.. miks kristityllä on jumalakäsitys joka liitetään vanhaan partaiseen ukkeliin pilven reunalla, ainoa androgryyninen jumala on hinduilla olen enenevässä määrin sitä mieltä että jumala ei ole mies eikä nainen, ovatko hindut siis oikeassa?
Ehkä kristinusko onkin syvältä
--ihmettelijä--
14421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
>
En ole tavannut ainuttakaan uskovaista, jolla olisi moinen käsitys Jumalasta. Tapakristittyllä ehkä on, mutta tuskin hänkään tosissaan niin ajattelee.
Eiköhän aloittaja viitannut siihen, että judeo-kristillisen opin mukaan Jumala on mies.
Jumala ei ole mies eikä nainen. Ei juutalais-kristillisen perinteen mukaan eikä pohjimmiltaan minkään muun uskonnonkaan. Jumalan olemus on ihmisiltä kätketty ja käsittämätön.
Jumala on aivan päällekäyvän ilmiselvästi mies, kuningas ja isä, taivaallinen patriarkka. Raamatun alkukielisissä versioissa Jumalaan viitataan aina yksiselitteisesti maskuliinisin sanoin ja pronominein. Jokainen kristitty, joka väittää, ettei Jumala olisi Raamatun mukaan mies, ei Raamattuaan tunne!
Jokainen kristitty, joka väittää, ettei Jumala olisi Raamatun mukaan mies, ei Raamattuaan tunne!
Wau. Sinä varmaan sitten sekä tunnet että olet kristitty kun asiasta noin varma olet. Se vaihtoehto, että Jumala tosiaan olisi luonteeltaan jotain muuta kuin mieheksi tai naiseksi määriteltävä ja hänestä kirjoituksissa käytettäisiin sitä muotoa mikä ko.kielessä ja kulttuurissa olisi tyypillistä, on siis täysin poissuljettu? (Jos Jumala on mahtava ja kaikkivaltias, niin patriarkaalisessa kulttuurissa ja sen mukaisessa kielessä häneen siis varmasti viitataan miehistä valtaa kuvaavin termein ja maskuliinimuodoin. Se ei kuitenkaan tee Hänestä miestä).
Taas yritetään saada Raamattu muuttumaan omien uskomuksien mukaiseksi. Ja sitten itketään kun kirkko ei suostukaan hyväksymään, että helvettiä ja saatanaa ei ole olemassa, Jumala on hermaforidiitti hybridi, ihan mitä vaan saa tehdä tai jättää tekemättä ja oikeastaan on ihan sama mihin uskoo kunhan vaan siltä tuntuu. Mitä ihmeen kristillisyyttä se enää on, kun hyväksytään vain ne pikku osaset, jotka tuntuu itsestä kivoimmalta, mutta jätetään pois tai muutetaan kaikki sellainen joka häiritsee omaa hipiää?
Voisiko olla niin että Hinduismissa Jumala on Ikuinen Pariskunta, Radha-Krishna, ja huomasitko kenen nimi mainitaan ensin.
Tässä palvotaan ilmeisesti Radhaa ja Krishna yhdessä:
http://www.youtube.com/watch?v=2E5H19O96V0
Vaan Ramatun mukaan Jumala on ihan selvään mies,
Taivaan isä, vahva ja väkevä. Abba, isä!
Toine asia on sitten se, että Hän ei ole macho, vaan Hänestä löytyy myös hyvin hellä, hoivaava puoli. Raamatussa sanotaan, että Hän hoivaa meitä kuin äiti lastaan tai haluaa suojella ja lämmittää kuin kanaemo poikasiaan.
Sen huomaa joskus, kun joku alkaa rukoillessaan puhumaan kielillä, niin tuo rukous saattaa äkkiä
muuttua hyvin lämpimäksi, kuin rakastava
äiti puhuisi vauvalleen salaisuuksia.
Eli Jumla on persoona. Ihmispersoonatkin
ovat tiettyä sukupuolta, mutta heissä voi olla
toisen sukupuolen hyviä piirteitä. Esim. nainen
saattaa olla päättäväisempi kuin mies, joku mies
taas hellempi jälkikasvulleen kuin kovissa oloissa itse kasvanut nainen.
Mutta ihana Jumala on!
rakkain ja ihanin persoona maan päällä
ja taivaissa!
Käytäntö on teoriaa paljon mukavampaa!
Kristityillä ei ole tällaista jumalakäsitystä. Jumala on kaikentäyttävä absoluutti eikä ihminen pysty omalla järjellään ymmärtämään Jumalan olemusta. Jumala on rakkaus ja rakkaudesta ihmisiin Jumala päätti myös syntyä ihmiseksi eli Jeesukseksi. Jeesus oli yhtä aikaa täysi ihminen ja täysi Jumala. Hän opetti meille, että voimme luottaa Jumalaan kuin isään. Saimme jotain ihmisaivoilla ymmärrettävää tolkkua asiaan.
Lapsille kerrotaan Taivaan Isästä, koska se on lapselle sopiva tapa ymmärtää asia. Ehkä hiukan liian automaattisesti oletetaan, että lapsen kypsyessä myös jumalakäsitys kypsyy. Aika usein törmää aikuisiin ihmisiin, jotka edelleen ajattelevat Jumalalla tarkoitettavan konkreettisesti jotain pilvien päällä majailevaa parrakasta miestä ja pitävät itseään hyvinkin fiksuina, kun tajuavat, että ei siellä pilven päällä ketään lymyile.
Sanoisinpa melkein, että kaikkien suurten maailmanuskontojen mukaan Jumala ei ole sen enempää mies kuin nainenkaan. Poikkeuksia taitavat olla ainoastaa moninaiset hindujumalat, jotka usein ovat mies-tai naispuolisia. Tosin hekin kyllä usein ovat jonkin toisen, ei-sukupuolisen Jumalan manifestaatioita.
Eikä Poiksakaan kuvia,mihinkään.Jumalahan on kieltänyt kuvien kumartelut ja sanonut,että Minä olen Herra sinun Jumalasi,älä pidä muita jumalia.Isän ja Pojan ollessa henkiolentoja,on kai heitä huono muutenkaan ikuistaa näköisikseen?Kaikenmaailman jauhaajia kyllä riittää ja heidän kumartelijoitaan,muuta ei kovin paljon tarvita kyseisessäkään asiassa käyttää Jumalan luomaa järkeä jotta asia paljastuu itsekkullekkin?
Mitä järkeä tässä "juupas, eipäs" -väittelyssä on? onko sillä väliä kuka on oikeassa ja kuka väärässä kun sitä ei kukaan pysty täysin todistamaan.
Eikö muka ole mahdollista, että kaikki elämänkatsomukset olisivat oikeita? mielelläni tietysti ottaisin huomioon moraaliset kysymykset, mutta moraali ei olekaan uskontokunta tai jumala, vaan osa sitä. En siis sano, että ihmisten tappaminen tai eläinrääkkäys olisi elämän hyviä tapoja.
P.S. en kaipaisi tähän raamatun tekstiä, sillä olen sitä lukenut kohtuullisesti, ja minulla on omat näkemykseni asioihin. Kiitos.
kuinka syvältä
keksivät jumalat, joten niille annettiin piirteet, joita kulloinenkin jumalankeksijä halusi. Ei siinä sen kummempaa.
Yleisesti miehet ovat uskonnot keksineet ja yhteisöt ovat olleet patriarkaalisia, joten ei se ole mitenkään kummallista, että miehet jumalansa maskuliineiksi loivat, omaa valtaansa ja asemaansa pönkittämään.