Päivä jona maailma pysähtyi-elokuva (2008 versio) on kerännyt ristiriitaisia arvioita, mutta itse en pitäisi elokuvaa huonoimmasta päästä olevana. Kyseessä on kauniilla efekteillä siivitetty scifi-elokuva, jossa ihmiskunta joutuu maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edessä tuomiolle toimistaan. Väkivaltainen toiminta ei nouse elokuvassa itsetarkoitukseksi, mitä pidän positiivisena.
Päähenkilönä on äärimmäisen vähäeleinen Keanu Reeves, joka esittää elokuvassa Klaatua- maapallon ulkopuolisten sivilisaatioiden lähettiä. Toisaalta vähäeleisyys myös toimii -tai se on jossain määrin hyväksyttävää- tässä elokuvassa, koska Klaatu on ottanut ihmishahmon. Elokuva on vahvasti sidottu omaan aikaamme, joka näkyy elokuvan ympäristöteemassa ja käytetyissä uutispätkissä, joissa vilahtaa mm.Vladimir Putin ja nykyinen paavi Benedictus XVI, ja ympäristöteemoissa. Tätähän scifi toisaalta onkin, ajankohtaisten asioiden käsittelyä etäännyttämällä. Oikeiden uutispätkien käyttö hieman tökkii, olisiko ratkaisun toteuttaa jotenkin uskottavammin? Toisaalta se mahdollistaa osuvan yhteiskuntakritiikin.
Klaatun alus laskeutuu, yllättäen (!), Yhdysvaltoihin, eikä historiallinen ensimmäinen kontakti ole kovin lämmin. Viimeistään kun armeijan hoivissa Klaatulta kysytään tunteeko hän kipua voi arvata millaiseen politiikkaan Yhdysvallat on kallistumassa. Epäsuorasti uutiskuvista voikin päätellä, että elokuvassa Yhdysvaltain presidenttinä toimii George W. Bush, vaikkei itse presidenttiä elokuvassa näytetäkään. Hallinto näkeekin lähinnä uhkakuvia, osin aiheesta elokuvan maailmassa, sekä toimii kansainvälisesti yksipuolisesti epäämällä kansainväliseltä yhteisöltä pääsyn Klaatun luo. Toki voi kysyä missä määrin hallituksen toimintaa määrittää häpeä? Maailma on tuhoutumassa ihmisten oman toiminnan vuoksi. Klaatu tiivistääkin sanomansa lyhyeen: Jos maailma tuhoutuu, ihmiset kuolevat. Jos ihmiset kuolevat, maailma selviää.
Siinä missä (amerikkalainen)politiikka on elokuvassa lyhytnäköistä voimapolitiikkaa ja oman haudan kaivamista, yrittävät siviilitutkijat vakuuttaa Klaatua antamaan ihmiskunnalle vielä mahdollisuuden. Jennifer Konnellyn esittämä astrobiologi ja hänen poikansa Jacob (Will Smithin poika Jaden Smith) nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Yllättäen 8-vuotias Jacob esiintyykin elokuvassa jäykimpänä ja mustavalkoisimpana hahmona, joka on jyrkkä vastakohta vaikkapa E.T-elokuvan lapsihahmolle.
Mutta mitään kovin syvällistä dialogia ja pohdintaa elokuvalta on turha odottaa. Ydinsanoma tiivistyy muutamaan lauseeseen, joita voi toki itse myöhemmin pohtia. Jotkut ratkaisut tökkivät ja elokuva loppuu hieman yllättäen, joskin odotetusti. Selvitäkseen ihmisten on onneksi tässä elokuvassa turvauduttava toisenlaisiin keinoihin kuin räiskintään. Lopulta "pienet" asiat ratkaisevat, mutta ovatko ne liian pieniä saadakseen aikaan niin suuren juonenkäänteen?
Mainitsemisen arvoinen on myös Klaatun jättimäinen suojelijarobotti Gort, jonka ulkoasu on siinä mielessä onnistunut, että se uhkuu samalla mystisyyttä ja huipputeknologiaa. Jollain tavalla se tuo mieleen juutalaisen mystiikan Golemin.
Kyllähän tämän katsoo, ihan kelpoa viihdettä.
