Suomen suurpeto-kanta

Suomessa oli vuoden 2004 lopulla arviolta 810–850 karhua, 185–200 sutta,
135–140 ahmaa ja 1050–1100 ilvestä. Susien ja ilvesten lukumäärä on edelleen
jatkanut runsastumistaan ja oli selkeästi suurempi kuin vuonna 2003.
Karhukantamme aiempi selkeä voimistuminen taittui jo 1990-luvun lopulla.
Ahmakanta on hienokseltaan voimistunut. Suurpetojen runsauskehityksessä
on ollut huomattavia alueellisia eroja. Karhukannassa oli
vuonna 2004 noin 150–170, susikannassa 65–70, ahmakannassa 30–40 ja
ilveskannassa 250–270 pentua. Arviot suurpetojen lukumääristä ja
lisääntymisestä pohjautuivat pääasiallisesti suurpetoyhdyshenkilöiden
tuottamaan havaintoaineistoon. Havaintoja ilmoitettiin yhteensä 19325,
enemmän kuin kertaakaan aiemmin nykymuotoisen tiedonkeruujärjestelmän
aikana. Havaintomäärän kasvu johtuu ensisijaisesti susi- ja ilveshavaintojen
määrän kasvusta. Karhu- ja susikanta keskittyi voimakkaasti Pohjois-
Karjalaan ja muihin Itä-Suomen riistanhoitopiireihin. Suden läntisimmät
pesinnät todettiin Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiireissä.
Ilveskanta runsastui lähes kaikissa riistanhoito-piireissä.

Riistantutkimuksen tiedote 203:1-7. Helsinki 22 .8.2005

Ja vähän uudempaa, vuodelta 2007:

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Suomessa esiintyvän 870-920 ilvestä. Kanta on viime vuosikymmeninä voimakkaasti runsastunut. Laji oli vielä viisikymmentä vuotta sitten todellinen harvinaisuus, nykyisin ilveskanta on Suomessa esiintyvistä suurpetokannoista elinvoimaisin.

Karhukanta on runsastunut ja susia on aiempaa vähemmän. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa eleli vuoden 2007 lopussa arviolta 880-950 karhua ja 200-215 sutta. Ahma- ja ilveskantaa koskevat arviot valmistuvat elokuussa.

On niitä tuolla Arkadianmäellä pari sataa kappaletta.