vain suositella perhepetiä, jos vauva on tiheästi heräilevää sorttia, joka vielä syö öisin eikä meinaa millään rauhoittua pinnasänkyyn, vaikka kuinka yritettäisiin. Perhepeti, myös sivuvaunu, VOI TUODA AVUN.


PÄIVÄUNET
Päiväunia nukkui vauva aikana yleensä sylissä, kantoliinassa tai vieressä sängyssä tai sohvalla - vaunuissa pysyi aina hereillä. Itse olin aina samassa huoneessa kun vauva nukkui. Vasta 6 kk iässä alkoi nukahtaa vaunuihin ulos. Silloin tuli selkeät päivärytmit kaksine päiväunineen. Vaunuihin nukahti helposti kun vain vieressä heijasi tai työnteli. 15 kk iässä lopetin päiväunet vaunuihin ja opetin nukahtamaan syliini parisänkyyn, koska muulla tavalla vain riehui sängyssä. Pari viikkoa meni uuden tavan oppimisessa päikkäreille, siitäkin huolimatta, että parisänky oli tuttu yösänky.

Iltaisin menin vauvan kanssa yhtä aikaa parisänkyyn ja jos jaksoin nousta vauvan nukahtamisen jälkeen, niin nousin vielä olohuoneeseen.

Ikää on kohta 2 vuotta ja nukkuu edelleen sivuvaunussa eli perhepedissä. Kiirettä omaan huoneeseen ei ole, koska tämä systeemi vain toimii älyttömän hyvin. Ei nukutusrumbaa eikä taisteluja illalla, kun äitikin käy viereen nukkumaan. Vaikka tosiasiassa nousen vielä aina ylös olohuoneeseen isän seuraksi, mutta lapsi ei sitä tiedä :) Meillä on ollut itkuttomat yöt. Joskus herää ja tarkistaa vain koskettamalla, että olemme vieressä ja jatkaa uniaan.

kokemus----- kirjoitti:

Me toimittiin, miten meidän vaisto sanoi. Kun tultiin kotiin synnäriltä, ei tullut mieleenkään viedä vauvaa illalla yksin omaan pinnasänkyyn huoneeseensa, jonka olimme hänelle varta vasten sisustaneet. Vaistomme syntyivät vauvan myötä :)Ja meidän vaisto sanoi, että samassa huoneessa pitää nukkua ja sitten kohta ihan vieressä nukkuminen tuntui järkevimmältä.

Vauvaa yritettiin nukuttaa kuitenkin 5 ekaa viikkoa äitiyspakkauksen laatikkoon meidän makuuhuoneen lattialle ja sitten pinnasänkyyn, joka tuotiin samaan huoneeseen. Vauva heräili koko ajan ja oli tosi levoton äitiyspakkauksessa ja pinnasängyssä. Rauhoittui vasta kun otin vauvan PARISÄNKYYN VIEREENI, vasta silloin loppui levoton liikehdintä ja nukahti nopeasti. Siinä tuntuikin sitten kaikista parhaimmalta, koska vauva ei itkenyt herätessään ja imetys sujui miljoona kertaa paremmin kuin että olisi pitänyt nousta jalkeille hakemaan jo kunnolla herännyttä vauvaa ja imetyksen päätyttyä pitäisi taas nostaa pois ja toivoa, että nukahtaisipa pinnasänkyyn, kun ei millään jaksaisi riekkua pinnasängyn reunalla.
Imetys sujui ikään kuin itsestään vieressänukkumisen lomassa. Pidin vauvaa kuitenkin pääni vieressä etten vain kääntyisi päälle ja vauva oli minun ja seinän välissä, koska isä nukkui niin sikeästi. Parisänky oli siis työnnettynä nurkkaan. Maitoakin alkoi nousta ihan eri tavalla vauvan ollessa vieressä.

Harmittelimme sitä, kun emme heti ottaneet pysyvästi parisänkyyn nukkumaan, vaan yritimme syötön jälkeen takaisin hankalasti laatikkoon. Ensimmäiset viikot oli tosi raskaita ihan pelkästään fyysisten ylösnousujen ja lisämaidon antamisen takia ja myös vaippoja vaihdettiin tiuhaan tahtiin.

Kaikki alkoi sujua kuin itsestään, kun vauva tuli viereen öiksi 12 tunniksi. Heräilyt eivät loppuneet siihen, mutta heräilyt olivat aina itkuttomia ja uudelleen nukahtaminen sujui 5 minuutin sisällä tissillä tai tutilla. Monen tunnin valvomiset keskellä yötä loppuivat siihen. Itsekin koin heräämiset helpoiksi, koska pystyin makaamaan kokoajan sängyssä, pimeässä.

