Suhtautuminen teininä/aikuisena sarjaan

Minä en ihan samasta kulmasta osaa asiaa ajatella. Vaikka olinkin noin 10-vuotias, kun Metsolat ekan kerran tuli tv:sta, ja nyt taas katson niitä tiistaisin, niin olen niitä tässä välilläkin katsonut. Aina kun vain olen kirjastosta videoita lainaan saanut, ja kirjatkin on tullut luettua usein. Toisaalta en kovin tarkkaan muista mitä tuolloin lapsena ajattelin sarjasta. Varmasti ajatukset on kyllä muuttuneet. Mutta ainakin yksi asia on pysynyt samana: aina olen ihastellut Metsolan perheen elämää, asuinympäristöä, tunnelmaa. Ja toisaalta nyt on sitten tullut nostalgia ja haikeus mukaan kuvaan, kun on tuo kaikki niin kaukana nykymaailman menosta.

Muistan selvästi, kun olin 4 vuotias kun Metsolat tuli ensi kerran tv:stä...ensi kertaa, ku näytettiin Antin sydänkohtaus niin säikähdin kovasti sitä, että kuinka Antin nyt käy!
Muistan myös, kun Liisa joutuin niiden luonnonsuojelijoiden kans kettingillä kiinni kaivuriin ja ihmettelin, miksi Liisa liittyi niihin luonnonsuojelijoihin...nyt ymmärrän, että hän vei vain eväitä Erkille :D
Ihailin pienenä niitä isoja komeita kaivureita, joita Erkki ajoi :)
Inhosin sitä, ku Kari Kaukovaara oli ns. pahis siinä sarjas ja ihmettelin, miten isän näköinen voi olla pahis :D
Lisäksi Annikki oli luonteeltaan kuin äidin äiti ja Antti kuin isän isä :D

Kaikkea sitä 4 vuotiaan pääs on pyöriny, ku oon kattonu sarjaa ja aina tulee muistiin mitä oon ajatellu silloin lapsena, kun joka tiistai uusi uusinta tulee telkkarista :D

Joskus muinoin mukulana , sitä katseli ja >ihmetteli Metsoloiden touhuu. Nykyään kolmikymppisenä kateellisena katselee sarjan maisemia ja muita ympäristöö:)

Muistan, kun seurasin Metsoloita aikanaan, ilmeisesti noin 10-vuotiaana. Sarja oli koskettava ja muistan, kun ihastuin Stiguun poikasena. Kauheaa oli, kun Stigu loukkaantui siinä auto-onnettomuudessa.

Nyt vasta laitoin Ylen nettisivuilta jakson pyörimään näitä uusintoja. Ehkäpä katselen sarjaa nyt uusin silmin ja virkistän muistia...

On kyllä tosi mukava katsella nuoruusvuosien muotia ja meininkiä. Itse olin sarjan aloitusjaksojen aikoihin 19 v. sellainen Liisan ikäinen ja tapainen :) juuri kirjoittanut ylioppilaaksi (vaikka Anna-Leenä H. oikeasti onkin vanhempi). Samanlaisia sydänsuruja ja idealismia, hah. Nyt se kyllä naurattaa. Ja aina oli trendikäs, kunhan oli tarpeeksi isot olkatoppaukset ja tiukat hiihtarit, omg.

Kyllä maailma on tosiaan muuttunut. Omat lapsenikin ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja täytyy sanoa, että monessa asiassa nykyajan nuoret ovat kyllä fiksumpia kuin silloin. Pojasta polvi paranee, vaikka kaikki haikailevatkin entisiä hyviä aikoja :)

Olin n. 12 vuotias kun Metsolat tuli ekan kerran telkkarista. Seurasin tuolloin koko sarjan, sillä ihastuin siihen tunnelmaan kovasti. Se oli lapsen näkökulmasta katsottuna sellasta "mummola"-meininkiä... Nyt sitten aikuisena katsoo ehkä jollain tapaa eri näkökulmasta. Seuraa ehkä niitä rooleja eniten, jotka esittää saman ikäistä kun minä nyt olen. Siellä se mummola-fiilis silti on taustalla. Metsolat on yksi parhaista kotimaisista sarjoista!!!

Olin 10-vee silloin kun Metsolat alkoi ekan kerran ja joka jaksoin katsoin vanhempieni ja pikkusiskon kanssa täällä Helsingissä. Olin ihastanut sarjaan jo silloin ja toivottoman rakastunut Lasseeen. Nyt katson joka jakson ja tarvittaessa digiboxi tallettaa jos olen töissä.