Hei vaan

Kun olin nuorempi, rupesin opiskelemaan omatoimisesti kuvankäsittelyä ja valokuvausta yksinkertaisesti siitä syystä, että asiat kiinnostivat minua. En tiennyt syytä siihen, että opettelen näitä.

Jossakin vaiheessa valmistuttuani ammattiin koitin hakea kyseisen alan oppilaitoksiin, mutta en päässyt, josta seurasi se, että menin Kauhajoen evankeliselle opistolle, jossa on linja graafiselle suunnittelulle.

Linjalla käytiin läpi kaikki tarpeellinen piirtämisestä valokuvaukseen ja lehden taittoon.

Noh, nyt noin puol vuotta sitten seurakunnallani minusta tietämättömät ihmiset päättivät aloittaa lehtityön tekemisen. He ostivat kaikki tarpeelliset ohjelmistot seurakunnalle, vaikka kenelläkään heistä ei ollu tarvittavaa tietotaitoa käyttää niitä.

Asiasta ilmoitettiin seurakuntatiedotteessa, jonka sain sattumalta käsiini (yleensä en ota niitä itselleni)
siellä oli puhelinnumero ja kysymys, että josko joku haluaisi auttaa lehtiprojektissa.

(seurakuntani on pieni. n 200 jäsentä joista aktiivisia ehkä 50)
No minäpä sitten soitin sinne ja sain tietää olevani rukousvastaus heille tässä asiassa...

Toinen tapaus oli sellainen, että sain itse auttaa erästä ihmistä ja rukoilla hänen puolestaan.

Tapasin hänet internetissä eräällä pelipalstalla.
Hän oli masentunut ja selitti kokoajan vain pelkästään jotakin itsemurhajuttuja...

Vähän aikaa juttelin hänen kanssaan yksityisesti, kunnes hän sanoi, että hänen pitää lähteä tupakalle. En jaksanut jäädä sitä odottamaan, vaan laitoin puhelinnumeroni sinne.

Seuraavana päivänä menin sille samalle sivulle takaisin ja tämä sama henkilö oli siellä. Hän ei ollut saanut puhelinnumeroani, vaan hänen tietokoneensa oli kaatunut ja hän oli vain nähnyt, että olin antanut hänelle puhelinnumeron, mutta ei ollut ehtinyt saamaan sitä ylös (näin hän kertoi minulle.)

Annoin puhelinnumeroni hänelle uudelleen ja sain hänen numeronsa.
Hän ei uskaltanut soittaa minulle, enkä minä soittanut hänelle, mutta juttelimme ehkä parina päivänä tai jotakin siellä netissä (en muista tarkkaan.)

Jostakin syystä huomasin tilan erittäin hälyyttäväksi eräänä iltana, en muista mitä silloin tapahtui, mutta se kuitenkin laittoi minut soittamaan tähän numeroon. Puhelimeen vastasi itkuinen ääni, josta en meinannut saada itkulta selvää. Puhelu päättyi siihen, että hän sanoi, että ei enää jaksa jutella.

Rupesin lähettelemään hänelle tekstiviestejä ja viesteissä hän kertoi haluavansa tappaa itsensä. Lähetin viestin jossa sanoin, että mulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa hälytyskeskukseen - ja soitinkin sinne heti viestin lähetettyäni, en jäänyt odottelemaan mitään vastauksia.

Hälytyskeskuksella sanoivat, että eivät he sille mitään mahda, jos joku haluaa itsensä tappaa... He voivat koittaa soittaa tuohon numeroon jne. Päätimme, että hän (hälytyskeskuksen mies) soittaa siihen numeroon ja lopetimme keskustelun hälytyskeskuksen kanssa tähän päätökseen.

Kun sain puhelun päätettyä, niin minulle oli tullut sinä aikana pari viestiä, joissa tämä henkilö kertoi, että ei hän sitten teekkään itsmurhaa. Hän oli sulkenut puhelimensa, enkä tämän jälkeen saanut koskaan tietää, että mitä hälystyskeskuksessa oltiin tehty. Luultavasti he koittivat soittaa kerran ja sitten kun puhelin oli suljettu, niin olivat päätelleet, että palokunta korjaa sitten jäljet tjsp...

Seuraavana päivänä puin tämän asian sen henkilön kanssa ja hän kertoi, että sillä hetkellä, kun olin soittanut hänelle, oli hänellä toisessa kädessä ollut kokonaisen lääkerasian sisältö toisessa kädessänsä ja toisessa kädessä hänellä oli ollut vesilasi. Sitten puhelin oli ruvennut pöydällä soimaan. Hän oli van puhelimen äänen lisäksi kuullut jotakin muutakin. hän oli kuullut äänen, joka oli kehoittanut häntä vastaamaan siihen puhelimeen. Hänen silmänsä olivat olleet "tukossa" kyynelistä, eikä hän ollut löytänyt puhelinta kuitenkaan kovin helposti, tämän takia oli kestänyt aika kauan, ennenkuin hän vastasi puhelimeen.