12 kk iässä jäi itsestään vihdoinkin yösyötöt pois. Siihen asti heräili n. 3 kertaa yössä tissille tai tutille. Pinnasängystä tehtiin sivuvaunu ja saatiin lisää tilaa. Sivuvaunu lasketaan perhepediksi. Meille perhepeti sopii ja olemme kokeilleet "omaankin sänkyyn", eli on kokemusta toisestakin tavasta.

Meidän kokemuksen perusteella voin vain suositella perhepetiä, jos vauva on tiheästi heräilevää sorttia, joka vielä syö öisin eikä meinaa millään rauhoittua pinnasänkyyn, vaikka kuinka yritettäisiin. Perhepeti, myös sivuvaunu, VOI TUODA AVUN.


PÄIVÄUNET
Päiväunia nukkui vauva aikana yleensä sylissä, kantoliinassa tai vieressä sängyssä tai sohvalla - vaunuissa pysyi aina hereillä. Itse olin aina samassa huoneessa kun vauva nukkui. Vasta 6 kk iässä alkoi nukahtaa vaunuihin ulos. Silloin tuli selkeät päivärytmit kaksine päiväunineen. Vaunuihin nukahti helposti kun vain vieressä heijasi tai työnteli. 15 kk iässä lopetin päiväunet vaunuihin ja opetin nukahtamaan syliini parisänkyyn, koska muulla tavalla vain riehui sängyssä. Pari viikkoa meni uuden tavan oppimisessa päikkäreille, siitäkin huolimatta, että parisänky oli tuttu yösänky.

Iltaisin menin vauvan kanssa yhtä aikaa parisänkyyn ja jos jaksoin nousta vauvan nukahtamisen jälkeen, niin nousin vielä olohuoneeseen.

Ikää on kohta 2 vuotta ja nukkuu edelleen sivuvaunussa eli perhepedissä. Kiirettä omaan huoneeseen ei ole, koska tämä systeemi vain toimii älyttömän hyvin. Ei nukutusrumbaa eikä taisteluja illalla, kun äitikin käy viereen nukkumaan. Vaikka tosiasiassa nousen vielä aina ylös olohuoneeseen isän seuraksi, mutta lapsi ei sitä tiedä :) Meillä on ollut itkuttomat yöt. Joskus herää ja tarkistaa vain koskettamalla, että olemme vieressä ja jatkaa uniaan.

Lue lisää

*****mutta kaikista naurettavinta on ehkä toi neuvoloiden ja terkkareiden ohjeet...kuinka ne on muuttuneet 9 vuoden aikana. silloin odotin esikoista ja vieressä nukuttaminen oli aivan kauhee asia!!! ei saanut missään nimessä nukuttaa vieressä, kätkytkuolemien pelon / vaaran takia. ja nyt kun tein 9 vuoden jälkeen toisen, olin ihan häkeltynyt, kuinka neuvot olivat muuttuneet. nyt tuntuu että enemmänkin suosittaisiin perhesänkyä!!******

Vielä 70-luvulla imetettiin kellon tahtiin 4 h välein -> nykyään imetetään vauvantahtiin.

Vauvojen nukkumista on tutkittu tosi paljon ja on havaittu, että mm. Japanissa, jossa vauva nukkuu äidin vieressä, ei tapahdu oikeastaan yhtäkään kätkytkuolemaa. Vieressä nukkuminen oikeasti näyttäisi ehkäisevän kätkytkuoleman riskiä. Siitä olen lukenut erittäin monesta eri lähteestä.

Saas nähdä, kun jo synnytyslaitoksella vauvat on vierihoidossa eli nukkuu äitiensä vieressä, niin milloin ihan virallisesti sitä aletaan suositella kotonakin vauva ajaksi. Vielä 70-luvulla vauvat vietiin vauvalaan, eli äiti ja vauva erotettiin heti :( Mielenkiinnolla jään seurailemaan miten vauvan vieressä nukkumiseen tulee suositusmuutoksia. :)

viestiisi........ kirjoitti:

*****mutta kaikista naurettavinta on ehkä toi neuvoloiden ja terkkareiden ohjeet...kuinka ne on muuttuneet 9 vuoden aikana. silloin odotin esikoista ja vieressä nukuttaminen oli aivan kauhee asia!!! ei saanut missään nimessä nukuttaa vieressä, kätkytkuolemien pelon / vaaran takia. ja nyt kun tein 9 vuoden jälkeen toisen, olin ihan häkeltynyt, kuinka neuvot olivat muuttuneet. nyt tuntuu että enemmänkin suosittaisiin perhesänkyä!!******

Vielä 70-luvulla imetettiin kellon tahtiin 4 h välein -> nykyään imetetään vauvantahtiin.

