Minua on pyydetty kummiksi, en kuulu tällä hetkellä kirkkoon, joten ajattelin kirjoittautua kirkkoon ja sitten erota. Vai enkö ole enään kummi kun eroan kirkosta? Oletan että tämä kummi homma on enimmäkseen perinne ei sillä ole sen suurempaa laillista merkitystä.
Onko kellään tietoa miten kauan kestää päästä kirkon kirjoihin taas kun tämä olisi jo tammikuun puolessa välissä.
Onko kellään tietoa miten kauan kestää päästä kirkon kirjoihin taas kun tämä olisi jo tammikuun puolessa välissä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
”Kummeja ei periaatteessa voi vaihtaa, sillä kummiutta ei voi ottaa keneltäkään pois, ei siinäkään tapauksessa, että kummi eroaa kirkosta. Kummeja voi ainoastaan lisätä. ”
http://www.oulunseurakunnat.fi/nyt/prime101/prime100.aspx
# Kummius on paljon muutakin kuin tiettyjä tekoja, se on ennen kaikkea kummilapsen muistamista ja rukoilemista hänen puolestaan. #
Ateistiko rukoilisi kummilapsensa puolesta .... ainut toivo on, että kaikki kasteet mitätöitäisiin.
Liity kirkkoon vasta tammikuun puolella ja eroa sitten saman vuoden aikana, muuten joudut maksamaan kirkollisveron koko vuodelta :)
Kummius on tosiaan sikäli "vain" perinne, että se ei laillisesti sido sinua mihinkään, eikä toisaalta anna mitään oikeuksiakaan lain edessä. Evlut kirkon virallisen teologian mukaan kummius on pysyvä, eikä sitä voi mitenkään perua. Mutta kun ei sillä kerran ole oikeusvaikutuksia, ei tuolla ole oikeastaan mitään väliä.
Kirkkoon liittymisen pitäisi olla nopea juttu, jos olet kastettu, rippikoulun käynyt ja konfirmoitu ja myöhemmin eronnut. Seurakunnasta osataan varmaan neuvoa tarkemmin aikataulusta.
MUTTA onko tuo nyt sitten ihan OK? Kummiudella on kumminkin (pun intended) periaatteessa teologinen merkityksensä. Miksi ao. lapsen vanhemmat ylipäänsä haluavat lapselleen kasteen, elleivät halua lapselle kristillistä kasvatusta? Voihan sitä pitää nimiäiset.
Et tiedä mitään tuonkaan lapsen vanhemmista.
En itse ole uskoon tultuani valinnut kummia teologisin perustein lapselleni. Olen valinnut ihmisiä, joista itse välitän ja joihin luotan. Heidän ei ole tarvinnut uskoa samoin kuin minä. En odota heiltä muuta kuin sen, että he ovat olemassa sellaisina kuin he ovat. Mikä tässä olisi väärin?
Ymmärrän että lapselle halutaan pitää juhlat ja halutaan nimetä joku erityinen aikuinen ja ikäänkuin ilmoittaa koko maailmalle että tässä se vauva nyt on. Tämä on yleisinhimillistä, niin toimivat ateistit ja uskovat.
Mutta eikä kummin pidä antaa kummilupauskin, jossa on mainittu tehtävistä?
Vielä eräs mahdollisuus on kastaa lapsi ja ottaa sitten uskonnollisten kummien lisäksi muita kummeja, nimeten heidät sitten vaikka 'haltijakummi' tms. nimellä.
”Vanhemmat ja kummit, pyhä kaste velvoittaa teitä yhdessä seurakunnan kanssa huolehtimaan hänen kristillisestä kasvatuksestaan.” http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/01a_lapsen_kaste.doc
Siitä mihin kummi velvoitetaan tai kristillinen kasvatus pitää sisällään voidaan olla montaa mieltä. Oma kummilapseni on lapseni kummi. Sovimme kummius velvoittaa häntä vain siinä tapauksessa että minä en tajua nuoruudesta enää yhtään mitään, siis puolustaa lasta siinä tapauksessa minua vastaan. Kristillistä kasvatusta on tämä mitä suuremmissa määrin.
Siitä mitä kristillinen kasvatus on, mitä kaste pitää sisällään saattaa minulla ja joillain papeilla olla hiukan erikäsitys joissain asioissa, mutta eiköhän molempien kulmat yhteen kastetilaisuuteen sovi. Toki muillakin kummeilla on omat käsityksensä. Kristillistä rakkautta mitä laajimmassa kulmissa.
Kuuluukohan tuo haltiakummi kristillisyyteen? Vois pitää nimiäiset viellä erikseen kirkottoman kummin kanssa. "Tässä olis sinulle yksi aikuinen, joka haluaa olla elämässäsi erityisellä tavalla."
Sopisi ihan hyvin jatkoksi kastetilaisuuden jälkeen. Kummille tehtäisiin tietokoneella tilaisuudesta ihan oma omaperäinen muisto.
Pappi voi pitää vapaan puheen tai käyttää linkissä olevia vaihtoehtoja.
kummien velvollisuus on kasvattaa ja kehittää lapsesta oikealla tavalla taikauskoinen.
Minulla ainakin on sen verran selkärankaa etten moista pienille tai isommillekaan tekisi enkä ymmärrä kuinka kukaan muukaan taikauskoton voisi moista järjestelmää tukea?