Siitä lähtien soitin hänelle joka päivä noin parin viikon ajan, tai enemmän, en enää muista muuta kuin, että jouluun asti soittelin hänelle tosi usein niin kauan, että sain selville, että hän selviää...

Jos jotain "ihmeitä" tapahtuu, niin mikään ei puolla sitä, että joku jumala olisi ne saanut aikaan. Monta kertaa on tapahtunut näitä "et tule enää koskaan kävelemään" -juttuja, joissa sitten lääkärin lausahdus kumoutuukin. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja he voivat erehtyä siinä missä muutkin.

Olihan joskus jotain juttua, kun joku mies oli saanut kuulonsa takaisin AC/DC:n konsertissa. Mitenkäs, onko tuokin sitten jumalan aikaansaannosta? Rockhan on saatanasta.

Mun mielestä tämä Päivin tarina on hieno osoitus siitä, että Jumala voi rakkautensa vuoksi pelastaa ihmisen, joka on tosi kaukana hänestä:
http://www.paiviniemi.net/paivin_stoori_i/?session=69269417
- tarttee klikata 1-sivun jälkeen sivun ylälaidasta vasemmasta laidasta "Päivin stoori 2" jne. niin tarina jatkuu.

Sitten yksi mun mielestä aivan ihastuttavan kaunis ja eksoottinen kertomus siitä, miten Jumala voi kutsua ihmistä ihan missä vain, on pienessä kirjassa, jonka nimi on "Uskalsin kutsua häntä Isäksi". Siinä Jumala alkaa kutsua Bilquis Sheikh-nimistä pakistanilaista diplomaatin puolisoa. Tavat, joilla Jumala kertoo itsestään puhutteli ainakin itseäni kun sitä luin. Tuota kirjaa on yleensä kirjastoissakin lainattavissa, ja jos ei löydy, niin netistä voi tilata ainakin täältä: http://www.postimyynti-kivioja.net/antique.php?cat=5&s=S

Mun mielestä ihmeistä mukavimpia on tällaiset, joissa ihminen yhtäkkiä kohtaa Jumalan kutsun. Täällä Soili kertoo mitä hänelle tapahtui:
http://www.uskoontulo.net/todistus_soili_suom.html

http://p1.foorumi.info/majis/viewtopic.php?t=1287

Täällä on ihmisten kertomuksia:
http://www.sana.fi/ihmiset/todistajat/

Minä tahtoisin kuulla ainoastaan yhdestä ihmeestä. Se voi olla monenlainen mutta esimerkiksi tällainen:

Henkilöltä puuttuu jalka, mennyt vaikka onnettomuudesta. Arvovaltaisen raadin, videokameroiden ja muiden tarvittavien henkilöiden ja laitteiden läsnäollessa joku rukoilee ja tyngän tilalle kasvaa uusi jalka. Tapahtumasta syntyy videotallenne, joka sinetöidään jollakin modernilla sähköisellä allekirjoituksella todistajien läsnäollessa ja jaellaan halukkaille tutkittavaksi niin että aitouden voi tuon allekirjoituksen perustella aina tarvittaessa todeta.

Sairastan diabetesta (edelleen). Joskus nuorempana jaoin postia siskoni kanssa ja eräänä kertana isäni jostakin syystä halusi lähteä kuljettamaan meitä autolla. En muista syytä.

Olin juuri postilaatikoiden kohdalla noussut autosta ja minulla oli syli täynnä mainoslehtisiä, kunnes yhtäkkiä voimani jotenkin pettivät ja kaikki sylissäni olleet lehdet tippuivat maahan. Nostin ne uudelleen ylös ja ne tippuivat taas maahan. Olin aika yllättynyt, koska yleensä huomaan jos verensokerini laskevat hälyyttävän puolelle, en edes tajunnut, että se voisi johtua verensokereista.

Isäni joka oli autossa komensi minut sisälle ja kun olin sisällä, niin hän vain käänsi auton ja ajoi suoraan kotiin, vaikka minulla oli autossa myös tällaisia sokerisia välipalapatukoita, joilla verensokerin saa tarvittaessa nostettua takaisin.

Sitten kun olin kotona syönyt jotakin, niin isäni kertoi, että ennenkuin olimme lähteneet jakamaan postia, oli Herra puhunut hänelle ja kertonut, että tällä tavalla tulee tapahtumaan sillä postinjakoreissulla. Tämä oli syynä siihen, että hän vei meidän heti kotiin...