Vauvojen nukkumista on tutkittu tosi paljon ja on havaittu, että mm. Japanissa, jossa vauva nukkuu äidin vieressä, ei tapahdu oikeastaan yhtäkään kätkytkuolemaa. Vieressä nukkuminen oikeasti näyttäisi ehkäisevän kätkytkuoleman riskiä. Siitä olen lukenut erittäin monesta eri lähteestä.

Saas nähdä, kun jo synnytyslaitoksella vauvat on vierihoidossa eli nukkuu äitiensä vieressä, niin milloin ihan virallisesti sitä aletaan suositella kotonakin vauva ajaksi. Vielä 70-luvulla vauvat vietiin vauvalaan, eli äiti ja vauva erotettiin heti :( Mielenkiinnolla jään seurailemaan miten vauvan vieressä nukkumiseen tulee suositusmuutoksia. :)

Lue lisää

tässä hyvä artikkeli: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

vauvojen nukkumisesta.. kirjoitti:

tässä hyvä artikkeli: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Lue lisää

Voi muna, että on tyhmiä ihmisiä!! MOntako kertaa tässäkin viestiketjussa lukee, että omakohtaisia kokemuksia, kiitos!!! Ei linkkejä. Mutta toiset tampiot eivät vain käsitä!! Huh huh!!

Olette niin hurahtaneita perhepetiuskoonne, että ette osaa enää edes lukea muiden viestejä, vaan heti pitää linkittää oma ihana uskontunnustus ketjuun, huoh!

nämä linkit?! kirjoitti:

Voi muna, että on tyhmiä ihmisiä!! MOntako kertaa tässäkin viestiketjussa lukee, että omakohtaisia kokemuksia, kiitos!!! Ei linkkejä. Mutta toiset tampiot eivät vain käsitä!! Huh huh!!

Olette niin hurahtaneita perhepetiuskoonne, että ette osaa enää edes lukea muiden viestejä, vaan heti pitää linkittää oma ihana uskontunnustus ketjuun, huoh!

Lue lisää

Toiset ei vaan älyy...

äippä kirjoitti:

Toiset ei vaan älyy...

Meillä poika söi tissiä ja nukkui vieressä vielä 1v3kk:n iässä. Mitta tuli täyteen, kun olin tosi väsynyt uuden raskauden takia. Pinnasänky meillä oli, mutta siinä ei lasta nukutettu, kuin joskus, kun oli nukahtanut syliin, saatoin laittaa pinnikseen nukkumaan. Kokeilimme siis nukuttaa pinnasänkyyn laihoin tuloksin, emme saaneet lasta rauhoittuman siinä, joten marssimme kauppaan ja ostimme lapselle sängyn. Nukutus meni niin, että toinen vanhemmista oli vieressä, kunnes nukahti, sitten pikkuhiljaa teimme niin, että olin samassa huoneessa, sitten näkyvillä huoneen ulkopuolella.... nyt nukahtaa aika nopeasti, kun lukee kirjan ja peittelee ja poistuu huoneesta.

Kiva lukea, että joku muukin nukuttaa syliin! Meidän 1v 2kk neiti nukahtaa yleensä tissille tai syliin. Joskus haluaa omaan sänkyynsä nukahtamaan. Olen tässä välillä tuntenut huonoa omaa tuntoa syliin nukuttamisesta, kun joka puolella sanotaan että pitäisi nukuttaa yksin omaan sänkyyn tai muuten tulee uniongelmia. Olen kuitenkin pitäytynyt omissa tavoissamme, koska pikkuinen osaa kyllä yöllä herätessään nukahtaa itsekseen uudelleen, jos vain haluaa (eli jos ei masua kivistä). Hyviä jatkoja teille! :)

äippä kirjoitti:

Kiva lukea, että joku muukin nukuttaa syliin! Meidän 1v 2kk neiti nukahtaa yleensä tissille tai syliin. Joskus haluaa omaan sänkyynsä nukahtamaan. Olen tässä välillä tuntenut huonoa omaa tuntoa syliin nukuttamisesta, kun joka puolella sanotaan että pitäisi nukuttaa yksin omaan sänkyyn tai muuten tulee uniongelmia. Olen kuitenkin pitäytynyt omissa tavoissamme, koska pikkuinen osaa kyllä yöllä herätessään nukahtaa itsekseen uudelleen, jos vain haluaa (eli jos ei masua kivistä). Hyviä jatkoja teille! :)

Lue lisää

Syliin tai viereen nukuttamisesta ei pitäisi seurata uniongelmia, JOS vauva/lapsi nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa.

