Artturi Sakari Reinikainen

jo ties monennenko kerran.

Enäänhän ei osata moisia tehdäkään.

kuka saatanan älypää keksi pätkiä tän pilottijakson

kuteb oli myös toi tankki täyteen :D aina vaan jaksaa naurattaa :D vieläköhän se ylöjärven vanha SHELL on pystyssä? olis tammikuussa tarkoitus käydä ylöjärvellä ni vois käydä tsekkaa samalla

Jotkut ohjelmat jäävät elämään ikuisesti. Molempia sarjoja "Tankki täyteen" sekä "Reinikaista" toivotaan kuulemma säännöllisesti uusintana. Ja kyllähän ne ihmeellisesti jaksavat aina vain naurattaa, vaikka olisi nähnyt ohjelman kuinka monta kertaa. Ainakin niistä tulee hyvälle tuulelle, kun sarjan lopputekstit ja -musiikki ilmestyy ruutuun :) Tankki täyteen ja Reinikainen onnistuivat taltioimaan filmille jotain syvintä suomalaista, koska niiden hahmot tuntuvat vieläkin merkillisen tutuilta, vaikka aikaa on kulunut paljon.

Kummassakin sarjassa oli niin hyvä käsikirjoitus, hyvät näyttelijät ja ohjaus! Siinä se tiedoksi kaikessa yksinkertaisuudessaan niille, jotka miettivät miten tehdä tv-sarjoja, jotka uppoaisivat katsojiin. Sellaisista ohjelmista kannattaa ottaa mallia, joita toivotaan vielä vuosikymmentenkin päästä. Jotain taikaa niissä silloin pitää olla. Onhan niitä muitakin toivottuja ja tykättyjä sarjoja kuten Hovimäkeä, Metsoloita, Maalaiskomediaa, Tahdon asiaa ym...

Joka syksy tulee telkkarista uusia sarjoja, joissa ei ole mitään juonta tai hauskuutta. Näyttelijät ovat toisinaan tönkköjä, puhuvat epäselvästi tai eivät osaa tuoda roolihahmoaan tarpeeksi elävästi esille. (Tämä ei silti tarkoita, etteikö nykyään olisi hyviä suomalaisa näyttelijöitä. Kai se johtuu hieman ajankohdastakin, milloin näytellään milläkin tavalla tai sitten siitä, mitä ohjaaja heistä haluaa.) Sitten on sellaisia keskinkertaisia ohjelmia, joita on kiva katsoa, jos ei ole parempaakaan tekemistä, mutta niitä ei viitsi katsoa myöhemmin uudelleen. Ja sitten ovat ne ohjelmat tai sarjat, jotka jäävät mieliin ikuisiksi ajoiksi. Ohjelmien luonteen erilaisuudesta huolimatta, niissä on "sitä jotakin".

Suomen historiasta kertova Hovimäki on eräs paljon tykätyistä ja toivotuista sarjoista. Taas sama resepti: hyvä juoni, hyvät näyttelijät ja hyvä ohjaus. Jokainen haluaisi varmasti jäädä teoksillaan historiaan. Ohjaaja Carl Mesterton on onnistunut luomaan ainakin kaksi pidettyä sarjaa: Hovimäki ja Metsolat. (Sama saavutus kuin Neil Hardwickillakin.) Toisilta se onnistuu! Kumpikin hieman erilainen sarja on erittäin elämänmakuinen ja niiden henkilöisiin on katsojan helppo samaistua. Lisäksi Hovimäellä tuntui olevan myös sivistäviä vaikutuksia ;) Nimittäin moni on sanonut, että historia tuntui tylsältä koulussa, mutta sarjan myötä kiinnostui uudelleen suomalaisten historiasta, elämänmenosta sekä asioista, jotka ovat johdatteneet meidät tähän päivään. Elokuvan ja roolihenkilöiden kautta on helpompi samaistua menneitten sukupolvien elämään ja tapahtumiin. Hovimäki oli kuitenkin kuulemma niin kallis tuottaa, että viimeinen kausi jätettiin lukuisten katsojien pettymykseksi tekemättä. Varmasti olikin kallis, koska se oli laadukkaasti tehty käyttäen asiantuntijoita ja hyviä näyttelijöitä. Historialliset sarjat ovat varmasti muutenkin kalliimpia. Mutta maksavat ne huonot ja halvatkin sarjat! Miksi siis tuottaa halvemmalla sarjoja, joista kukaan ei välitä eikä kukaan muista enää vuoden kuluttua ja joita ei taatusti toivota uusintoina?? Mitä järkeä on tuhlata rahaa turhuuteen? Eikö kannattaisi sijoittaa sellaiseen, mitä katsojat varmasti haluavat katsoa (lupamaksurahoillaan). Tietenkään kaikki eivät pidä kaikesta ja siksi onkin hyvä, että jokaiselle on jotakin. Mutta sellaisia ohjelmia ei kannata väkisin tehdä, joista kukaan ei välitä. Minun ei tarvitse olla mikään ennustaja tietääkseni, että esimerkiksi kyseinen Hovimäki-sarja jää monien muiden lailla elämään ja sitä toivotaan vielä vuosien ellei vuosikymmentenkin kuluttua. Viimeinen jakso tosin pitää mennä vanhanaikaisesti kirjastoon lukemaan kirjasta.