Tiedän Pro-Seremonioilta, että tuollaisia on pidetty. Nähdäkseni mikään kristinuskossakaan ei tuota kiellä - saahan lapsella olla *muitakin* tärkeitä ihmisiä, ihan kuten häissä saa olla *muutakin* sisältöä kunhan kirkkovihkiminen hoidetaan oikein.
Vaikeammaksi sitten menee, jos on sitä mieltä että esim. yksi kristillinen kummi riittää ja toinen voi olla pakana; tämähän olisi vastoin kirkkolakia.
tietenkin pystyy liittymään nopeammin kirkkoon
kuin kastamaton ja ei-rippikoulun käynyt
En lähtisi katsomaan, kun vauva pakkokasteella liitetään ev lut kirkon jäseneksi. Ota huomioon, että itsenäisesti lapsi voi erota kirkosta vasta 18-vuotiaana ja kastetta kannattavat idioottivanhemmat eivät tietenkään anna lupaa lapselle erota 15-vuotiaana .. vai mikä se ikäraja olikaan.
Kaste on väärin viatonta lasta kohtaan, joka nykyisen lain mukaan joutuu koko peruskoulun ajan uskonnollisen aivopesun kohteeksi, sillä uskonnonopetukseen osallistuminen on kirkkoon kuuluville pakollista. Kummius ilman kristillistä vakaumusta on myös toisaalta arveluttavaa (ns. tapakristillisyyttä pahimmillaan). Kummiushan tarkoittaa lapsen kristilliseen opetukseen osallistumista.
Nykyisin ei enää kasteta lapsia samassa määrin kuin ennemmin. Toki maahanmutto kasvattaa kastamattomien lasten määrää, mutta ihan tavalliset entiset luterilaiset jättävät lapsiaan kastamatta. Paljon on aviopareja, joista toinen kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja toinen ei ja näin ollen lapsi yleensä jää kastamatta. Helsingissä taisi olla kastamattomuusprosentti jo jotakin 40 luokkaa? Siitä oli Helsingin Sanomissa artikkeli syksyllä. Saattaisi ehkä löytyä netistäkin?
kertoa kaikille, että vaikka on pyydetty kummiksi, voi kuitenkin erota kirkosta.
Kummiksi pitäisi valita ihminen, josta lapsi voi ottaa mallia. Kelpaako sinusta esikuvaksi ihminen, joka haluaa kummiksi, mutta ei halua kantaa vastuuta seurakunnan ylläpidosta?
Vuodenvaihteen tulemisen näkee tällä palstalla siitä, että joku joutuu väkivallan uhriksi kun ei halua ripille, toinen nuori joutuu maksamaan pienistä tuloista suurta kirkollisveroa, kolmas pelkää kummiuden maksavan... Näiden "uskontojenuhrien" sanoma on, eroa niin pääset eroon koko ongelmasta.
Toinen provoryhmä kertoo kuinka kirkostaeroajat ovat Saatanan lapsia ja kuinka Jumala tulee kostamaan eroajille. Näiden tarkoitus on kertoa kuinka pahoja on uskovaiset.
Kolmas ryhmä kertoo kuinka kirkko on huono hoitamaan asiansa. Diakonia ei jaa rahaa vaan ainoastaan neuvoja...
Todellisuus on vielä ihmeellisempi. Kirkko muodostuu neljästä miljoonasta ihmisesta ja siihen joukkoon mahtuu hyvia ja pahoja, nunoria ja vanhoja ihmisiä. Viimesenä palveluksena kirkko tarjoaa www.eroakirkosta.info -sivun, josta voit katsoa mitä verovaroilla tehdään oikeasti ja neuvoo miten voit erota kirkosta (ja halutessasi palata takaisin).
KOLMETOISTA MILJOONAA jäsentä. Et silleen. Eikä siellä kasteta vauvoja.
Jos vanhemmat vaan ymmärtävät, voit alkaa epäviralliseksi ns. haltiakummiksi. Tällöin ei tarvi osallistua kasteen yhteydessä yleisiin kirkollisuuksiin, mutta missään muussa suhteessa tilanteesi ei muutu. Itse esimerkiksi olen läsnä parhaani mukaan haltiakummilapsen elämässä joka viikko ja koitan pitää huolta hänen henkisestä hyvinvoinnistaan, joskin uskontopuolella koitan olla puolueeton (eli tuen lapsen oikeutta päättää näistä asioista itse oman tuntemuksensa mukaan, ilman minkään vaihtoehdon nostamista muiden edelle).
Tiedän kyllä yhden ihmisen joka on hyppinyt kirkosta pois ja sisään päästäkseen yhden jos toisenkin sukulaisen ja tutun lapsen kummiksi. Mahdollista se on, mutta minusta se on suoraan sanoen naurettavaa.
Kiitti vastauksista nyt sain asian selväksi, ja niille jotka nyt olivat sitä mieltä että en kelpaa kummiksi niin vanhemmat pyysivät vaikka kerroin että en kuulu kirkkoon. He eivät itse pidä kirkkoinstiuutiota itse tärkeänä.
Tämä on nyt mun mielestä perinne joten vaikka en ehkä tue kirkon juttuja niin on mielestäni parempi näin. Että tämän selittäisi suvun vanhemmille osapuolille toisi vaan turhaa riitaa. He eläkö siinä uskossa että kaikki on niinkuin ennen sen ajan kuin heillä on jäljellä.