Nämä ohjeet omaan sänkyyn nukuttamisesta perustuvat sille ajatukselle, että lapsi myös nukkuu yksin huoneessaan. Jos nukahtaessaan vanhempi on vieressä, yöllä herätessään pitäisi olla myös vieressä, jotta saisi unen päästä takaisin kiinni. Siihen tämä väite tai ohje "pitäisi nukahtaa yksin omaan sänkyyn" perustuu. Ja tästähän tulee paljon ongelmia vanhemmille, koska suurin osa vauvoista ja lapsista tarvitsee vanhemman läsnäoloa, jotta voisivat helposti ja nopeasti nukahtaa niin illalla kuin keskellä yötäkin herättyään. Aina toki löytyy poikkeuksia, jotka osaavat nukahtaa yksin eivätkä tarvitse nukuttajaa. Huuli pyöreänä luen niitä tarinoita, joissa äiti kertoo vievänsä vauvan pinnasänkyyn, vetää mobilen soimaan, hyvää yötä ja huoneesta pois. Ja sinne vauva nukahtaa. Huh! Meillä ei ikinä onnistuisi.

Samassa huoneessa nukkuvat voivat ehkäpä sitten nukuttaa helpommin tai monipuolisemmin lapsiaan, tietenkin riippuu lapsen tarpeista. Minun mielestä vauvaa eikä lasta tarvitse opettaa nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, jos näyttää ilmeiseltä, ettei se tulisi helposti onnistumaan.

nukuttamisesta....... kirjoitti:

Syliin tai viereen nukuttamisesta ei pitäisi seurata uniongelmia, JOS vauva/lapsi nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa.

Nämä ohjeet omaan sänkyyn nukuttamisesta perustuvat sille ajatukselle, että lapsi myös nukkuu yksin huoneessaan. Jos nukahtaessaan vanhempi on vieressä, yöllä herätessään pitäisi olla myös vieressä, jotta saisi unen päästä takaisin kiinni. Siihen tämä väite tai ohje "pitäisi nukahtaa yksin omaan sänkyyn" perustuu. Ja tästähän tulee paljon ongelmia vanhemmille, koska suurin osa vauvoista ja lapsista tarvitsee vanhemman läsnäoloa, jotta voisivat helposti ja nopeasti nukahtaa niin illalla kuin keskellä yötäkin herättyään. Aina toki löytyy poikkeuksia, jotka osaavat nukahtaa yksin eivätkä tarvitse nukuttajaa. Huuli pyöreänä luen niitä tarinoita, joissa äiti kertoo vievänsä vauvan pinnasänkyyn, vetää mobilen soimaan, hyvää yötä ja huoneesta pois. Ja sinne vauva nukahtaa. Huh! Meillä ei ikinä onnistuisi.

Samassa huoneessa nukkuvat voivat ehkäpä sitten nukuttaa helpommin tai monipuolisemmin lapsiaan, tietenkin riippuu lapsen tarpeista. Minun mielestä vauvaa eikä lasta tarvitse opettaa nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, jos näyttää ilmeiseltä, ettei se tulisi helposti onnistumaan.

Lue lisää

..mutta jos haluaa totuttaa vauvan pinnasänkyyn niin mielestäni parhaiten toimii se, että rakennatte iltatoimiin rutiinin joka toistuu sitten mahdollisimman samanlaisena joka ilta. Kaikkia vauvalle isoja muutoksia ei kannata tehdä yhdellä kertaa, vaan pikkuhiljaa. Mielestäni vähintään kahden viikon kokeilussa on järkeä. Siinä tulee toistoa riittävän paljon. On yksilöllistä, joillakin sopeutuminen vie vähemmän ja joillakin enemmän aikaa. Jotkut vauvat tarvii viereen äidin tai isän, jotkut nukahtaa paremmin itsekseen.