Ateistit uskovat, että tiede on kumonnut Jumalan olemassaolon. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Monet luonnontieteilijät torjuvat harkitsemattoman ja räikeän tieteen ja ateistisen uskon rinnastuksen. Luonto voidaan tulkita teistisellä tai ateistisella tavalla - mutta se ei edellytä kumpaakaan näistä.
Tieteellä on rajansa. Sen ei pidä ryhtyä elämänkatsomuksellisiin kamppailuihin. Jotkin perimmäiset kysymykset ovat tieteen saavuttamattomissa.
Tieteet kysyvät, miten ymmärtää monimutkaista todellisuutta. Tieteenfilosofit ovat käsitelleet paljon kysymystä ihmisen tietoisuudesta. Ne, jotka haluavat kuvata tieteen ainoana oikean tiedon lähteenä jättävät tämän usein huomiotta. Ennen kaikkea se vetää maton niiden alta, jotka haluavat puhua yksinkertaistaen tieteellisestä "näytöstä" liittyen sellaisiin asioihin kuin elämän tarkoitus tai Jumalan olemassaolo. Luonnontieteet riippuvat induktiivisesta päättelystä, jossa on kysymys todistusaineiston arvioimisesta ja todennäköisyyden päättelemisestä, ei näytöstä. Kilpailevat selitykset ovat ilmeisiä jokaisella tasolla ihmisen pyrkimystä esittää maailma.
Tämä tarkoittaa, että elämän suuriin kysymyksiin ei voida vastata millään määrällä varmuutta. Mikä tahansa havaintojen sarja voidaan selittää lukumääräisesti usealla teorialla. Tieteenfilosofian kielellä: todistusaineisto ei ratkaise teorioita. Tästä nouseee kysymys: Mitä kriteereitä voidaan käyttää pyrittäessä tekemään ratkaisu niiden väliltä, erityisesti niiden ollessa "empiirisesti tasa-arvoisia"? Yksinkertaisuutta? Kauneutta? Debatti jatkuu ratkaisemattomana. Ja sen tulos on odotettu: suuret kysymykseet ovat edelleen vailla vastauksia. Ei voi olla kysymystäkään tieteellisestä "näytöstä" koskien perimmäisiä kysymyksiä. Joko emme voi vastata niihin, tai meidän täytyy vastata niihin muilla perusteilla kuin tieteellä.
Tieteellä on rajansa. Sen ei pidä ryhtyä elämänkatsomuksellisiin kamppailuihin. Jotkin perimmäiset kysymykset ovat tieteen saavuttamattomissa.
Tieteet kysyvät, miten ymmärtää monimutkaista todellisuutta. Tieteenfilosofit ovat käsitelleet paljon kysymystä ihmisen tietoisuudesta. Ne, jotka haluavat kuvata tieteen ainoana oikean tiedon lähteenä jättävät tämän usein huomiotta. Ennen kaikkea se vetää maton niiden alta, jotka haluavat puhua yksinkertaistaen tieteellisestä "näytöstä" liittyen sellaisiin asioihin kuin elämän tarkoitus tai Jumalan olemassaolo. Luonnontieteet riippuvat induktiivisesta päättelystä, jossa on kysymys todistusaineiston arvioimisesta ja todennäköisyyden päättelemisestä, ei näytöstä. Kilpailevat selitykset ovat ilmeisiä jokaisella tasolla ihmisen pyrkimystä esittää maailma.
Tämä tarkoittaa, että elämän suuriin kysymyksiin ei voida vastata millään määrällä varmuutta. Mikä tahansa havaintojen sarja voidaan selittää lukumääräisesti usealla teorialla. Tieteenfilosofian kielellä: todistusaineisto ei ratkaise teorioita. Tästä nouseee kysymys: Mitä kriteereitä voidaan käyttää pyrittäessä tekemään ratkaisu niiden väliltä, erityisesti niiden ollessa "empiirisesti tasa-arvoisia"? Yksinkertaisuutta? Kauneutta? Debatti jatkuu ratkaisemattomana. Ja sen tulos on odotettu: suuret kysymykseet ovat edelleen vailla vastauksia. Ei voi olla kysymystäkään tieteellisestä "näytöstä" koskien perimmäisiä kysymyksiä. Joko emme voi vastata niihin, tai meidän täytyy vastata niihin muilla perusteilla kuin tieteellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiede ei ole kumonnut jumalan olemassaoloa. Tiede ei vain ota kantaa asiaan, josta ei ole minkäänlaista havaintoa. Ymmärrätkö eron vai valehteletko tahallaan?
Missä sanoin, että tiede on kumonnut Jumalan olemassaolon? Ymmärrätkö lukemaasi vai vääristeletkö tahallaan?
