Olen miettinyt viimeaikoina ylistystä ja sen merkitystä meille hengellisessä elämässä. Totta on, että juuri ylistys on niitä harvoja asioita, joiden kautta kristitty kokee yhteyttä seurakunnassa, jos ei muuten seurakuntaa tunne tai tutustu. Myöskin ylistys on oiva tapa tuoda suun tunnustusta uskostaan Jumalaansa kohtaan.
Mutta miksi ylistämme? Koska Jumala on ainut sen arvoinen ja hänelle se yksin kuuluu, sekä se on hänen tahtonsa. Ylistäjän olisi hyvä tietää, miksi ylistää ja ketä ylistää, koska muuten ylistys on vain laulua ja soittoa. Tähän Jumalan tuntemiseen tarvitaan Raamattua ja julistajaa. Siksi mielestäni olisi hyvä, jos seurakunnassa ensin olisi saarna ja sitten vasta ylistettäisiin ja kiitettäisiin siitä Sanasta, pelastuksesta ja ojennuksesta, joka on saatu. Totta on, että uskova voi olla jo kiitollisella mielellä tullessaan seurakuntaan ja on näin aihetta kiittää mitä Jumala on arjessa saanut vaikuttaa. Mutta uskosta osattomalle ylistys ilman syytä, saarnaa tai tuntemusta on vain musiikkia tai laulua.
Mielestäni seurakunta tulee lähteä siitä perusolettamuksesta, että joukossa saattaa olla niitäkin, jotka eivät ole vielä pelastuneet tai tulleet tuntemaan Jumalaa. Näinollen saarna tai uskovan todistus tuo uskosta osattoman avarampaan tilaan suhteessa ylistykseen ja sen merkitykseen, kun se toteutetaan pääosin saarnan tai todistuksen jäkeen.
Daavidkin Psalmeissaan monesti kertoi ensin mistä Jumala oli hänet pelastanut ja vasta sitten ylisti ja kiitti häntä tästä.
Psalmeissa 7, 8,
13: "Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."
16: "Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti."
18: "Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
21: "Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi; sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä. Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi." Jne.
Mielestäni voisimme oppia Daavidin Psalmeista juuri, miten Jumalan teot ja pelastus elämässämme kuuluvat vahvasti siihen, mistä Jumalaa ylistämme. Tämä tuo suurta iloa mielestäni molemmille.
"Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää." Ps. 71:8
"Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan." Ps. 101:1
"Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään." Ps. 106:10-12
"Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi." Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Ja sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa." Jes. 12:2-5
Mutta miksi ylistämme? Koska Jumala on ainut sen arvoinen ja hänelle se yksin kuuluu, sekä se on hänen tahtonsa. Ylistäjän olisi hyvä tietää, miksi ylistää ja ketä ylistää, koska muuten ylistys on vain laulua ja soittoa. Tähän Jumalan tuntemiseen tarvitaan Raamattua ja julistajaa. Siksi mielestäni olisi hyvä, jos seurakunnassa ensin olisi saarna ja sitten vasta ylistettäisiin ja kiitettäisiin siitä Sanasta, pelastuksesta ja ojennuksesta, joka on saatu. Totta on, että uskova voi olla jo kiitollisella mielellä tullessaan seurakuntaan ja on näin aihetta kiittää mitä Jumala on arjessa saanut vaikuttaa. Mutta uskosta osattomalle ylistys ilman syytä, saarnaa tai tuntemusta on vain musiikkia tai laulua.
Mielestäni seurakunta tulee lähteä siitä perusolettamuksesta, että joukossa saattaa olla niitäkin, jotka eivät ole vielä pelastuneet tai tulleet tuntemaan Jumalaa. Näinollen saarna tai uskovan todistus tuo uskosta osattoman avarampaan tilaan suhteessa ylistykseen ja sen merkitykseen, kun se toteutetaan pääosin saarnan tai todistuksen jäkeen.
Daavidkin Psalmeissaan monesti kertoi ensin mistä Jumala oli hänet pelastanut ja vasta sitten ylisti ja kiitti häntä tästä.
Psalmeissa 7, 8,
13: "Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."
16: "Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti."
18: "Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
21: "Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi; sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä. Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi." Jne.
Mielestäni voisimme oppia Daavidin Psalmeista juuri, miten Jumalan teot ja pelastus elämässämme kuuluvat vahvasti siihen, mistä Jumalaa ylistämme. Tämä tuo suurta iloa mielestäni molemmille.
"Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää." Ps. 71:8
"Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan." Ps. 101:1
"Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään." Ps. 106:10-12
"Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi." Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Ja sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa." Jes. 12:2-5
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin David Pawsonilla. Hän kertoi esimerkin, kuinka synagogissa toimitaan: ensin Sana, sitten ylistys, eli annetaan ensin Jumalan puhua. Tässä on ideaa!
Heprean kielessä on ainakin 7 erilaista ylistämisen sanaa. Näihin on mielenkiintoista perehtyä, jos vaan saa materiaalia. Itse löysin kirppikseltä (Jumalan johdatusta...) vanhemman kirjan: Kuinka ylistää Herraa, kirj. Charles C. Trombley. Hän käy siinä mm. läpi nuo erilaiset ylistämistä kuvaavat sanat.
Jopa sellaista fiilistelyä / "uskovien biletystä" ...
Nykyajan ylistyksen täytyy usein välttämättä olla hyvin äänekästäkin. Hiljaa ei muka voi ylistää.
Ns. "torontolaisuus" oli pahimmillaan sitä, että ymmärrys jätettiin kokonaan syrjään seurakunnissa, ihan opetuspuheita myöten!
Tähänkin asiayhteyteen sopii varmasti Paavalin neuvo:
"Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni."
1. Kor. 14:14-15
kuin 10000 kielillä! Nykyään on ihan päinvastoin joillain.