"Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta."(1Kor.14:23-31)
Seurakunnan kokous ei ollut alun perin jotakin järjestettyä ohjelmaa, jossa esiintyvät ensin laulajat, sitten pastori pitää puheen tai luennon, muiden passiivisesti istuessa ja sitten lähdetään kotiin. Kokoukset saattavat joskus ja yhä enenevässä määrin muuttua pastorikeskeisiksi ja laulut muuttua, jossa laulaja ja soittajat esittävät soittotaitoja eivätkä lainkaan anna kunniaa Jumalalle, innoittaen väkeä kiittämään Herraa. Ohjelma kyllä pyörii viikosta toiseen ja aherretaan kovastikin valmisteluissa ja suunnitteluissa. Perustetaan kaikenlaisia toimikuntia. Mutta onko kaikki tällainen touhuilu tarpeellista?
Seurakunnan kokous ei ollut alun perin jotakin järjestettyä ohjelmaa, jossa esiintyvät ensin laulajat, sitten pastori pitää puheen tai luennon, muiden passiivisesti istuessa ja sitten lähdetään kotiin. Kokoukset saattavat joskus ja yhä enenevässä määrin muuttua pastorikeskeisiksi ja laulut muuttua, jossa laulaja ja soittajat esittävät soittotaitoja eivätkä lainkaan anna kunniaa Jumalalle, innoittaen väkeä kiittämään Herraa. Ohjelma kyllä pyörii viikosta toiseen ja aherretaan kovastikin valmisteluissa ja suunnitteluissa. Perustetaan kaikenlaisia toimikuntia. Mutta onko kaikki tällainen touhuilu tarpeellista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Useimmissa kirkoissa tai seurakunnissa voi synnin tietä vaeltava ihminen viihtyä, koska harvoin enää niissä kuullaan kohtikäypää julistusta, joka tuomitsisi selkeästi vääryyden ja luopumuksen, opettaen käytännöllistä uskonkilvoitusta, niin että oppimatonkin sen käsittää. Paljon on ympäripyöreitä saarnoja, ilman minkäänlaista kehoituksen sanaa parannuksen tekemiseen, vaikka kokouksessa olisi sen tarpeessa olevia ihmisiä. Syy tähän on mahdollisesti osittain kävijämäärän ylläpitäminen (lue: uhritulojen varmuus) ja lisääminen. Niinpä voi käydä niin, että ihminen kuolee hengellisesti käymällä hengellisessä tilaisuudessa. Tämä on järkyttävää, mutta totta.
Jos alkuseurakunnan uskovat tarvitsivat jatkuvasti kehoituksia, varoituksia, nuhteita ja rohkaisua pysyäkseen uskossa, niin emmekö me paljoa enemmän vielä, kun elämme luopumuksen keskellä Herran tulon edellä vai onko kaikki valtakunnassa niin hyvin?! On käymässä parhaillaan toteen Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä, josta viidellä ei ollut riittävästi öljyä eli Pyhän Hengen aikaansaamaa ymmärrystä Sanan noudattamiseen, tai toisin sanoen elävää uskoa, loppuun asti (Matt.25:1-13).
Kun kokoonnutaan kodeissa, haluten elää Sanan mukaan kaikessa, niin silloin eivät synnissä elävät viihdy, vaan he joko tekevät parannusta tai lähtevät pois murheellisina. Jumala on kiinnostunut enemmän seurakunnan puhtaudesta ja laadusta kun sen jäsenmäärästä. Herran tiet ja ajatukset eivät ole niin halvat kuin ihmisten. Sitä paitsi kun kokoonnutaan yhteen, niin ei ole tarvetta keksiä viihdettä, sillä viihdymme Sanan ääressä ja rukouksessa ja keskinäisessä yhteydessä. Silloin itse Herra ravitsee henkeämme, eikä jokin ohjelmanumero sieluamme.
Muistuu mieleeni joitakin vuosia sitten eräässä suuressa adventtikirkossa eräs pitkänlinjan adventisti (yli 35 vuotta) kertoi nähneesä näyn, että Jeesus ilmestyi hänelle.
Tämä adventisti nainen oli koputtamassa ovelle ja oven takana oli Jeesus.
Jeesus sanoi tälle naisella: "Minä en tunne sinua".
erään adventisti pastorin vaimo?
Sillä Jeesushan on voimut sanoa: " Mene ja hae miehesi tänne"...ja sitten kun tämä haki, ja mies sanoi " avaa meille nyt"
Johon Jeesus. " Johan kielimurteesikin paljastaa sinut, sinähän olet Kotkan tai Karhulan suunnalta, mutta tämän vaimon mies on elossa ,ja on kotoisin Joensuusta!
" Menkää pois minun oveni takaa te laittomuuden tekijät, en minä ole teitä koskaan tuntenut"
Raamatusta ei löydy tukea adventtikirkossa olevalle palkkapaimen järjestelmälle ja eikä myöskään sille että naaraat toimisivat seurakunnan johtajina/vanhemmistossa.
Ei edes Hulda tavoitellut väärää auktoriteettiä.
Kyllä olemme kaukana jumalannälkäisistä kokoontumisista, minunkin mielestäni.
Enemmän etsimme tunneravintoa ja tunteiden
ravistelua kuin syvyyttä.
Kovasti mua vaivaa sekin, että ensin väsytetään
sinänsä hyvällä ylistyksellä sun muulla.
Kirjaesittelyilläkin.
Saarnaan ei sitten jaksakaan enää todella paneutua.
Ensin väkevää sanaa ja sitten kyllä jalka nousisi
ylistykseen ihan huomaamattakin. Mielestäni
kolehtikin olisi parempi kerätä lopussa kuin
siinä saarnan alun edellä ... kuin maksuna
sananjulistuksesta.
Seurakunnan kokous ei ollut alun perin jotakin järjestettyä ohjelmaa, jossa esiintyvät ensin laulajat, sitten pastori pitää puheen tai luennon, muiden passiivisesti istuessa ja sitten lähdetään kotiin.
------
Tuo on erikoisen totta.Lisäksi ihmiset, jotka olivat uudestisyntyneet Raamatun sanasta, niin tunsivat kuuluvansa smaan joukkoon.Siis heitä yhdisti Raamattu ja siihen uskominen.
Nyt Advetistit kokoontuvat omaan krsinaansa ja Helluntalaiset omaan jne...Siis vaikka opn sama alkulähde pelastumisesta, niin ihmiset eivät miellä toisiaan samaksi seurakunnaksi/Kristuksen ruumiiksi.Jos uskomme Jeesuksen sovitustyöhön syntiemme sovittajana Jumalalle, niin silloin tulisimme mieltää myös Kristuksen ruumis yhdeksi seurakunnaksi.