Ihmetyttää miten jälleensyntymiseen uskovat antavat itselleen mahdollisuuden useiden elämien avulla kasvamiseen, mutta kristityille ei suoda samaa kasvamisen mahdollisuutta vaan vaaditaan että uskovan pitäisi olla uskoon tultuaan 'valaistunut' ja hengellisesti kypsä. Kun kristitty on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin ihmiset, ei heitä parempi eikä huonompi. Ainoa erottava tekijä on yhteys hengen maailmaan kun henki on uudestisyntynyt eli herännyt siitä unesta, jonka syntiinlankeemus aiheutti. Kristityn elämä ei ole vapaata pimeydestä ja kärsimyksistä, vaan se on matkaa kohti valoa, jota ei saavuteta tämän elämän aikana vaan vasta tuolla puolen.
Snl.4:18 - Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts010219.htm
Snl.4:18 - Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts010219.htm
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun katsotaan olemisesta käsin niin ei ole jälleensyntymistä, kristittyjä tai ei-kristittyjä. Ei ole olemassa uskontoja eikä ihmisiäkään. Ei ole valaistuneita tai valaistumattomia. Ei ole hyviä eikä pahoja, ei ole käsitteitä. On vain oleminen.
Kun katsotaan ihmisen näkökulmasta niin tulee kaikenlaisia juupas-eipäs -juttuja. Ne ovat loputtomia. Kysymykseen vastaaminen aiheuttaa ihmisen tasolla 1000 uutta kysymystä. Kysymyksille ei ole loppua tällä tasolla, eikä myöskään vastauksille. Luokittelut astuvat esiin ihmisen näkökulmasta katsottuna. Ihminen kokee ja ajattelee kaikenlaista. Ihmisen tasolla ajatellaan. Ajattelusta syntyy kompleksisuus ja siitä ns. kehitys. Kehitys on muotojen muuttumista.
Kompleksisen kehityksen tarkoitus on tajuta oleminen.
En vaadi uskovalta valaistumista. Mutta, kun he itse väittä olevansa valaistuneita ja samalla tuovat oman luonteensa kaiken itsekkyyden ja suvaitsemattomuuden esille keskustellessa eri tavoin uskovan kanssa (ja muiden) ihmettelen, mitä se valaistuminen oikein on.
jos pyhä henki täyttäisi minut rakkaudella, vaikka ihan pienen hetken, se hetki loisi minuun niin suuren rakkauden tunteen, etten osaisi varmastikkaan olla kenellekkään tahallaan ilkeä.
Se varmuus Jumalasta ja Jumaluudesta olisi käännekohtani elämässäni ja sen jälkeen säteilisin varmaan vaan puhdasta rakkauden energiaa. Kaikki olisi minulle rakkaita ja ansaitsisi tulla kuuluksi ja ymmärretyksi.
sellainen käsitys minulla on valaistumisesta. Se antaa ihmiselle hengellisen varmuuden ja näin hän ei enää turhaan kinaisi ja kiistelisi. Hän tietäisi totuuden ja osaisi omalla rakkaudellaan auttaa eksyneet valoon. (ei siis omalla itsekkyydellä)
Mutta ehkä valaistuminen onkin jotain muuta? Käsitykseni lienee väärä?
Kukaan uskova ei ole väittänyt olevansa valaistunut! Se sana ei kuulu uskovan sanavarastoon koska Raamattu ei puhu ihmisen valaistumisesta. Se sana on vain jälleensyntymiseen uskovilla. Uskova ei valaistu eli tule joksikin muita paremmaksi vaan pysymme lankeavina ihmisinä loppuun asti. Tämä rehellinen totuus erottaa eri uskomusten haltijat.
Minusta täällä uskovat ovat kaikkein asiallisimpia keskustelijoita, jotka eivät keksi toisista mitään (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) eivätkä väännä toisten sanomisia mutkalle niin kuin toisin uskovat, sinäkin usein niin teet. Vaikka on jostain asiasta monesti keskusteltu aina vaan tuot esiin samat harhaiset luulosi kristinuskosta. Se kummeksuttaa.
'Kaikki suvaitsemattomuus ja itsekkyys' saattaa olla myös sitä ettei kestetä Raamatun sanoja, jotka ovat siinä mielessä armottomia, että ne paljastavat ihmisen sisimmän raadollisuuden ja se sattuu. Raamattu on hyvin rehellinen kirja, joka kertoo ihmisen todellisen luonteen suoraan.
Jos Pyhä Henki sinut täyttäisi pienen hetken, et sinä omassa voimassasi jaksaisi sen hetken jälkeen olla rakkaudellinen toisille vaan se oma vanha aatami nostaisi kyllä heti päänsä. Vaikka varmuus Jumalasta meillä onkin, niin ei ihminen muutu miksikään pyhyyden perikuvaksi vaan kasvun matka vasta alkaa ja kestää koko loppuelämän. Kasvu on kituliasta ja ei niin näkyvää ja varsinkaan itselle tuntuvaa. Juuri väärät käsitykset kristityn kasvusta aiheuttaa kummallisia vaatimuksia olla parempia ihmisiä. Kyllähän uskovasta, joka aidosti Jeesusta seuraa, näkyy jotain sellaista, mitä ei kaikista ihmisistä näy. Mutta me olemme kaikki eri kasvun vaiheessa ja hedelmätkin sen mukaisia.