Olin epätarkka. Sanoit, että ateistit uskoisivat näin. Eipä asia siitä kuitenkaa muuksi muutu. Tuskinpa ateistitkaan uskovat, että tiede olisi kumonnut jumalan. Ateisti kuten ei tiedekään katso jumalaa tarpeelliseksi, koska siitä ei ole minkäänlaista havaintoa.
Väitteesi, että ateistit uskovat näin:"Ateistit uskovat, että tiede on kumonnut Jumalan olemassaolon", ontuu. Samalla logiikalla voisin väittää, että uskovaiset uskovat reinkarnaatioon. Niputat kaikki ateistit samaan kategoriaan. Virhe.
Itse en lähde väittelemään siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Tosiasia on kuitenkin se, että tiede on tehnyt Jumalan tontista kapeamman ja hänen/sen olemassa olon epätodennäköiseksi.
Ongelman ydin on kuitenkin se, että tiede ei voi ottaa kantaa ko. henkiolennon eksistenssiin. Todistamisen taakka on aina sillä, joka väittää jotakin olevaiseksi, ei päin vastoin; olematonta ei voi todistaa olevaiseksi.
Tiede ei lähtökohtaisestikaan pyri vastaamaan kysymykseen "miksi" vaan "miten". Kysymykseen "miksi" voidaan aina vastata samalla vastakysymyksellä: Miksi? Jos vastaus on: "Jumala päätti niin", vastus luo suuremman dilemman alkuperäiseen kysymykseen kuin siinä lähtökohtaisesti oli.
Kyllä tieteellä on sanottavaa tähänkin asiaan. Asiaan voidaan ottaa kantaa psykologiselta kantilta, koska uskonto on psyykkinen ilmiö.
Stenger, Victor J.: God: The failed hypothesis: How science shows that God does not exist. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 9781591024811. (englanniksi)
Koska pahaa on olemassa.
t: olemassaolo
"Ateistit uskovat, että tiede on kumonnut Jumalan olemassaolon."
Eivät usko. Epikuros kumosi Jumalan olemassaolon.
Jos puhutaan epämääräisesti jumalasta noin yleensä antamatta tälle jumalalle mitään tarkkaan määriteltyjä ominaisuuksia, ei tätä jumalaa tietenkään voida mitenkään tieteen tai logiikan keinoin tutkia.
Aloittaja tosin "unohtaa" ilmeisen tarkoituksella mainita sen, että kristityt ja heidän raamattunsa antavat heidän jumalalleen lukuisia tarkkaan määriteltyjä ominaisuuksia, joiden todenperäisyyttä ja loogista mahdollisuutta voidaaan tietysti helpostikin tutkia.
Jokainen logiikan alkeet taitava kotifilosofikin osaa päätellä raamatun kertomusten kuten taivaan paratiisin, kolmiopin, perisynnin ja ikuisesti kiduttavan sadistin joka onkin pelkkää pyhää rakkautta ja lisäksi kaikkivaltias joka ei mahda yhtään mitään oman luomuksensa eli enkeli Luciferin kapinoinnille tai ylipääsä milleekään muullekaan asialle, kuten vaikkapa 6 miljoonan valitun kansansa jäsenen murhaamiselle natsien leireillä, loogisen paikkaansapitävyyden.
Jos jonkinlainen jumalhahmo, kaikkeuden henki tai alkuvoima olisikin olemassa, niin ainakaan se ei voi olla raamatun kertomusten jumala. Sillä raamatun jumala on täydellinen looginen mahdottomuus, joka kumoaa itse itsensä kaikissa raamatun satujen epäloogisissa kohdissa.
Tässä on kristinuskon tarkka määritelmä:
"Kristinuskolla tarkoitetaan laajalle levinnyttä uskomusta, jonka mukaan epäkuollut juutalaiszombi, joka oli oma isänsä, tekee sinut onnelliseksi ja ikuisesti eläväksi, jos et ole itseesi tyytyväinen vaan kadut monia tekojasi, syöt symbolisesti kosmisen juutalaiszombin lihaa ja juot tämän verta sekä telepaattisesti kerrot hänelle, että hän on sinun herrasi ja mestarisi ja että olet hänen orjansa. Kristinuskon mukaan näin toimimalla sielusi pelastuu synnistä, joka on olemassa siksi että kylkiluunainen vakuuttui valheista, jotka puhuva käärme kertoi taikapuusta. Pelastus tapahtuu vain, koska Jumala uhrasi julmasti ja verisesti poikansa joka oli Hän itse, jotta voisi muuttaa tilannetta jonka oli itse säätänyt ja korjata rikoksen, jonka kohteena Hän oli itse."
Jokainen voi helposti päätellä, pitääkö tarina paikkaansa ja onko se loogisesti mahdollinen.