Olinpa eilen paikallisessa kuppilassa sumpilla. Sisään tullessani näin vanhan mummelin istuskelemassa yksin tuolilla ja luulin että hän keskusteli jonkun kanssa, siinä kun oli muutakin porukkaa. Vähän ajan päästä, kun olin pöydässä herkut nenän edessä, niin huomasinkin, että tämä mamma puliseekin yksinään. Suu vain kävi, eikä hänellä ollut keskustelukaveria. Sitten hän nousi ylös ja rupesi puhumaan jotain kaikille, jotka siinä kahvejaan hörppi pöydissään. En kuullut kunnolla mitä hän höpisi, mutta ainakin jotain siitä, kuinka nykyvaatetus on irvokasta ja että taivaanportit ovat auki. Laulaa luikauttikin siinä välissä jotain. Sitten tajusin, että tämähän oli se sama mamma, jonka näin reilu kymmenen vuotta sitten keskellä koulun aulaa viulu kädessä julistamassa sanomaa. Opettaja talutti hänet lopulta ulos, ja ulos hänet opastetiin myöskin kuppilasta eilen. Siskolikka oli ollut lääkärillä joskus, ja tämä kyseinen mamma oli ampunut ovesta vaan sisään ja julistanut siinä jotain vähän aikaa ja lähtenyt sitten pois.
Pahus kun ei kerinnyt vaihtaa sanaa tuon kanssa, vaikka uskon että tämä olisi vain tuijottanut eteensä ja päästänyt suustaan sitä mitä sieltä oli tulossa, huolimatta siitä mitä hänelle olisi sanonut. Että löytyyhän näitäkin tapauksia vielä. Tuonkin mamman elämä on varmaan aamusta iltaan yhtä herran sanaa. Todella surkea tapaus. Miten ihminen voikaan mennä sekaisin uskonnosta. Jokaiselle vastaantulijalle löytyy jotain sanottavaa, ja tietenkin jokainen vastaantulija on automaattisesti "syntinen", joten saarnaa piisaa.
Pahus kun ei kerinnyt vaihtaa sanaa tuon kanssa, vaikka uskon että tämä olisi vain tuijottanut eteensä ja päästänyt suustaan sitä mitä sieltä oli tulossa, huolimatta siitä mitä hänelle olisi sanonut. Että löytyyhän näitäkin tapauksia vielä. Tuonkin mamman elämä on varmaan aamusta iltaan yhtä herran sanaa. Todella surkea tapaus. Miten ihminen voikaan mennä sekaisin uskonnosta. Jokaiselle vastaantulijalle löytyy jotain sanottavaa, ja tietenkin jokainen vastaantulija on automaattisesti "syntinen", joten saarnaa piisaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikoinaan kun tapasin käydä työn lomassa aamukahvilla eräässä ostoskeskuksessa, siellä istui eräs nuori mies aika säännöllisesti. Hän puhui itsekseen niinkuin olisi puhunut seurassa jollekin.
Kerran menin hänen kanssaan puhumaan ja ehdotin, että hän pitäisi kännykkää kädessään, niinkuin muutkin jotka puhuvat yksinään. Hän suostuikin siihen. Työkaverini oli kuitenkin mennyt sotkemaan tämän asian, ettei siitä tullut mitään. Miestä en nähnyt enää sen jälkeen.
Ei se ihminen varmaan uskonnosta mitenkään erikseen ole mennyt sekaisin. Arvelen, että hän on jonkin sortin mielisairas, joka on tässä tapauksessa valinnut pakkomielteekseen uskonnon. Minun äitini on samanlainen, hän vain paasaa päivät päästään "terveellisen ravinnon ja kierrätyksen" puolesta. Siis hänellä diagnoosi on skitsofrenia, ja hänen uskontonsa on ekologisuus.
se vain tuo uskonnollisuus on höperöiden ykköspuheenaihe.
Näkeehän sen tälläkin palstalla sherwoodin, savonrunkkareiden, jne toimesta.