Kinaaminen on erityisesti täällä erään 'valaistuneen' taitolaji.
Käsityksissäsi on monta väärää...
Ei valaistunut ole parempi kuin toisetkaan, hän on vain luopunut tarpeettomasta. Kaipa siinä joku henkinen ovikin on silloin avautunut.
Jeesus sanoi muistaakseni jotenkin näin: Olkaa täydelliset kuin Isänne on taivaassa.
>>> Pyhä henki tuli minuun. Se tuli äkisti ja se tuli sellaisella rakkaudella ettei ihminen siihen pysti. Se tuli sellaisella hyvyydellä ettei ihminen siihen pysty. Se tuli sellaisella puhtaudella ettei ihminen siihen pysty. Ja se tuli sellaisella osoituksella Jumalasta ettei ihminen siihen pysty.
Kun se tuli ja viipyi sen pienen hetken, muutamia sekunteja olin aivan hiljaa ja liikkumaton. Se hetki oli suurenmoinen. >>>
Olen umartanut vaarin tamankin tekstin.
Ja meinas, että meidänkin pitäs tulla hänen kaltaisekseen. Eikä se valaistuminenkaan nyt mikään ihmejuttu ole ollenkaan. 99.99% ihmisistä ei edes tunnistais valaistunutta jos sellainen tulis kadulla vastaan.
selkokielellä mitähän tarkoitat viestilläsi, niin voisi jotain kommentoida.
Valaistunut ihminen on kuin pyhimys. Hän ei enää tavoittele mitään itselleen. Hän antaa kaiken ja kaikkensa.
Todella harva on valaistunut.
Moni meistä on varmaankin saanut oivalluksia.
Kun sain viestin, että täällä ei ole kukaan uskova väittänyt olevansa valaistunut, vastaan: VÄÄRIN!
aika moni uskova ja ei uskova ovat niin väittäneet. - Joko suoraan tai hienosti kiertämällä.
Jos me kaikki nyt valastuisimme... emme enää olisi täällä vaihtamassa mielipiteitä tai kyselemässä tai selittelemässä yhtään mitään. Me tietäisimme ja toimisimme.
Valaistuneen ihmisen paikka on tuolla ulkona.
Niinpä niin, enpä ole nähnyt että joku uskova olisi väittänyt olevansa valaistunut. Tuon edellisessä viestissäsi olevan lainauksen kirjoittajahan ei aseta itseään valaistuneeksi vaan kertoo Pyhän Hengen kosketuksesta, mikä ei merkitse valaistumista ts. juuri sellaista kaiken kokemisen täyttymystä, jonka jälkeen ei olisi maallisia kiusauksia.
Itselleni tuntuu vieraalta liittää valaistuminen uskovaan, siis kristittyyn. Kyllähän kokemukset Jumalasta muuttavat ihmistä mutta se vanha langennut luontomme ei katoa mihinkään vaan kannamme sitä mukanamme hamaan hautaan saakka.
Kristittyhän toimii kaikkialla missä ihmisiä on, myös täällä keskustelupalstoilla. Ei meitä ole käsketty vetäytyä maailmasta vaan paikkamme on juuri ihmisten keskellä.
Bolgrad puhuu totta. Oivalluksia on kaikilla. Ihminen oppii oivaltamalla. Ihme ja kumma, niin olen oppinut näillä palstoilla. Monien tyyli on huomattavasti räväkämpi kuin minä kykenen. On hienoa nähdä erilaisia persoonia palstoillakin. Ei pidä pitää itseään valaistuneena jos ei sitä ole.
Itse asiassa valaistuneet ihmiset toimivat usein sisäisillä tasoilla, eivät niinkään ulkoisessa maailmassa. Joidenkin tehtävänkuvaan kuuluu ulkoinen(kin) toimiminen.
-----
Ja lisätään tähän vielä "mielestäni", niin kuin jokaiseen repliikkiini pitäisi lisätä loppukommentiksi.
Valaistuneella ihmisellä ei ole egoa jonka täytyy kinata toisten kanssa. :-)
Kiitos sanasta "oivallus". Sanoit sen kerran minulle mutta unohdin sen tietysti. Nyt sain sen takaisin. :-) Se on se "insikt".
No sinäpä sen sanoit. Niin usein puhutaan että uskovat on niin ja niin kehittymättömiä, että tosiaan pitäisi olla heti valmis.
Uskoa, vaan kaikille on sama asia.
noilla töksähtelevillä lauseilla, joissa ei näytä olevan mitään sisällöllistä viestiä?