3/5
Päähenkilönä on äärimmäisen vähäeleinen Keanu Reeves, joka esittää elokuvassa Klaatua- maapallon ulkopuolisten sivilisaatioiden lähettiä. Toisaalta vähäeleisyys myös toimii -tai se on jossain määrin hyväksyttävää- tässä elokuvassa, koska Klaatu on ottanut ihmishahmon. Elokuva on vahvasti sidottu omaan aikaamme, joka näkyy elokuvan ympäristöteemassa ja käytetyissä uutispätkissä, joissa vilahtaa mm.Vladimir Putin ja nykyinen paavi Benedictus XVI, ja ympäristöteemoissa. Tätähän scifi toisaalta onkin, ajankohtaisten asioiden käsittelyä etäännyttämällä. Oikeiden uutispätkien käyttö hieman tökkii, olisiko ratkaisun toteuttaa jotenkin uskottavammin? Toisaalta se mahdollistaa osuvan yhteiskuntakritiikin.
Klaatun alus laskeutuu, yllättäen (!), Yhdysvaltoihin, eikä historiallinen ensimmäinen kontakti ole kovin lämmin. Viimeistään kun armeijan hoivissa Klaatulta kysytään tunteeko hän kipua voi arvata millaiseen politiikkaan Yhdysvallat on kallistumassa. Epäsuorasti uutiskuvista voikin päätellä, että elokuvassa Yhdysvaltain presidenttinä toimii George W. Bush, vaikkei itse presidenttiä elokuvassa näytetäkään. Hallinto näkeekin lähinnä uhkakuvia, osin aiheesta elokuvan maailmassa, sekä toimii kansainvälisesti yksipuolisesti epäämällä kansainväliseltä yhteisöltä pääsyn Klaatun luo. Toki voi kysyä missä määrin hallituksen toimintaa määrittää häpeä? Maailma on tuhoutumassa ihmisten oman toiminnan vuoksi. Klaatu tiivistääkin sanomansa lyhyeen: Jos maailma tuhoutuu, ihmiset kuolevat. Jos ihmiset kuolevat, maailma selviää.
Siinä missä (amerikkalainen)politiikka on elokuvassa lyhytnäköistä voimapolitiikkaa ja oman haudan kaivamista, yrittävät siviilitutkijat vakuuttaa Klaatua antamaan ihmiskunnalle vielä mahdollisuuden. Jennifer Konnellyn esittämä astrobiologi ja hänen poikansa Jacob (Will Smithin poika Jaden Smith) nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Yllättäen 8-vuotias Jacob esiintyykin elokuvassa jäykimpänä ja mustavalkoisimpana hahmona, joka on jyrkkä vastakohta vaikkapa E.T-elokuvan lapsihahmolle.
Mutta mitään kovin syvällistä dialogia ja pohdintaa elokuvalta on turha odottaa. Ydinsanoma tiivistyy muutamaan lauseeseen, joita voi toki itse myöhemmin pohtia. Jotkut ratkaisut tökkivät ja elokuva loppuu hieman yllättäen, joskin odotetusti. Selvitäkseen ihmisten on onneksi tässä elokuvassa turvauduttava toisenlaisiin keinoihin kuin räiskintään. Lopulta "pienet" asiat ratkaisevat, mutta ovatko ne liian pieniä saadakseen aikaan niin suuren juonenkäänteen?
Mainitsemisen arvoinen on myös Klaatun jättimäinen suojelijarobotti Gort, jonka ulkoasu on siinä mielessä onnistunut, että se uhkuu samalla mystisyyttä ja huipputeknologiaa. Jollain tavalla se tuo mieleen juutalaisen mystiikan Golemin.
Kyllähän tämän katsoo, ihan kelpoa viihdettä.
3/5
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harmittaa kun en ole muistaakseni nähnyt sitä alkuperäistä leffaa Robert Wisen ohjaamaa Uhkavaatimus maalle(The Day The Earth Stood Still,1951) ei voi tehdä sitä vertailevaa johtopäätöstä remake elokuvasta.Tämä remake leffa olikin positiivinen yllätys kaikkien scifi rymistelyjen seassa,vaikka tehosteita näyttävästi näytetäänkin, mutta ne ovat mielestäni täysin omalla paikallaan tässä uudelleen filmatisoinnissa.Perusidea on mielestäni ajankohtainen "maapallo ilmastomuutoksen kourissa".Ihminen on tuhoamassa ylimielisellä asenteellaan koko elinympäristönsä,joten ihmiset joutuvat elokuvassa esiintyvän eräänlaisen "jumalankäden" pyyhkäisemäksi pois maankamaralta.Ehkäpä vuoden paras scifileffa!