Moni ateistikirjoittaja väittää, että on vain yhdenlaista ateismia, eli että ei usko jumaliin eikä niiden olemassaoloon. Ateistin tietosanakirja, siis se, joka ei kelpaa todisteeksi missään muualla kuin ateismipalstalla määrittelee näin:
"Alun perin termi ”ateisti” on ollut loukkaava käsite, jolla on viitattu kaikkiin uskonnottomiin, mutta myös niihin uskonnollisiin henkilöihin, jotka eivät ole tunnustaneet yhteisön virallisesti hyväksymiä jumalia.[10]
Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen, mutta syyt ja perustelut tälle näkemykselle poikkeavat toisistaan. Koska ateismi käsitetään yleisesti jumalien olemassaolon kieltämisenä, siihen liittyy oleellisesti käsitys kiellettävien jumaluuksien luonteesta ja ominaisuuksista. Yksiselitteisen ateismin määrittelyn vaikeuteen liittyy siten ilmiön lukuisat historialliset ilmenemismuodot ja käsitteen lukuisat eri tulkinnat.[11]
George H. Smith on esittänyt ateististen näkemysten luokittelun
-eksistentialistiseen,
-metafyysiseen,
-tietoteoreettiseen,
-käytännölliseen,
-psykologiseen,
-yhteiskunnalliseen,
-kielitieteelliseen ja
-objektivistiseen ateismiin.
Lisäisin vielä listaan:
-järkeviä
-ei-järkeviä
Nyt voivat kössöt ja bubat, ja mitä niitä nyt onkaan ateistit lopettaa selittelyn, että on vain yhdenlaista ateismia.
"Alun perin termi ”ateisti” on ollut loukkaava käsite, jolla on viitattu kaikkiin uskonnottomiin, mutta myös niihin uskonnollisiin henkilöihin, jotka eivät ole tunnustaneet yhteisön virallisesti hyväksymiä jumalia.[10]
Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen, mutta syyt ja perustelut tälle näkemykselle poikkeavat toisistaan. Koska ateismi käsitetään yleisesti jumalien olemassaolon kieltämisenä, siihen liittyy oleellisesti käsitys kiellettävien jumaluuksien luonteesta ja ominaisuuksista. Yksiselitteisen ateismin määrittelyn vaikeuteen liittyy siten ilmiön lukuisat historialliset ilmenemismuodot ja käsitteen lukuisat eri tulkinnat.[11]
George H. Smith on esittänyt ateististen näkemysten luokittelun
-eksistentialistiseen,
-metafyysiseen,
-tietoteoreettiseen,
-käytännölliseen,
-psykologiseen,
-yhteiskunnalliseen,
-kielitieteelliseen ja
-objektivistiseen ateismiin.
Lisäisin vielä listaan:
-järkeviä
-ei-järkeviä
Nyt voivat kössöt ja bubat, ja mitä niitä nyt onkaan ateistit lopettaa selittelyn, että on vain yhdenlaista ateismia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen"
Ymmärrätkö?
Lopeta ne höpöttelysi ja suksi vittuun täältä!
Älkää suuttuko. Olen vain uskovainen, joka ei osannut krjoitaa 2-sanaista otsikkoa otsikolle varattuun tilaan. adnteeksi!
"Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen, mutta syyt ja perustelut tälle näkemykselle poikkeavat toisistaan."
Siinähän se tuli.
Ei ole mitään väliä millä syillä ja perusteilla ihminen on tuohon näkemykseensä päätynyt. Lopputuloshan on kaikissa tapauksissa sama.
Ja vain sillä on varsinaista merkitystä.
Eikä ateistien tarvitse määritellä mitään jumalien ominaisuuksia, siitä pitävät jumaliinsa uskovat kyllä ihan itse huolen.
On vain yhdenlaista ateismia, mutta ateisteja on monenlaisia. Uskonnothan pyrkivät takomaan jokaisen uskovaisensa samaan muottiin, joten uskiksiin verrattuna ateistien keskuudessa on huima variaatio, varsin korkea biodiversiteetti. :)
Uskonnottomuus tietysti tuo myös vapauden tehdä asioita uskonnoista piittaamatta, kuten syödä sianlihaa (kielletty sekä Raamatussa että Koraanissa) ja työskennellä sapattina (kielletty sekä Raamatussa että Koraanissa).
Voi myös paheksua orjien pitämistä ja naisten alistamista (sallittu sekä Raamatussa että Koraanissa).
sitä, että ei usko jumaliin.
Ateismin ydin on tietenkin juuri tuo, että ei usko jumaliin, mutta ateismille tunnusomaista, sanoisimmeko ateismin 'sielu', on oikeastaan kaikki se ajattelu, joka kumpuaa tuosta nihilismistä. Ateismihan ei ole rationalismia, kuten rationalismi ei ole ateismia, mutta ateisteilla on kyllä usein jossakin määrin taipumusta rationaaliseen ajatteluun teologisissa kysymyksissä. Sinänsä se on kunnioitettavaa.
Rationaalisuuteen perustuva ateismi joutuu kuitenkin ennenpitkää ongelmiin. Suuret kysymykset ovat toki aina haasteita, joihin tulee yrittää vastata, mutta samalla ymmärtää ettei vastauksia aina tule. Se on ateistisesti ihan ok, samalla lailla kuin teistille saa luvan kelvata se ettei Jumalalta saa aina vastauksia.
Oikeastaan ateismin mielekkyyttä arvioitaessa tulee ajatella, että onko se puhtaan torjuvaa, vai myös itsekriittisyyteen kykenevää ja maailmankuvallisesti analysoivaa ja vertailevaa.
Tämän voi tiivistää niin, että tulisi arvioida onko ateismista sittenkään mihinkään. Näin siksi, että ateismin seuraukset ovat paljon moninaisemmat ja suuremmat kuin ateismin perusolemus itsessään.
Kun ei usko, niin ei usko ja sillä siisti.
Ateismi ei ole nihilismiä.
Ateismi ei ole rationalismia vaan ateismia.
"Rationaalisuuteen perustuva ateismi joutuu kuitenkin ennenpitkää ongelmiin."
Eipä ole tähän mennessä joutunut.
"Näin siksi, että ateismin seuraukset ovat paljon moninaisemmat ja suuremmat kuin ateismin perusolemus itsessään."
Mitähän ne mahtaisivat olla?
Joopa joo, eikä flegmaattisuudesta.