En ole koskaan kuunnellut Urho Muromaa paikan päällä, ainoastaan saarnakaseteilta, jotka nykyään löytyvät netistäkin. Muromalla oli oma, erikoinen tapansa puhua. Hän ei noudattanut pappien normaalia, jollottavaa nuottia, vaan hänen puheensa aaltoili tunnekuohujen mukaan, ja hän painotti sanoja hyvin eri tavoin kuin muut saman ajan saarnaajat.
Hänen puheessaan saattoi ensin olla kliimaksia valmistelevia, rauhallisia jaksoja, ja sitten pitkän alustuksen lopuksi hän oikein RÄJÄHTÄÄ saarnaamaan! Voisi oikeastaan ajatella, että vaikka hän ei ollut tieten tahtoen opetellut retoriikaa, niin jotain hänelle oli kuitenkin syöpynyt mieleen oman aikansa, 1930-40 -lukujen, tunnetuimmilta puhujilta, Hitleriltä ja Mussolinilta... Teknisesti, ei sisällöllisesti.
Kuuntelin äskettäin pari internetiin siirrettyä saarnaa Niilo Yli-vainiolta. Toki minä häntä kuuntelin jo silloinkin, kun hän vielä eli ja vaikutti, mutta nyt kuuntelin taas pitkän tauon jälkeen uudestaan. Pistin merkille, miten Niilo Yli-vainion puheet tyyliltään muistuttivat hyvin paljon vanhemman saarnaajan Urho Muroman puheita. Samanlaisia sanavalintoja, samanlaista lauseen alussa rauhallista, mutta lopussa kiihtyvää puhetta, intonaatio pitkien sanojen toiseksi viimeisellä tavulla...
Minä EN USKO, että Yli-vainio tieten tahtoen kopioi Urho Muroman saarnatyyliä. En usko. Ehkä hän oli kuullut Muroman saarnoja ja tiedostamattaan imenyt itseeensä hänen tyylinsä, mutta hyvin samanlaiselta kumpikin kuullostaa. Muroman puheääni vain on matala ja Yli-vainion korkea, mutta tyyli ja tapa lausua sanat on samanlainen.
Hänen puheessaan saattoi ensin olla kliimaksia valmistelevia, rauhallisia jaksoja, ja sitten pitkän alustuksen lopuksi hän oikein RÄJÄHTÄÄ saarnaamaan! Voisi oikeastaan ajatella, että vaikka hän ei ollut tieten tahtoen opetellut retoriikaa, niin jotain hänelle oli kuitenkin syöpynyt mieleen oman aikansa, 1930-40 -lukujen, tunnetuimmilta puhujilta, Hitleriltä ja Mussolinilta... Teknisesti, ei sisällöllisesti.
Kuuntelin äskettäin pari internetiin siirrettyä saarnaa Niilo Yli-vainiolta. Toki minä häntä kuuntelin jo silloinkin, kun hän vielä eli ja vaikutti, mutta nyt kuuntelin taas pitkän tauon jälkeen uudestaan. Pistin merkille, miten Niilo Yli-vainion puheet tyyliltään muistuttivat hyvin paljon vanhemman saarnaajan Urho Muroman puheita. Samanlaisia sanavalintoja, samanlaista lauseen alussa rauhallista, mutta lopussa kiihtyvää puhetta, intonaatio pitkien sanojen toiseksi viimeisellä tavulla...
Minä EN USKO, että Yli-vainio tieten tahtoen kopioi Urho Muroman saarnatyyliä. En usko. Ehkä hän oli kuullut Muroman saarnoja ja tiedostamattaan imenyt itseeensä hänen tyylinsä, mutta hyvin samanlaiselta kumpikin kuullostaa. Muroman puheääni vain on matala ja Yli-vainion korkea, mutta tyyli ja tapa lausua sanat on samanlainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisiko Jumala vapauttanut niilon saarnapöntöstä. Siksi hän uskalsi olla erilainen.
Mitä minä häntä kuuntelin, niin evankeliumi oli kirkas. Nyt ei kuitenkaan puhuttu siitä.
noin puhunut niin se on huutamista eikä puhumista.
Yli-Vainio tosiaan kiljui eikä puhunut ja välillä ääni laski jolloin se kuulosti lapselle lässytykseltä.
Sitä vain on tullut jokin sellainen perinne tai tapa, että saarnaajan tulee olla kuin toteemipaalu. Muroma ja Yli-vainio uskalsivat olla erilaisia. Kyllä se olisi seurakunnalle palvelus jos saarnapöntöt kannettaisiin pihalle.
Se tietenkin ennen kuulumatonta. Hänhän edustikin vapautuksen teologiaa, joka poisti uskonnollisuuden kahleita. Hän jopa moitiskeli uskonnollisia ihmisiä ja sanoi että syntisiin kyllä sanaa uppoaa, mutta ei fariseuksiin. Ei vaikka tykillä ammuttaisiin.
olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka olivat Jeesusta ristiin naulitsemassa.
innoitus puhuessaan, ja Niilosta voin sanoa, hänellä oli Pyhä Henki innovaation luojana ja puheen inspiroijana, ja niin varmaan oli Muromaallakin, vauvakasteen opistaan huolimatta, kaikillahan meillä on heikkoutemme.