Sain tänään kuulla, etten voi saada lapsia. Olen 38-vuotias ja sairaslomalla depression takia. Minulla on alkaneet varhaiset vaihdevuodet. Olo on tuskainen ja itkuinen, en tiedä kuinka selviän tästä. Tiedän, etten ole enää nuori tyttönen, mutten kuvitellut itseäni vielä niin vanhaksi, että joudun aloittamaan hormonihoitolääkkeen vaihdevuosien takia. Onko ketään kohtalontovereita?
Minulla ei ole lapsia ja elän parisuhteessa, mutta mies ei ymmärrä mun erittäin pahaa alakuloa.
Help!
Minulla ei ole lapsia ja elän parisuhteessa, mutta mies ei ymmärrä mun erittäin pahaa alakuloa.
Help!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmasti kova kriisi. Toivottavasti voit käydä asian kumppanisi ja ammattiauttajien kanssa läpi. Vie aikansa.
Sulla on sentään kumppani. Mä en löydä ees kumppania, kun kukaan ei usko mun selviävän mistään vaikka voisin selvitä, kun saisin tukea, onnistumisen kokemuksia jne.
Olen masennuskierteessä...elämänhaluja ei juuri ole. Tunnen olevani turha ja avuton yksinäisyyteni tähden. En luota enää miehiin. Olen kokenut liian karvaita.
Hoida vaan sitä masennusta, se on kamala tauti ja vaikuttaa mm. hormonitoimintaan. Musta 38-vuotiaana
ei pitäisi enää hankkia lapsia, sitä on 63 kun lapsi
täyttää 25 ja tarvitsee ehkä eniten tukea. Itse en 43-vuotiaana miehenä hankkisi lapsia kyseisestä syystä vaikka nainen olisikin nuorempi.
Masennuksen hoitoon voi mennä pitkäänkin, hommaa
äijällesi vaikka jotain kirjallista materiaalia
masennuksesta ja masentuneen kanssa elämisestä.
Miten 25-vuotias tarvitsisi eniten tukea? En ymmärrä. Oma äitini sai minut tuon ikäisenä eikä sen ikä ooo haitannut mua koskaan, vähiten nyt.
Joo, 25 v onkin ehkä paras ikä saada sitä jälkikasvua, mutta perheen perustaminen, opintojen
loppuunsaattaminen, ekan oikean työpaikan, lasten saanti ynnä muu voi vaatia sitä tukea just isovanhemmilta. Elikkä kun ne mukulat hommaa 25-30 vuoden iässä niin lapset on oikeasti jaloillaan kun itse on eläkkeellä ja voi vielä
nauttia isovanhemmuudestakin ihan hyvin.
Mun vanhemmat ovat noin 80-vuotiaita ja itse tosiaan 43-vuotias, ei niistä enää ole lapsenlapsia kaitsemaan. Eläkkeellä ollessa taloudellista tukeakin on hankala antaa kun omatkin tulot ovat pienet. Mä en tosin tartte tukea.
"Ja kun minun kohdallani on näin, on näin kaikilla muillakin". Jotkut ovat aivan yhtä hyviä vanhempia vaikka saavat lapset yli nelikymppisinä, toiset teiniäiteinä/isinä. Todelliset ongelmat aiheutuvat esim. alkoholismista, mielenterveysongelmista jne. Tärkeintä on rakkaus ja aito mielenkiinto lasta kohtaan. Ei nuoretkaan vanhemmat välttämättä lasta voi keski-ikään asti tukea, eikä monet taloudellista tukea kaipaakaan. Muu tuki on sitten enempi muista asioista kuin iästä kiinni. Rajansa tietty kaikella, mutta ei nelikymppinen vielä järkyttävän vanha ole lapsia saamaan..
Toi tietysti on vaan mun oma mielipide. Äijäthän
voivat tietty saada lapsia vaikka kuinka vanhana
(vaikka tapaus 'Paavo Lipponen') mutta musta tosiaan
lapset olisi hyvä saada siinä kolmenkympin korvissa,
mielummin ehkä vähän nuorempina. Kovin nuorena saadut lapset tuppaavat haittaamaan ammattiin valmistumista ja oman elämän aloittamista.
Yhdessä (akateemisessa) tuttuperheessä eka lapsi
tehtiin kun nainen oli 19 ja viimeinen kun nainen
oli 39, ihan hyvin onnistuivat molempien kanssa
vaikka liiton 7 ekaa vuotta asuivat vielä eri puolilla suomeakin ja tapasivat siinä keskellä
viikonloppuisin. Perheen naisella ei sitä omaa
elämää ole sitten juurikaan ole ollut ... .